Lastica nyökkäili innokkaasti. Kyllä se pystyi syömään aivan normaalia ruokaa, se piti syödä. Tai ainakaan henki ei ollut ikinä yrittänyt olla syömättä. Sitä riskiä saukko ei kuitenkaan ollut vielä valmis ottamaan, että hän kuolisi kun ei söisi.
Yhtäkkiä talon sisältä marssi toinenkin mies joka moitti Unia siitä että tuo oli noin vain kadonnut juuri kun hänellä oli vapaa päivä. Hetken aikaa tuo pauhasi ennen kuin huomasi Tican roikkumassa ilmassa. Unin isä tunki naamansa aivan lähelle saukkoa ja ihmetteli selvästi mikä henki oikein oli. Kummissaan Lastica tuhisi miehen naamaan. Olihan sillekkin tilanne aina outo, kun ei ollut ikinä nähnyt tätä ihmistä. Suuri ja ei enää niin valkea kuitenkin ilmoitti isälleen saukon olevan ruokavieras ja työnsi tuon päätä hieman kauemmas pötköstä. Henki purisi kuin tervehtiäkseen miestä. Kun ei voinut puhua noille normaalisti.
Hämillään saukko kuitenkin alkoi kuikuttamaan, kun huomasi Unin isän ottavan poikansa kiinni ja tentaten tuolta missä poika oli ollut. Un selitti asiansa ja isä päästi irti pojasta kutsuen heidät syömään. Mieheksi muuttunut aarnikotka kysyi hengeltä halusiko sekin syödä, mihin saukko vain nyökytti päätään lähtien loikkimaan Unin perään kohti ovea.