Kirjoittaja Lörri » 14 Joulu 2013, 00:16
Jeremiah istuksi kumarassa kuskinpukilla. Hän oli yltäpäältä turkisten peitossa. Miehestä ei näkynyt juuri muuta, kuin kookkaan nenän varsi. Hän oli vaipunut lähestulkoon transsiin, niin mietteissään hän oli. Koko päivä yhtä ja samaa; hevosten askelten rytmi ja keinunta. Vankkureiden nitinä ja natina samassa tahdissa. Kova lauta takapuolen alla, joka jokaisella nykäisyllä tai montun kohdalla tuntui iskevän kiinni Jeremiahin rasittuneeseen persaukseen kynsin ja hampain. Istuinluita särki ja kolotti. Kivulta ja säryltä ei säästynyt myöskään selkä, ja nyt tuntui, kuin käsivarsiakin olisi alkanut jo kolottaa tämä yksi ja sama, aina vain jatkuva yksi ja sama. Jeremiahin yksitoikkoiseen ääniympäristöön kuuluivat myös poron möhkäisyt ja sen askelten ääni vankkureiden sivulla, sekä poropoikasen liikkeet että ne rauhaisat ja iloiset puheenpätkät, joita tämä eläimelle jutteli. Niin, eläimelle, Aleigalle, mikä lie sitten lopulta olikaan.
Jeremiah oli miettínyt säätä, ja kuinka hyvä juttu olikaan, että oli pakkasta, mutta lunta ei enempää kuin nimeksi. Oli käsittämätöntä, miten hyvin he olivat selviytyneet tämän matkan taittamisesta tähän asti, ottaen huomioon aiemmin sattuneen moninkertaisen katastrofinkin.
Nyt rottamiehen ajatukset olivat kääntyneet siihen, että kohta olisi päivä pulkassa, ja olisi aika vihdoin pysähtyä ja paneutua yöpuulle. Yö ei vielä tulisi, mutta pimeä laskeutuisi arojen ylle, ja oli pakko lopettaa matkan taittaminen. Oikeastaan Jeremiahia inhotti että matkaa saattoi taittaa vain näin hitaasti; murto-osan vuorokaudesta johonkin toiseen vuodenaikaan verraten, mutta tällä hetkellä hän oli kiitollinen, että tämä rääkki loppuisi tältä päivältä.
Maktaa oli sinällään jo jätetty taakse aivan kiitettävästi. Enää vuorokausi, korkeintaan kaksi, ja he olisivat perillä kohtaamispaikassa, joka oli sovittu haltiain kanssa, ja jota oli käytetty aina ennenkin.
" Kauppias, se oksentaa. Poro ei ole ihan kunnossa." Vieno ja hieman piipittävä pojan ääni tunkeutui Jeremiahin pökertyneen pään sisään, ja hän nosti sinisen ja suuren katseensa lapsen kasvoihin vierellään, näyttäen hyvin hölmistyneeltä. " Ei ole kunnossa? Mikä sitä nyt sitten vaivaa?" Jeremiah tuhahti närkästyneesti pojalle, ja ojentautui pitkälle penkillä, voidakseen nähdä Aleigan joka kulki laitaan sidottuna Jeremiahin oikealla puolella.
" No voi perhana!" Jeremiah äsähti nähdesään, että timanttisarven tila oli tosiaan suorastaan sairas. " Miedän täytyy lopettaa eteneminen tältä päivää jo nyt!" Hän huudahti, eikä tiennyt, oliko siitä iloinen vai harmissaan. Jeremiah kohottautui varovasti puutuneiden jalkojensa varaan seisomaan, ja karjaisi niin lujaa kuin ikinä jaksoi; " SEIS!" Pysäyttäen samalla omat vankkurinsa. Tottumuksesta poropoika loikkasi pois kärryiltä, ja lähti juoksemaan pitkin vankkurijonoa, ilmoittamaan kaikille, jotka eivät ehkä olleet kuulleet, tai muuten ymmärtäneet, että nyt pysähdyttäisiin yöpuulle.