Ken tulen lieskat hallitsee ja tahtoonsa kesyttää//Sovittu

Phoe loikkasi kiireesti pystyyn kun hänen luoksensa asteli toinen mies henkilö. Tuo näytti ihmiseltä. Ja oli yltäpäältä... märkä! Tuo oli vastuussa hänen kuolemastaan!
"Mitäpä veikkaat! Olisitko ite kunnossa jos oisin just tappanut sut? Mikä hiivatti sua riivaa?! Mitä mä ikinä tein sulle?" Kehtasikin kysyä oliko hän kunnossa! Phoenix oli raivoissaan muttei hän ollut oikein taistelukunnossa. Sitä ei kuitenkaan koskaan pitäisi näyttää viholliselle, joten mies keräsi voimiaan ja sytytti kätensä liekkeihin voidakseen näyttää uhkaavammalta.
Hänen pitäisi pitkittää tätä vähän aikaa että hänellä olisi voimaa luoda itselleen siivet ja lentää pakoon.
Phoenixia kuvotti se ettei hänellä ollut yllään rihman kiertämääkään ja tuo puolialaston vierasmies oli noin lähellä, niin siis sen lisäksi että tuo oli myös märkä ja tässä vieressä sattui olemaan joku lammikko, hyi!

Yoh kuutneli toista ja perääntyi tuon uhkaavan äänen luolta. Noh, nyt mies tiesi sen. Kaksi erisukupuolta ja kaksi mieltä. Näemmä. "En ole vastuussa kuolemastasi tai mistä puhut. Pidin vain naisseuralleni seuraa ja sitten kun leikin hiemna hän muuttui miehksi!" Yoh sanoi ja nauroi maireasti, mutta kun toinen sytyytti tulta käsiinsä henki olento vaikeni. Hän virnisti vain. "Auttaako tuo? Anna minä autan sinua kuivumaan." mies tarjoutui ja hänen kätensä leimahti lieskoihin. Käsi ojentui toista kohti. Jos vain toinen salli.

Yoh piteli kätään, jossa roihusi lempeä tuli.

Naisseuralainen joka muuttui mieheksi?
"Mä en tiedä mitä ihmeen sieniä sä oot syöny, mutta pysy kaukana musta!" Phoenix raivoisi ja yritti huitaista omalla palavalla kädellään toisen ojennettua kättä. Hän ei halunnut apua. Häntä heikotti ja hän olisi haavoittuvainen. Hänen täytyi vain päästä pois, omaan rauhaansa.
Miksi toinen halusi kuivata häntä? Lämmittää, joo ehkä, mutta kuivata? Hän oli juuri ollut liekeissä, miten hän enää itse olisi märkä! Kuivatkoon vaan itsensä niin sitten olisi yksi asia mitä inhota tuossa tyypissä vähemmän.
"Säkin näköjään hallitset tulta... Tee sitten palvelus ja älä pakota mua suuttuu sulle sillä tulenhallinta on hieno lahja."

Yoh sammutti tulensa hetkessä ja tuijotti miestä. Hän perääntyi pari askelta. Kuinka nyrpeää. Toinen ei edes ihan näyttänyt tunnistavan häntä. Henki olento tuntui pettyneen seurailaisuutensa olomuotoon. Hän ei sanonut sanaakaan vaan kurtisti hieman kulmiaan. "Hyvä on. Minä menen. Anteeksi, että tuhlasin arvokkaan feeniksin aikaa." mies sanoi hiljaa ja perääntyi pari askelta lisää. Hän käänsi selkänsä miehelle. Punapää ja tulinen sellainen. Muistutti hyvin paljon omaa naispuoliskoaan.

Hän pysähtyi ja hänen kehonsa lähti palamaan, kunnes ilma siinä hyvin lähellä miehen kehoa tuntui sulattaneen hiekan miehen alla. Silloin henki olentoi antoi tuli pylvään räjähtää taivaaseen asti ja katosi pylvään mukana. Hän käytti hyödykseen kuumaa ilmaa ja muuttui kuumassa itse ketuksi, mutta antoi kehonsa palaa näkyvästi. Kultainen kettu hyppäsi valopilkkuna katoavasta pylväästä korkealta taivaalta. Sitten henki olento katosi metsään, jonne se laskeutui hyvin tömähtäen. Niinkin kaunis monttu siihen jäi, mutta kettu sitä ei jäänyt katselemaan. Se puikkelehti turhautuneena, että päivän oli pilannut kummallinen sukupuolen vaihdos. Olisipa hän tiennyt sne paljon aikaisempi. Kettu haukkui mielessään itseään jos miksi. Nyt hän tarvitsi kyllä nokoset.

//Kiitos pelistä :)

//Kiitos sullekin:)//