Kirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2014, 22:44
Lily
Pilvet olivat kasaantuneet taivaalle syksyisenä aamupäivänä, enteillen uhkaavasti sadetta. Tuulenpuuskat kävivät vähän väliä heittelemään maahan tippuneita lehtiä siinä missä ulkona liikkuvien kansalaisten vaatteita ja hiuksia. Sää ei kuitenkaan saanut estää tämän päiväsistä matkaa, jota nuorempi Scarlington oli odottanut jo pitkään. Harvoin Lily pääsi pois linnan muurien sisältä, mutta nyt moiselle oli syy ja tarkoitus oli olla pidempäänkin reissussa.
Kenraali Artania oli luvannut koulutuksen myötä viedä prinsessan käymään Nahor kylän liepeillä sijaitsevassa luostarissa. Lily oli kerran nuorempana vieraillut paikanpäällä, mutta ei sen pahemmin tutustunut paikkoihin, saatikka viipynyt siellä muutamaa tuntia pidempään. Tietenkin hän halusi päästä näkemään paikkaa paremmin... Ja no, tutustumaan temppeliherrojen koulutukseen, sehän se suurin syy oli lähteä. Jos totta puhuttiin Lilyä kiinnosti päästä vain pois linnalta, sen tunkkaisenahdistavasta ja painostavasta ilmapiiristä. Jonnekin, missä voisi ajatella muutakin, kuin hovin murheita ja sotkuja.
Aamusta saattue oli pakannut tarvittavat mukaan, ratsut oli satuloitu ja jokainen oli laittautunut valmiiksi matkaa varten. Prinsessan ja kenraalin lisäksi mukaan lähti kaksi Artanian kokeneempaa oppilasta, sekä yksi kuninkaallinen henkivartija. Eihän siniveristä voinut päästää yksin kenraalin kanssa liikkeelle, oli Artania kuinka pätevä tahansa. Henry ei olisi sallinut sitä.
Myös velho oli ollut koko reissua vastaan. Tietenkään Black ei halunnut puolisonsa lähtevän minnekään Artanian kanssa, varsinkaan kaksikon yhteenoton jälkeen. Mutta, jälleen kerran velholla ei ollut sanavaltaa tässä asiassa ja kaljupäinen joutui katkerana tyytymään tilanteeseen. Hän itse ei voinut lähteä matkaan, sillä oli kiireinen omien töidensä puolesta linnalla. Eikä Lily kyllä olisi huolinutkaan velhoa mukaan, tuosta kun tuntui olevan vain harmia tietyissä seuroissa...
Saattue oli määrätty pukemaan ylleen haarniskat ja ottamaan mukaan aseensa, muuten ei ollut asiaa muurien ulkopuolelle. Kuitenkin, kaiken maailman viirit ja koreilevat viitat, sekä kaikki rikkauksiin viittaavat koristeet ja helyt piti jokaisen ratsastajan ja ratsun jättää taakseen. Tarkoitus oli matkata huomaamattomana, kovin mitättömännäköisenä joukkona, jotta he eivät vetäisi liikaa huomiota itseensä. Heidän lähtönsäkin oli salattu jopa hovissa, eikä kukaan ylimääräinen siitä tiennyt ennen kuin lähtöpäivänä, mikäli pihamaalla sattuivat kulkemaan ja näkemään lähdön. Tämä johtui siitä, ettei kukaan varmasti saisi tietoa heidän lähdöstään kulkemaan eteenpäin "vääriin korviin". He aikoivat myös oikaista arojen poikki, välttäen suuria maanteitä, joilla rosvoja liikkui yleensä. Aroilla suurimpana uhkana olivat lentävät taruolennot, mutta harva peto kävi joukossa liikkuvien humanoidien kimppuun. Piti vain toivoa, että nytkin moiset jättäisivät tämän kulkueen rauhaan. Olihan vaarana myös haltiat, joiden partiointireiteistä ei varsinaisesti tiedetty, mutta heidän reittinsä kulki tarpeeksi kaukana itse suippokorvien kaupungista, joten lähipartioon törmääminen oli epätodennäköistä.
Lily istui ratsailla ensimmäisenä, odotellen saattueen nousevan omien ratsujensa selkään, jotta matkaan voitaisiin lähteä. Hyvästit oli heitetty jo tärkeimmille henkilöille aamulla, sillä kukaan ei halunnut pakkaantua suureksi joukoksi hyvästelemään saattuetta, etteivät he vetäneet liikaa huomiota itseensä. Jim seisoi nätisti paikoillaan samalla kun Lily asetteli tummanruskean viittansa huppua paremmin päähänsä, koittaen tökkiä hiuksiaan paremmin piiloon kankaan alle. Noel sai luvan hoitaa liikkeellelähdön, olihan kenraali saattueesta vastuussa ja johdossa. Lily oli omalta osaltaan valmis, joten jahka häneltä vielä varmistettiin oliko prinsessa valmis liikkeelle, vastasi hän myöntävästi.
Matkaan päästiin kuitenkin viimein, saattueen käydessä ratsastamaan rauhallisesti linnalta kaupungille ja aina kaupungin porteille. Tietenkin ratsastavat ryhmät kiinnittivät aina huomiota kaupungilla, mutta kukaan ei näyttänyt olevan turhan kiinnostunut tästä viisihenkisestä ryhmästä, joten turhilta katseilta vältyttiin. Eipä Lily olisi jaksanut kylällä pahemmin törmäillä kehenkään, joka olisi voinut tulla kyselemään matkan määränpäästä tai muusta vastaavasta, hän halusi vain nopeasti pois kaupungin muurien sisältä. Ja kun viimein päästiin avarampaan maastoon ja kaupunki linnoineen jäi taakse, kävi Lilyn huulille väkisinkin nousemaan pieni hymy, siniverisen hymyillessä huppunsa suojissa. Tuuli kävi yltymään mitä avarammaksi maasto alkoi muuttua, välillä heittäen huppuja päästä pois. Lilyä se ei haitannut, tuntui hyvältä saada tuuli välillä hiuksiin, vaikka se huppu kyllä nostettiin heti takaisin päähän, ettei kenenkään erikseen tarvinnut mainita. Prinsessaan oli selvästikin tullut uudenlaista puhtia ja intoa, heti kun kaupungista oltiin lähdetty. Nainen katseli ympärilleen enemmän, näyttäen muutenkin pirteämmältä, selvästi nauttien olostaan ulkosalla.
Kovin hiljaisena saattue matkasikin tovin jos toisenkin, satunnaisesti puhellen ohimennen jostain turhanpäiväisestä. Kukaan sotilaista ei oikein tiennyt mistä olisi sopivaa siniverisen - ja vieläpä naisen - seurassa puhua, joten nuo eivät pahemmin suutaan avanneet etteivät vahingossakaan sanoneet mitään tyhmää. Todellisuudessa Lilyä ei edes olisi haitannut, vaikka miehet jotain keskenään olisivat puhuneet. Eivät nuo kuitenkaan uskaltautuisi häntä puhuttelemaan.
Hiljaisuutta kävi kuitenkin paremmin rikkomaan siniverinen itse, naisen alkaessa hyräilemään vähän väliä pienesti, satunnaisia säkeistöjä lauluista, jotka jokainen varmasti tiesi. Jim kävi innostumaan emäntänsä hyräilystä, orin alkaessa hörähdellä joka väliin, aivan kuin vaatien lisää. Ratsu luuli naisen hyräilevän hänelle, tietenkin koni halusi kuulla lisää, sillä yleensä hyräilyjä seurasi herkkupala jos toinenkin. Siihen hevonen oli ainakin oppinut...
// Criim hei arvaa mitä (D Arvaa mitä taas. Ebin Mage tänne nyt. Mun ebin otsikot on parempia mitä sun vekkulikopterinakkivenees //