Animals, animals everywhere! || Aksu!


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4118

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 1:53

Iriador tunsi Dariuksen värähtävän kosketuksesta, mikä sai nuoremman myhäilemään itsekseen. Sydän alkoi lyödä tiheämpään tahtiin rinnassa niin jonkin sortin seksuaalisesta kiihtymyksestä, kuin myös jännityksestä. Ei punapääkään täysin haluton ollut, kun vieressä seisoi karski, komea mies, josta hän piti. Mutta tila, jossa he olivat, soti jotenkin tätä ajatusmallia vastaan. Iriador ei käynyt kuitenkaan perääntymään enää, vaan jatkoi kevyitä painalluksiaan aina hiljalleen yhä alemmas edeten.

Darius laski otsansa vasten nuorempaa, joka sai pienen mutta ovelan hymyn nousemaan korkeahaltian kasvoille. Vanhemman sanojen myötä nuorempi alkoi taas miettiä, pitäisikö hänen lopettaa toisen lähenteleminen ja sen sijaan keskittyä kuivattelemaan itseään. Ääni päässä huusi ei. Järki taas sanoi kyllä. Mutta aloitettu mikä aloitettu, ei Iriadorista enää ollut perääntymään ja lopettamaan kesken, ellei kenraali yritystä hakea nuoremman jo pitkään kaivannutta läheisyyttä käynyt täysin torjumaan.
Tajuanhan minä, punapää sanoi, liikuttaen kasvonsa lähemmäs kenraalin omia, Ehkä se on yksi syy siihen miksi teen näin nyt, nuorempi vielä jatkoi ja kiusallisesti hipaisi pehmeillä huulillaan aluksi Dariuksen poskea ja näykkäisi sitten pienesti tuon alahuulta, kunnes vetäisi kasvonsa hieman kauemmas toisesta.
Sitäpaitsi, kuka tänne tähän aikaan muka tulisi?.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14465

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 26, 2012 2:10

Iriador kävi myöntämään tietävänsä, mitä teki kenraalille. Sietäisikin, tuo ei voinut olettaa etteikö olisi jo valmiiksi haluttavannäköinen ja kävisi vielä käpälöimään. Virneeseen nuoremman kasvoilla vastattiin samanlaisella, joskin eihän Iriador sitä nähnyt. Iriador ei edes käynyt kieltämään, etteikö olisi tehnyt tätä juuri vain ja ainoastaan kiusatakseen kenraalia. Mikäli syy tosiaan oli käydä kiihottamaan tavalla tai toisella vanhempaa miestä, oli Iriador onnistunut siinä. Poskella käväisseet huulet saattoivat tuntea, kuinka kenraalin kasvoja koristi viekas virne. Näykkäisy huulilla oli vain lisää bensaa liekkeihin. Sotilaan viimeisimmän kysymyksen kuullessaan Darius henkäisi pari kertaa nopeasti, tuskallisen oloisesti, kunnes kätensä kävi tarttumaan kiinni nuoremman niskaan. Hellästi, vetäen tuon puoleensa. Kysymykseen ei koskaan sanallisesti vastattu.

huulet laskettiin pitkän odottamisen jälkeen intohimoisesti vasten sokean osapuolen huulia, vapaana roikkuvan käden noustessa kulkemaan hitaasti ylöspäin korkeahaltian kylkeä. Iriador pakotettiin ottamaan muutama askel taaksepäin, niin että Kenraali saattoi painaa nuoremman vasten tuvan seinää.
Kuka tänne tähän aikaan muka tulisi? Se oli erittäin hyvä kysymys, johon Darius ei keksinyt vastausta. Ei kukaan? Tähän aikaan kaikki olivat jossain muualla! Silti, jollain kierolla tavalla, kiinnijäämisen riski nostatti haluja vain entistä enemmän
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4118

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 2:46

Iriador, Atrevaux

Iriador tunsi onnistumisen tunteen sisällään, kun kenraali kävi tarttumaan nuorempaa viimein niskasta ja vetämään itseään päin. Kiinnijäämisen riski oli yhä olemassa, mutta ilmeisesti se ei jaksanut vaivata kumpaakaan osapuolta varsinaisesti sillä hetkellä. Pikemminkin se kävi vain lisäämään lisää pökköjä pesään jo valmiiksi kiihkeään ilmapiiriin.
Intohimo pääsi valloilleen lopullisesti huulten päästessä koskettamaan toisiaan ja vaihtamaan makuja. Punapää siirsi toista kättään miehen harteilta pidemmälle kohden niskaa, tuon hiuksia hivelemään ja toinen nousi pitelemään jäntevästä käsivarresta kevyesti kiinni. Dariuksen käsi kyljellä sai mielihyvän virtaamaan pitkin kehoa. Ja lisäsi sitä entisestään, kun kenraali kävi nuorempansa työntämään varovasti vasten seinää. Pää tyhjeni ajatuksista ja keskittyi nyt nauttimaan tästä hetkestä.

Kuka tänne tähän aikaan muka tulisi? Siinäpä hyvä kysymys, johon vastaaminen oli yllättävän vaikeaa. Korkea-arvoisemmille kenraaleille tarkoitettu pesutupa oli käytössä parhaimmillaan vuorokauden ympäri, joten siellä vieraileminen ei keltään ylempiarvoiselta ollut kiellettyä, jos ylimääräistä aikaa sattui olemaan.

Lucavi oli saanut päivän viimeisenkin kirjeen juoksutettua vastaanottajilleen ja palannut sitten omalle tuvalleen savujaan hengittämään. Fauni oli saanut ottaa kumman reinnosti päivänsä, mikä ei tuota karvakoipea varsinaisesti haitannutkaan, muttei käynyt myöskään pahemmin miellyttämään. Toimettomuus kun turhautti ja sai äkäiselle tuulelle.
Piiippunsa tyhjäksi pössyteltyään, Atrevaux nousi nojatuoliltaan huoneensa ikkunan äärestä, suunnaten kohti vaatekaappiaan. Alastomana omissaoloissaan viihtyvä fauni kävi asettelemaan jalkaansa tummat housut, sekä pitkän kannuksilleen saakka ulottuvan tummanruskean kaavun. Mieli teki kylpyä. Virkistävää sellaista. Vaikka suoraan kylpylään asteleminen olisi ollut vaihtoehto, ei Atrevaux käynyt sitä valitsemaan. Mieli teki rauhaa, ja sitäkös ei aatelisille varatulta allasosastolta tavallisesti saanut. Eikä puhtaan veden pinnalla kelluvia karvoja tavallisesti katsottu hyvällä.
Sen sijaan fauni kävi valitsemaan rauhaisan pesutuvan, jossa voisi viettää aikaansa taas kyllästymiseensä saakka.

Ennen huoneestaan ulos astumista, kävi fauni vaihtamaan kehonsa Lucan illuusioon. Atrevaux vihasi huomiota yli kaiken, eikä vaaleatukkaista nuorukaista noteerattu yhtä selvästi kuin jättiläismäistä faunia. Lisäksi, Lucavi oli tuntemattomampi henkilö useimmille, kuin itse sarvipää.
Kipittävä askel kävi pesutupien suuntaan, ja hidastui sitä myötä mitä lähemmäs päästiin. Ovella Luca tiirasi nopeasti ympärilleen nähdäkseen ettei kukaan seurannut, ja sen jälkeen astui muittamutkitta hiljaa sisälle huoneeseen selkä aluksi sopivasti päin takanaan muhinoivaa eliitti parivaljakkoa. Ovi suljettiin huolellisesti ja nuori viestinviejä kääntyi lopulta ympäri, hätkähtäen hieman näkyä joka häntä odotti. Muutama huvittunut naurahdus pääsi nulikan suusta, kunnes käsi nousi salamana suun eteen peittämään seuraavat mahdolliset äänähdykset. Luca kuitenkin rykäisi, palauttaen mielentilaansa vakaammaksi.
En kai käynyt keskeyttämään jotakin?, tuo kysyi lähes vinoillen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14465

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 26, 2012 3:03

Kaksikko oli täysin keskittynyt toisiinsa, mikä ei ehkä olisi kannattanut. Jos jompikumpi olisi kiinnittänyt huomiota ympäristöön, olisivat he saattaneet huomata oven avautuvan ja sisään astuvan kolmannen persoonan. Kuitenkaan kumpikaan heistä ei käynyt kuulemaan hiljaa avautuvaa ovea. Kumpikaan ei myöskään nähnyt ovea. Iriador oli sokea, Dariuksen sokea silmä oli oven puolella, eikä Kenraalilla ollut mitään mahdollisuutta nähdä ovea.
Niinpä, Darius havahtui tästä hetken hurmoksesta ärsyttävän vinoilevaan ääneen. Ääneen, jonka kenraali kävi tunnistamaan jopa. Katse rävähti auki ja Iriadorista otettiin muutama harppova askel kauemmaksi, aivan kuin Iriador olisi juuri käynyt iskemään teräaseen Haukansilmään. Katse kääntyi aluksi jokseenkin hämmentyneen hätääntyneenä Lucavin suuntaan, muuttuen pian närkästyneen ilkeäksi.

Askel, toinenkin otettiin nopeasti kohti nuorta haltianalkua ja ennen kuin tuo nuorempi silmäpuoli ehti minnekään kaikota saatikka estää Haukansilmää, oli Darius tarrannut nuorempaansa niskasta kiinni. Nuorempi silmäpuolista heilautettiin vasten seinää, otteen kiertäessä niskasta kaulalle, siitä tuon kaulukseen, josta haltiapoika käytiin lopulta nostamaan ylös vasten seinää. Niin, etteivät tuon jalat yltäneet maahan.
Ja mitähän sinä luulet tekeväsi kenraalien pesutuvalla räkänokka?! Darius kävi kysymään välittämättä edes vastata Lucavin kysymykseen, joka tuskin tarvitsi edes vastausta.
Tietääkseni sinulle ei mitään etuoikeuksia ole koskaan annettu, työläinen Kenraali jatkoi, otteen tiukentuessa pojankoltiaisen kauluksesta, miehen työntäessä tuota jo ehkä ahdistavan rajusti vasten seinää.
Totta kai he olivat jääneet kiinni. Ei olisi pitänyt ottaa riskiä. Olisi pitänyt malttaa ja kävellä Dariuksen huoneistolle. Mutta ei, he päättivät olla typeriä. Ehkä he voisivat vain murhata tämän pojan ja hävittää ruumiin. Kuka nyt yhtä viestinviejää kaipaisi? Täydellinen suunnitelma, Dariuksen mielestä! Otteensa olivatkin jo sen verran rajuja, että kenraali saattaisi hyvinkin taittaa pojalta niskat kysymättä.
Ainoa vain, että Aran saisi siitä tietää.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4118

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 3:26

Siinä missä kenraali, hätkähti myös nuorempi ylimääräistä ääntä huoneessa, käyden työntämään vaistomaisesti Dariusta taaemmas itsestään. Ihan niin kuin se enää olisi auttanut, sillä kiinnihän he olivat jääneet. Iriador kirosi mielessään. Kirosi, että oli antanut halujensa ottaa itsestään vallan väärässä paikassa väärään aikaan. Syy yksin ei nyt ollut hänen, mutta silti koko touhu alkoi hetki hetkeltä vaan kaduttaa enemmän ja enemmän.

Lucavi sen sijaan tuijotti viekkaasti vuoroin punatukkaista nuorukaista ja sitten taas Haukansilmää. Hän taisi nyt tietää jotain, mitä ei välttämättä olisi saanut, ja sekös nuoren miehen mieltä ilahdutti. Etenkin sen sisällä piilottelevan faunin mieltä. Luca oli kuitenkin Atrevauxin mukaan oma persoonansa, joka myös käyttäytyi eritavalla, kuin sarvipää itse.
Kun toinen eliittikenraali lähti harppomaan ilkeän näköisenä kohden nulikkaa, pullistui tuon ainoa silmä hetkeksi vähintään lautasen kokoiseksi. Muutama nopea haparoiva, pieni askel ehdittiin ottaa taaksepäin, kunnes Haukansilmän käsi tarrasi kiinni niskavilloista ja ennen kuin Lucavi sitä edes huomasi pieneltä pakokauhultaan, roikkui hän toisen miehen otteessa seinällä kuin rautanaulaan ripustettu heiveröinen taulu.
Jalat pyrkivät kokoajan hakemaan alempaa sijaa maasta, sillä kuristava tuntemus kaulassa ei tuntunut lainkaan hyvältä Dariuksen roikottaessa pienempäänsä ruskean kaavunkauluksesta seinällä.

Iriador seurasi tilannetta kuulonsa varassa etäämmältä. Hän ei nähnyt, mutta saattoi arvata Dariuksen jollain tavalla tuntevan henkilön, joka huoneeseen oli ykskaks pöllähtänyt. Ilmapiiri huoneessa ei kuitenkaan ollut muuta kuin ahdistava.
Samaa voisin kysyä arvon kumppaniltanne, kenraali Winder, Luca ähisi toisen otteessa, Etuoikeuteni, saatikka syyni olla täällä nyt, eivät kuulu teille, nulikka tuumasi ykskantaan. Heiveröiset, peräti jopa luisevat kädet hakeutuivat pitelemään kiinni Dariuksen omista nuoremman kauluksella ja toista polvea suunnattiin niin, jotta sillä saatettiin potkaista kenraalilta ilmat pihalle. Mikäli ote kauluksesta hellitti, oli Luca valmis ottamaan etäisyyttä mustatukasta.
Jonkinlaisen itsesuojeluvaiston viestinviejäkin omasi. Ja jos muu ei auttanut, ojentaisi hän mielellään toista eliittiä fauninakin.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14465

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 26, 2012 3:43

Oletettavastikaan ei nuori haltianalku pitänyt kuristavaksi käyvästä otteesta ja yritti siitä heiveröisesti irti päästä, tuloksetta. Lucavin huomauttaessa Iriadorin olevan yhtä lailla syyllistynyt väärässä paikassa oleskeluun mitä hän, kävi kenraali nopeasti vilkaisemaan punapäätä. Vihainen katse kääntyi kuitenkin takaisin räkänokkaan, tuon käydessä jatkamaan.
Jalka, jolla nuori poika mahdollisesti yritti jonkinlaista vahinkoa saada aikaan, lyötiin yksinkertaisesti sivuun. Tuosta ei ollut mitään fyysistä vastusta treenanneelle aikuiselle miehelle, sen pikku viestinviejä sai huomata harvinaisen pian. Kun pojan jalka oltiin lyöty sivuun, sama, vapaana oleva käsi iskemään nyt koukkulyönnin suoraan nuoren haltian mahaan niin, että ilmat varmasti lensivät pihalle. Ote tuon riveleistä kiristyi, samalla kun jo käsivarsikin kävi painamaan nuoren pojan kaulaa ja hartioita vasten seinää, voimia säästelemättä.

Hän ei ole kumppanini
Sähisevä kenraali valehteli. Sen pystyi huomaamaan ja Iriador myös tiesi, ettei kenraali sanojaan tarkoittanut. Mutta tässä tilanteessa oli parempi valehdella, Haukansilmä uskoi Iriadorinkin tajuavan sen.
Sinä työnsit nyt nokkasi vääriin asioihin, äpärä Kenraali kävi madaltamaan ääntään uhkaavasti, samalla kun toi kasvojaan lähemmäksi nuoremman pojan kasvoja Ehkä pitäisi repiä silmäsi irti. Kukaan ei uskoisi sokean nähneen yhtikäs mitään. Tai mitä jos saman tein hankkiutuisin sinusta kerta heitolla eroon?! Ei tarvitsisi enää katsella ärsyttävän koppavaa asennettasi tässä kaupungissa!
Puhuessaan oli kenraali vetänyt saappaastaan tikarin, jonka kärki osoitti nyt kohden Lucavin ainoata silmää. Terä oli vain muutaman sentin päässä tuosta näköelimestä, eikä Darius näyttänyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että olisi saattanut vitsailla pojan satuttamisen suhteen.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4118

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 4:08

Luca tuhahti jalkansa lyötäessä helposti sivuun. Toinen tuhahdus, tai pikemminkin puuskahdus pääsi viestinviejän suusta, kun nyrkki vatsaan iskeytyi sellaisella voimalla, että se pakotti ilmatkin pihalle. Ei tuo silmäpuolinen kenraali suotta ilmeisesti ollut saanut eliitin titteliä itselleen.
Lucavi kävi kuitenkin haukkomaan ilmaa Dariuksen otteessa yhä roikkuen, kun Iriador alkoi jo vieressä huolestua siitä kuinka kenraali kohteli mitä ilmeisimmin alaikäistä ipanaa. Punapää ei Lucaa tuntenut millään tasolla, muttei silti saattanut olla tuntematta jonkinlaista sympatiaa tuota kohtaan. Silti, ei sotilas käynyt millään tapaa asettumaan tilanteeseen väliin. Ei vielä, kun tilanne oli hänelle kokonaan uusi. Oli parempi seurata hetki vierestä. Katsoa ja kuunnella mitä tapahtuisi. Vastuuseen toisen lajitoverin, oman puolen edustajan tappamisesta ei punapää silti halunnut, eikä halunnut nähdä Dariustakaan tuomittavan sotaoikeuden edessä moisesta teosta.

Heiveröiset jalat kävivät työntymään nyt vasten Haukansilmän rintakehää, yrittäen työntää tuota ensin vähän ja sitten taas jalkojenmittaa kauemmas. Joskin, yritys oli hyvin naurettava ja turha. Ote kaulalla tuntui pitävän turhankin lujassa, ja siksipä Lucavin oli myös vaikea hengittää. Ilmat keuhkoihin olivat palanneet, mutta se ei oloa paljon parantanut.
Viestinviejä hymähti huvittuneesti kenraalin sähähtäessä, ettei punatukkainen ollut hänelle henkeen tai vereen minkään sortin kumppani.
Rakastaja sitten, vaaleatukkainen nulikka kävi virnuillen toteamaan, kunnes suu vääntyi jälleen vakavaksi ainokaisen silmän pistäessä merkille turhankin lähelle tuota arvokasta näköelintä tulleen terän. Lucavi nielaisi hätääntyneenä, jonka Darius saattoi myös kädessään tuntea. Kuitenkaan, vaikka koki henkensä jollain tapaa uhatuksi, ei Luca käynyt olemaan moksiskaan tuosta. Ja hänellä oli syynsä.
Silmästäni tai ärsyttävän koppavasta asenteestani eroon hankkiutumalla sinä maksat tittelisi, Winder hyvä, maineesi ja kunniasi. Peräti jopa henkesi. Miten aioit selittää kuninkaalle tappaneesi tuon luotettavan viestinviejän tai riistäneesi siltä näön? Olisin varsin innokas kuulemaan suunnitelmasi. Erityisesti nyt, kun minulla on todistaja teollesi, joka korkea-arvoisemmalle valehtelustaan kärsii myös rangaistuksen, menettää peräti jopa henkensä, viestinviejä puhisi viekkaana, osoittaen pienesti sanojensa lomassa Iriadoria.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14465

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 26, 2012 4:32

Rakastaja sitten. Darius mulkaisi räkänokkaa murhaavasti, samalla kun tuo yritti käydä potkimaan mitättömillä voimillaan kenraalia kauemmas itsestään. Tuloksetta. Darius oli juuri nyt siinä vaiheessa vihaansa, että jo pelkkä ärtymyskin tuntui nostavan tuon fyysisiä voimia uudelle tasolle. Hetken näytti siltä, kuin Lucavi aikoisi alkaa sovitella, tai niin Darius uskotteli itselleen kuullessaan ja tuntiessaan viestinviejän nielauksen. Sovittelun sijaan, tuo avasikin suunsa uudestaan uhitteluun. Poika toi harvinaisen hyviä pointteja esille, mutta kuunteliko Darius järkeä? Ei. Haukansilmä tuijotti haudanvakavana nuorta viestinviejää, vilkaisten kohden Iriadoria nuoren pojan käydessä osoittelemaan kohden korkeahaltiaa.
Kädessä ollut puukko iskeytyi voimalla suoraan Lucavin pään viereen, upoten muutaman sentin kiviseen seinään. Kenraali ei turhaan käynyt säästelemään voimiaan, vaikka vihan kohteena olikin heiveröinen miehenalku.
Uhkailetko sinä minua? Kenraali kysyi jäätävän rauhallisella äänellä. Ennen kuin haltia ehti vastata, riuhtaisi Darius pojan irti seinästä ja heilautti tuon nyt vauhdilla, ilmassa kohden vastapäistä seinää. Lucavista päästettiin irti niin, että heiveröinen miehenalku kävi iskeytymään vauhtia saatuaan päin kivistä seinää. Seinällä olleet hyllyt tipahtivat paikoiltaan nuoren haltian osuessa vasten niitä, ryminällä tuo poika ja puiset hyllyt tulivat alas.

Ennen kuin Lucavi ehti edes tajuta mihin oli päätynyt, otti Darius juoksuaskeleita kohden poikaa ja nyt potkaisi tuota vatsaan niin, että pienempi haltia lennähti jälleen uuden seinän luo. Tällä kertaa päin pöytää, jolla vesiastia oli ollut, missä Kuiskauksen miehet juuri olivat kissan pesseet. Pöytä kaatui sen sileän tien ja raskas vesivati tipahti suoraan Lucavin päälle musertaen, sekä kastellen pojan tyystin.
Darius seisoi hetken paikoillaan katsellen Lucavia, vilkaisten sitten kohden Iriadoria.
Vahdi ovea! Oli napakka, ärtynyt käsky sotilaalle. Se ei ollut pyyntö, vaan suora käsky.

Askeleet lähtivät nyt viemään rauhallisemmin kohden Lucavia, samalla kun kenraali pyöritteli niskojansa.
Otetaanpa alusta, Lucavi Kenraali aloitti lähestyessään karun hitaasti On olemassa monta tapaa kuolla, jopa ihan vahingossakin. Pikkupojilla on tapana kiipeillä katsomaan ikkunalaudoille maisemia, varsinkin näin korkealla kun ollaan.. arot näkyvät kauniisti ikkunoista, kuten myös alhaalla avautuva kaupunki. Toisinaan, ihan sattumalta, voi se ikkuna ollakin jäänyt auki ja kun pikku poika nojaa siihen, ei ikkuna otakaan vastaan, vaan avautuu silloin pikku pojat tippuvat. Korkealta ja kovaa, kun eivät osaa lentää. Vahinkoja sattuu. Sotilas Mir Valdoren kuuli huudon, mutta ei ehtinyt ajoissa sisään tupaan nappaamaan kiinni pojan koltusta. Kenraaliaan tapaaman tullut sotilas kertoi hädissään onnettomuudesta, joka raportoidaan eteenpäin. Pojan luonnottomaksi vääntynyt ruumis korjataan kadulta, veret siivotaan ja elämä jatkuu normaaliin tapaan.
Nyt Darius seisoi aivan Lucavin vieressä, kyykistyen pikkuhiljaa tuon puoleen Kuningas osaa lukea mieliä, mutta totuuden voi piilottaa taitavan valheen taakse Hänen totuudenpaljastin ei ole täydellinen, Lucavi. Eikä hän tule kaipaamaan saastaista juoksupoikaa yhtään, kun uusia saa mistä vain. Kuolemasi kuitataan onnettomuutena, eikä kukaan jää sinua kaipaamaan.
Ehkä Dariuksen olisi pitänyt olla murhaaja. Tämähän alkoi sujua häneltä. Ainakin näin teoria tasolla.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4118

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 5:18

Lucavi hätkähti ja jämähti täysin paikoilleen tikarin käydessä iskeytymään vasten seinää. Samoin teki Iriador, joka hahmotti teräaseen iskun osuneen johonkin. Silti tuon koppavan juoksupojan kasvoilta ei missään välissä kadonnut tuo omahyväinen virne, joka osittain jo kieli siitä mitä oli tulossa. Ja se jokin tulisi ulos sillä hetkellä, kun olisi riittävän paljon kypsynyt toisen eliitin touhuille.
Vaaleatukkainen miehenalku oli juuri avaamassa suutansa, kun lennähtikin kuin leppäkeihäs ilmassa, sievässä kaaressa vasten toista seinustaa ja sen hyllyjä, josta koko komeus poikaa myöten kävi rysähtämään vasten lattiaa. Heiveröinen poika taittoi tohinassa toisen ranteensa, ja kenraalin potkun myötä myös jotain muuta kehossaan taisi ottaa täysin uutta sijaa.

Nyt vuorostaan pöytä romahti alas, saaden Iriadorin siirtymään vaistomaisesti kauemmas lattialle virtaavasta vedestä. Niin teki myös Áliyah, joka tajusi singahtaa mahdollisimman kauas riehuvasta kaksikosta törmäten aluksi oven karmiin vauhdissaan, ja sitten oikaisten reittinsä peremmälle pesutupaan, nurkan taakse piiloon.
Lucavi oli yltäpäältä märkä. Molempia jalkoja särki, toista enemmän. Lienikö pieni luu napsahtanut tyystin poikki kenraalin käsittelyssä. Sekä toinen ranne oli nyrjähtänyt. Myös pieniä naarmuja oli siellä täällä kohelluksesta ja tässä vaiheessa myös nuoren nulikan kasvoilta saattoi lukea puhtaan vihan ja hiljattain myös säälimättömyyden.
Onko tämä varmasti tarpeellista?, Iriador ehti jo kysyä, kun kenraali kävi ärjymään että ovea pitäisi mennä vahtimaan. Oli sanomattakin selvää, ettei kyseinen ollut ollut pyyntö vaan pikemminkin käsky, jota punatukka noudatti moitteettomasti perääntyessään pitelemään ovea kaiken varalta.

Pieni juoksupoika kampesi polvilleen raskaan vesivadin alta, jääden tuijottamaan ainoalla silmällään vihaa lietsoen Haukansilmää. Kenraali ilmoitti suunnitelmansa Lucaville, joka tuskin otti sanoja enää kuuleviin korviinsa. Viimeinen tikki kaikelle oli, kun Darius kehtasi kumartua yhä lähemmäs maassa istuvaa Lucavia kohtaan. Moinen ilkunta ja pahoinpitely oli saanut Atrevauxin riittävän vihaiseksi, jotta tuo oli viimein valmis laskemaan valeasunsa hiiteen ja paljastamaan itsensä.

Nyt riitti!, kaikui monitasoinen ääni pienessä tilassa, kun Lucan keho alkoikin yllättäen loistaa. Kuin kuumin liekki olisi polttanut pienemmän kehon tiehensä, ja otti nyt uudemman muodon itselleen. Pian kaksimetrinen, erittäin vihaiselta näyttävä, Haukansilmää puolimetriä pidempi sarvipää, tuijotti hyvin kylmästi alakanttiin toista kenraalia.
Vai äpärä, hyvin matala ääni totesi aluksi. Käsi ojentui eteenpäin, jolloin jonkin sortin paineaalto pyyhkäisi läpi huoneen ja paiskasi vuorostaan Dariuksen ilmalennon kera vasten vastakkaista seinää. Samoin kävi Iriadorin, joka kaatui maahan aallon voimasta, mutta kapusi vielä omin voimin istumaan ja ihmettelemään mitä tällä kertaa tapahtui.
Räkänokka, fauni jatkoi heti perään vähäsanaista saneluaan, nosti toista kättään jälleen ilmaan ja paiskasi voimalla aikaisemmin seinällä roikkuneen hyllyn, johon oli törmännyt tavaroineen päivineen, lattialta päin Dariusta.
Ja saastainen juoksupoika, Atrevaux jatkoi vielä, astellessaan linkuttaen kohden eliittikenraalia, jonka kävi repimään tavaravuoren alta ylös ja painoi nyt vasten seinää juuri niin, kuten tuokin oli aikaisemmin Atrevauxin vielä Lucavi ollessaan tehnyt.
Kerro yksikin hyvä syy, miksen kärventäisi naamaasi ja katkoisi luitasi, todeten oikeuden edessä sen vain olleen itsepuolustusta päällekäyvää kenraalia vastaan? Tai kertoisi pienestä suhteestanne jollekin ylemmälle taholle, kiitoksena pahoinpitelystäsi, rakas Winder?, fauni murisi ollessaan lähes kiinni miehen naamassa.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14465

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 26, 2012 5:57

Tietenkään Iriadorille ei vastattu mitään, tuon yrittäessä puuttua tilanteeseen. Punatukka sivuutettiin nyt täysin tästä hetkestä, ainoa millä tasolla Darius korkeahaltiaa ajatteli, oli suojelun kannalta. Äpärä ei saisi päästä puhumaan, tai muuten olisi henkiä vaarassa. Katseensa oli täysin kiinnittynyt Lucaviin, joka oli kömpinyt pois vesivadin alta, näyttäen surkeampaakin surkeammalta. Välittikö Darius? Ei. Hän halusi vain hiljentää tuon ipanan.

Kuitenkin, mitä seuraavaksi tapahtui, oli jotain mitä Darius ei olisi osannut arvata. Monitasoinen ääni kajahti ilmoille Lucavin kehon käydessä roihahtamaan tuleen. Darius nousi alta aikayksikön ylös ja otti askeleen taaksepäin, mutta ei näyttänyt mitenkään hätääntyneeltä saatikka perääntyneeltä. Eihän magian taitaminen nyt niin harvinainen taito ollut haltioiden keskuudessa.
Tosin, kyseessä ei ollutkaan haltia. Eikä edes iältään nuori henkilö. Eikä kukaan täysin tuntematon. Haukansilmän katse laajeni, haltian huomatessa seisovansa kasvotusten itse toisen eliitin, Kenraali Argenteuksen kanssa. Fauni oli Neljästä kenraalista se toinen erikoisempi tapaus, jota harvoin näki liikkumassa missään. Ja nyt selvisi syy, Äpärä ja fauni olivat yksi ja sama henkilö.
Darius oli puolestaan avaamassa suunsa tietämättä tosin mitä sanoisi mutta ei ehtinyt mitään sanoa, kun fauni kävi lennättämään kenraalin paineaallon saattelemana huoneen toiseen päähän. Aalto pyyhkäisi mukanaan myös kaiken irtaimen liikkeelle, mukaan lukien niin pyyhkeet, kuin ämpärit ja vadit. Myös Iriador lennähti moisen voimasta, mutta sai itsensä kammettua ylös.
Darius puolestaan mätkähti seinään puuskahtaen pienesti, ilmojen lentäessä pihalle. Kenraali ehti kammeta itsensä puolittain ylös, kun saikin vastaanottaa uuden iskun, tällä kertaa aikaisemmin seinältä tipahtaneet hyllyt kävivät nyt paiskautumaan päin kenraalia, joka ei äännähtänytkään kivusta. Totta kai se sattui, mutta eihän Darius sitä iloa Faunille suonut.

Meni hetki, ennen kuin Darius ehti mitenkään nousta ylös tavaroiden seasta. Sen hetken aikana oli selvästi linkuttava fauni ehtinyt haltian luokse ja nosti tuon nyt vasten seinää. Haukansilmä irvisti pienesti kivusta, mutta uhmakkaan vihainen katse oli palannut tuon kasvoille. Siinä missä Atrevaux, ei Dariuskaan ollut mielissään tässä tilanteessa. Kaksi pässinpäätä vastakkain, siitä ei koskaan tullut mitään hyvää.
Darius ei tehnyt elettäkään rimpuillakseen jättifaunin otteesta, sillä halusi pilkata tuota kaikilla mahdollisilla epäsuorilla tavoilla. Kenraali ei nähnyt faunia rimpuilemisen arvoisena vihollisena, joten ei tuo myöskään pistänyt vastaan.
Haukansilmä kävi kuivahkon tuskaisesti naureskelemaan faunin sanoille, toisen kätensä noustessa lepäämään kiinnipitävän olennon ranteelle.
Ja kuka sinua uskoisi? Minkä järjen mukaan kukaan uskoisi, että minä olisin käynyt sinun kimppuusi? Olet todellakin tainnut kolauttaa pääsi liian monta kertaa, Kenraali Argenteus Darius hymisi tukahdutetusti, viitaten aamuiseen keskusteluun Suhteemme kertominen jollekin ylemmälle taholle meidän asemassamme kuninkaalle olisi turhaa. Hän tietää jo. Luulitko, että häneltä jäisi mikään huomaamatta?
Kuinkahan paljon aateliset arvostavat, jos saavat tietää kuninkaan juoksupojan, olevan tuon yksi eliittikenraaleista? Usko ja luottamus kuninkaaseen horjuisi varmasti, mitä jos epäilykset vakoilusta lähtisivät liikkeelle? Mitä jos, ihan vain jos, joukko närkästyneitä arvon omaavia nousisi kapinaan jo muutenkin sairasta kuningasta vastaan? Darius puolestaan kävi uhkailemaan sillä samalla mitalla, mitä Fauni oli äsken. Haukansilmä tiesi Atrevauxsin ja kuninkaan välien olevan lämpimimmät kaikista eliiteistä. Nuohan olivat tunteneet toisensa jo pienestä pitäen, Veljellisen lämmin suhde noiden välillä oli yhtä hyvä uhkailunkohde, mitä kenraalin ja sotilaan romanssi. Kaksi osasi tätä peliä pelata.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4118

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 6:47

Fauni katsoi hetken silmäpuolen kasvoja, naurahtaen huvittuneesti. Kyllä hän Winderin tiesi. Ei tuo näyttänyt tuskaansa kasvoiltaan, vaikka mikä olisi. Sen sijaan tuo herkullinen viha paistoi miehen kasvoilta sitäkin selvemmin, ja sille Atrevaux ei voinut olla myhäilemättä.
Kuivahko nauru sai vanhan faunin kuitenkin vakavoitumaan ja kohottamaan toista kulmaansa aluksi kysyvästi, kuunnellen loppuun asti mitä Dariuksella oli sanottavaa.
Phah!, fauni naurahti, Kalloni on niin luja, ettet saa sitä rikki vaikka pakottaisit taivaan tipahtamaan niskaani. Samoin myös mieleni kuten sinunkin mielesi, kenraali Winder, Atrevaux totesi kuulostaen yhtälailla ovelalta, kuin huvittuneelta, Mitä sinun ja pienen orjasi suhteeseen tulee, kuninkaan lisäksi nyt myös minä tiedän. Ja voin käyttää sitä tietoani hyväkseni juuri niin kuin tahdon. Luuletko aatelisten arvostavan ja katsovan kaltaistasi miestennielijää hyvällä? Mitä luulet sotaoikeudessa kuulevasi, kun kerron esimiehen ahdistelevan seksuaalisesti omia alaisiaan? fauni laukoi suustaan ja paiskasi kenraalin vielä kerran vasten seinää, heittäen tuon sitten syrjempään itsestään.

Ontuva fauni otti askelia peremmälle huoneeseen. Iriador oli puolestaan päässyt nousemaan huojuen jaloilleen, ja ottanut muutamia askeliakin käsi seinää myöten mennen eteenpäin. Nuorempi yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Hän ei selvästikään kuulunut tähän kiistaan, ja jäi erittäin mielellään syrjään kuuntelemaan kenraalien kiistelyä, kuin että olisi ottanut siihen minkään näköistä osaa. Ties millaiseksi sodaksi pelkkä kahden kovamielisen pässinpään sanaharkka voisi yltää.
Atrevaux kääntyi lopulta toista eliittiä kohden, ja risti kätensä selkänsä taakse arvokkaan oloisesti.
Ja millä sinä, Winder, meinasit todistaa minkään mainitsemistasi väitteistä todeksi? viisas fauni sanoi, ja odotti hetken, Et millään. Siinä missä minun sanaani ei välttämättä uskottaisi, ei uskottaisi myöskään sinun, tai vaihtoehtoisesti minulla on aina jotain, jolla voin syyttää sinua vastaan. Suotta heität uhkauksiasi ilmoille. Suotta kiroat Kuningastakaan, sillä noilla sanavalinnoilla et kerää kuin ongelmia itsellesi, ja läheisillesi, Darius.

Fauni käänsi katseensa yllättäen kenraalista tarkastelemaan punapäätä, joka horjui yhä vasten seinää. Atrevaux hymähti, lähtien sitten hitaasti askeltamaan kohden Iriadoria.
Ja millaisia miehiä sinä joukoissasi kannatkaan tätä nykyä, vanhus kävi toteamaan tarttuessaan korkeahaltiaa hiuksista ja vetäisi itsensä luo, hyvin lähelle itseään. Iriador älähti ohessa pienesti kivusta, joka päänahkaan kävi kohdistumaan hiuksia kiskottaessa.
Liian nuori, vanha fauni totesi turhautuneena katsottuaan aikansa korkeahaltiaa, Ihmismies taittaa tälläisen heikkovartisen nuoren yhdellä kädellä kahtia, jos on pakko. Näilläkö sinä ajattelit seuraavan suuren sodan voittaa, herra homoseksuaali?, Atrevaux pilkkasi erittäin avoimesti, tarttuen viimein Iriadorin silmiä suojassa pitämään mustaan liinaan ja vetäisi sen pois toisen päästä, vaikka tasantarkkaan tiesi, miksi se siinä oli levännytkin.
Ja eikö sotilaan pitäisi nähdäkin jotain. Ota toki tämä liina pois silmiltäsi, hyvä mies.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14465

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 26, 2012 1:11

Faunin harvinaisen varteenotettavat sanat menivät kutakuinkin kuuroille korville. Haukansilmän katseesta näki, että tuon sisällä velloi alati kasvava viha ja inho tätä otusta kohtaan. Darius olisi voinut tuoda keskustelun ohesta huomautuksen haltioista ja noiden mieltymyksistä samaan sukupuoleen, varsinkin miehillä. Hehän olivat kauniita, homous taisi ollakin yleisempää haltioiden puolella mitä karskien karvaisten ihmisten. Tosin, vaikka se yleisempää saattoi olla, oli se silti tabu. Varsinkin Dariuksen asemassa. Siltikään, Darius ei avannut suutaan. Hän oli toiminnan mies, ei diplomaatti.
Vanhempi kenraaleista kävi uudemman kerran paiskaamaan Haukansilmän seinään, ennen kuin silmäpuoli ehti mitään vastata sarvipään syytöksiin.
Vieläkään ei äännähdystäkään tullut, vaikka sattuikin. Sen sijaan Darius kävi hitaan varovaisesti kampeamaan iskujen jälkeen itseään ylös, viipyen hetken kumarassa ettei paikkojaan kävisi reväyttämään. Katse lipui hiljaa arvokkaasti seisovaan fauniin, joka nyt puolestaan jatkoi puhumista, tuoden jälleen hyviä pointteja esille. Siinä missä Jättifauni, ei haltiakaan voinut todistaa puheitaan kenellekään todeksi kunnon perustein. Kaksipiippuinen tilanne.
Olen tähän asti onnistunut elämäni aikana karttamaan kaikki ongelma, luuletko että muuttaisin elämäntapaani vain, koska jokin karvakoipi kävi hyppelemään silmille? Ehkä molempien puheista saattoi huomata, ettei kumpikaan osapuoli arvostanut toisiaan millään tapaa. Molemmat olivat taitavia omilla osa-alueillaan, mutta koska kahdelta kenraalilta löytyi kokemusta ja taitoa saman verran, kumosivat nuo arvostusta ansaitsevat seikat toisensa. Jäljelle jäi vain se ylimielisen lapsellinen, äänetön kilpailu siitä kumpi oli parempi.

Faunin kääntäessä huomionsa kohden korkeahaltiaa, kävi Darius suoristautumaan alta aikayksikön. Pieni tuskanvihlaisusta johtuva irvistys kävi haukansilmän kasvoilla, mutta moinen fyysinen hidaste unohdettiin harvinaisen nopeasti, jättiläisfaunin käydessä koskemaan Iriadoriin.
Kuunteliko Darius mitään, mitä fauni herjasi Iriadorista tai haltioiden suhteesta? Ei, Haukansilmä näki nyt vain punaista, raivon vallatessa pääkopan. Tuntui, kuin kaikki äänet maailmasta olisivat jälleen hiljenneet. Kun Atrevaux kävi repimään Iriadorin silmiä peittävän liinan pois, napsahti kenraalin päässä totaalisesti. Ennen kuin Iriador ehti reagoida mitenkään kankaanpalan poistumiseen, ennen kuin Fauni ehti mitään lisää herjata, oli Darius syöksähtänyt uskomattomannopeasti kohden faunia, taklaten tuon nyt irti Iriadorista. Faunin ote käytiin jopa vauhdista vielä irrottamaan korkeahaltiasta niin, ettei Iriador varmasti lennähtänyt mukana liikkeelle. Kaatua tuo saattoi, mutta mukaan uuteen rytinään tuota ei vedetty.

Fauni kaadettiin maahan. Kaato varmistettiin sillä, että päin iskeytymisen yhteydessä Haukansilmä kävi potkaisemaan kovalla kengänkärjellään faunia tuon ontuvaan jalkaan niin, että tasapainonsa varmasti horjui. Atrevauxsin kaatuessa maahan, laskeutui nuorempi kenraaleista tuon ylle kyykkyyn ja toinen kätensä oli alta aikayksikön lyöty vasten faunin kaulaa, josta otettiin tukeva kuristusote suoraan leukaluun alta.
Toiseen käteen oli eksynyt seinältä tipahtanut, lattialla pyörinyt tikari jolla silmäpuolista viestinviejää oli hetki sitten uhkailtu. Nyt tikarin kärki eksyi harhailemaan faunin kasvojen eteen, uhkaavasti.
Anna yksikin hyvä syy miksen teurastaisi sinua tässä ja nyt, tehden koipikarvoistasi turkista itselleni kylmiin talviin, jotka lähtisin viettämään vuorten suojiin sinut murhattuani!? Raivosta värisevä ääni pyrittiin pitämään keskustelutasolla, joskin se oli jo huomattavan hankalaa. Oli todella lähellä, etteikö kenraali kävisi pian huutamaan täyttä kurkkua sarvipäälle. Kaiken lisäksi, Haukansilmä näytti olevan liiankin tosissaan sanojensa suhteen.
Koske häneen vielä kerran ja teen sarvistasi juomapikareita
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4118

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 2:04

Ilmapiiri huoneessa alkoi lyödä hiljalleen kipinää kahden kenraalin toimesta. Iriador roikkui kutakuinkin toimettomana Atrevauxin otteessa, sillä turha rimpuilu käytiin estämään heti uudella kiskaisulla hiuksista, joka ei vieläkään tuntunut mukavalta muuten niin herkässä päänahassa. Sydän jyskytti lujaa rinnassa, osittain pelosta, osittain hämmennyksestä ja tuo ristiriitainen tunne sen kuin kasvoi, kun Iriador tunsi liinan kasvoiltaan revittävän irti.
Fauni ehti juuri nostaa katseensa Winderiin, hymähtäen huvittuneesti, sillä oli saanut aikaiseksi juuri tahtomansa reaktion toisessa kenraalissa, joka näki nyt vain ilmeisesti punaista väriä päässään kuin raivostunut härkä konsanaan. Sarvipää ei käynyt estämään toisen yritystä repiä ystäväänsä irti otteestaan ja pianpa Iriador lennähtikin kauemmas riitaantuneesta kaksikosta, päätyen mahdollisimman selkä seinää vasten pitelemään toista kättään silmiensä suojana. Ihan vain varmuuden vuoksi. Sanaakaan ei punapää päästänyt, sillä oli liian paikoilleen jähmettynyt edes nielaistakseen.

Atrevaux käytiin kuitenkin kamppaamaan vasten maata. Kaatumista siivitti ilkeä potku raajaan, joka aikaisemmin oli käynyt murtumaan. Fauni murahti tasapainon pettäessä ja rymähti maahan, huomaten pian Dariuksen tarttuvan kaulastaan ja uhkaavaan käteensä löytyneellä teräaseella.
Petollinen virne paisui karvakoiven naamalla, silmäpuolen käydessä laukomaan uhkauksiaan jälleen ilmoille. Virne muuttui lopulta räkättäväksi nauruksi toisen otteen alla.
Sinulla on hyvin halpa maku aateliseksi, jos tyydyt vuohen karkeakarvaiseen villaan turkiksena, fauni pilkkasi, Olet liian helposti yllytettävissä väkivaltaan Winder. Uhraat elämäsi, etkä saavuta mitään, jos aina olet suojelemassa heikompiasi, kuten rakasta punatukkaista ystävääsi, josta tuskin on taistelukentällä edes kurjaa ihmisolentoa lopettamaan, saatikka sitten edes nostamaan omaa miekkaansa.
Sarvipää pysytteli yllättävän tyynenä toisen kenraalin kuristusotteessa, mutta sille oli syynsä. Näkymättömiin, kenraalin sokean silmän puolelle jäänyt käsi kävi loitsimaan jonkinsortin portaalia miehen taakse, eikä kauaa tarvinnut odottaa, kun valkea leijonamainen olento astui siitä ulos, jääden hiljaa seisomaan mustatukan taakse. Odottamaan käskyä käydä mieheen kiinni.
Lisäksi käytöksesi toista aatelia kohtaa on suorastaa julkea häpeäisit, karvakoipi totesi, hymähti ja antoi pienen käsimerkin Grimalkinille.

Olento päästi kumean murahduksen sisältään, kunnes kävi muutaman juoksuaskeleen jälkeen loikkaamaan Dariuksen sokealta puolelta etukäpälät ojossa ja leuat apposen auki tuota kohden. Sen tarkoituksena ei ollut vahingoittaa, mutta puolustaa silti käskyttäjäänsä henkeen ja vereen.
Grimalkin veti Winderin mukanaan kauemmas, joka soi Atrevauxille mahdollisuuden nousta jälleen takaisin pystyyn. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä toisen eliitin potkun myötä jalka tuntui menneen vain enemmän sijoiltaan. Fauni pääsi kuitenkin takaisin pystyyn, varaten nyt painoansa selvästi vain toisen jalkansa varaan.
Valkea leijona oli saattanut rytäkässä aiheuttaa Dariukselle korkeintaan naarmun tai pari kynsistään. Nyt se kävi kuitenkin perääntymään pois vihan sokaiseman eliitin luota, palaten kutsujansa luo jalkojen juureen istumaan.
Atrevaux rykäisi kuuluvasti, katsoen nyt haudanvakavilla kasvoillaan Haukansilmän suuntaan.
Aloitetaanpa alusta, fauni aloitti maltillisesti, Ellet mieli saada vielä puremajälkiäkin kehoosi.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14465

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 26, 2012 2:45

Darius ei edes vaivautunut vastaamaan faunin käydessä muotipoliisiksi. Kenraalille oli sillä hetkellä aivan se ja sama, vetäisikö ylleen maan parasta silkkiä vai faunin perskarvat, Haukansilmä ei edes käynyt miettimään moista. Keskittymisensä oli nyt täysin tässä hetkessä, ei sen sivuseikoissa.
Eikö meidän tehtävämme kuninkaan riveissä ole suojella heikompia? Winder kysyi kulmiaan kohottaen Sinä et ole meille muuta kuin sekasikiö. Sinun kaltaisille ei pitäisi edes antaa aatelisarvoja!.
Jos totta puhuttiin, ihmetteli Darius suuresti aina niin salarasistisen kuninkaan toimintatapoja taruolentojen suhteen. Kuningas itse piti haltioita jaloimpana rotuna, silti tuo antoi muidenkin taruolentojen päästä ylemmille titteleille. Kai tuo halusi vain miellyttää liittolaisia, kunnes potkisi heidät pois?
Kenraaleista nuorempi tiedosti huoneeseen summoonatun olennon vasta kun tuo päästi kumean murahduksen. Katse kääntyi heti sokeaan pisteeseen, josta leijonamainen olento kävi hyökkäämään. Ote faunista irtosi, kenraalin käydessä nousemaan ylös ja ottamaan vastaan olennon hyökkäyksen. valitettavasti Haukansilmällä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kuin perääntyä ja ottaa iskuja vastaan mahdollisimman kivuttomassa kulmassa. Tikarinsa kanssa kenraali ei ollut kummoinen vastus petoeläimelle.

Kun fauni oli päässyt kera kipeän jalkansa ylös, kävi tuo käskemään olentonsa perääntyä. Darius jäi niille sijoilleen seisomaan, vuotaen nyt pienesti verta kiitos teräväkyntisen olennon. Pintanaarmuja, mutta silti. Raskaasti hengittävän kenraalin katse nousi pedosta takaisin fauniin, joka nyt selvästi varoi toista jalkaansa. Jos tilanne olisi ollut hieman.. tasaväkisempi aseiden ja varusteiden suhteen, ei Darius olisi jäänyt kuuntelemaan mitään mutinoita vanhemmaltaan. Kuitenkin, vaikka raivopäissään olikin, ei tuo vielä ollut niin tyhmä, että lähtisi magiaan erikoistunutta kenraalia haastamaan näillä varusteilla.
Vaikka Darius ei käynytkään hyökkäämään, oli tuo asennosta, josta saattaisi helposti ponkaista uuteen syöksyyn kohden Atrevauxia. Silloin katsottaisiin, kumpi olisi nopeampi: Haukansilmä vai Grimlak.

Tällä kertaa fauni puhui maltillisempaan tahtiin. Haltia kurtisti kulmiaan maagin aloittaessa selvästi jonkinlaista sovittelupuhetta.
Anna tulla, jos haluat murha syytteet niskaasi Darius ei edes ajatellut mahdollisuutta, että Atrevaux saattaisikin käskeä petonsa kenraalin kimppuun, tuon laukoessa haasteeseen vastauksia noinkin avoimesti. Mitään muuta Haukansilmä ei sitten sanonutkaan, vaan odotti ontuvan faunin seuraavaa siirtoa.
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4118

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Heinä 26, 2012 3:43

Fauni kävi hieromaan leuassaan kasvavaa pujoa partaansa virnistäen, samalla kun piti silmällä Winderin liikkeitä. Grimalkin puolestaan päästi hiljaista murinaa puolittain auki olevasta kidasta, luisen hännän heiluessa puolelta toiselle malttamattomana. Silti kissapeto istui kuuliaisesti aloillaan, valmiina ponkaisemaan heti takajaloillaan vauhtia jos kenraali uskaltaisi ottaa askeleenkin isäntäänsä kohden.
Et sinä yhteen puremaan kuole, Atrevaux murjaisi pitäen nyt Haukansilmää täysin typeryksenä, Olisit harvinaisen säälittävä tapaus, jos niin tekisit, fauni jatkoi, naurahtaen sanojensa perään.

Atrevaux korjasi asentoaan hieman, käyden ottamaan tukea viereisestä seinästä.
Sinuna en puhuisi enää murhista, kun olet aiheella minua kaksi kertaa uhannut saman päivän aikana teräaseen kanssa, närkästynyt olento tuumi, jättäen nyt partansa viimein rauhaan, Mitä taas aikaisempiin puheisiisi tulee tehtävämme on suojella kuningaskuntaa valitsemallamme puolella. Ei pelkästään heikkoja, vaan myös vahvoja. Tehtävämme on suojella kaikkia maitamme myöten keinolla millä hyvänsä, ja liiankin usein ne keinot koituvat heikommille kohtalokseen, fauni selitti vakavan ilmeen vallitessa kasvoillaan koko puheensa ajan, vilkaisten sanojensa lomasta taaempana Dariuksesta seisovaa punapäistä sotilasta, jota sarvipää ei pitänyt minään jo pelkästään nuoremman ikää katsoessaan.
Mitä aatelisarvoihin tulee, ne ansaitaan parhaimmillaan tekoina, eikä niitä jaeta turhaan. Luulisin sinun tietävän mokoman. Vai iskitkö vuorostasi pääsi niin lujaa, ettet vihaltasi kykene enää edes ajattelemaan selkeästi, kenraali Winder?

Vanhempi kenraali kävi työntämään itsensä kädellään irti seinästä. Ontuen tuo lähti sitten astelemaan kohden Haukansilmää, Grimalkin vierellään astellen, yhä hiljaa muristen.
Pistä tuo leikkikalusi syrjään, ellet tahdo haastaa riitaa enempää kanssani, fauni totesi, pysähtyen muutaman metrin päähän nuoremmastaan ja osoitti tikaria miehen kädessä. Atrevauxilla itsellään ei ollut enää syytä käydä toisen kenraalin kimppuun, vaikkei voinutkaan kieltää tämän kollegansa olevan harvinaisen rasittava ja mieltä raastava tapaus, jolta saattaisi taittaa niskat nurin heti kun tilanne vain sen sallisi.
Kiero ilme kohosi hiljalleen karvakoiven kasvoille.
Minulla olisi pieni ehdotus, Atrevaux sitten aloitti, heilauttaen pienesti toista kättänsä edessään, kunnes vei sen toisen seuraksi selkänsä taakse, Sopimukseksikin kutsuttava sellainen. Mutta se edellyttää, että olet alaisesi kanssa valmis sitoutumaan siihen loppu elämäksesi.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö