Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lörri

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 29 Joulu 2013, 02:01

" Keräilijäheimo." Jeremiah toisti miettivästi, ja sitten hänen kasvonsa repesivät leveään virneeseen, kuultuuaan, mitä Aleiga kertoi.
" Sarkastinen huumori niillä on ainakin ollut hallussa." Hän sanoi, ja virnisteli edelleen. " Vahvempi ja voimakkaampi kuin yksikään mies, tosiaan...Vuosia? Tiedätkö, Aleiga, kuinka paljon vuosia? Varmaan on vaikea hahmottaa aikaa, mutta kuitenkin? Vanhaksiko olit ehtinyt, ennenkö kävit tivaamaan voimia niiltä hengiltä?" Jeremiah mietti, milalista olisi, jollei hän voisi koskaan muuntautua rottamuodostaan takaisin tähän ihmisen muotoonsa...tulisiko hänestä lopulta täydellisesti rotta? Vai säilyttäisikö hän oman "ihmisyytensä" sen rotan sisälläkin? Varmasti säilyttäisi, oli kai aivan eri asia olla muodonmuuttaja, kuin kirottu? Kaikenkaikkiaan hän kuitenkin koki enemmän olevansa tämä ihmis Jeremiah, joka muuttui rotaksi, kuin rotta, joka muuttui ihmiseksi. Tai ihmiseksi ja ihmiseksi, ei hän ihminen ollut...ei haltia, ei muodonmuutajakaan, ei demoni...jokin kirjava rotujen sekoitus vain.
" Entäs sitten nuo mieltä kiehtovat sarvet? Mitä niihin liittyy? Ja voiko ne irrottaa jollain konstin, ja ennenkaikkea, kasvavatko ne tilalle?" Huhuu, siinä vasta ajatus, mietti Jeremiah. Pohjattomasti timanttia. Jos asia niin olisi, hän ei kyllä luopuisi porosta millään hinnalla.
Jeremiahin katse harhaili kuvajaisesta taivaalle, jossa kuu loimotti kelmeää valoaan. Se loi kuvajaisensa purosen pintaan, tähän seesteiseen mutkaan, jossa ei vesi virrannut...jaa, liekö kuulla osansa siinä, että tuon pohjoisen naisen kuvajainen nyt saattoi näkyä, ja puhua? Täytyipä muistaa mainita tästä asiasta, kun niitä kauppoja sitten joskus jonkun kanssa hierottaisiin.
" Minnekkö ollaan menossa?" Jeremiah kysyi sitten toistaen naisen ja poron kysymyksen. Hassua, poro kyseli häneltä, mihin tässä oltiin matkalla. " Sinua varmaan kiinnostaa, minne olen sinua viemässä? Haltioiden luokse. Heillä on silmää ja arvostusta tälläisille kiehtoville olennoille, kuin sinä, te, nyt olette. Ei ole lainkaan liioiteltua olettaa, että itse Kuningas Aran olisi kiinnostunut ostamaan tälläisen aarteen. Ehkäpä, kuka tietää, heillä olisi jokin konsti jopa keksiä, mitä kirouksen purkamiseksi voisi tehdä. Ja elleivät haltiat osta, niin matka jatkuu ihmisten kaupunkiin. Sielläkin on tahoja, jotka voisivat olla erittäin kiinnostuneita." Jeremiah katseli puhuessaan ensin Aleigan, ja sitten poron kysyviin kasvoihin. Tai poron naamaan...ei kai porolla voinut olla kasvoja...vaikka se sitten ihmisnaisen kanssa ruumiinsa jakaisikin.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 30 Joulu 2013, 00:00

Aleigan kuvajainen tuhahti kohonneen suupielen kera. Todellakin niillä hengillä oli huumoria kun muuttivat hänet poroksi perhana vieköön! Mistä hän olisi voinut tietää, että henget ovat niin hienohelmaista väkeä? Ja naikkonen ei pelännyt tehdä niistä lainkaan pilaa, nehän olivat jo tehneet pahimpansa hänelle! Mutta... Montako vuotta hän oli nyt tässä ollutkaan? Ajankulku oli hieman vaikeaa eläimenä, kun eläimet sentään elivät aina nykyhetkessä eivätkä menneisyydessä tai tulevassa. Lisäksi piti ottaa huomioon Aleigan lapsuuskodin kulttuuri. Aikaa ei laskettu siellä vielä niin kuin Cryptissä.
"...En aikuinen vielä mutta vanha tarpeeksi ollakseni tiwaz. Ehkä kolme vuodenajan kiertoa sitten?" kuvajainen mietti ja liikkui hieman paikaltaan kun poro asteli uteliaana kuvajaisestaan lähemmäksi Jeremiaah.

Mitä tuli sarviin, Aleiga kohotti toista kulmaansa, kun porokin taas katsoi miestä kuin sanoen: Pidäppä ne kädet ja mieli kurissa tai saat tutustua sarviin tosi läheltä...
"Tiedä en, enkä välitä", nainen vastasi paljon puhuvasti, poron heristäen sarviaan miehelle. "Pidä kurissa kätesi." Sarvien pois ottaminen ei ehkä ollut kivuliasta, mutta Aleiga ei aikonut ottaa siitä selvääkään. Kaksijalkaiset olivat sitten älyttömiä, aina kiiltävien perää nämä kaksijalkaiset joita hän oli tavannut vuosien aikana.
Kun viimeinkin päästiin määränpäätä koskevaan kysymykseen, Aleiga ja poro nyökkäsivät. Niin, minne ihmeeseen sinä olit meitä raahaamassa?

Kun käytettiin sanaa haltia, Aleiga kurtisti kulmiaan hämmentyneenä. Haltia... Olikohan hän koskaan kuullut sanaa haltia? Ehkä pari kertaa- Mitä tai keitä sillä nyt tarkoitettiin? Jokin toinen nimi kaksijalkasille? Mutta sittenkin tuli puhetta hänen muuttamisestaan takaisin, niin naisen kuin elikon jähmettyen hetkeksi.
Aleiga halusi takaisin ihmiseksi, enemmän kuin mitään muuta. Mutta tietty epäilys nakersi mielessä.
"Se olisi hyvä, purkaa kirous tämä. Mutta en vielä juhli..."
Poro katsoi peilikuvaansa ja peilikuva poroa. Jos vain olisi keino, hän ottaisi sen.
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 30 Joulu 2013, 00:38

"Hmmm. Mikä on tiwaz? Se taitaa olla jokin sinun kansasi sana. Kolme vuodenajankiertoa...kuule, muistatko, miten jouduit sen vuorenkokoisen ja tulitukkaisen sirkustirehtöörin matkaan? Miten se kävi?" Poronainen oli joutunut melko kauas pohjoisilta seuduilta, se kiinnosti Jeremiahia. " Minä veikkaisin kuvajaista katsellessani, että olet siinä kahdenkymmenen ikävuoden kieppeillä, vuosi tai pari johonkin suuntaan. Muta pahapa on toisten ikää aina arvioida. Varsinkin kuunvalossa ja vedenpinnasta." Jeremiah virnisti Aleigan kasvoille ja kohotti sitten hänkin toista kulmaansa tämän seuraaville sanoille. " Luulisi sentään jonkun verran kiinnostavan sinua itseäsikin. En minä niitä kumminkaan ole katkomassa. Kun en keksi, millä timanttiin pystyisi. Voit olla sen suhteen rauhassa. Kiinostaisipa vain tosiaan tietää, mitä sitten tapahtuisi, jos siihen jonkun konstin keksisi, ja ne irrottaisi. Mistä sitä tietää, vaikka se murtaisi koko loitsun?" Jeremiah puhui muuten vain, puhuakseen, mutta ajatteli sitten, että miksei hyvinkin voisi olla oikeassa? Tuo komea kruunu oli niin taianomaisen näköinen, että voisihan siinä olla koko lumouksen ydin? Jaa-a.
" Tulisiko sinulle ikävä...poroa ja porona olemista, jos jonain pävänä pääsetkin loitsusta eroon?" Jeremiah kuljetti jälleen katsettaan eläimen ja naisen kuvaijaisen välillä. Kiinostava olento..tai parivaljakko, yksi vai kaksi, paha oli sitä mennä sanomaan.
Jeremiahilla ei ollut hajuakaan haltioiden keinoista tai halusta koettaa purkaa Aleigan kirousta, mutta oli hyvä, että tällä oli joku motiivi pysytellä myötämielisesti hänen matkassaan. Eikä ajatus kuitenkaan ollut kovin kaukaa haettu, haltioilla saattaisi hyvinkin olla kyvykkyyttä ja harrastuneisuutta moiseen.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 31 Joulu 2013, 01:38

Niin paljon kysymyksiä kuin pennulla, jestas! Aleigan olisi tehnyt mieli vain lähteä köpöttelemään siitä. Muutenkin rottamaisen kaksijalkaisen uteliaisuus oli epäilyttävää... Toinen ei kysynyt niitä vain uteliaisuudesta, vaan jotakin varten.
"Tiwaz lihaa metsästää meille, sekä tarvittaessa puolustaa." Eli tavallaan sekä soturi että metsästäjä, sellaiseksi Aleiga olisi halunnut tulla. Mutta heimon vanhimmat olivat olleet erimieltä, kieltäen häntä osallistumasta riittiin. Koska hän oli naaras! "Ja punapää kaksijalka osti metsästäjiltä", Aleiga vielä tokasi, kohauttaen olkiaan poronkin olkien säpsähtäen. Ei siinä mitään sen erikoisempaa ollut, ainakin poro oli kuullut muilta eläimiltä, miten nämä itsekin oltiin noin vain napattu luonnosta ja ostettu. Tai sitten syntyneet sirkuksessa. Kummin vain.
Tarkka ikäkään ei kiinnostanut naista, tälle riittäen tieto että tämä pystyi hyvin metsästämään ja taistelemaan ilman vaikeuksia.

Mitä tuli jälleen niihin sarviin, Aleiga ja poro ravistivat päätään epäuskoisina, tietäen kyllä miksi toinen oli niistä sarvista kiinnostunut. Ja sinänsä taas ei. Hänen "timanttisarvensa" kun olivat kyllä kovaa, mutteivat ehkä sopiviksi työkaluiksi, vapaasti muokattavissa. Ei niistä olisi hyötyä metsällä.
Mutta sitten Jeremiah esitti sen tietyn vaihtoehdon, mitä voisi tapahtua jos sarvet irrotettaisiin naisen ja eläimen katsoen miestä hetken aikaa. Aleiga ei ollut koskaan kyllä ajatellut, että sarvien poistaminen voisi murtaa kirouksen. Enemmänkin niin, että timanttisarvet olivat henkien luomat jotta Aleiga ei saisi rauhaa kaksijalkaisten keskellä. Aina oli joku rahan kiilto silmissään niitä haavittelemassa.
Mutta että ne olisivat kirouksen lähde...
Elikko katsoi ylös kuuhun, mietteliäänä kuten kuvajaisen nainenkin.
Ehkäpä.

Aleiga ja poro vilkaisivat Jeremiah, kaksikon sitten kallistaen päätään hieman sivulle.
"Ehkä. Tottunut jo. Mutta silti kaipaan kaksijalkaisena oloa." Ei siitä pääsisi yli taikka ympäri. Jos vain olisi mahdollisuus, hän ottaisi sen. Mutta tavallaan hän oli jo alkanut hyväksyä nykyisen olomuotonsa.
"Mikä on haltia?"
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 14 Tammi 2014, 21:38

" Ah, Tiwaz lie sitten metsästäjä, ja ehkä jotain muutakin. Vai niin, vai sellainen, metsästäjätär, sinä sitten olet; poro." Jeremiah virnisti asiain ironisuudelle vieläkin leveästi. Kyllä vaan tämä oli surkuhupaisa tapaus...toivottavasti hän ei itse ikinä riitantuisi henkien, tai minkään muunkaan hekimaailman otuksen kanssa samalla tavoin kuin Aleiga.
" Kaukanapa oli sirkustirehtööri ostoksilla, mutta niin, mikseivät ne kuljeskelekin pitkin maita ja mantuja; sirkuslaiset." Nyt Jeremiah pyyhkäisi oikean kätensä sormilla keveästi kummankin silmänsä alapuolta. " Nämä, nämä tatuoinnit, jotka teillä kummallakin ovat kasvoillanne. Ne ovat kiehtovia, ja kiinnostaisi, liittyykö niihin jotain mitä silmä ei näe, kun kerran ovat kaivertuneet poromuodonkin kasvoille?" Jeremiahin olisi tehnyt mieli sanoa että naamaan, mutta hän tiesi, että kannatti olla kohtelias siellä, missä helposti voi. Siitä ei ainakaan ikinä ollut ollut hänelle mitän haittaa.
Rottamiekkonen katseli, kun tämä outo yhteinäinen naisen ja poron muodostama olento katseli heidän yläpuolellaan killottavaa kuuta. Hän nyökkäsi vaistomaisesti Aleiga sanoessa, että tämä kaipasi ihmisenä oloa...vaikka varmastikin muistikuvat siitä - ihmisenä olosta - olivat jo sekoittuneet johonkin poromaisiin mielikuviin naisen mielessä.
" Jaa haltia?" Jeremiah sitten kysyi takaisin hölmistyneenä, ja hänen kulmakarvansa kohahtivat otsalle. Oli jotenkin kummallista, että joku kysyi, mikä on haltia...sama, kuin olisi kysynyt mikä on kivi tai lintu tai kissa. Mutta mitäs Aleiga olisi haltioista tiennyt?
" Haltia on vähän niinkuin ihminen, mutta ei sinne päinkään." Kauppamaakari letkautti naurahtaen, ja vilkaisi vinosti naisen kuvajaista ja lämpöisen karvaista poroa vierellään. " He ovat toinen kansa täällä. Kaksijalkaisia nekin ovat, niin kuin sanot. Muistuttavat ihmisiä, mutta ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Näet sitten. Ulkomuodoltaan he ovat yleensä pitkiä ja solakoita, ja heillä on vaaleat pitkät hiukset, vinot silmät ja suipot korvat, pidemmät kuin ihmisillä. Mutta heitäkin on monenmoisia, jopa ihan mustia."
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 17 Tammi 2014, 21:52

Juuri niin, tiwaz oli tämä- Mettästjä. Vieraan kuuloinen sana ei kylläkään vääntynyt naisen mielessä samalla tavalla kuin oli rottakaksijalan suusta tullut, vaan siinä suorastaan tuntui poronaisen vahva äidinkielensä aksentti sekä tämän tummaääni ei auttanut asiaa. Se vääntyi väkisinkin hassusti ja se harmitti naikkosta joka rypisti otsaansa ajatuksissaan yrittäessään vääntää sitä sanaa. Metsistäjä. Eip, ei vieläkään, keripukeli...
Ja Aleiga kyllä tiesi oman tilanteensa ironisuuden tuhahtaessaan niin ihmis- kuin eläinmuodossaan Jeremiahn virnistelylle. Kyllä kieltämättä nainen löysi tästä ironista huumoria, ja pystyi nauramaan sille silloin hyvinä päivinä. Mutta yleensä taas se enemmänkin kyrpi, varsinkin jos muistot kaksijalkaisuudesta olivat hyvin lähellä, hyvin muistissa mielen pinnalla. Muisti miten helppoa oli liikkua kahdella jalalla, syödä lihaa, eikä olla koko ajan valppaana. Aistit eivät olleet niin teräviä voimakkaat äänet tai hajut häiriten ajattelua sekä ei tuntenut helposti sitä alkukantaista halua rientää pois paikalta paeten häntä pystyssä...
Kyllä, Aleiga kaipasi kaksijalkaisena- Siis ihmisenä, olemista. Kovasti.

Aleiga ei ollut koskaan pahemmin ajatellut tatuointiensa taianomaisuudesta, vain mitä ne tarkoittivat, eikä myöskään miksi ne piirtyivät hänen eläinhahmoonsa yhtä hyvin kuin ihmisenä, vaikka kaikki muut yksityiskohdat poikkesivat melko lailla kahden olomuodon välillä.
Mutta haltioista puhuminen tuntui olevan paljon mielenkiintoisempaa poronaiselle, joka kuunteli hämmästyneenä näistä olennoista. Melkein kuin ihmiset, mutta erilaisia silti. Ja tummia? Aleiga muisti hyvin ensimmäisen kerran kun näki tumman ihmisen, hän oli tuijottanut poromuodossaan niin kummastuneena mitä ihmiselle oli tapahtunut, oliko se polttanut itsensä tai jotain!
Sillä pohjolaisena harvoin näki edes kunnolla ruskettunutta ihmistä, talvi ja pimeys valliten suurimman osan ajasta.
Aleiga haluaisi mielellään nähdä tummaihoisen haltian!
Mutta, toinen oli antanut hänelle tietoa haltioista, joten kai vastavuoroisesti hänen tuli tehdä tatuointiensa suhteen... Ja muutenkin puhuminen näin kaksijalkaisten kesken oli mukavaa vaihtelua.
"En taikuudesta tatuoinneissa tiedä, tiwazista kertovat. Pertzasin symobleja esittävät, nelijalkainen yönpeto ja tähtisilmät tiedätkö? Mitä haltiat tehdä? Miten elää ne?"
Poro liikahteli joessa lähemmäksi Jeremiaah pää uteliaisuudesta hiukan alhaalla ja kallellaan, naisen kuvajainen väreillen pinnassa lähes kadoksiin mutta pysyen siinä.
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 18 Tammi 2014, 17:17

Jeremiah kuunteli kuvajaista kiinnostuneesti. " Olen pahoillani, mutten taaskaan ymmärrä joitain sanojasi Aleiga. Pertzasin symbolit...mitä ne ovat? Ja nelijalkainen yönpeto, tähtisilmät...susi kenties? Mutta nuo tatuoinnit ovat siis jonkinlainen metsästäjän merkki? Aika hauskat poron silmien alla." Jeremiah virnisti ja vaihtoi hieman asentoaan. Siinä kivellä kökkiessä alkoi tulla jo kylmä.
" Haltiat ilmeisesti kiinnostavat sinua kovin? No, siellä ne elävät kaupungissaan aroilla. Sinne ei niin vain pääsekään. Haltioilla on myös jossain Quinnissa toinen tukikohta, tai jotain sinnepäin. En tiedä missä se on, mutta tiedän sen olemassa olosta. Näiden paikkojen lisäksi sellaisia haltioita, jotka eivät tahdo ottaa osaa ihmisten ja haltiain väliseen sotaan, elelee kylissää siellä ja täällä, ja kaipa haltioita kuleksii pitkin maita ja mantuja siinä, missä meitä muitakin. Haltiat ovat...sanoisinko, etät paljon sivistyneempiä kuin ihmiset. He esimerkiksi harrastavat kylpemistä aika tavalla, ihminen taas suhtautuu peseytymiseen pakollisena pahana, joka täytyy suorittaa ehkäpä kaksi kertaa vuodessa, hyvä jos pääsee kerralla. Haltiat ovat myös huomattavasti harrastuneempia magiaan ja kaikkeen sellaiseen mystiseen, kuin ihmiset. Ja elelevätpä he ehkä kaikenkaikkiaan enemmän sopusoinnussa luonnon kanssa...ovat sillätavalla enemmän osa sitä. Minusta he ovat myös ylpeää ja ylimielistä porukkaa, ovat olevinaan parempia ja korkeammalla kuin yksikään muu laji....tyydyttääkö tämä selitys uteliaisuutesi, vai vieläkö sinulla on jotain kysyttävää?...mitenkäs tämä menee.. kun palajat täysin poroksi jälleen, niin muistatko sinä tätä käymäämme keskustelua laisin?"
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Tammi 2014, 21:53

Poro vain nyökytteli Jeremiahn arvoituksille, juu, sukki se oli vai miksi toinen sitä nimittikään, mutta palataanpas näihin haltioihin. Ne kuulostivat yhtä lystikkäiltä ja mielenkiintoisilta kuin ihmiset, mutta koska Aleiga ei muistaakseen ollut koskaan ennen kohdannut haltioita kaksijalkaisten sijaan, niin luonnollisesti naikkonen oli kiinnostuneempi näistä suippokorvista. Mutta sitten toinen puhui kaksijalkaisten ja haltijoiden välisestä sodasta.
Sodasta? Kyllä kai se punapää oli jotain sellaisesta puhunut, mutta elikko ei ollut siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiotaan.

"Tiedä en, en ajatellut ole. Mutta sota? Mikä sota kaksijalkaisten ja haltijoiden välillä? Miksi sotia? Osaavatko puhua hengille?" Aleiga kyseli kysymyksiään kuin mikäkin kysymysikään tullut lapsi vaikka molempien hahmojen, niin naisen kuin poron, iäksi voisi arvioida jo aikuisiän. Mutta Aleiga ei epäröinyt vaan halusi tietää lisää. Sillä jos hän menisi haltijoille, kyllä hänen pitäisi tietää näistä jotakin eikö vain?
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 18 Tammi 2014, 22:32

Jeremiah nauraa hörähti naisporolle ja puisti päätään. Melkoinen kysymystulva! Porolta! Ja tässä hän itse istuksi puron partaalla persus jäässä kuunvalossa, ja jutteli sen kanssa vakavasti.
" Minä en varsinaisesti edes tiedä, miksi soditaan. Eivät kai sovi samalle mantereelle, ihmiset ja haltiat. Eikö ole hullua? Tämä on kuitenkin melkoisen laaja paikka, ja koskematonta erämaatakin vaikka millä mitalla, kuten varmaan tiedät yhtä hyvin kuin minäkin. Noh, en minä siitä niin piittaa, minulle sopii oikein hyvin, että soditaan..se antaa tälläiselle kauppamiehelle rutkasti mahdollisuuksia, vaikka ja mihin. Ja osaavat haltiat kaiketi hengille puhua, eivät varmaan aivan kaikki, mutta enemmässä määrin kuin ihmiset." Jeremiah rapsutteli hetkisen leukaansa hajamielisesti. " Niin, en tiedä, onko tällä sinulle merkitystä, mutta haltioilla on oma kieli. He eivät käytä tätä yleiskieltä, mitä jokapuolella pääosin puhutaan. Osaavat he kyllä, melkein jokainen. Minä en osaa haltiakieltä kuin muutaman sanan, sen mitä kaupankäynnissä tarvitaan."
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 18 Tammi 2014, 23:22

Poro hörppäsi hetken aikaa vettä purosta kun Jeremiah selitti, Aleigan ihmiskuvajainen hetkeksi kadoten pinnalta kunnes taas ilmestyi elikon kohottaessa päätään vesi valuen tämän leukaa pitkin ja tippuen takaisin puroon. Tummat silmät tuijottivat kaksijalkaa yhtä suurina kuin lautaset hämmästyksestä. Melkein jokainen haltia osasi puhua hengille? Todellako? Olivatko kaikki saaneet saman koulutuksen kuin shamaani, tai niitä oli niin paljon? Aleiga itse oli kysynyt oman heimonsa shamaanilta loitsuja ja riittejä kutsua henkiä, mutta että kokonainen kylä osaisi puhua jokainen yksilö itse...
Miten kummallinen maa tämä olikaan!
Ja tämä sota, jolla ei ollut näköjään mitään merkitystä, vielä oudompaa! Suorastaan naurettavaa... Vuodattivat verta äitimaalle tyhjän takia. Elikko pärskähti naikkosen tuhahtaen moiselle typeryydelle.

Haltiakieli?
"Niillä oma kieli? Kuten minulla? Miten sitä puhutaan? Miltä kuulostaa se?"
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 19 Tammi 2014, 14:38

" No, minä en osaa sitä kovin hyvin. " Sanoi Jeremiah. " Hyvää päivää." Hän sitten lausui haltioiden kiellellä, ja noinkin lyhyt lause kuulosti hänen korvaansa kovin tönköltä ja töksähtävältä. " Haltia sanoisi sen aivan toisella tavalla." Hän sanoi Aleigalle ja haki ääneensä pahoittelevan sävyn. " Mutta kuule, onko sinulla nyt sellainen yhteys poroon, että osaat sanoa, miten se mahasi voi? Joko se on parempi ja olo muutenkin? Minun takapuoleni nimittäin on jo varmasti ainakin puoleksi jäätynyt tähän kiveen kiinni, voisin raahata sen tuonne lämpöiseen. Vaikka tämä keskustelu tällätavoin onkin ollut hurjan mielenkiintoista, kiitos vain....vai...osaisitko sinä itse anta minulle jonkin neuvon, jonkin hyvän konstin, millä voisin auttaa tuota ylensyönnin aiheuttamaa vatsavaivaa?"
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 19 Tammi 2014, 15:52

Poro kallisti päätään naisen lailla Jeremiahn lausuessa haltiakielellä jotakin. Ja vaikka toinen ei sitä oikein kunnolla ääntänyt, oli se poronaisen korvissa todella ihmeellisen outoa. Tuollaista kieltä ei koskaan ollut kuullutkaan! Hän halusi kuulla lisää, kaikesta! Niin ihmisistä, kuin maan historiasta että tästä riidasta kahden päälajin välillä. Mutta omaksi harmikseen sai nainen kuulla että rottakaksijalkainen halusi takaisin lämmittelemään. Ja vaikka nainen olisi mieluummin vaatinut saada kuulla lisää, oli hän sen verran toiselle velkaa että moinen itsekkyys ei nyt kelvannut missään mielessä.
Ai niin, hänen vatsansa... Kyllä se tuntui vielä oudolta, muttei niin pahalta kuin aluksi...

Nainen väänsi naamaansa mietteliäänä, mutta kohautti vain olkiaan elikon olkapäät taas värähtäen.
"Parempi olo jo, kiitos. En keinoa tiedä, ehkä aika auttaa. Tai dumppaus. Saa nähdä, tuskin vakavaa. Vankkurisi maistuvat sammaleelle muuten", tokaisi kuvajainen vielä, tiedä sitten kohteliaisuudeksi vai huomautukseksi, ennen kuin katosi sarvipään astellen pahemmin pois hyvästejä jättämättä pois purosta kuivalle maalle.
Sen nilkat olivat aivan läpi märät, sen katsellen Jeremiaah odottaen että he pääsisivät samantien vankkureiden luo.
Yksin olo hämärässä ja avoimessa maastossa aina hermostutti saaliseläintä...
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 20 Tammi 2014, 20:14

" Vai sammalelta!" Jeremiah huudahti, ja nauroi remakasti. " Vai sammalelta ne..." Sitten Aleiga olikin jo poissa, ykskaks, ja Jeremiah tunsi hieman hölmistyvänsä. Hän olisi tahtonut vielä kysyä jotakin naiselta, mutta se meni jo. Ehkä hänelle selviäisi, että jos hän puhuisi porolle, menisikö se Aleigan ymmärrykseen saakka. Hän oletti, että tämän yhteydenpidon jälkeen hänellä saattoi olla parempi kontakti naiseen joka oli lumottu poron sisään.
" Hyvä sentään, että olo on parempi, siihen tässä pyrittiin." Jeremiah totesi, ja nosti luisevan ruumiinsa ylös kiveltä. Hän loi vielä viipyvän katseen puron pintaan, kohautti sitten olkiaan, ja loikki poron kiinni. Jeremiah tarttui timanttisarven köyteen ja köpötteli sitten vaiteliaana sitä taluttaen kohti vankkureita. Hän tuli ajatelleeksi, että kenties elikko olisi kylmettynyt seistessään jäisessä purossa...vaikka olikin poro, niin kai sekin voisi kylmää saada? Hän pyysi poropoikaa heittämään viltin otuksen selkään samalla, kun sitoi tämän sammalenmakuisiin vankkureihinsa kiinni. " Se on sitten pari päivää pelkkä heinä kuuri." Hän totesi Aleigalle virnistäen, rapsutti sitä niskasta, ja puikkelehti tiehensä vankkureiden väliin, etsiäkseen paikan nuotion ääressä, jonka miehistö oli jo ajat sitten saanut sytytettyä. Remakka nauru, puheensorina ja kaikenlainen loikotus, sekä kutsuva lihan käry tulvivat rottamiehen aisteihin, ja hän tunsi miten hänen mahansa murahti ja vesi herahti kielelle.
Lörri
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Vahti » 24 Tammi 2014, 17:28

Poro mörähti takaisin väsyneen kuuloisena, astellen unelias katse silmissään kohti vankkureiden muodostelmaa ja sen keskeltä valaisevaa valoa kohti. Köysi roikkui elikosta vapaana ilmassa kunnes kaksijalkarotta otti siitä kiinni alkaen viemään häntä. Vaikkakin Aleiga ei paljoakaan tarvinnut neuvoa mennä eteenpäin, ainoastaan ohjausta hänen tämän öiselle nukkumapaikalle. Tiedä sitten johtuiko se koko matkasta, vatsavaivoista vai sitten joella puhumisesta kahtia jakautuneella mielellä että sielulla molemmat materialisoituneena samaan aikaan, niin poronainen oli ainakin väsynyt.
Että jos hän olisi nyt ihmishahmossaan, hän olisi haukotellut suu apposen auki ja tipahtanut maahan lepäämään sammuen kuin lyhty.
Jotakin Jeremiah siinä vielä höpötteli, elikon pää nuokkuen ylös ja alas reagoimatta enää edes rapsutukseen tai vilttiin.
Viimein saatuaan omaa rauhaa nukahti sarvipää neljälle jalalleen...

***

Seuraavan aamuna Aleiga oli selkeästi hyvin levänneenä huolimatta viime öisestä. Se asteli reippaasti vankkureiden vierellä, melkein siinä missä ajaja istuskeli. Elikko nuuhki ilmaa ja tutki kaikkea mitä siinä nyt kerkesikään, näyttäen etsivän jotakin tiettyä.
Omenia, tahtoi nyt omenia. Omeniahan minulle luvattiin eikös? Missä on omenia, ei murun muruakaan omenaa tänä aamuna, voi surkeutta miten laiminlyödään!
Vahti
 

Re: Sano hyvästit, kun ahneus ja ylpeys tekevät kauppaa | Lö

ViestiKirjoittaja Lörri » 25 Tammi 2014, 17:03

Jeremiah istui turkiksiin vuorautuneena kuskin paikalla, ja poronhoitajan tittelin saanut poikanen istui hänen vierellään, huomattavasti hennomassa ja kylmettymiselle alttiimmassa vaatetuksessa kuin isäntänsä. Matkaa haltioiden kanssa sovitulle tapaamispaikalle ei ollut enää kuin päivän tai kahden verran. Siitä sitten kuorma kotiin, ja homma olisi tältä kertaa selvä.
Jeremiahin takana seuraavien vankkureiden toinen vetohevonen oli lähteissä vaihdettu. Se oli tukevarakenteinen ruunikko ori. Kauppiasta oli jo tässä alkumatkassa käynyt häiritsemään hevosen jatkuva hörinä ja röhinä, joka säesti hänen matkustamistaan, ja muutamaan kerran hän oli jo kivahtanutkin kuskille, että pistäisi hevosensa kuriin. Orin huomio ja hinku näytti selkeästi kiinnittyneen Jeremiahin vierellä kulkevaan poroon. Olisi voinut suorastaan näyttää siltä, että kyisenen, nuori ja innokas hevosurho, yritti tehdä itseään tykö porolle, mutta se oli niin kummallinen ajatus, että Jeremiah antoi sen olla. Kun vain olisi hiljaa, mokoma elukka! Hän koetti keskittyä vain omiin ajatuksiinsa ja sulkea koko muun maailman äänet sun muut ulkopuolelle. Mies tuijotteli vain edessään keinuvia hevosten takapuolia, lautasten tasaista liikettä ja häntäjouhien heilumista.
Lörri
 

EdellinenSeuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron