Mikä koniani vaivaa? || Janni


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Syys 23, 2015 4:36

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Apollo oli kyllä syönyt ennen lähtöä, mutta huonosti. Edna selitti, että näki parhaimmaksi että hevonen saisi syödäksee nyt ennen kuin he lähtisivät. Kentauri tietenkin kunnioitti omistajan haluja ja nyökkäsi naisen sanoihin, astellen jälleen takahuoneeseen ruokalaarien äären ja viittilöi toista seuraamaan. "Ei minulla mitään niin aikaa vievää ole, mutta ottaisin mielelläni tarhoissa ovevat hevoset sisälle talliin. En halua jättää niitä ulos vartioimatta, villihevoset tosin osaavat pitää huolen itsestään." Eravor kertoi. "Jos haluat auttaa, pääsemme matkaan nopeammin."

Kentauri nosti tyhjän ruoka-astian huoneen nurkasta ja ryhtyi silmäilemään laareissa olevia lesitä ja kauroja. "Onko Apollolla tietynlainen ruokavalio?" Mies uteli, ottaen ruokakauhan valmiiksi käteensä. Eravorilta kyllä löytyi varmasti ateria ihan millaiselle hevoselle tahansa, niin tarkka mies oli hevosten hoidon suhteen.

//Hyssssssssssss... u____u
Ja sori saatoin vähän hitata edellisessä viestissä :< //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 04, 2015 12:25

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Noita seurasi nätisti Eravoria tuon lähtiessä askeltamaan takahuoneelle, samalla viittoen vierastaan seuraamaan. Edna ei voinut olla tuntematta oloaan hieman vaivautuneeksi näin vieraassa seurassa, mutta koitti yhä parhaansa mukaan sen pintaan puskevan ujouden ja vaivautuneisuuden piilottaa hymyn taakse.
"Tietenkin autan, mikäli vain voin!", Puoliverinen nyökkäsi Eravorin sanoille, tuon halutessa ottaa aitauksessa olevat ratsut sisälle vielä ennen lähtöä, mikä oli ihan ymmärrettävää, kun taas villihevoset kuulemma pärjäisivät pihallakin, sitä Edna ei epäillyt. Vaikka tilanne olikin uusi ja seura vierasta, lähti sen ujouden takaa myös nousemaan pintaan pieni innostus. Noita oli aina pitänyt hevosista, varsinkin pienempänä, joten nyt kun tuli tilaisuus useamman kuin yhden konin kanssa olla tekemisissä, oli Edna tietenkin innoissaan.

Edna katseli vierestä kuina kentauri lähti ruokalaareja silmäilemään, tiedustellen samalla oliko Apollolla jotain tiettyä ruokavaliota.
"Ei varsinaisesti... Se syö mihin on varaa - tosin välillä jos se on linnan talleilla niin se taitaa saada parempaa ravintoa mitä kotona...", Edna selitteli, "Joten mitä ikinä tarjoatkaan sille, se on varmasti tyytyväinen! Sinä varmaan myös osaat sanoa, mitä tuossa kunnossa sille kannattaisi antaa...".


// HYSSSYSSSSYSSS TAAS KESTI SORI. Ja ei se mitään! Toi ny mitään hirvee hittailu ollu jne //

Viesti Ma Loka 12, 2015 8:02

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

"Selvä." Eravor totesi Ednan vastaukseen Apollon ruokavaliosta. Mies kauhoi sopivan annoksen kauraa ja muita leseita ruoka-astiaan, jotka olivat hyväksi sairaalle hevoselle. "Viedään tämä Apollolle ja ryhdytään ottamaan hevosia sisälle." Knetauri totesi, astellen Ednan ohi ulos huoneesta takaisin karsinan luo. Karsina avattiin uudemman kerran ja ruoka-astia asetettiin lähelle Apolloa, jotta tuo pystyisi makuultaan kurkottamaan astiaan ja syömään jos haluaisi. "Olisin laittanut muutaman omena siivun houkuttimeksi, mutta kaviokuumeessa hevonen ei saa syödä kovin sokeripitoista ravintoa." Kentauri selitti. "Mutta nyt ne hevoset."

Eravor asteli edeltä ulos tallista, samalla kun selitti Ednalle mitä tehdä; "Aitausten portilla roikkuu jokaisen hevosen päitset. Ei ole väliä mihin karsinaan talutat hevoset... Niin ja jos sinusta tuntuu siltä, voit taluttaa kahtakin yhtä aikaa."
"Voit aloittaa naistä kahdesta." Eravor viittasi ensimmäiseen aitaukseen, jossa odotti kaksi tammaa, toinen valkea ruskeilla laikuilla ja toinen ruskea, mustalla turvalla ja kavioilla. Kentauri itse suuntasi yksinäisen tumman orin aitaukselle.

//Wooperdooper! Im back! //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Loka 20, 2015 9:32

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Jälleen kerran kiltisti Edna seurasi kentauria pois ruokahuoneesta, Eravorin käydessä viemään ruokasekoituksen Apollolle. Polle saisi syödäkseen, jahka nyt hetken hengähtäisi matkan päälle. Eihän Apollo heti ruuan kimppuun käynytkään, vaikka kovin uteliaasti nuuhkikin lähelle tuotua astiaa. Vielä hetken Edna katseli ratsuaan, ennen kuin kääntyi Eravorin perään j juoksi tuon kiinni tallin käytävällä. Siinä samalla matkaviitta ja olkalaukku käytiin riisumaan, Ednan ripustaen nuo ohimennen seinässä olleeseen koukkuun, joka näytti vapaana olevan. Nuo olisivat vain tiellä jos hevosten kanssa alkoi kunnolla tekemisiin, joten parempi jättää mokomat odottamaan naulaan.

Intoa uhkuen Edna seurasi hevosmestaria pihalle, Eravorin kertoessa kuinka porttien vierestä löytyisi päitisä joilla hevoset saattoi karsinaan taluttaa. Eikä karsinalla kuulemma ollut väliä, kunhan konit nyt sisään saataisiin.
"Selvä!", Edna vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi kun ohjeet oli saanut, suunnaten sitten tammojen aitaukselle.
Heti alkuunsa Edna ei uskaltautunut kahta hevosta taluttamaan samanaikaisesti, joten yksi kerrallaan tammat houkuteltiin luokse ja otettiin varovaisesti kiinni, jonka jälkeen talutettiin talleille karsinaan. Jahka kaksi ensimmäistä oli saanut sisälle, otti Edna vastaan seuraavan etenemisohjeen Eravorilta, käyden tuon ohjeiden mukaisesti sitten seuraavia ratsuja sisään hakemaan, uskaltaen loppupeleissä jopa kahta samanaikaisesti taluttamaan. Kyllä hän hevosten kanssa tuli toimeen ja osasi noiden kanssa työskennellä, mutta kerta nämä ratsut olivat uusia tuttavuuksia, ei Edna halunnut ottaa turhia riskejä saatikka rehvastella mahdollisilla - olemattomilla - hevosenkäsittelytaidoillaan.

Loppu viimein kaikki aitauksissa olleet hevoset oltiin saatu talliin, Eravorin hoitaessa ne hankalammat konit siinä missä Edna mielellään vähän rauhallisempia tapauksia sisälle oli taluttanut. Urakkahan sekin oli ollut ja aikaa moisessa oli mennyt tovi jos toinenkin, mutta huomattavasti nopeammin siitä oli selvitty näin kahdestaan, kuin taas jos Eravor olisi yksin heppoja lähtenyt keräilemään.
"Oliko tässä kaikki?", Edna kyseli kun viimeisetkin hevoset oli saatu sisälle, ihan vain varmistaakseen ettei tallien toisella puolen ollut kenties vielä enemmänkin aitauksia, "Pitääkö ne ruokkia myös ennen lähtöä vai pärjäävätkö ne sen aikaa, jos olet poissa?"


