Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lörri

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 25 Tammi 2014, 20:42

Aleiga ei ollut aluksi itse kiinnittänyt huomiota takanaan olevaan oriin joka vaikutti kuin huomionkipeältä penikalta, vaan poro oli keskittynyt enemmänkin etsimään niitä omenia. Ensiksi yrittäen kurkkia sisään vankkureihin mutta hän ei oikein löytänyt mistään sellaista sopivaa koloa... Sitten kaksijalkapennulta joka vain tarjosi silityksiä, mitkä sarvipää toki otti mielellään vastaan, mutta ne eivät olleet sitä mitä hän kaipasi.
Sitten Jeremiah olikin pari kertaa ärähtänyt sinne taakse, poron katsahtaen siihen mölisijään mulkoilevasti. Ja se oli tervehtinyt häntä takaisin harjas heilahtaen ja päätä kohotellen! Aleiga oli tuijottanut hetken aikaa, ravistanut päätään ja katsonut eteensä. Se oli niin hämmentävä tilanne.
...Jos se tulisi lähellekään, hän puhkaisee sen silmät sarvillaan. Tykkäsi rottakaksijalka siitä tai ei.
Ja ne omenat tänne ja sassiin!
Elikko mörähti oikein kuuluvasti kohti miestä, katsoen tätä vaativasti sieraimestaan lämpöä puhisten ja korvat lätkien kaulaa.
"Niitä omenia kiitos?"
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 26 Tammi 2014, 15:29

Jeremiah havahtui "ajuriolotilastaan" Aleigan mörähtäessä hänelle niin, ettei jäänyt ollenkaan epäselvästi, mitä timanttisarvi oli vailla. Hän hörähti nauramaan. " Ei kuule kuomaseni, se on heinää nyt, ainakin pari vuorokautta! Katsotaan sitten sitä omena-asiaa uudemman kerran. En tahdo sinun kuolevan johonkin omenakatarriin! Poika, rapsutteleppahan sitä eläintä ja juttele sille, josk se edes osin auttaisi sen omenantuskaan."
Tämän sanottuaan Jeremiah kääntyi taas tuijottamaan vetojuhtiensa peräpäätä, ja lukkiutui oman itsensä kanssa samaan tilaan.

Matka taittui. Ja takana tulevien vankkurien ori kävi hyvin ärsyttäväksi! Kuski joutui jo todenteolla tekemään töitä, jotta ori tekisi työnsä, eikä kiilaisi siuun, koettaen päästä kohti poroa. Ja ellei se kiilaillut aisojen välissä, se tanssi ja teutaroi, yrittäen näyttää mahdollisimman miehekkältä; ilmeisesti, ja hörinä ja röhinä, sekä myöskin omituinen, hinkuva hirnunta olivat jatkuva riesa.
Jeremiahilla paloi käämi mokomaan älämölöön. Hän sysäsi ohajsperät poropojalle, ja loikkasi itse alas vankkureilta, alkaen irroitella Aleigan köyttä vankkureistaan. " Minä tyyrään sinut noiden perässä tulevien vankkureiden taakse kiinni. Josko tuo hullu otus jättäisi sitten enemmät isku-yritykset sikseen! Eihän tässä oel mitään järkeä! Ori, joka on hurmaantunut porolehmästä!" Jeremiah oli ärtynyt, ja puhisi vihaisena.
" Vaatimesta!" Kuului poropojan terävä korjaus kuskinpukilta.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 26 Tammi 2014, 20:18

...
Poro tuijotti niin epäporomaisen murhaavasti rottakaksijalkaa, korvat luimussa, pää suorana ja alahuuli esiin työnnettyä suupielten roikkuessa. Ihan kuin poro olisi oikein huutanut: ETTÄ MITÄ!? Nyt alkoi kyllä tikittää jokin elikon sisällä kun se astellessaan vankkureiden vierellä ei vienyt katsettaan pois Jeremiahsta.
Ainakin siksi aikaa, kunnes pojan rapsuttelut sekä puheet alkoivat hellyttää sarvipäätä, joka kohotti turpansa katse eteenpäin kuin osoittaen mieltään. Vai että ei pariin päivään vai? Sehän nähdään. Huomioikaa tämän poron sanat, se saa vielä tämän päivän aikana omenansa. Edes yhden.
Odottakaahan vain...

Se typerä koni ei sitten ottanut hiljentyäkseen Aleigan tuntien olonsa sekä todella ärsyyntyneeksi että nolostuneeksi. Hän oli hitto vieköön kaksijalkainen vaikkei siltä näyttänyt! Luonnossa se oli ollut helppoa ajaa kaikki sonniporot pois kun vaan niitä pari kertaa iski sarvilla tai antoi kunnon potkun turpaan. Ehkä voisi tehdä tämänkin tyypin kanssa niin.
Näköjään Jeremiahkaan ei kestänyt kun hätkäyttäen Aleigan hyppäsi pois vankkureilta alkaen kiskoa hänen köyttään irti vankkureista.
Mitä hän muka teki?!
Nyt sai riittää.
Heti kun elikko huomasi köyden irrotettuna pyörillä kulkevasta laatikosta, syöksyi timanttisarvinen rivakasti kohti takana tulevaa oria. Aleiga tosin tavoitellut ihan vahingoittamista, vaan pysähtyi sen eteen heilutellen sarviaan uhkaavasti pää alhaalla ja mylvien haasteensa orille.
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 27 Tammi 2014, 21:47

Jeremiah puisteli päätään niin että pitkä palmikko heilui ja nauroi taas Aleigalle, joka tunki hänen matkanteko-mielentilaansa murjotuksellaan. " Voi tätä omenan himon määrää. Voisinpa melkein sanoa, että sinä olet inhimillisin poro, jonka voin kuvitella."

Aleiga rynnisti irti Jeremiahin jäädessä köyden päähän roikkumaan. " Hullu poro!" Hän kerkesi huutaa, ennenkö eläin oli päässyt naamakkain tuon omituisen lemmenkipeän orhin kanssa, ja pysähtyi uhoamaan sille, jolloin Jeremiah sai jalkansa takaisin alleen. Hän koetti kaikin voimin kiskoa väkivahvaa poroa kauemmas, muttei onnistunut laisinkaan.
Ori riehaantui, se alkoi tempoa pystyyn valjaissaan, hörisi ja kiljahteli hullun lailla. Se kiskaisi aisaparinsakin epätasapainoon riekkumisellaan, ja sai sen horjahtamaan niin, etät koko vankkurit vavahtivat uhkaavasti sivulle, uhaten kaatua kumoon. Sekasorto oli melkoinen. Kuski kirosi ja huusi, asmalla kun kiskoi ja läiski ohjasperistä minkä pystyi. Jeremiahi huusi ja kirosi myös, ja hyppi lopulta toivottomana tasajalka akun ei muuta voinut. Koko vankkurijono joutui tekemään äkkipysähdyksen, kaikkien siinä täysin onnistumatta. Kuului muutama rysähdys sieltä täältä, ja kiroilun ja karjunan vuo levisi vähitellen koko jonosta heidän takaansa.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 30 Tammi 2014, 12:00

Poroelikko ei pahemmin päästänyt oria helpolla, uhkaillen sitä ja meinaten parikin kertaa huitaista sitä timanttiesarviensa veitsenterävillä kärjillä. Aleiga ei ollut sietänyt ihmisenäkään miesten typerää vikittelyä, kosintayrityksiä, kun ei ollut nähnyt näitä koskaan arvoisekseen. Eikä nytkään,todellakaan, jonkun elikon hurmausyrityksiä! Pelkkä ajatus oli pöyristyttävää ja- Asia mikä ei sopinut luontoon!
Tietämättömänä, tai täysin ymmärtämättä tai sitten ei vain välittänyt aiheuttamastaan sekasorrosta Aleiga uhkaili vielä hetken aikaa oria, kunnes käännähti ja rynnisti Jeremiahn ohi. Se tepasteli kiihtyneenä loppumatkan kohti vankkureidensa kuskinpaikan kohdalle, puuskuttaen ja ravistellen päätään, hakien silityksiä poropojalta.
"Se oli inhottava, typerä ori!"
Sarvipää määkäisi katsellen poikaa korvat luimussa ja lihakset värähdellen.
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 05 Loka 2014, 23:19

Aleigan oma poropoika rapsutteli porostaan korvien takaa ja jutteli sille rauhoittavia sanoja poron palattua hänen vierelleen. Poika oli siitä hyvin iloinen. Pikkuveikon likainen naama oli levinnyt loistavaan hymyyn. Poika kehui Aleigan temppua maasta taivaisiin, kunnes Jeremiah tuli niin liki että olisi saattanut kuulla. Miehen taas häärittyä matkoihinsa poika jatkoi Aleigan kehuskelua hilpeästi.
Jeremiahilla oli mahdoton säätö ja kiire lemmenkipeän oriin aiheuttaman sekasorron tähden, joten hän ei itse kerennyt huolehtimaan Aleigasta, mutta jonkun taitavan köydenheittäjän hän oli käskenyt asian hoitamaan kuitenkin.
Pieni ja tummahiuksinen mies ilmestyi vankkureiden kulmalle, ja heittää hulautti köyden keveästi poron timanttisarvien yli ja läpi sen kaulaan. Mies oli tehnyt työnsä niin taitavasti, että poro tuskin tuntisi että oli saanut köysisilmukan kaulaansa. Poropoika tosin oli nähnyt miehen heiton ja tuijotti tätä nyt suu auki, kun mies asteli Aleigaa lähemmäs sitoakseen sen näppärästi kiinni vankkureihin. " Miten sinä sen teit?!" Ällisteli takkutukkainen poropoika. Mustatukka vain hymyili hänelle leveästi harvahampaisella suullaan ja iski silmää. " Näin tämä meillä tuolla pohjoisessa hoidetaan."mies pukahti ja alkoi sitoa poron köyttä kiinni. Pikkumies aloitti laulun, jonka kieltä poropoika ei tuntenut, mutta se oli niin rauhouittava ja jollain lailla lumoava, että hän jäi kuuntelemaan sitä pää kallellaan. " Tällätavoin meillä kotona on teutaroivat porot aina saatu rauhoittumaan." Sanoi mies yleiskielellä pojalle välissä ja jatkoi sitten lauluaan toivoen sen auttavan tätäkin taika-poroa saamaan paremman olon ja rauhoittumaan.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 06 Loka 2014, 15:12

Timanttisarvinen nautiskeli sitten siinä mukavia silityksiä ja rapsutuksia mehukkaiden kehujen kera, pitäen tästä pikku kaksijalkaisesta koko ajan enemmän. Toinen kun ei tuntunut olevan yhtään ilkeä tai ollut tehnyt mitään väärää Aleigan mielestä. Tosin, ehkä ihmismuodossaan suhtautuminen olisi ollut toisenlainen. Aleiga kun -ainakin viimeksi ollessaan ihminen- ei ollut välittänyt pahemmin lapsista, varsinkin pienimmistä. Ne tuntuivat olevan aina niin herkkiä kaikin tavoin, ja niiden vanhemmat hyökkäsivät kimppuun kuin kapiset sudet jos vähäsenkin kohtelit niiden jälkeläisiä väärin. Kyllä, ihmis-Aleiga piti mieluumin turvaväliä ihmispentuihin, kuin joutui outoon vaaratilanteeseen niiden kanssa.
Mutta nyt porona moisia ei jaksanut miettiä, tämä pikku kaksijalka ollen vain mukava pieni otus jolta otti mielellään vastaan kehuja ja silityksiä. Tai herkullisia omenia...

Ja ei, niin nautiskeleva saamastaan huomiosta poronen oli, ettei huomannut kaulalle ilmestyvää silmukkaa ennen kuin pikku kaksijalka alkoi siitä puhella isommalle kaksijalalle joka siinä häntä alkoi jälleen liikkuvaan laatikkoon kiinnittää. Aleiga päästeli kysyviä ja hieman ihmetteleviä mörähdyksiä, mutta päätteli että ei tässä mitään hätää ollut. Mutta huomio siirtyi pois hänestä, poron hieman siinä tönien turvallaan poikaa kun nuo siinä jotain puheli, isomman kaksijalan alkaen jotain laulelemaan.
Se kuulosti tutulta, tuo kieli, ja laulun rytmi oli miellyttävä, että poro siinä hieman rauhoittui kunhan vielä hieman huomiota saisi osakseen. Ja ehkä vielä yksi omppu.
Kauhea ori se oli ollut, ja rotta kaksijalka oli jälleen ärsyttävä siinä sinne tänne hypellessään. Oli syyttänyt häntä vieläpä kaikesta, aikoen viedä viimeiseen vankkuriin. Höh ja pöh!
Sarvipää tuhahti pitkään sieraimiensa kautta lämmintä ilmaa, lätkien korviaan muutaman kerran äänekkäästi kaulaa vasten.

#Aikahyppy joki-kohtaukseen?#
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 21 Touko 2015, 01:12

#Pitkän keston vuoksi oletan että tämä oli tässä. Kiitos pelistä#
Vahti
 

Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron