Kaikki neljä tassua jarrutivat Kfirin nähtyä, että lisko oli hänet kuullut. Tämä hypähti taemmaskin hapon tappavalta etäisyydeltä, jota Bal sylki nyt vartijoiden niskaan. Pitkä häntäkin kävi huitaisemassa koko joukkoa, metallin rutina kuului vain kun useampi mies iskeytyi raskasta häntää vasten. Kissa oli aikeissa kääntyä ympäri, mutta käärmeellä oli omat ajatuksensa mielessään. Balin levitettyä siipensä, nappasi tuo Sphinxin mukaansa, nousten keskelle viileää taivasta. Kfir päästi hätkähdyksestä kissamaisen sähähdyksen ja tarrasi varmuuden vuoksi kynsillään jalasta joka häntä kantoi.
Huohottaen Kfir katseli kylää allaan, joka kaikkoni kauemmas jokaisella siiveniskulla. Kyläläisten suruhuudot kaikuivat vielä ilmassa, mutta Kfir ei niitä kunnolla kuullut tuulen humistessa ikävästi korvissa.
Kissan katse kääntyi Baldramallachiin. Turha tuolle tässä tuulessa yrittää puhua, hän voisi selittää tapahtuneen kunhan he olisivat päässeet maahan. Vaikka Kfirriä hävetti ja ärsytti typerä virheensä, aarteiden kiilto oli sokaissut hänet ja keskittyminen oli herpaantunut. Olisiko vaadittu liikaa, että hän olisi pysähtynyt ovella ja vilkaissut kadun molempii päihin, varmistaekseen ettei silminnäkiöitä olisi?