//WOOOP Oli jo ikäväkin <3 MÄÄ NY VÄHÄN SKIPEDI SKAPEDI VEDIN MUT ANYWAY TOIVOTTAVASTI EI HAITTAA //

Viesti Ti Loka 20, 2015 9:56

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Kaksikkolla ei kauaa nokka tuhissut hevosten kanssa, kun nuo olivat jo karsinoissaan. Kentauri oli aina ohimennen osoittanut Ednalle mikä hevonen seuraavaksi, sillä välin kun hän oli ottanut villeimmät ja juntturimmat tapaukset hoidettavaksi.
Lähes jokainen karsina oli tallissa täynä, kun he olivat valmiita. "Tässä oli kaikki, kiitos avusta." Eravor kiitti Ednaa, samalla kun veti tallin ovia kiinni ja kaivoi taskustaan avaimen, jolla lukitsi ovessa roikkuvan rautalukon.
"Ruokin ne yleensä aamulla ja illalla. Ne laiduntavat päivällä sen verran, etteivät tarvitse päiväruokaa." Kentauri vastasi, varmistaen vielä lukon.

"Joten, jos odotat hetken käyn hakemassa matkaviittani." Kentauri totesi, ennen kuin asteli tallin niin sanottuun siipiosaan, joka ilmeisesti oli miehen asumus. Pieni tovi kentaurilla kesti kunnes tämä asteli takaisin ulos solmien viitan naruja kiinni. Viita lepäsi miehen hevosmaisen selän päällä. "Haluatko kyydin?" Eravor kysyi ystävällisesti hymyillen. "On hyvin harvinaista, että kentauri tarjootuu ratsuksi, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi." Mies vielä lisäsi naurahtaen.

//Woopedi pooop! Iksu oli kova <3 //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 21, 2015 1:36

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Edna nyökkäsi pienesti kuullessaan hevosten saavan ruokaa aamuin ja illoin, laiduntamisen lisäksi. Tuskin ne siis nälkään kuolisivat tässä odotellessaan, jos isäntä muutaman tunnin poissa olisi. Eravorilta kun matkaaminen edestakaisin sujui varmasti nopeammin mitä Ednalta, tuo olisi varmasti ennen pimeää takaisin kotona.
"selvä, pistän itseni valmiiksi", noita vastasi kentaurille tuon lähtiessä hakemaan matkaviitaansa, siinä missä Edna kävi noukkimaan oman viittansa ja laukkunsa naulasta. Jahka ne oli ylleen vetänyt ja asetellut, siirtyi Edna pihan puolelle odottelemaan kentauria. Hetken hän odotteli kaikessa rauhassa, tasaillen hengitystään ja vasta pikkuhiljaa tajuten tilanteen missä oli. Edna harvoin sai uusia ystäviä, mutta juuri nyt hänestä tuntui, että Eravorista voisi jonkinlainen ystävä hänelle kehittyäkin. Mies oli mukava, ystävällinen ja omalla tavallaan jopa hurmaava - peräti komea - ja tuon kanssa hän tuli yllättävänkin hyvin toimeen jo näin ensikättelyssä ilman sen suurempia tutustumisia! Ihmisten kaupungissa tällaista tuttavallisuutta koki harvoin, jos ollenkaan. Tuntui hyvältä... olla tällä tavalla hyväksytty ilman, että itseään tarvitsi selitellä sen pahemmin.

Lopulta Eravor saapui paikalle, kysellen halusiko noita tuon kyytiin. Edna naurahti jokseenkin vaivautuneesti ja huvittuneesti miehen sanoille, nyökäten pienesti.
"Harvoin sitä moisia tarjouksia saa, totta.. Joten jos siitä ei sinulle vaivaa ole, tulisin enemmän kuin mielelläni kyytiisi", Noita naurahti, astellessaan lähemmäksi kentauria, "Ja meneehän se matka nopeamminkin näin... uskoakseni, sinä todennäköisesti olet paljon nopeampi matkaaja mitä minä", nuori nainen lisäsi naurahtaen, pysähtyessään Eravorin viereen.
Avun kera tai ilman, pääsi Edna lopulta miehen selkään. Tuntuihan tämä toden totta jokseenkin oudolta olla kentaurin selässä, Ednan varsinaisesti tietämättä mistä sitä kehtaisi kiinni pitää ja mistä ei...



// NIIN OLI //

Viesti Ke Loka 21, 2015 9:01

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Tarjous otettiin vastaan ja pian Edna oli kapuamassa kentaurin selkään. Mies olisi asettunut alas, jos tarve olisi vaatinut, mutta kokenut ratsastaja kyllä pääsi hänen selkäänsä moiteettomasti, vaikkei satulaakaan ollut auttamassa. Kentaurin viitta toimi samalla jonkinlaisena huopana, jonka päällä toinen saattoi istua. Eihän se mikään pehmuste ollut, mutta mikään ei hinkaisi inhottavasti hänen turkkiaan vasten.
"Pidä kiinni vaikka vyöstäni." Eravor kehoitti, vetäen hieman viittaa sivuun, paljastaen vyön, joka periaatteessa oli miehen lantion ympärillä.

Toisen saatua ote, lähti kentauri astelemaan ulos pihastaan hiekkatielle, joka kaarsi metsään. Eravor antoi Ednan hetken aikaa totutella hänen liikkeisiinsä, vaikka eivät ne paljoa hevosen liikkeistä poikennut, mutta varmuuden vuoksi.
"Sano jos mennen liian lujaa." Kentauri totesi, ennenkuin nosti vouhtinsa raviin ja siitä kevyeeseen laukkaan, joka varmasti oli paljon mukavempaa, kuin ravin pomputtava höykytys. Olisi hän voinut mennä lujempaakin, mutta matka oli sen verran pitkä, ettei hän tahtonut rasittaa liikaa huonoa jalkaansa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 21, 2015 8:59

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Kehotus kävi ottaa kiinni vyöstä, jotta jostain sentään voisi tukea ottaa. Näin ilman satulaa ratsastaminen oli muutenkin hankalahkoa, vaikka ei sekään ollut täysin uutta touhua Ednalle ollut. Jokseenkin ujosti tyttö kävikin ottamaan kiinni siitä vyöstä, josta kiinnipitäminen näin loppupeleissä ei tuntunut niinkään oudolta. Tosin, oli siinä totuttelua vielä nyt kun itse kentaurilla ratsasti, mutta ehkä tämä tästä. Jos vain ajatteli, että ratsasti jonkun takana, eipä Edna varsinaisesti nähnyt mitään kunnolla Eravorin selän takaa. Kieltämättäse jännitti, jälleen, kun uutta pääsi kokeilemaan. Pienesti tuntui yhä pahalta toisen selässä tällä tavalla, jokin itse asetelmassa tuntui vain... oudolta. Eihän sitä toisen ihmisen selkään nyt hypännyt tuosta vain vaikka lupa olisi saatu? Tosin, Eravor ei ollut ihminen. Ainakaan täysin. Piti vain totutella asiaan - eipä kentauria näyttänyt haittaavan noita tuon selässä, joten eiköhän kaikki ollut ihan hyvin.

“Sanon kyllä - kunhan vain et heti liitoon nosta, ilman satulaa kun on hieman hankalaa selässä pysyä toisinaan”, Edna naurahti pienesti, lähtien totuttelemaan siihen käyntiin näin ensiksi. Sentään Eravorin askel oli mukavan tasainen ja pehmeä, eikä hypähdellyt miten sattui, kuten toisilla hevosilla tuppasi olevan.
“Annatko toisten useinkin ratsastaa itselläsi?”, Edna kävi kysymään jahka matkaan oli päästy ja noita oli tottunut toisen laukkaan, pystyen omalta osaltaan myötäilemään miehen askeleita.

Viesti Ke Loka 21, 2015 9:23

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Eravor jatkoi tasaista laukkaansa laskematta tai nostamatta sitä, tällä vauhdilla heillä ei kestäisi kauaa kaupunkiin. Kentauri vilkaisin olkansa yli Ednaa, tuon udellessa antoiko hän useinkin muiden ratsastaan näin selässä. "En ole niin ylpeä mitä suurin osa kentaureista. Näin ratsuna oleminen on muka niin alentavaa. Olemme puoliksi hevosia, siitä pitäisi olla ylpeä. Mutta vastaus kysymykseesi on, että annan kyllä toisten ratsastaa minulla, sitä kyllä tapahtuu harvoin... Toki myös riippuu persoonasta." Eravor kertoi.
Mies käänsi huomionsa kulkusuuntaan juuri sopivasti, kun näki edessään hahmon, joka oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Laukka sai äkkinäisen lopun, Eravorin jarruttaessa ja joutuessa vielä nousemaan takajaloileen, ettei talloisi etteen ilmestynyttä hahmoa alleen. Hätäisesti kentauri vei samalla kätensä selkänsä taakse, napaten Ednaa käsivarsista, huolehtien ettei toinen tippuisi selästä.
Eravor laski jalkansa maahan, ottaen pari askelta taemmas. "Kaikki hyvin?" Mies kysyi vilkaisten Ednan puoleen, ennen kuin uskalsi päästää toisesta irti. Siitä Eravor käänsi katseensa eteen ilmestyneeseen hahmoon.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 03, 2015 1:04

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Edna, Ardashir


"Aivan, aivan...", Edna myötäili Eravorin sanoja, miehen kertoessa ettei ollut niin yliylpeä otus mitä suurin osa kentaureista, jotka eivät mielellään ketään selässään kantaneet. Kyllä tyttö ymmärsi myös heidän kantansa, se että oli ruumiiltaan puoliksi ratsueläin ei tarkoittanut, että he ratsuja olisivat... Mutta toisaalta, jos matka taittui nopeammin näin toista kantaen, niin ihan hyvin sitä saattoi jonkun selkäänsäkin ottaa, eikö? Sikäli mikäli selkään pyrkijä ei ollut kovin kärkäs ja vaatinut sitä, kukapa sitä nyt röyhkeää henkilöä halusi auttaa...

Siinä missä kentauri ei keskittynyt katsomaan eteensä, ei Ednakaan käynyt huomaamaan tuota eteen lähes tyhjästä ilmestynyttä kulkijaa. Pieni, tukahdutettu kiljahdus karkasi naisen suusta Eravorin tehdessä äkkijarrutuksen. Hyvä ettei selästä lentänyt, naisen parhaansa mukaan tasapainotellen ja varoen, ettei lentäisi päin miehen hartioita - varmasti hän olisikin tipahtanut, ellei kentauri itse olisi reagoinut nopeasti ja tarrannut kiinni noidan käsistä.
"Kyllä, mitä nyt säikähdin... HEI!", Kuului vastaus Eravorille, ennen kuin noita kiinnitti huomionsa muukalaiseen, ääntään korottaen, "Etkö osaa yhtään katsoa et-- Leto?".

Ardashir oli tapansa mukaan lähtenyt vaeltelemaan miten sattuu, kun yksin oli jäänyt. Aamulla hän oli saanut kuulla Ednan lähteneen vierailemaan "hevostohtorin" luona, joten tietenkin enkeli oli kiinnostunut tästä tapauksesta ja halusi mennä mukaan - tai ainakin vastaan, ei varmasti ollut kiva yksin kävellä takaisin. Jahka oli udellut mahdollisen suunnan Ednan äidiltä, oli yhä mykkää esittävä enkeli lähtenyt matkaan. Päivä oli tosin jo pitkällä, kun hän oli lähtenyt, joten todennäköisesti Edna olisi jo palaamassa päin kera Apollon, ellei sitten yötään ollut jäänyt viettämään jonnekin.
Kuullessaan laukka-askelia oli Ardashir jo ehättänyt epäillä Ednan tulevan Apollon kera vastaan, mutta se arvaus oli mennyt vain puoliksi oikein. Yllättäen eteen pamahti puolihevonen, joka oli vähällä jyrätä hujopin alleen. Totta kai enkeli kavahti askeleen jos toisenkin kauemmas, kompuroiden, puolittain jopa kaatuen. Äkkiä mies kuitenkin oli ylhäällä, varautuneena, valmiina hyppimään heti kauemmas jos tuo outo olento päälle pyrkisi - ei hän ollut koskaan ennen nähnyt kentauria, hyvä jos oli edes kuullutkaan!
Mutta, nähdessään Ednan tuon olennon selässä, rauhoittui myös Ardashir. Ottaen rennomman asennon, nostaen samalla tutun hymyn huulilleen kuullessaan noidan toistavan valenimeään, tytön käydessä tunnistamaan vastaan tulleen miehen.

"Mitä ihmettä sinä täällä teet", Edna lähinnä totesi ääneen, tietäen kyllä ettei Leto puhunut - jostain kumman syystä, ehkä tuo oli vain mykkä.
"Eravor tässä on Leto", Mustalainen kävi esittelemään ystävänsä nyökäten pitkän miehen puoleen, joka kumarsi pienesti tervehdykseksi uudelle tuttavuudelle. Äkkiseltään Letoa ja Ednaa olisi voinut luulla sisaruksiksi - tai kenties isäksi ja tyttäreksi - sillä he näyttivät yllättävänkin paljon toisiltaan. Tummempi iho, tummat hiukset, erikoisenväriset silmät. Olihan heitä jo luultu muutamaan otteeseen sisaruksiksi ja jos totta puhuttiin, Ednan puolesta kyselijät saivat myös niin uskoa - eipä siitä haittaakaan ollut, eikä sitä tarvinnut sen pahemmin alkaa selittelemään heidän kahden välejään sitten.
"Leto, tässä on Eravor... Vein Apollon hänen talleilleen hoitoon ja hän oli tuomassa minua takaisin kotiin", Noita esitteli nyt kentaurin mykälle ystävälleen, joka näytti kovinkin tiiviisti tutkivan tätä uutta olentoa edessään.

// KATSO SAIN KIRJOTETTUA SEN //

Viesti Ti Marras 03, 2015 1:30

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Eravor päästi Ednasta irti katsahtaen sitten miestä, jonka oli miltein jyrännyt alleen. "Olen pahoillani, en katsonut eteeni." Kentauri kiirehti pahoittelemaan, kuullen sitten selkänsä takaa kuinka toinen aikoi antaa moitteita ventovieraalle, mutta yllättäen Edna kuulosti tunnistavan tämän muukalaisen.

Eravor katsahti miestä uudemman kerran, silmäillen tuota päästä varpaisiin. Mies kyllä vaikutti ulkonäöltään olevan vähintään lähisukua Ednalle, hän ei kuitenkaan sitä lähtenyt kyselemään.
Nainen eistteli heidät toisilleen, miehen nimi oli Leto. "Hauska tutustua, anteeksi vielä, että jäit miltein alleni." Eravor pahoitteli uudemman kerran. Leto ei vaikuttanut puheliaalta tyypiltä tai sitten tuo ei puhumiseen edes kyennyt? Jälleen ajatuksia joita kentauri ei nähnyt tarpeelliseksi kysellä.
"Olette siis tuttuja?" Kentauri kysyi katsahtaen Ednaa olkansa yli, pistäen samalla merkille miehen tutkivan katseen. Ehkei tuo kentauria ollut ennen nähnyt?

//WOOOO! Tätä pitää juhlia! //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Marras 20, 2015 11:11

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni


Ardashir kävi nyökkäämään ja heilauttamaan kättään vähättelevästi, Eravoriksi esitellyn miehen pyydellessä vielä anteeksi äskeistä. Vahinkoja sattui - tosin tässä tilanteessa ketään nyt ei ollut sattunut, joten suotta sen suurempaa hälyä nostettiin. Mykkä keskittyi pian takaisin kentaurin tutkimiseen, tuttuun tapaansa avaamatta suutaan lainkaan.
Edna tasaili hengitystään äskeisestä säikähdyksestä, tuntien kuinka sydän rinnassa tykytti normaalia nopeammin. Huomio kiinnittyi Eravoriin tuon tiedustellessa, olivatko he tuttuja.
"Kyllä, Leto asuu meillä ja auttaa askareissa", Edna vastasi nyökäten, "Hän on mykkä, sen takia hän ei sano mitään", noidanalku lisäsi vielä pienesti, pahoittelevasti naurahtaen. Joskus Leton vaitonaisuus saattoi suututtaa tuntemattomia, noiden luullessa Leton jättämättä vastaamatta ilkeyttään. Edna ei tiennyt osasiko Leto lainkaan puhua, selvästi tuo kuitenkin kuuli. Hujoppi kuitenkin vaikutti toisinaan vähän... omalaatuiselta, Edna epäili ettei Letolla ollut kaikki ihan kotona.

"Mutta, voin toki jatkaa matkaani tästä kahden Leton kanssa, jos haluat palata jo takaisin kotiisi", Edna jatkoi, antaen nyt Eravorille mahdollisuuden kääntyä jo takaisin, mikäli kentauri mieli. Kyllä hän Leton kanssa kotiin pääsisi, vaikka kieltämättä näin kentaurin kyydissä oli ollut mukavampaa matkata, kuin jalan itse...


// PARTY HARDY! Katso vastasin taas. Löysin jostain pienen ropeinspis hippusen ja päätin että tänne on hyvä kokeilla vastaa ku sun pelit on yhä niin ihanan kevyitä. Also mitä kuulin et Karhuntakku tulee vetään Periania turpaan jos saa tietää Elodiesta ja Perianista D: //

Viesti Pe Marras 20, 2015 11:48

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Leto oli siis mykkä, se selitti paljon ja Eravor nyökkäsikin ymmärtävästi. Edna myös myönsi olevansa miehen kanssa tuttava, asuivat jopa saman katon alla.
Toinen sitten ehdotti jatkavansa matkaa ystävänsä kanssa, jota kentauri jäi pohtimaan hetkeksi. Ei hän halunnut olla epäkohtelias, mutta aikainen kotiin paluu kyllä nopeuttaisi päivän askareita huomattavasti.
Pyöriteltyään partaansa tarpeekseen nyökkäsi tämä Ednalle. "Pääsisin kyllä hoitamaan tämän päivän työt aikataulun mukaan, ei sillä että sinun saattamisessa olisi ollut vaivaa." Mies kertoi. "Ja jos olet varma että pärjäätte kaksin, olisin mielelläni viihtynyt seurassasi pidempään." Eravor vielä lisäsi hymyillen kohteliaasti.

"Muista että voit tulla käymään katsomassa Apolloa milloin tahdot, olen suurimmanosan ajastani muutenkin kotona." Kentauri kertoi.

//Hyvä aksu WOOP WOOP! Ja kyl, tosin Elodie on jo innossaan menny sepittään aikalailla kaikki iloset uutiset, et tuota, suosittelen Periania etsiin pommisuojan tai jotain :D //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 29, 2015 8:14

Re: Mikä koniani vaivaa? || Janni

Edna ja Leto odottivat nätisti, että Eravor saisi päätettyä mihin suuntaan matka tästä nyt jatkuisi. Lopulta kentauri päätyi ratkaisuun, että tiet erkanisivat nyt ja tuo palaisi takaisin talleille. Edna nyökkäsi terävästi ja hypähti alas Eravorin selästä, tyytyen nyt matkaamaan jalan tästä eteenpäin. Sentään hänen ei tarvinnut yksin matkata!
"Kiitos kuitenkin kyydistä tähän saakka", Edna kiitti astellessaan Leton vierelle, joka seuraili ystävätärtään katseella, "Ja kiitos myös avusta näin muutenkin...", noidanalku lisäsi hymyillen.
Leto halusi totta kai kuulla mitä kaikkea Edna tänään oli tehnyt ja miten tuolla oli mennyt kentaurin seurassa, mutta nyt ei ollut vielä aika kysellä siitä. Ehkä kun he lähtisivät takaisin päin kävelemään, Leto voisi koittaa kysellä kirjoittaen tai elein toiselta jotain tästä päivästä.

"Minä tulen, heti kun vain kykenen! Enköhän saa järjestettyä aikaa vierailulle, ei minulla nyt niin kiireinen aikataulu ole", Mustalainen vastasi miehelle, "Kiitos vielä kaikesta ja hyvää paluumatkaa sinulle. Nähdään taas, kun Apolloa tulen katsomaan".
Niiden pienien hyvästejen myötä Leto ja Edna jatkoivat matkaansa kohden kaupunkia, siinä missä Eravor lähti palaamaan talleilleen. Matka taittui kaksikolta hieman hitaammin, mitä Edna olisi Eravorin kanssa kulkenut, mutta sentään seura oli mieluisaa ja kulku sujui ongelmitta aina kaupungille asti.


// WOOOP. Oliko se tässä? Perian menee ja hukuttautuu kylpylään ennen kun antaa kenenkään vetää itteensä turpaan //
Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö