Animals, animals everywhere! || Aksu!

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Heinä 2012, 01:27

Suloinen, pienet terävät hampaat paljastava virne palasi jälleen takkutukan kasvoille. Fauni myönsi itselleen pitävänsä tuosta hymystä. Kätevä. Karkotti varmasti useimmat luotaan, joka sai Atrevauxin seuraavaksi miettimäänkin, olikohan henki yksinäinen. Ja jos oli, välittikö tuo siitä tietoisesti?
Ajatusketju katkesi, kun pienet käpälät koskettivat kaavun alla murtunutta, karvaista jalkaa. Katse hapusi automaattisesti katsomaan tuota pientä kuhmua kaavussa, samalla kun aivot rekisteröivät kivun jalasta katoavan. Pian kädet olivat vetäneet reittinsä koko jalan mitan, irroten nyt. Hengetär lähti peruuttamaan alas kaavun alta, saaden apua faunilta, joka kävi takkinsa helmaa hieman nostamaan ettei takkutukka kävisi kompastumaan kankaaseen.

Henki pöksähti maahan käsiinsä nojaten istumaan. Sen sijaan että kenraali olisi takkutukkaa silmäillyt, oli tuo keskittynyt testaamaan jalkaansa, joka nyt kantoi taas miehen painon päällään. Kulma nousi jälleen hämmästyksestä. Yhteenotossa murtunut luu oli jälleen ennallaan ja jalka täten ehkä. Peräti jopa parempi, kuin oli ennen konfliktia ollut.
Aikansa askellettuaan paikallaan, nosti Atrevaux katseensa viimein koivestaan Hecateen. Fauni jopa kyykistyi tuon pienen olennon tasolle, mikä oli erittäin harvinaista tämän sarvipään kohdalla, joka ei tavallisesti käynyt mistään välittämään. Hecate oli kuitenkin ansainnut kiitoksensa tästä urotyöstä.
Et tiedäkään, kuinka kiitollinen olen teostasi, Hecate, jalkansa ehjäksi saanut kenraali totesi ,En anna yhdenkään olennon vahingoittaa sinua jatkossa naarmullakaan. Toivon sen riittävän kiitokseksi, tuo jatkoi ystävällisesti hymyillessään. Tämä lupaus tulisi myös pitämään. Sanoipa tai asettuipa sen eteen kuka tahansa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Heinä 2012, 01:42

Fauni kävi kokeilemaan koipeaan. Hecate hetken seurasi tuon miehen touhuja, kunnes katse kääntyi päätään notkottaen kohden kivellä olevaa palloa. Aarre oli yhä tallella, hyvä. Se oli Hecaten suurin aarre tällä hetkellä, vaikka olikin vain rupuinen, halvoista nahanriekaleista kasattu pallo. Monelle tuo pallo oli varmasti vain rahvaiden lasten lelu, mutta Hecatelle se oli arvokkaampaa kuin kulta. Eihän otus edes ymmärtänyt maallisen omaisuuden, saatikka sitten kullan päälle.
Katse kuitenkin siirtyi heilahtaen takaisin fauniin, tuon käydessä kiittelemään hengetärtä teosta. Hymy palasi uupuneille kasvoille, jälleen kerran Hecate sai kiitosta siitä, mitä oli tehnyt. Harvinainen tilanne hengettärelle.

Fauni voi pit--- ää jalkansa ja kiit oksensa Otus virnuili käydessään hitaasti nousemaan kyykistyneen Faunin edessä He---cate auttaa aina! Toistettiin jo tutuksi käyvät sanat, samalla kun otus yllättäen kävi länttämään pienet käsivartensa ja yläkroppansa vasten faunin kasvoja, halaten tuota näin niin lujaa, mitä pienillä, mitättömillä voimillaan saattoi.
Se, miski hengetär noin teki, oli ehkä kysymys tuolle itselleenkin. Ehkä Heccate oli ehtinyt kiintymään tuohon harvinaisen ystävälliseen kummajaiseen sen verran. Olihan tuo ties minkälaisia kohteliaisuuksia ja kiitoskia esittänyt olennolle, joka moisia harvemmin sai osakseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Heinä 2012, 02:12

Hecate oli ystävällisin otus, mitä fauni oli vähään aikaan tavannut. Pieni ehkä, mutta silti voimakas henki ansaitsi Atrevauxin kunnioituksen puolelleen, mikä oli jälleen harvinainen seikka itse sarvipäälle. Fauni kuitenkin kunnioitti luontoa omalla erikoisella tavallaan peräti jopa enemmän, mitä keskiverto haltia saattoi tehdä.
Yllättäen tuo takkutukka kävi kuitenkin halaamaan auttamaansa karvakoipea, saaden jo valmiiksi hyväntuulisen Atrevauxin kasvoilla olleen hymyn levenemään entisestään.
Olet sinä aika veijari, kenraali tuumi ajatuksiaan ääneen hyväntuulisena, käyden myös pienesti halaamaan vain toisella kädellään Hecatea.

Ehkä tämä oli alku kaiken kauniin. Atrevaux oli jollain tapaa ehtinyt kiintyä pieneen metsänhenkeen enemmän, kuin niihin aikaisemmin tapaamiinsa. Oliko syynä sitten se, että nuo olivat olleet lähinnä kiusanhenkiä. Repineet hiuksia ja käyneet varastamaan esineitä, palauttamatta niitä enää takaisin. Hecate oli toista maata vaikka ehkä saattoi sisimmiltään olla samanlainen riiviö. Ken tiesi. Vähiten fauni, joka oli onnistunut näkemään toistaiseksi vain hyvän puolen tuosta suloisesti virnistelevästä, terävähampaisesta otuksesta.
Fauni kävi istahtamaan mättäälle, jääden silmäilemään punatukkaista henkeä, sitten kiven päällä kököttävää palloa. Sarvipää kävi etsimään ensimmäisen hieman isomman kiven käteensä, heitti sitä muutaman kerran ilmaan, ja neljännen ilmalentonsa aikana kivestä muokkautui pieni, mutta kuitenkin pyöreä ja käteensopiva punainen, pehmeä nahkainen pallo. Pallon fauni nakkasi hengen jalkojen juureen.
Et varmasti pahastu, jos jään hetkeksi seuraamaan touhujasi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Heinä 2012, 02:25

Hengetär hymisi itsekseen faunin käydessä vastaamaan halaukseen pienesti. Ensimmäinen kerta, kun joku vastasi hengettären halaukseen. Pieni otus oli niin iloinen, mitä pienestä ilahtuva alkeellinen olento saattoi olla. Eipä siihen yleensä paljon tarvittu, että Hecaten iloiseksi sai.
Fauni kävi istahtamaan alas mättäälle, samalla kun punahiuksinen hengetär kävi perääntymään istahtavasta Faunista piirun verran. Sokea katse seuraili jättiläisen istahtamista ja sen jälkeen tuon tekemisiä. Kivi, joka maasta poimittiin sai hengettären kallistamaan päätään jälleen kysyvästi. Ennen kuin otus kuitenkaan ehti mitään kysellä, kävi tuo kivi kuin taika iskusta muuttumaan punainen pallo. Ehkä pieni muille, mutta Hecatelle tuo pallo oli kohtuusuuri.

Otuksen silmät laajenivat niin hämmästyksestä, ilosta kuin halustakin. Pian Fauni kävi heittämään pallon Hecaten jalkoihin, kysellen sitten haittasiko otusta, jos isompi kummajaisista jäisi seurailemaan tuon touhuja. Päätä pudistettiin nopeasti, ennen kuin pallon kimppuun hyökättiin. Sitä pyöriteltiin ja tutkittiin, nopeasti kiven päällä ollut vanha pallo käytiin hakemaan kokovertailunnimissä alas. Siinä Hecatella vierähtikin mukavasti tovi jos toinenkin, kun tuo kävi selittämään faunille palloista ja niiden muodoista ja niiden mielenkiintoisuudesta ja niiden ominaisuuksista, demonstroiden ja näyttäen kaikkea faunille.
Ennen kuin kaksikko huomasikaan, oli aika pian kääntynyt iltaan, jolloin oli aika heittää hyvästit, ainakin tälle kerralle.


// Now the next epicness! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron