Kirjoittaja Lörri » 29 Joulu 2013, 02:01
" Keräilijäheimo." Jeremiah toisti miettivästi, ja sitten hänen kasvonsa repesivät leveään virneeseen, kuultuuaan, mitä Aleiga kertoi.
" Sarkastinen huumori niillä on ainakin ollut hallussa." Hän sanoi, ja virnisteli edelleen. " Vahvempi ja voimakkaampi kuin yksikään mies, tosiaan...Vuosia? Tiedätkö, Aleiga, kuinka paljon vuosia? Varmaan on vaikea hahmottaa aikaa, mutta kuitenkin? Vanhaksiko olit ehtinyt, ennenkö kävit tivaamaan voimia niiltä hengiltä?" Jeremiah mietti, milalista olisi, jollei hän voisi koskaan muuntautua rottamuodostaan takaisin tähän ihmisen muotoonsa...tulisiko hänestä lopulta täydellisesti rotta? Vai säilyttäisikö hän oman "ihmisyytensä" sen rotan sisälläkin? Varmasti säilyttäisi, oli kai aivan eri asia olla muodonmuuttaja, kuin kirottu? Kaikenkaikkiaan hän kuitenkin koki enemmän olevansa tämä ihmis Jeremiah, joka muuttui rotaksi, kuin rotta, joka muuttui ihmiseksi. Tai ihmiseksi ja ihmiseksi, ei hän ihminen ollut...ei haltia, ei muodonmuutajakaan, ei demoni...jokin kirjava rotujen sekoitus vain.
" Entäs sitten nuo mieltä kiehtovat sarvet? Mitä niihin liittyy? Ja voiko ne irrottaa jollain konstin, ja ennenkaikkea, kasvavatko ne tilalle?" Huhuu, siinä vasta ajatus, mietti Jeremiah. Pohjattomasti timanttia. Jos asia niin olisi, hän ei kyllä luopuisi porosta millään hinnalla.
Jeremiahin katse harhaili kuvajaisesta taivaalle, jossa kuu loimotti kelmeää valoaan. Se loi kuvajaisensa purosen pintaan, tähän seesteiseen mutkaan, jossa ei vesi virrannut...jaa, liekö kuulla osansa siinä, että tuon pohjoisen naisen kuvajainen nyt saattoi näkyä, ja puhua? Täytyipä muistaa mainita tästä asiasta, kun niitä kauppoja sitten joskus jonkun kanssa hierottaisiin.
" Minnekkö ollaan menossa?" Jeremiah kysyi sitten toistaen naisen ja poron kysymyksen. Hassua, poro kyseli häneltä, mihin tässä oltiin matkalla. " Sinua varmaan kiinnostaa, minne olen sinua viemässä? Haltioiden luokse. Heillä on silmää ja arvostusta tälläisille kiehtoville olennoille, kuin sinä, te, nyt olette. Ei ole lainkaan liioiteltua olettaa, että itse Kuningas Aran olisi kiinnostunut ostamaan tälläisen aarteen. Ehkäpä, kuka tietää, heillä olisi jokin konsti jopa keksiä, mitä kirouksen purkamiseksi voisi tehdä. Ja elleivät haltiat osta, niin matka jatkuu ihmisten kaupunkiin. Sielläkin on tahoja, jotka voisivat olla erittäin kiinnostuneita." Jeremiah katseli puhuessaan ensin Aleigan, ja sitten poron kysyviin kasvoihin. Tai poron naamaan...ei kai porolla voinut olla kasvoja...vaikka se sitten ihmisnaisen kanssa ruumiinsa jakaisikin.