Kirjoittaja Janni » 07 Syys 2014, 11:52
Celebri
Un oli jättänyt vastaamatta Celebrin kysymykseen, muttei tyttö aikonut luovuttaa, hän kysyisi uudestaan paremman paikan tullen, jos mahdollista.
Mies vaikutti yllättyneeltä siitä ettei tyttö osannut kiivetä, joka taas tytöstä oli ihan normaalia. Joidenkin asioiden kanssa hän tiesi mitä tehdä, vaikei muistanut ikinä tehneensä mitään sellaista ja toisten, kuten puuhun kiipeämisen kanssa hän ei tiennyt eikä muistanut kuinka.
Sen enempää jahkailematta Un pääti vetää Celebrin reppuselkäänsä, lentäminen ei olisi mahdollista tiheän oksiston takia. Mies kiipeäisi tytön puolesta, kunhan tuo pitäisi tiukasti kiinni, eikä Celebrillä oikein ollut vaihtoehtoja. No, ei tämä niin hirveää ollut kuin monen kilometrin korkeudessa roikkuminen.
Kaksikko pääsi puunoksiston ytimeen, johon oli selvästi rakennettu alusta. Un istahti alustalle istumaan, kun taas Celebri kykeni hyvin seisomaan. Toinen selitti sen olevan hänen oma rakennelmansa. Tyttö katseli ympärilleen, puun lehdet tosiaan olivat vihreämmät kuin metsän muut puut, sekä oksien välistä siivilöityvä auringonvalo antoi kauniin ja taianomaisen tunnelman.
Celebrin katse kääntyi Uniin, tuon lopulta päättäessä vastata tyttön aiempaan kysymykseen. Miehen katse kuitenkin vaelteli pitkin maata, hävettikö tuota? Tyttö odotti kärsivällisenä selitystä, joka lopulta tuli yhtenä rimpuna hyvin selväksi. Mustasukkaisuus, tuo outo tunne joka oli pahasta, mutta se oli myös todiste välittämisestä. Jotenkin Celebristä tuntui, että hän oli tahtonut kuulla juuri tuon vastauksen.
"Tiedäthän ettei mustasukkaisuus ole hyvästä." Tyttö totesi. "Mutta en kiellä ettenkö ole iloinen, että tunnet mustasukkaisuutta minun takiani." Celebri totesi ja vuorostaan hänen katseensa vaelsi maassa.