Kirjoittaja Crimson » 24 Heinä 2012, 14:49
Sokea tyytyi nyökkäämään pienesti kenraalin käskyyn. Pienin vihellys päästettiin ilmoille, jolloin jo valmiiksi isäntänsä perään lähtenyt naaraspeura asteli ylväästi Iriadorin vierelle ja antoi nuoremman ojentaa kätensä kaulalleen. Jäi lähinnä Nashiran tehtäväksi saattaa punapää tallien sisätiloihin, kuin toisinpäin. Silti tuo parivaljakko jakoi tuonkin tehtävän keskenään nahistelematta.
Iriador joutui myös toistuvasti komentamaan peuraa kauemmas, kun sen valtava pää nojautui aina hiljattain uhkaavasti Dariuksen suuntaan. Nuorempi ei tahtonut ratsunsa seivästävän tai edes tönäisevän tahallaan kumppaniaan mistään hinnasta. Siitä tulisi vain ylimääräisiä nuhteita niin itse Nashiralle, kuin myös sen omistajalle.
Punatukka piti Nashiran aisoissa sen ajan, kun Darius kävi asettelemaan satulan sen selkään. Aikaa hidastavat näykkäysyritykset käytiin estämään pyytämällä peuraa kumartumaan, jotta Iriador sai pidettyä sen sarvien juuresta kiinni. Vaikka nuorukainen oli sokea, ei se silti tarkoittanut ettäkö hän olisi myös heikko. Ote sarvista piti ja jalat pysyivät maassa muutamia horjahduksia lukuunottamatta kaikista nykimisistä huolimatta, eikä nuorempi osoittanut aikomustakaan päästää naarasta lohkaisemaan palaa eliittikenraalista.
Kun naaraspeura oltiin saatu satuloitua, sai Iriador sokkona pujotella riimun Nashiralle, jotta sitä olisi helppo pitää aisoissa ainakin siihen saakka, kunnes aroille päästiin.
Saan sen kyllä itse talutettua ulos, joten älä huoli, punapää kävi toteamaan ja lähti saattamaan jälleen sokeansauvallaan matkanvarrelta mahdollisia esteitä etsien Nashiraa tallien etuportille.
Viimeinkin oli aika nousta naaraspeuran selkään. Iriador oli Poldoran myötä tottunut korkeisiin eläimiin, joskin Nashira oli reilusti vielä Poldoraakin suurempi. Sen säkä ylettyi lähes Iriadorin pään korkeudelle ja siihen kun lisättiin vielä eläimen pitkä kaula ja pituutta ennestäänkin lisäävät jyhkeät sarvet, olisi saattanut luulla koko komeuden olevan täysin epähallinnassa sitä käsittelevällä. Toisin kuitenkin oli. Ainakin tämän kesyn ja koulutetun araslhûgin kohdalla tiedä sitten villinä elävistä yksilöistä.
Satulaan nouseminen ei tuottanut ongelmia Dariuksen avustuksella. Istuinsija oli tukeva, juuri sellainen kuin Iriador oli sen kuvitellut olevankin. Satula ei antanut päällään istujan heilua tai pomppia turhaan ja jämerät jalansijat vain lisäsivät ennestään tätä varmuuden tuntua. Hyvä niin, sillä punapäällä ei ollut minkään näköistä halua tippua kookkaan eläimen selästä.
Kenraali talutti parivaljakon ulos kaupungin porteista, hieman etäämmälle, laakeammille alueille. Lopulta tuo ilmoitti Iriadorin olevan aika testailla enemmän peuran selässä ratsastamista. Viimeisimpään kommenttin nuorempi ei voinut olla hymähtämättä huvittuneesti.
Jos niin toivot, punatukka sanoi vielä, vaikka Darius sitä tuskin kuuli enää lähtiessään jo oman ratsunsa kanssa etenemään.
Nyt oli hyvä hetki testata myös auraa, jonka Iriador oli joitain viikkoja sitten oppinut. Sen oppiminen oli vaatinut niin aikaa kuin vaivaakin, eikä punapää vieläkään hallinnut sitä aivan täysin, mutta kuitenkin kohtuu hyvin. Nashiran jalkojen juureen maankamaralle ilmestynyt, halkaisijaltaan lähes neljämetrinen punaisena hohkaava kehä välähti tuulen heilauttaman nurmen johdosta. Iriador aisti mielessään liikkeen, saattoi sielunsa silmin jopa nähdä tuulessa tanssivat korret siinä missä Nashiran käsiensä juuressaan heiluvan pehmeän karvan, ja se sai nuoremman virnistämään pienesti. Vaatisi tovin opetella näkemään asiat näin, mutta harjoittelemalla sitä oppi. Tämä oli lähinnä pelkkä kokeilu, ensimmäinen totuttelu kerta, mutta ehkä auraa pitäisi alkaa hyödyntämään myös tavallisissa arkisissakin tilanteissa, jotta edisys tapahtuisi nopeammin.
Oli miten oli, Iriador tarttui paremmin riimusta kiinni, olematta kuitenkaan vetämättä sitä liian tiukasti jotta Nashiralla olisi mahdollisuus liikutella päätään vapaasti. Toinen käsi hakeutui pitämään tiukasti kiinni satulan etuosassa olevasta kaarevasta nupista. Telepaattinen käsky kävi peuran lähteä varovasti liikkelle, ja niinhän tuo korea eläin tekikin. Se otti rauhallisia askelia eteenpäin, kääntyen välillä enemmän ja vähemmän tiukasti Iriadorin käskystä suuntaan ja toiseen. Kääntymistä kokeiltiin myös nopeammassa vauhdissa, pienessä ravissa, jossa suunnan vaihtaminen tapahtui niin nopeasti, että kokeneempikin ratsastaja olisi saattanut lentää satulasta kuin leppäkeihäs sillä samalla sekunnilla kun eläimen sorkka otti uutta kulmaa. Iriador kuitenkin pysyi selässä. Osittain kokemuksensa, uuden koulutuksensa kuin myös tukevan satulansa ansiosta.
Kun niin naaraspeura kuin sen ratsastaja olivat molemmat varmoja siitä, että Iriador pysyisi myös lujemmassa vauhdissa ja tiukemmissa kurveissa Nashiran selässä, ei vauhtia käyty enää säästelemään. Peura nosti hiljalleen nopeuttaan vauhtiin, jollaista punatukka ei koskaan aiemmin ollut kokenut. Tanner tömisi kuin taivaalla jylisevä ukkonen kaksikon kiitäessä kuin tuuli pitkin arojen tasaista maastoa, eikä hidastamisesta ollut mitään merkkejä.
//Romaani - hups (D //