Kirjoittaja Mori » 31 Elo 2014, 22:42
Un
Varoituksen sana kävi, ettei Un saisi peitellä kipuaan, johon mies myös hyökkäsi. Celebri myösmuhkasi sillä, ettei hän halunnut nähdä tuota vihaisena. Siihen hän vastasi hymyllä. Celebri toi teekupit höyryävinä ja istui pakoilleen. Kysyen sitten, oliko arojen lähettyvillä muita kyliä. Un mietti "Jaa... Kyllä täältä löytyy ehkä parimuuts, miä nyt lentäessäni olen havainnut. En tosin tiedä, ovatko ne ihmisten vai haltijoiden asuttamia." hän pohti ottaen teekupin käsiinsä ja hörppäsi nopeasti sen reunalta kuumaa nestettä. Un ynähti ja irvisti hieman. "Kuumaa~" lapsellisuus paistoi hänestä.
Aamiainen nautittiin rauhadsa. "Hmmm... Voimme kyllä käydä räätälin luona, kun isä saapuu. Hän tietää paremmin kylät aron alueella." aarnikotka totesi viimein silmäillen Celebiä. Oli totta, ettei perhosnaama voinut ainiaan piiloutua vilttinsä alle. Vaikkei se olisi ytään haitannut Unia. Alastomuus oli hänelle normaalia. Eikä hän aina ymmärtänt pukeutumisen ideaa, vaikka vaatteita pitikin. Eiväthän aarnikotkat pitäneet vaatteita päällään. Niillä oli turkki ja sulat. Nämä kaksijalkaiset ihoeliöt taas tarvitsivat jotakin päälleen.
Aamiainen oli nautittu ja Un nousi ylös. Hän vei astiansa tiskialtaalle ja katsahti vesisaaviin. Se oli melkein tyhjä. Nyt siis olisikin hyvä aika mennä näyttämään vähän pihapiiriä. "Käydään hakmassa kaivosta vettä. Näytännsamalla,mmissä säilytämme halkoja." aarnikotka ilmoitti. Vesi ämpärit hän otti jostain kuistin nurkilta ja piteli hiitä tottuneesti käsissään. Haavasta viis, saisi vihoitella sitten myöhemmin.
"Tänne päin!" Un kehotti seuraamaan astuttuaan viileään syysilmaan ja johdatti kaivon luo. "Tuosta vevataan." Un näytti veiviä, johon oli liitetty vähän hienompi mekanismi, kuin tavallinen keppi kahden pylvään välissä, jossa killuisi köyden pää. Ei, tämän kaivon mekanismi oli kevyempi veivata. Veivi oli kiinnitetty puiseennrattaaseen, joka oki taas kiinnitetty tukevampaan telneeseen, jossa sijaitsi pettämätön kettinki. Mikä taas oli kiinnitetty lujana ämpärin sankaan.
"Tuolla on sitten meidän puuvarastomme." Un osoitti talon taakse, jossa näkyi puupöli ja sen vieressä kasa puita. Osa niistä oli jo pinottu katoksen alle. Hän seisoi kaivon vieressä ja vilkuili taivasta. Hän hengitti syvään raikasta ilmaa. "Mitä sanot, jos tuulettaisimme talon? Onko siellä vähän tunkkaista?" aarnikotka kallisti päätään jankatsoi alas, kuten aina. Harvoin hän katsoi jotakuta ylös. Ellei nyt sattunut olemaan lohikäärme. Ihka omassa muodossaan.
//Eheheh, nih, nyt tuli myös vähän pitempi .w.
Viimeksi muokannut Mori päivämäärä 01 Syys 2014, 00:28, muokattu yhteensä 1 kerran