Animals, animals everywhere! || Aksu!


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14517

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 25, 2012 11:13

Vai sietäisi kenraali saada iskun kivestä korkeahaltian mielestä. No, ehkä se olisi oikein. Ei Darius voinut kieltää, etteikö välillä olisi harvinaisen hankala tapaus, varsinkin näin... no parisuhteessa. Iriador kävikin muistuttamaan, kuinka murheensa voisi jakaa ja mieltään keventää. Nuorempi mies kävi vielä lisäilemään, että avautuminen kenraalilta olisi arvostettua tämän osapuolen toimesta. Haukansilmä ei voinut olla hymähtämättä pienesti.
Kenraali ei vastannut mitää, vaan yllättäen hypähti alas kiveltä, laskeutuen kyykkyy puoliksi Iriadorin ylle.
Eivät minun työn määärästä johtuva stressi ja murheet helpota, vaikka niistä jollekulle avautuisinki. Omapahan on syyni, kun liikaa taakkaa olen jälleen itselleni hankkinut Kenraali totesi yksiselitteisesti, samalla ku otsansa kävi koskettamaa nuoremma otsaa. Ehkä Iriador nyt ymmärsi miksei Darius valittanut, sillä valittaminen moiseesta asiasta olisi ollut yksinkertaisen tyhmää.
Mutta sinun kanssasi vietetty aika tasapainottaa sitäkin stressiä Käsi nousi koskettamaan varovaisesti korkeahaltian alaposkea. Kosketus oli varovainen, koska Dariuksella oli yhä käsissään armorinsa hasikkaat. Teräväkyntiset sormienpäät olisivat voineet aiheuttaa pintanaarmuja, jos kenraali yhtään enempää olisi painaunut kädellään koskettaessaan.

Kauaa ei kaksikko ehtinyt minkäänlaista romanttista tunnelmaa virittelemään, kun Kánon vimmatusti esiin kaivama otus päätti singahtaa liikkeelle. Koira lähti jahtimaisesti haukkumaan saaliin näkemisestä ja ampaisi tuon valkean olennon perään kuin tuulispää. Valkea, pienehkö olento kävi juoksemaan suoraan päin Iriadorin jalkaa, josta otus lähti yrittämään ylitystä. Ennen kuin likaturkkinen otus ehti minnekään edetä, oli Darius napannut tuon niskavilloista kiinni ja nosti sen ylös nähtäväksi.
Olento sähähti ja maukaisi. Kissa. Mitä kissa aroilla teki? Darius piteli kiinni nuoresta kissasta, antaen tuon rimpuilla otteessaan minkä kerkesi. Sen kynnet saatikka hampaat eivät purreet läpi panssarin, joten Dariuksella ei ollut mitään hätää. Kissa puolestaan satuttaisi itsensä, jos kovasti riehuisi teräväkyntisten hansikkaiden otteessa..
Káno pysähtyi haltiakaksikon viereen haukkumaan kissalle, odottaen isännältään lupaa popsia moinen otus suuhunsa. Hän sen oli löytänyt, hän sen myös sai syödä? Lupaa ei kuitenkaan annettu ja koiran käskettiin olla hiljaa.
Vai kissan löysit.. Darius totesi koiralleen istahtaen nyt Iriadorin viereen maahan ja kävi tutkimaan otteessaan pysyvää kissaa.
Mitäköhän moinen olento täällä edes tekee... tyhmäkö olet? Kenraali puhui sekä Iriadorille että kissalle En tiedä pahemmin kissoista mitään... Ehkä se on karannut omistajiltaan jotka Aroja ylittivät.. Tai sitten se on jätetty jälkeen.
Valkoinen... tai no, ollut valkoinen. Nyt liasta mustana. melko nuoren oloinen Kenraali jatkoi nyt puhuen Iriadorille, kuvaillen otteessaan rimpuilevaa kissaa Näyttäisi olevan naaras.. Ja sokea viimeinen kommentti lisättiin Kenraali huomatessa, ettei kissa reagoinut mitenkään hänen toiseen käteensä, joka lähestyi kissaa, ennen kuin tuo kävi koskettamaan puolipitkäkarvaista palleroa. Ei tuo ainakaan näyttänyt kunnolla huomaavan liikkeitä.. lienikö sitten täysin sokea vai osittain.
Siniset silmät.. Kenraali lisäsi vielä, samalla kun tutki kissan päätä. Kissa oli jo lopettanut rimpuilunsa, mutta mourusi yhä vihaisesti...
"Sokeus selittäisi mahdollisesti mitä kissa täällä tekisi.."
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4141

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Heinä 25, 2012 12:39

Pää kääntyi aavistuksen suuntaan, johon Darius oli laskeutunut hypätessään alas kiveltä. Sen verran mitä punapää saattoi erottaa toisen liikkeistä, saivat ne pienen hymyn kohoamaan sokean kasvoille, joka leveni hieman nuoremman tuntiessa vanhemman otsan kosketuksen omassaan ja hengityksen kasvoillaan. Kosketus poskelle sai nuoremman hymähtämään hiljaa ja ojentamaan hieman päätään.
Ehkä sinun pitäisi siinä tapauksessa viettää aikaa kanssani enemmän, punatukka totesi hieman olkiaan ja käsiään kohauttaen. Ehkä moinen oli kuitenkin liikaa vaadittu kenraalilta. Iriador tiesi millainen Darius oli töittensä suhteen. Kiireinen mies, työnarkomaani ei paljoa paikallaan joutanut seistä. Silti nuorempi ei voinut käydä kieltämään, etteikö olisi mielellään viettänyt aikaansa itse enemmän Haukansilmän kanssa. Olipa se sitten pelkkää kahdenkeskistä jutustelua, retkeilyä, harjoittelua tai vaikka sängyn pohjalla painimista - laatuaikaa se oli silti muuten niin rajoitetun elämän omaavalle sokealle Iriadorille.

Kánon haukunta kuitenkin rikkoi kahden eliitin romanttiseksikin lasketun hetken. Iriador suuntasi toista korvaansa paremmin haukunnan suuntaan, erottaen yllättävän tarkaksi muodostuneella kuulollaan haukunnan ja koiran juoksuaskelien lisäksi toistakin rummutusta heinikon seasta. Jäniskö? Oletus muodostui vääräksi siinä vaiheessa, kun joku törmäsi vasten Iriadorin ainoata panssaroitua kohtaa, nimittäin jalkoja. Jänis olisi muuttanut reittinsä siinä silmän räpäyksessä, kun olisi kaksijalkaisia nähnyt, mutta tämä otus ei tehnyt niin.
Punapää hätkähti hieman otuksen yhteentörmäyksestä ja ihmetteli syvästi, kun tunsi sen vielä yrittävän ylittää itseään. Eläin ei kuitenkaan saanut otetta juuri mistään, paitsi suomuista kudotusta takista, muttei sekään tuntunut antavan pahemmin sijaa otuksen tassuille ja kynsille. Lisäksi se kompasteli takatassuillaan maahan jätettyyn sokeansauvaan.
Kenraali kävi ilmeisesti noukkimaan otuksen nuoremman jaloilta, jolloin ilmoille pääsi ilkeän kuuloinen sähähdys ja vihainen, matala maukaisu. Puuman pennunko Káno oli löytänyt? Ei vaan kissan. Tai niin Darius ainakin kertoi.

Valkoinen, nuori naaras kissa, kovin pentumaisen pieni ja myös sen oloinen. Ja vieläpä sokea sattuipa somasti.
On ihme ettei sitä olla syöty jo, Iriador tuumi, Aroilla varmasti vilisee petoja, joille sokea albino olisi enemmän kuin helppo ja herkullinen saalis kuten koirallesi. Kissan vihainen mauunta täytti ilman. Samoin myös sen sisuksista kumpuava häijy murina. Silti, ei pennuksi vielä luokiteltu katti osannut olla kovin pelottava surkean olomuotonsa kanssa.
Ehkä sinun ei pitäisi pidellä sitä noin punapää totesi tuhahtaen ja lähti haparoimaan käsillään kohden mouruamista, osuen hetken tyhjän tunnustelunsa jälkeen kissan lian karheuttamaan karvapeitteeseen. Iriador otti tukevan otteen katista ja nappasi sen sitten pois Dariuksen hyppysistä. Ties vaikka viaton karvapallo olisi vahingoittanut itseään oikeasti toisen terävissä hansikkaissa.

Koska punapään ote kissasta oli löyhempi kuin kenraalin, kävi kissa kietomaan tassunsa samoin tein Iriadorin toisen käden ympärille ja puremaan miestä sormenväleihin. Se tuntui lähinnä pelkältä erittäin köyhältä nipistykseltä nahkahansikkaan sisällä piilottelevassa kädessä, eikä punatukka ollut mokomasta moksiskaan. Se antoi myös sotilaan vapaammin tunnustella kissan kehoa muuten. Anatomia poikkesi tietenkin kaksijalkaisen omasta, mutta samoilla periaatteilla senkin keho toimi kuin ihmisen tai haltian.
Ei murtuneita luita, punapää kertoi tunnustellessaan eläimen luustoa kevyesti painellen, Ja lihaksisto on normaalisti kehittynyt. Terve, mutta aliravittu olento. Mitä teemme sille?.
Viimeksi muokannut Crimson päivämäärä Ke Heinä 25, 2012 2:28, muokattu yhteensä 1 kerran
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14517

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 25, 2012 2:11

Ehkä se ei ole ollut täällä kauaa. Päivän, pari? Tuskin se itsekseen olisi pitkään selvinnyt Darius totesi Iriadorin huomauttaessa, että moinen olento oli harvinaisen helppo saalis aavoilla aroilla.
Iriador kävi poimimaan kissaparan kenraalin jokseenkin rajusta otteesta. Darius ei pistänyt vastaan, vaan antoi kissan kiltisti korkeahaltialle. Tuon käsissä kissa jatkoi uhoamistaan, joskin ei ehkä niin aggressiivisesti mitä Dariuksen käsissä. Haukansilmä seuraili Iriadorin puuhia kissan kanssa, kunnes punapää päätti avata jälleen suunsa.
Nopean tarkastuksen jälkeen totesi Iriador, ettei kissalta ollut katkennut luita ja tuon kroppa oli muutenkin kunnossa. Ellei laskettu pientä aliravitsemusta.
Miten niin me? Oli kysymys sotilaan esittämään kysymykseen Minähän en moista ala kotiini raahaamaan. Jos et sinä sitä meinaa minnekään kuskata, se saa jäädä tänne tai sitten Káno saa sen.

Kuulosti ehkä ilkeältä, mutta joskus elämä oli. Kenraalilla itsellään ei ollut aikaa huolehtia sokeasta lemmikistä. Sehän vaati huomattavasti enemmän sitoutumista, kuten esimerkiksi koulutettu koira. Lisäksi kissa ei näyttänyt olevan mikään puhdasrotuinen kaunokainen, jonka olisi voinut esimerkiksi siskoilleen antaa lahjaksi. Varsinkaan vanhemmalle siskoista, tuohan oli kuningatar. Moiselle piti tarjota vain parasta.
Darius kävi sanojensa jälkeen nousemaan ylös, odottaen sitten että Iriador tekisi ratkaisevan päätöksen kissan elämän suhteen.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4141

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Heinä 25, 2012 2:58

Olisihan se pitänyt arvata, ettei kenraali suhtautunut suopeasti me termin käyttöön. Ei sillä, etteikö Iriador ollut osannut jo arvatakin, että Dariukselle oli yksi hailee mitä albino kissalle kävisi tulevaisuudessa. Ja Káno. Sille punapää ei ikimaailmassa antaisi kattia retuutettavaksi, puruleluksi.
Valkea mirri oli vetänyt kyntensä takaisin ja sen sijaan että yritti purra nahkaa hampaillaan, olikin alkanut jostain syystä nuolla sitä karhealla kielellään. Se myös kehräsi, ja kehräyksen voimakkuus muuttui aina vain voimakkaammaksi Iriadorin käydessä rapsuttamaan selälleen kierähtäneen olennon lian tahrimaa vatsaa.

Iriadorilla ei ollut minkäänlaista kokemusta lemmikeistä. Ainoa elävä asia mitä hän oli koskaan omistanut oli ratsunsa, ja niistäkin tavallisesti tallipojat pitivät sen huolen suurimman osan ajasta. Mutta että kissa. Vieläpä sokea. Voisiko hän pitää sen? Tai ylipäätään pystyisikö pitämään? Mies oli itsekin sokea, jonka takia tekemisensäkin olivat hyvin rajoitettuja. Iriador ei esimerkiksi pystynyt ampumaan jousella lainkaan, kompuroi toisinaan portaissa ja törmäili useasti milloin mihinkin sokeansauvastaan huolimatta ja sittenkö hänen pitäisi vielä alkaa kasvattaa kissaa? Olivathan nuo itsenäisiä eläimiä, mutta oma vaivansa siinäkin oli alkaa toista sokeaa koulimaan tavoille.
Eläimen hylkääminen omilleen ei silti tullut kuuloonkaan. Se ei selviäisi aroilla yksin muutamaa päivää pidempään. Joko jokin söisi sen, se tappaisi itsensä luiskahdettuaan alas jostain tai se kuolisi ravinnon ja veden puutteeseen.

Sotilas vaihtoi otetta kissasta niin, että saattoi kantaa sitä jatkossa yhdellä kädellä. Toiseen käteen poimittiin maasta sauva, jolla varmistettiin pikaisesti, ettei ympärillä ollut Dariuksen lisäksi muuta johon kompastua.
Siinä tapauksessa, Iriador aloitti kammetessaan itseään ylös maasta, Minä pidän sen. Jos se ei sopeudu elämään sotilastuvilla, löytyy kaupungista varmasti joku toinen joka haluaa pitää sen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14517

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 25, 2012 3:50

Seurasi hetken hiljaisuus. Kenraali katseli sotilasta, jonka käsissä kissa suorastaan alkoi nauttimaan olostaan. Iriadorin ei olisi oikeastaan tarvinnut sanoa mitään, sillä Darius jo aavisteli mihin tämä oli johtamassa. Kissat, juonikkaita pikku piruja.
Niinpä hellyydenkipeyttä osoittanut kissa sai korkeahaltian ottamaan eläimen omiin hoiviinsa. Pienesti hymähtäen Darius suuntasi katseensa kissasta Kánoon, pudistaen sitten päätään. Tämä otus ei ollut leikkikaluksi tarkoitettu. Koira suorastaan mökötti, kun ei saanut haluamaansa palkintoa.
Miten itse haluat Kenraali tokaisi Iriadorin ilmoittaessa päätöksensä pitää kissa itsellään ja mikäli katti ei sopeutuisi, löytyisi varmasti joku toinen hyväntahtoinen sielu sitä hoitamaan. Siitä ei ollut epäilystäkään.
Mutta sinun pitää pestä mokoma, ennen kuin sisätiloihin päästät. Pian se sotkee joka paikan möhnäisillä tassuillaan ja tomusta ruskealla turkillaan Kenraali kävi huomauttamaan, jonkin asteen siisteysfriikki kun oli Sinä et ehkä näe mutaisia tassunjälkiä lattialla, mutta kaikki muut näkevät.

vieläkö haluat Nashiraa juoksuttaa vai menemmekö pesemään minkä nimen nyt ikinä haluatkaan antaa kissalle Darius kysyi lopulta, samalla kun viittoi Bluea tulemaan luokseen. Jälleen, oli vastaus mikä tahansa, oli Darius valmis auttamaan korkeahaltian takaisin ratsaille, mikäli tuo päätti sinne nyt nousta.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4141

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Heinä 25, 2012 4:45

Se pitää varmasti jo pelkällä läsnäolollaan rotat ja hiiretkin kurissa, vaikkei niitä saisikaan kiinni, Iriador mietti ääneen silittäessään sylissään purraavaa palleroa, joka kiehnäsi itseään vasten miehen rintapieliä.
Punatukka kuunteli toisen huomautuksen katin likaisuudesta. Sen kylvettämisestä. Pieni kylmä väristys kulki aluksi pitkin Iriadorin selkää, koska minkään asian kylvettäminen, saatikka oma peseytyminenkään ei ollut ollut punatukalle enää niin mieluinen asia. Tosin, mies myös pelkäsi vettä eritavalla sokeutensa takia. Sitä mitä ei nähnyt, ei myöskään osannut pelätä, ennen kuin kävisi kosketuksiin asian kanssa, joka saattoi laukaista pahojakin kohtauksia fobioita omaavan kanssa. Kuitenkin tuo epämukavan asian mainitseminen sai nuoremman kasvot vääntymään virnistykseen.
Siinä tapauksessa saat luvan auttaa minua. Ensinnäkin joko kissa tai minä itse hukuttaisin itseni ammeeseen, toisena, en näe sitä samalla tavalla kuin sinä, jonka takia en myöskään näkisi milloin sen turkki on täysin puhdas. Áliyah olkoot sen nimi. Ainakin väliaikaisesti..

Eiköhän Nashira ole saanut tarpeeksi juostakseen. Ja jos ei, juoskoot talleilla laitumella lisää Iriador kävi toteamaan sitten Dariuksen kysymyksen myötä. Toteamusta seurasi lyhyt vihellys. Punapäällä ei ollut aikomustakaan lähteä etsimään peuraa, joten se sai mielummin tulla hänen luokseen. Ei kestänyt kauaakaan, kun naaraspeura astelehti ylevänä isäntänsä luokse, jääden aluksi hieman kauemmas ihmettelemään Iriadorin sylissä kiehnäävää valkeaa karvapalloa, kunnes rohkaistui jopa nuuhkaisemaan kissan hajua sieraimiinsa. Peura ei kokenut kissaa uhkana, mutta kissa olisi saattanut ottaa jalat allensa sarvipään nähdessään. Onneksi tosin, katti ei käynyt reagoimaan muuten kuin päätänsä kääntämällä ilmavirran suuntaan, unohtaen mokoman hyvin nopeasti ja palasi takaisin aiempiin puuhiinsa huomiota Iriadorilta kerjäten.

Korkeahaltia nosti kissan toiselle olkapäälleen siksi aikaa, kun kapusi Haukansilmän avustuksella ratsunsa selkään. Katti tasapainoili aikansa olan ja myös sotilaan selän puolella, kunnes otus käytiin nostamaan takaisin turvalliseen syliin paluumatkan ajaksi. Katti myös kietaistiin osittain takin sisään, jottei se pääsisi varmastikaan karkaamaan missään välissä tiehensä.
Kun molemmat eliitit olivat jälleen ratsailla, saattoi paluumatka takaisin kaupunkia kohden alkaa..
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14517

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 25, 2012 5:24

No, jos kissasta ei muuta hyötyä olisi, tulisi tuo tuholaisjyrsijät karkottamaan. Sikäli mikäli moisia alkaisi pahemmin esiintyä kaupungin ylemmillä tasoilla. Vielä sekin päivä koittaisi. Darius ei voinut olla virnistämättä pirullisesti Iriadorin käydessä ilmeilemään kylvyn tultua puheeksi. Ehkä eliitin pitäisi viedä sotilas uudemman kerran kylpylänpuolelle. Korkeahaltia kuitenkin ilmoitti, että kenraali saisi luvan auttaa tuota pesemään karvapallon. Iriadorilla oli pointtinsa, joskin ammeeseen hukkumisen mainitseminen sai haukansilmän naurahtamaan kuivahkosti.
No.. ei kai muu auta Tavalla tai toisella myöntyvä vastaus päästettiin ilmoille, samalla kun Iriador päätti nimetä kissan Áliyahksi näin alkuunsa ainakin.
No, lopulta miehet nousivat ratsaille ja suuntasivat kulkunsa kohden kaupunkia. Matka sujui joutuisasti, ratsujen käydessä kevyttä ravia. Jälleen kun kaupungin kaduille päästiin, otti Darius kiinni Nashiran riimunarusta ja saattoi sen ja sokean isäntänsä talleille. Káno jolkotteli jälleen kiltisti perässä, sen pahemmin enää kissaa häiritsemättä.

Talleilla ratsujen satulat riisuttiin ja nuo saatettiin omille paikoilleen, tallipoikien huolehdittavaksi. Uskollisille ratsuille sanottiin hyvästit, jonka jälkeen kulku kävi kohden sotilastupaa. Tuvalla kulku vei kohden Dariuksen huoneistoa. Iriadorin annettiin astua ensin sisään ovesta kera kissansa. Káno seurasi uskollisennäköisenä korkeahaltiaa, jolla hänen kissansa oli.
Istu alas odottaessasi, vaihdan vaatetusta Darius tokaisi Iriadorille, käyden sitten suuntaamaan kulkunsa vaatekaapin puoleen. Hän ei todellakaan aikonut pestä likaista kissaa haarniskassaan.
Káno jäi Iriadorin ja Áliyahin seuraksi. Koira istui Iriadorin eteen läähättämään ja tuijottamaan maltillisena kissaa, aivan kuin yhä odottaen saavansa tuon suuhunsa.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4141

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Heinä 25, 2012 8:54

Kaksikko matkasi jälleen läpi kaupungin. Kuten lähtiessäkin, saattoi kenraali naaraspeuran riimunarusta pitäen Iriadorin kissoineen aina talleille saakka, jossa ylväät ratsut saatettiin omiin karsinoihinsa ja hyvästeltiin. Matka jatkui oikopäätä kohden sotilastupia, jossa sylissä pörräävä katti saisi kenties elämänsä ensimmäisen kunnon kylvyn kohdalleen. Iriador ei tahtonut edes kuvitella miten Áliyah tahtoisi reagoida moiseen, sillä niin valitettavaa kuin se oli, tiesi punapää tasantarkkaan etteivät nuo viiksekkäät hiiriä pyytävät otukset pahemmin vedestä välittäneet. Voisi toki olla, että katti suorastaan rakastaisi lillua vedessä, mutta nuorempi piti sitä epätodennäköisempänä vaihtoehtona tiedä sitten miksi.

Iriador seurasi Dariuksen perässä tuon huoneen ovelle välillä askeleissaan kompuroiden. Lupa kävi astua sisään huoneeseen, joten nuorempi ei sen kummemmin huoneen ulkopuolelle jäänyt odottamaan.
Siinä missä kenraalin oma lukaali, oli myös muu sotilastupa aluetta, jolla sokea korkeahaltia osasi kulkea ilman minkäänlaisia apukeinoja. Mies muisti tilat kutakuinkin ulkoa pientä osaa pihapiiristä myöten, ja saattoi ainoastaan niine harvoine kertoine kun jotain esinettä käytiin siirtämään syystä taikka toisesta, törmäillä ympäriinsä ja kerätä mustelmia ympäri kehoansa. Suurempaa haaveria ei ollut kuitenkaan kertaakaan vielä käynyt.

Punapää istahti Dariuksen kehotuksesta alas läheiselle divaanille. Nuorempi tajusi vasta nyt, että pahainen Káno istui hänen edessään ilmeisesti ollen yhä vailla valkeaa kissaa suupalakseen. Sen sijaan, että jälleen kehräämään käynyt Áliyah olisi annettu piskin retuutettavaksi, kävi Iriador rapsuttamaan Kánoa vapaalla kädellään. Toisella hän yritti pitää kissan aloillaan sylissään ja mahdollisimman tyytyväisenä, ettei se kävisi surmanloukkuunsa hyppäämään heti ensi hädässä.
Voin auttaa katin kylvettämisessä, mikäli suot minulle tilaisuuden vaihtaa itsekin vaatteitani, punapää kävi ehdottamaan Dariukselle tuon vielä vaihtaessa vaatteitaan, vaikka epäili mielessään oliko idea ollenkaan niin hyvä miltä kuulosti, Uppoaisin märälle lattialle näissä kuteissa kuin lätäkön pinnalle nakattu hiekka.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14517

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 25, 2012 9:41

Koiran köriläs otti rapsutukset vastaan kallistaen päätään vasten punatukan kättä. Moinen hellyydenosoitus kelpasi aina jättimäiselle koiralle, kerta niitä ei pahemmin isännältä herunut. Darius puolestaan vaihtoi ylleen valkean, löysän olopaitansa, käyden käärimään pitkähihaisen paidan hihat ylös. Turhaa niitä liottaa vedessä, parempi koittaa varoa kastumista. Iriador kävi huomauttamaan, että voisi auttaa kylvettämisessä, mikäli kenraali vaatteidenvaihdoin mahdollisuuden soisi. Darius katsoi hetken vaatekaappiaan, napaten sitten yhden löysän, mustan paidan käteensä ja suuntasi kulkunsa takaisin Iriadorin luokse.
Vedä tuo päällesi Kenraali tokaisi ojentaessaan paidan korkeahaltian käteen, joka juuri koiraa oli rapsutellut. Iriador sai tyytyä lainavaatteisiin, sillä Kenraali ei halunnut ottaa sitä riskiä, että joku näkisi korkeahaltian ensin poistuvan kenraalin asunnosta täysissä pukeissa ja sitten hyppivän takaisin vähemmissä vaatteissa. Herättäisi liikaa kysymyksiä. Me vain pesimme kissan selitys tuskin menisi läpi, vaikka se selitys paikkansa pitäisikin!

Káno käskettiin omalle makuualustalleen loikoilemaan, pois jaloista pyörimästä.
Tuo kissa pesutilan puolelle kun olet vaihtanut vaatteet Darius tokaisi solmiessaan hiuksiaan kiinni. Pitkät mustat hiukset olisivat varmasti vain tiellä tässä tilanteessa. Sidottuaan hiuksensa, meni Darius pesutilan puolelle valmistelemaan suurehkon vadillisen vettä kissan pesemistä varten. Toivoa vain saattoi, ettei kissa kovin vesifobinen ollut, kuten uusi isäntänsä tuppasi olemaan..
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4141

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Heinä 25, 2012 11:11

Askeleet kävivät lähestymään punatukkaa, jolloin koiran helliminen lopetettiin. Iriador sai Dariukselta paidan, jota voisi pitää sen aikaa, kun kissan turkkia hangattaisiin pesutuvalla puhtaaksi moskasta. Káno käskettiin omaan nurkkaukseensa, ja kenraali poistui itse pesutuvan puolelle, jättäen näin Áliyahin ja Iriadorin keskenään valmistautumaan seuraava koitosta varten.
Selvä on, nuorempi kävi tokaisemaan toiselle vielä perään, vaikkei olettanutkaan olevansa enää kenraalin kuuluvuusalueen sisäpuolella.

Kissa laskettiin sylistä divaanille, ja tuolle poimittiin hetken virikkeeksi Kánon lelu lattialta, joka muutenkin oli pyörinyt jatkuvasti punapään jaloissa. Kaikki turha härpäke, paksu sininen takki ja suomupanssari käytiin riisumaan sitten pois yltä, ja ne laskettiin divaanille siihen, missä punapää oli aikaisemmin istunut. Myös jaloista riisuttiin pois saappaat, sillä panssaroidut jalkineet eivät olleet pitemmän päälle mukavat jalassa. Vaaleiden housujen lahkeet kävivät löysinä laahaamaan pitkin lattiaa ja paljasta yläkroppaa puettiin verhoamaan tumma paita, jonka hihat käytiin vetämään kyynäröihin asti ylös.
Kun hiukset oltiin saatu solmittua vielä löysälle ponnarille niskaan, etsi korkeahaltia Áliyahin käsiinsä sohvalta ja kävi astelemaan itsekin korkea-arvoisemmille tarkoitettua pesutupaa kohden sormiaan pureva kissa sylissään.

Oikeaan paikkaan löytäminen oli hetken hakusassa, kunnes Iriador löysi paikalle jossa kenraali häntä jo odotti. Punapää sai olla varovainen askelissaan, sillä huone ei ollut niin tuttu kuin kaikki aikaisemmat olivat olleet. Silti askel oli vakaa, eikä turhiin esteisiin käyty törmäämään, kun jatkuvasti edessä pidetty ilmaa haparoiva käsi tunnusteli mahdollisia esteitä.
Vatiin kaadettiin vettä, joka auttoi Iriadoria suunnistamaan lähemmäs vesiastiaa ja toista eliittiä. Kissakin käänsi päänsä äänien suuntaan, alkaen selvästi nuuhkia ilmaa pienellä vaalealla kuonollaan.
Joko kylpy on valmis?, korkeahaltia tiedusteli ja ojensi sitten kissaa Dariukselle, joka näki paremmin minne kissan oli tulevassa laskemassa, Katsokin ettet hukuta sitä.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14517

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 25, 2012 11:41

Pesutuvalla ei onneksi ollut ketään ylimääräistä. Korkeampiarvoisille kenraaleille tarkoitetut pesutilat olivat yleensäkin hiljaisempia, mitä sotilaiden tilat. Tänne kun ei kovin moni päässyt edes käymään. Siltikin, Darius oli kiitollinen, ettei kukaan tuttu paikalla ollut. Vasta illemmalla täällä saattoi nähdä muitakin, kun päivän työt oltiin tehty ja oli aika peseytyä. Darius kävi varmistamaan että vadissa oleva vesi oli sopivan lämmintä. Ei turhan kuumaa, eikä liian kylmää. Kissa tuskin halusi tulla keitetyksi tai pakastetuksi elävältä. Tällä hetkellä pesutuvalla oli harvinaisen raikas, sopivan puhdas ilma. Yleensä kun pesutupa oli käytössä, leijaili siellä enemmän tai vähemmän vesihöyryä, joka teki tuvan ilmasta kostean raskaan.

Kenraali vilkaisi taakseen huomatessaan Iriadorin viimein saapuneen paikalle. Kissa oli päättänyt alkaa tuhoamaan korkeahaltian sormia, tosin leikkisältä tuo enemmän näytti mitä vihaiselta.
Kyllä Kenraali vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi korkeahaltian kysellessä, oliko kylpy jo valmis. Vahvistaakseen sanojaan kävi Kenraali kastamaan kätensä veteen ja läiskytti vettä pienesti.
Sotilas kävi ojentamaan kissansa kenraalille, joka otti tuon nyt vastaan vähemmän kovakouraisesti, mitä aroilla. Kissa ei pitänyt kenraalin kosketuksesta, mutta tajuttuaan ettei tuon ote enää sattunutkaan, rauhoittui likainen karvapallo hieman.
Koska minä muka olisin ketään hukuttanut Kenraali tokaisi, toivoen ettei Iriador lähtisi vastaamaan tuohon retoriseen kysymykseen.
Kissa laskettiin hitaasti, varovasti veteen. Aluksi karvapallo kävi rimpuilemaan odotettuun tapaan, kunnes se yllättäen näyttikin nauttivan vedestä. Se suorastaan rentoutui silmissä, antaen Kenraalin laskea itsensä kunnolla veteen.
Ei, se ei hukkunut vaikkei se sähise ja huuda se näyttää nauttivan tästä Kenraali kävi toteamaan, samalla kun alkoi varovasti toisella kädellään puhdistamaan kissan tassuja näin ensimmäiseksi. Valkoinen karvapallo lillui vadissa, jossa ylsi mukavasti seisomaan kun vähän päätään kurotti. Darius ei halunnut aiheuttaa kissalle minkäänlaista paniikkitilaa, täyttämällä saavia aivan täyteen niin, ettei kissa pohjaan olisi yltänyt. Toista kättään Kenraali piti kuitenkin kissan mahan alla, varmistaen näin ettei tuo ryntäisi minnekään.

Hetken tassuja hangattuaan, kävi Darius nostamaan toisen kätensä ylös vedestä ja tarttui kiinni Iriadorin käteen.
Kokeile Kenraali tokaisi nuoremmalle, vetäen tuon käden nyt oman kätensä tilalle kissan mahan alle. Näin Darius ohjasi Iriadorin oikealle kohdalle, jotta tuo saattoi kissaansa nyt vedessä lilluttaa ja pienesti puunata. Ehkä tämän voisi myös luokitella jonkin asteen siedätyshoidoksi Iriadorin vesifobian suhteen.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4141

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 12:09

Darius poimi kissan nuoremman käsistä, jolloin Iriador saattoi pyyhkiä näppejään hieman yhteen niihin tarttuneesta liasta eroon päästäkseen. Vanhempansa kommenttiin mies ei tyytynyt kuin hymähtämään närkästyneesti. Vähiten, näin kylpyvadin äärellä, Iriadoria ei innostanut käydä miettimään kokemiaan asioita veden parissa. Joten parempi, ettei punapää itsekään niistä hetkistä käynyt ääneen mainitsemaan.
Korkeahaltia pisti pian merkille kuitenkin pientä loiskuntaa, kun kissa laskettiin veteen. Mitään sähinää ja hätääntynyttä mouruamista ei kuitenkaan päästetty ilmaa. Pelkkää loiskuntaa. Joka saikin Iriador epäilemään, oliko kenraali painanut karvapallon kokonaan uppeluksiin vadin pohjalle. Darius kävi kuitenkin vakuuttelemaan, että kissa muka suorastaan nautti vedessä olosta mikä saikin Iriadorin kohottamaan toista kulmaansa pienesti hämmästyksestä. No, vettä sietäviä yksilöitä löytyi, Áliyah oli näemmä yksi niistä.

Darius tarttui Iriadoria kädestä, joka sai nuoremman hätkähtämään pienesti. Kommentti kokeile, sai Iriadorin vetämään alitajuntaisesti kättään aluksi kauemmas sormenpäitä lähestyvästä vädestä, mutta vastaan laittamisesta luovuttiin pian, samoin kasvoille nousseesta tuskaisasta ilmeestä. Eihän hän kokonaan ammeeseen joutuisi, eihän? Entä sitten jos punapää uittaisi kättään vedessä hetken ajan eihän hän siihen kuollut? No ei tietenkään.

Käsi upposi kyynärää myöten veteen ja kävi asettautumaan sitten kissan vatsan alle, tuota kaiken varalta paikalla pitämään, jos narttu päättäisikin yllättäen pompata ylös vedestä. Kaikki sujui hyvin. Liian hyvin edes ollakseen totta. Koska tilanne ei tuntunut myöskään Iriadorista niin kammottavan uhkaavalta, pelottavalta ja hirveältä yhtäaikaa, uskalsi tuo omatoimisesti nostaa toisenkin kätensä kissan turkkia puhtaaksi hankaamaan. Hihan puntithan siinä kastuivat, kun eivät ylhäällä pysyneet, ja kissan äkkinäiset liikkeet saivat Iriadorin räiskyttämään aina vahingossa vettä päällensä. Ja näin hiljalleen myös tumma paita nuoremman päällä kastui läpimäräksi.
Ehkä minun pitäisi alkaa kylvettää kissaa useamminkin, punapää totesi hyvin positiivisen kuuloisesti märkyydestään huolimatta, Tai harkita ylipäätään kylvyssä käymistä kerrankin.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14517

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 26, 2012 12:33

Kenraali hiljentyi seuraamaan vierestä ensi alkuun vastaan hangoitelleen sotilaan touhuja. Kissa nautti kylvystä, eikä Iriadorkaan suuremmin näyttänyt siitä pahakseen pistävänsä, vaikka kätensä olivatkin vedessä. Kissan äkkiliikkeet kävivät kastelemaan nuoremman paitaa, mutta tuokaan ei näyttänyt haittaavan korkeahaltian menoa. Kenraali ei voinut käydä kieltämään, etteikö olisi alkanut tuntemaan jonkinlaista seksuaalista vetovoimaa kastuvaa korkeahaltiaa kohtaan, joka alkoi myös fyysisesti tuntua.
Kuitenkin, Darius oli positiivisesti yllättynyt sotilaan toimista. Darius ei nähnyt mitään syytä kommentoida tilannetta kannustavasti, joten piti suunsa kiinni ja tyytyi hymyilemään pienesti vierestä. Vasta sitten, kun Iriador itse kävi avaamaan suunsa, saattoi Dariuskin jälleen kommentoida tilannetta.
Áliyah ainakin näyttää nauttivan Ehkä sinun pitäisi mennä kylpyyn sen kanssa. Ties vaikka se seuranasi uskaltaisi pian suurempaankin altaaseen mennä Darius hymähti käydessään nyt pienesti auttamaan Iriadoria vielä viimeisten tahrojen suhteen, joita sokea ei tietenkään voinut itse nähdä kissan turkista Ehkä voisit kouluttaa siitä kellukeen.
Vedestä ja uimisesta puhuminen Iriadorin lähettyvillä oli aina arka aihe. Kuitenkaan Kenraali ei sitä pahalla tarkoittanut, vaikka saattoikin vitsailla toisen fobiasta. Haukansilmä tiedosti moisen vakavan ongelman, eikä käynyt vähättelemään sitä mutta kyllä välillä piti hieman leikiksi heittää.

Se alkaa olemaan jo puhdas Eiköhän kuivata se Darius tokaisi lopulta, kissan ollessa jo huomattavasti valkeampi. Kenraali kävi nostamaan uitetun kissan ylös vadista. Katti perhana meinasi käydä hyppäämään takaisin veteen, jossa sillä niin kivaa oli ollut, jonka seurauksena Darius joutui länttäämään märän kissan vasten rintakehäänsä, painaen tuota pienesti paikoilleen. Kenraali kirosi mutisten märkää kissaa, joka nyt oli käynyt kastelemaan sekä Iriadorilla lainassa olevan paidan, sekä kenraalin yllä olevan paidan, josta vesi kävi valumaan housujenkin puolelle.
Kenraali käveli kissa sylissään hakemaan hyllytä pyyhkeen, jonka avulla alkoi kuivaamaan sivupöydälle laskettua kattia. Kun tuon turkki oli kutakuinkin kuivattu, päästi Darius kissan lattialle tepastelemaan, kuivattelemaan itse itseään mikäli halusi. Uusi pyyhe poimittiin hyllyltä ja suunnattiin Iriadorin luokse.
Tarvitset kaiketi tätä Kenraali totesi ojentaessaan korkeahaltialle pyyhkeen, jolla tuo saisi kuivailla käsiään, mikäli tarvitsi.
Darius puolestaan keskittyi katselemaan nyt litimärkiä vaatteitaan, tyytyen puristamaan paidasta vettä pois lattialle.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4141

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 1:06

Iriador ei voinut olla naurahtamatta ääneen mielikuvalle altaassa innokkaasti polskivasta kissasta. Jos hän vain olisi saattanut nähdä mokoman omin silmin, olisi näky varmasti naurattanut oikeassa elämässä myös myöhemmin korkeahaltiaa. Mutta ei niin ei. Dariuksen kommentti Áliyahista kellukkeena sai punatukan pohtimaan asiaa hetkeksi.
Tai ehkä opetan sen sukeltamaan, jotta se voisi noutaa minua aina pohjasta, kun uppoan pinnan alle. Siitä tulisi parempi noutaja kuin yhdestäkään koirasta, punapää kävi vitsailemaan toiselle takaisin. Tämän kertainen kokemus veden parissa oli ollut yllättävänkin hyvä, mikä oli kasvattanut myös Iriadoria jollain tasolla pelkonsa kanssa. Nuorempi itse tosin ei osannut kyseistä seikkaa ajatella, sillä oli liian keskittynyt kissan puunaamiseen tuolla hetkellä.

Haukansilmä kävi kertomaan, että kissa oli viimein riittävän puhdas nostettavaksi ylös vadista. Iriador veti kätensä ylös ammeesta, ja tajusi viimein kiinnittää huomiota päällään olevaan litimärkään paitaan, jonka tiputtamasta vedestä oli muodostunut nuoremman ympärille myös pieni lätäkkö. Lisäksi housut tuntuivat kastuneen jalassa, samoin osittain hiukset.
Darius kuivasi Áliyahin lähes kuivaksi, kunnes yhä, lievästi kostea katti pääsi viimein jaloittelemaan kunnolla tuvan kastuneelle lattialle. Narttu etsi itselleen kuivaa paikkaa, ja sellainen löytyikin tovin harhailun jälkeen. Sinisilmäinen otus ravisteli hetken tassujaan ja asetteli sitten siron takamuksensa lattialle, alkaakseen nuolla turkkiaan lopullisesti kuivaksi. Jos vitivalkeassa turkissa vielä joitain tahroja olisi, puhdistaisi kissa ne itse karhealla kielellään itseään nuollessaan. Ennemmin tai myöhemmin. Nyt se kuitenkin näytti nauttivan taas olostaan.

Sillä aikaa, kun kenraali oli kissan kanssa touhunnut syrjässä, oli punapää yrittänyt valuttaa suurempia vesiä pois vaatteistaan. Paita meni märkänä pitkin nuoremman kroppaa, paljastaen näin altaan toisen hintelän, mutta voimakkaan kehon.
Darius kävi tarjoamaan pyyhettä alaiselleen, joka ottikin sen mielihyvin vastaan. Sen sijaan, että Iriador olisi kuitenkaan alkanut pyyhkeellä kuivata itseään, pyöritteli mies sitä hetken käsissään kuunnellessaan pää hieman kallellaan, kun Darius väänsi paitaansa kuivaksi. Pieni virne nouse korkeahaltian kasvoille, kun ääni päässä yllättäen suorastaan vaati astua lähemmäs kenraalia.
Taidat tarvita tätä kaiketi itsekin, punapää totesi viekkaasti, astuen sitten lähemmäs Dariusta, lähes tuon kylkeen kiinni, ottaen myös tukea toisella kädellään mustatukan harteista, Anna kun minä, Iriador jatkoi vielä, kunnes alkoi painella levitetyllä pyyhkeellä kevyesti toisen märkää rintakehää.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14517

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 26, 2012 1:33

Kissa teki mitä parhaaksi näki, käyden pesemään itseään ensimmäisessä kuivassa paikassa, minkä huoneesta löysi. Jälleen kerran Haukansilmä seurasi hetken aikaa kissan menoa, kunnes huomio kiinnittyi johonkin paljon mielenkiintoisempaan. Sokeaa miestä oli helppo tuijottaa enemmän tai vähemmän himoitsevasti. Tuo ei nähnyt mitään, Darius ei siis voinut jäädä kiinni siitä että tuijotti ehkä sopimattomalla tavalla toisen sopimattomia paikkoja. Ihoon liimautunut paita korkeahaltian yllä oli suorastaan kiusallisen houkutteleva este sen edessä, mitä Haukansilmä halusi nähdä ja näkikin, mutta ei kokonaan. Kenraali saikin pidätellä itseään todenteolla, ettei käynyt kaatamaan sotilasta saman tien alleen hetken mielijohteesta. Eihän täällä sopisi.

Iriador ei kuitenkaan auttanut asiaa yhtään, tullessaan lähemmäksi jo valmiiksi vaivaantunutta kenraalia. Fyysisen kontaktin myötä kävi Iriador viekkaalta kuulostavien sanojensa jälkeen painelemaan pyyhkeellä vanhemman miehen rintakehää. Darius värähti pienesti. Pirulainenhan suorastaan kerjäsi sitä. Kasvonsa lipuivat hitaasti kohden Iriadorin kasvoja, otsan painautuessa pian uudemman kerran vasten punapään otsaa.
Kai tajuat, että kiusaat minua pahemmin kuin aikoihin Kenraali kysyi toisen kätensä lähtiessä nousemaan Iriadorin niskalle. Niskaan tuo ei kuitenkaan koskenut, vaan käsi jäi lepäämään harkitsevasti korkeahaltian hartialle. Kenraali empi. He olivat yleisessä tilassa. Vaikka kroppa ja mieli huusivat kenraalia unohtamaan ympäristön, järki kuitenkin taisteli vielä vastaan haluja. Mitä jos joku tulisi sisään kesken kaiken? Hengityksensä muuttui raskaan malttamattomaksi, hengenvetojen ollessa normaalia pidempiä, syvempiä.
EdellinenSeuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö