Switch to full style
Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.
Viestiketju on lukittu

Isä ilman lapsia//Janni!

Ke Syys 02, 2015 4:11

Izenik

"Hooo-o!" kuului huuto, kun valkeat hiukset vilahtivat metsän reunalla ja päätyivät lopulta keskelle aroja, jossa mitään puuta ollut peittämässä. "Katso! Hirveän paljon tilaa!" Rith huusi täyttä kurkkua, että antoi vain mennä. Pojan perässä tallusti vähän hitaamin ja vähemmän innokaammin mies. Izenik katsoi pikku varasta naamansa edessä ja huokaisi vain siihen. "Ihan sama." hän päästi vain vastata. Rith nauroi ja teki kuperkeikkoja kellastuvatta maassa. Taivas oli tänään kirkas, mikä oli hyvä ja paistoi vielä. Ilma tosin ei enää ollut kovin lämmin ainakaan lohikäärmeen mielestä. Izenik taas vain hieman jumitti siinä omassa olemuksessaan tuntematta juurikaan minkäänlaista ilman lämpötilan muutoksia. "Älä juokse minne sattuu... Kaadut vain ihan varmasti." Izenik tokaisi hieman ärtymyksen vivahteita äänessään. Siihen poika vain nauroi ja teki kärryn pyöriä ja teki mitä ikinä halusikaan. Äkisti tuo sitten sekosi askelissaan ja pyöri muutaman kerran kuperkeikkaa maassa ihmetellen. Izenik huokaisi: "Teinit..." hän totesi ja käveli Rithin luokse, joka katsoi häntä hetken mutristellen. "Mikset sanonut, etten saa tehdä noin!" poika ärähti, mutta Izenik tarttui tuon huppuun siitä välittämättä ja nosti lyhyen pojan ylös. "Minä sanoin, mutta et kuuntele." hän totesi. Rith näytti vain kieltä.
Kaksikko käveli jonkin aikaa, kunnes Rith halusi evästauon. Izenik istui vain alas ja jäi sitten vain odottamaan pojan syömis puuhissa. Rith käänsi selkänsä miehelle. "En halua, että tuijotat kun syön! Se on outoa, kun et itse edes syö!" poika valitti ja alkoi mussuttamaan leipää, jonka he olivat tälle ostaneet ohi menneestä kylästä. "No anteeksi vain, ettei ruoka maita..." Izenik totesi siihen kärkästi. Hän saattaisi esittää syövänsä, mutta ei se mitään hyödyttäisi. Hän oli pelkkää maan tomua.

Siinä pojan syödessä Izenik koki hetkellisen tunteen. Häntä väsytti, vaikke hän todellakaan unta tarvinnut. Kai tämä oli sitä horrostamista, josta hän oli herännyt muutamien kuukausien jälkeen. Olihan hän nukkunut hyvin kauan, eikä hänen elämänsä kovin kirjava ollut. Pysähtynyt elämä kun se oli jos elämä ollenkaan. Izenik ei käynyt maate, vaan jumittui vain siihen olla möllöttämään. Tuijottamaan tyhjää tähtisilmillään.
Rith viimeisteli hyvillä mielin leipänsä ja kääntyi partneriinsa. "Izenik!" poika huudahti, mutta huomasi toisen menneen omaan horrostilaansa. Rith tuijotti Izenikiä ja meni tökkimään tätä kasvoihin. "Hei! Jatketaan matkaa! En halua jäädä tähän näin." Rith mutisi ja pyöri miehen ympärillä minkä kerkesi. Tuo tökki ja ravisteli partneriaan. "Izenik!" Rith sanoi ja ravisteli julmetun kovaa, mutta mies ei näyttänyt muuttuvan siitä miksikään. Hän huokaisi ja asettui sitten vain makaamaan toisen vierelle. Hän pyöri siinä tylsistyneenä ja mietti mitä tekisi. Lopulta hän vain nousi ylös ja virnisti.

Rith oli kuullut näyttelemisestä, joten hän kokeili sitä ja tarrasi miehen vaatteisiin. "Hei! Vastaa minulle! Älä jätä minua!" Rith alkoi eläytymään rooliinsa yhä tiiviimmin ja tunsi sen hylätyksi tulemisn tunteen ja ahdistuksen. Se tuntui pikku hiljaa voimistuvan ja Rith ravisteli alkaen oikeasti olla peloissaan. Hän ajatteli, että Izenik saattaisi jäädä tällaiseksi. Olihan tuo kertonut hänelle, että oli jäänyt tähän tilaan hyvin pitkäksi aikaa. "Izenik! Hei! Herää!" tietenkään miehen keho siihen ravisteluun ja huuteluihin regoinut. Tuo näytti korkeintaan juuri kuolleelta ihmiseltä. Rith läpsi miehen kasvoja ja sulki lopulta tuon auki jääneet silmät. Hän mutristi suutaan ja mietti vaihtoehtoja. Ei tuo saanut jäädä tuollaiseksi. Ehkä jos hän tekisi asialle jotain.

//Janni! Siun kentauriasi kaipailllaan hautaamis puuhiin XD

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

Ke Syys 02, 2015 5:14

Eravor

Monta kavioparia tallusti verkkaisesti pitkin aroa. Hevoslauma oli löytänyt tiensä kauemmas kotoa kentaurin johdattamana, täällä kun oli enemmän syötävää tällä hetkellä. Tilukset kun oli moni nälkäinen suu syönyt kuiviin ja oli hyvä välillä antaa maan rauhoittua ja heinän kasvaa.
Eravor kulki hiljakseen hevostensa keskellä, antaen noiden rauhassa syödä, silmäillen samalla horisonttia. Miehen tehtäväksi oli jäänyt tarkkailu, aro kun oli niin aava paikka, että laiduntava hevoslauma oli helppo saalis petoeläimille. Ei kentauri tietenkään tappaelamaan alkanut petojen kanssa, jos ei ollut pakko, mutta hän ehtisi varoittaa laumaa pakenemaan vaaran ilmetessä.

Lähellä seisova tamma nosti yllättäen päänsä ja Eravor saattoi nähdä, kuinka tuon korvat nousivat hörölle, se selvästi kuunteli jotain. Mies itsekin keskittyi kuuntelemaan ja saattoi kuulla vaimeasti ääniä jostain kauempaa. Kentauri päätti lähteä vilkaisemaan asiaa ja kun mies liikkui liikkuivat hevosetkin. Eravor kulki äänen suuntaan, lopulta erottaen kauempana liikettä ja kuuli nyt äänet hieman selvemmin. Kyseessä ei ollut mikään peto, Eravor kuuli puhetta, joten lähestyminen oli todennäköisesti vaaratonta.
Lauma jäi mieluummin etäämmälle odottamaan ja jatkamaan laiduntamista, kun Eravor lähestyi rauhallisesti kahta ihmismäistä hahmoa. "Hei. Onko jokin hullusti?" Kentauri ilmoitti läsnäolonsa rauhallisella äänellä, jääden seisomaan noin metrin päähän kaksikosta, jos nuo eivät tahtoneet häntä lähelleen, tai no nuoremman näköinen poika, maassa makaava mies näytti elottomalta.

//Täällä ollaan, valmiina kaivamaan hautaa :D //

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

Ke Syys 02, 2015 8:33

Izenik makasi siinä, kun Rith oli päättänyt vain kaataa istuvan miehen maahan ja tuijotti tuota sanaa sanomatta. Hän odotti hiljaisena, että mies nousisi ja puhuisi taas. Hän ei tiennyt kuinka kauan Izenik aikoisi horroostaa. Kaipa miehessä oli vielä muutaman kuukauden vaikutukset siitä, ettei tuo ollut täysin "hereillä'". Poika värähti, kun kuuli nopeasti kauempaa kavioiden kopsetta. Olihan hän ylpeänä rotunsa edustaja, vaikkei osannutkaan lentää kuin ilmaan luodut lohikäärmeet. Rith liikahti ja oli aikomuksena puolustaa ystäväänsä, kun hän käänsi äkisti vanhemman äänen suuntaan päänsä. Mies tai enemmänkin hevonen tai siis... Rithin piti koota ajatuksiaan. Hän tuijotti ehkä hieman yllättyneenä mieshevlsta kasvojensa edessä. Kuka tai mikä tuo oli?
Tämä päätti kysyä oliko jokin hätänä ja jäi sitten metrin kohteliaan välin päähän. Onko jokin hullusti? Poika värähti hieman ja nyökkäsi lopulta. Hän laskeskeli mahdollisuuksiaan ja Izenikin mahdollisuuksia. Jos mies olisi epäystävällinen, hänen olisi otettava ohjat käsiin, mutta toisaalta pienen koonsa ansioista hän saattoi näyttää vain uhrilta. Rith niiskaisi, kuin luoden tunnelman. Hän katsoi miestä hetken, tuon vaatteita ja kasvoja. "Ystäväni ei herää..." Rith totesi hitaasti, kuin pyrkien tuomaan tuskaansa ilmi tälle hevosmiehelle. "Hän ei reagoi mihinkään..." olihan se totta. Izenik ei reagoinut mihinkään. Ei koskaan reagoinut. Mies vain oli ja eli omanlaatuista elämäänsä vailla välittämiset ulkoisia reaktioita. Toisaalta hänen tiedostamisestaan ulkomaailmaan Rithillä ei ollut minkäänlaista hajua, joten eipä kai valehteleminen tehnyt mitään pahaa, jos se suojaisi heitä molempia.

Lisäksi hevosmies näytti hyvin pukeutuneelta ja Rith ajatteli, tuosta löytyvän jotakin kiiltävää varastettavaa. Oli se sitten pieni tai iso. "Mitä minä teen?" poika niiskaisi ja laski katseensa makaavaan mieheen. Eihän tämän maa-aineksista koottu keho edes hengittänyt ja tuo oli kylmä kuin kivi. Eli siis täydellinen kuolleen ihmisen esikuva. Rith käänsi päänsä hevosmieheen. "Onko hän....?" Rith kysyi arasti eikä siis nähnyt pahaksi, jos hevosmies menisi kokeilemaan pulssia, jota tietenkään ei ollut. Ei koskaan ollut.

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

Ke Syys 02, 2015 10:53

Eravor ei ottanut vielä askelta, vaikka poika vastasikin jonkin olevan huonosti nyökkäyksellä. Toinen vaikutti pelokkaalta ja ehkä jopa poissatolaltaankin. Poika kuitenkin ryhtyi selittämään tilannetta niin hyvin kuin pystyi. Tuon ystävä ei herännyt, eikä reagoinut mihinkään. Tilanne näytti ja kuulosti vakavalta, joten mies otti varovan ja lähes huomaamattoman askeleen eteenpäin.
Lopulta poika kysyi oliko tuon ystävä... lause ei saanut päätöstä, mutta kentauri ymmärsi kyllä kysymyksen. Eravor lähestyi uudemman kerran ja antoi kyllä pojalle aikaa kieltää häntä lähestymästä, mutta tuo ei mennyt mitään sanomaan. Kentauri asteli makaavan miehen vierelle ja painoi etujalkansa alas kumartuakseen lähemmäs. Mies vilkaisi vielä poikaa, ennen kuin vei varoen kätensä elottoman miehen kaulalle. Iho tuntui kylmältä, eikä Eravor kyennyt löytämään pulsia. Mies kurtisti kulmiaan huolestuneen näköisenä. Poika oli vielä lapsi, mutta tarpeeksi vanha ymmärtämään mitä oikein tapahtui, tai siltä tämä nuorukainen ainakin vaikutti. "Olen pahoillani." Eravor lopulta totesi vieden kätensä pois elottoman miehen kaulalta katsoen anteeksi pyytävästi poikaa. "En löydä pulssia. Hän on... kuollut." Eravor kertoi katsoen rauhallisella ilmeellään toista. "Mitä tapahtui? Oletteko tulleet kaukaa?"

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

To Syys 03, 2015 7:46

Hevosmies läheni Izenikiä hyvin hitaasti. Rith huomasi kyllä hänelle tarjotun vaihtoehdon sanoa kieltävästi vastaan. Hän ei antanut sellaista. Oikeastaan hännei pitänyt tuntemattomista, minkä takia halusi hevosmiehen öeikkivän hänen pillinsä mukaan. Muuten olo olisi hyvinkin turvaton. Mies settui hassulta näyttävään asentoon, mutta kai se hevosmiehille oli luonnollista. Tuo vei kätensä Izenikin kaulalle. Sen kylmyys ja elottomuus tuntuivat kuin kylmä syystuuli. Rith katsoi toimitusta sanattomana ja jotenkin hyvin synkkänä.
Lopulta hevosmies katsoi häneen ja pahoitteli. Poika nosti nopeasti oman katseensa ylös ja näytti järkyttyneeltä, anaten katseen valua takaisin Izenikiin. Ei löydy pulssia. Ei siyä koskaan löytyisikään. Ei vaikka mies olisi ylhäällä ja kävelisi. Rith olikin sanonut että Izenik oli kuin kävelevä patsas.

Hevosmies alkoi kysellä hitaasti asioita. "En tiedä.... Hän vain jämähti paikoilleen ja..." Rith alkoi selittää mikä oli aivan totta. Yleensä kannatti kiertää asioita, jotka olivat lähellä tottuutta, mutta peittivät oikeian totuuden. "Olemme tulleet mor vuorilta." Rith kertoi ja piti katseensa Izenikissä. Olkoon tämä myös miehelle pieni kiusan teko. Tuo kehtasi jättää hänet yksin tämän tuntemattoman hevosmiehen kanssa. Hän tähtäsi omiin tavotteisiinsa, jotta tuntisi olonsa vielä turvallisiseksi.
Rith ei kertonut enempää, hän ei kokenut asian hyödyttävän mitenkään hevosmiehen mieltä. "Voisimmeko... Haudata hänet?" poika kysyi. Jotenkin koko homma oli yksi iso vitsi. Rith kohotti hitaasti katsensa hevosmieheen. Katse halusi antaa ystävälle viimeisen hyvän matkan.

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

To Syys 03, 2015 9:45

Eravor silmäili vielä miestä, samalla kun poika selitti mitä oli käynyt. Verta taikka ruhjeita ei näkynyt missään, joten tuo kenties oli kokenut jonkinlaisen kohtauksen tai jokin elin oli pettänyt. Sääli, mies näytti vielä nuorelta ja sinänsä terveeltä. Iho ei kylmyydestä huolimatta ollut vielä kalpea, mutta aikaahan se vei.
Poika kertoi heidän tulleen Mor vuorilta, se oli kaukana ainakin tältä osalta aroja. Sen kuuleminen kuitenkin sai kentaurin kurtistamaan kulmiaan. Mor vuori ei ollut maailman turvallisin paikka ja siellä eleleviin olentoihin ei voinut aina luottaa, lohikäärmeitä, vampyyrejä, kaikenlaisia petoja. Mies ei kuitenkaan tiennyt oliko kaksikko paennut Mor vuorilta juuri niistä syistä vai sattuivatko nämä olemaan sen asukkaita? Eravor ei ottanut asiaa puheeksi, hän vain pisti sen korvan taakse. Poika ei vielä ainakaan ollut osoittanut mitään apäilyttävää, eikä hän kyennyt kääntämään selkäänsä lapselle, joka oli hädässä.

Toinen pyysy voisivatko he haudata miehen. "Tietenkin. Emme kuitenkaan voi kaivaa hautaa ilman välineitä, asumukseni on jonkin matkan päässä täältä. Jos haluat tulla mukaani, voin kyllä kantaa ystäväsi." Eravor kehotti, suoden poijalle isällisen ja rauhoittavan hymyn.

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

To Syys 03, 2015 11:53

Hevosmiehellä ei ollut mitään suurta sanottavaa pojalle, joka pdptti hiljaisena ja tuumien toisen ajatuksia. Lopulta tuo myöntyi ehdotukseen ja Izenikin hautaamiseen. Välineitä siihen kuitenkin tarvittiin, joten hevosmies meni ja ehdotti heidän lähtemistä kohti tämän taloa. Se tietäisi myös sitä, että Rith saattaisi vielä enemmän päästä käsiksi hevosmiehen kiiltäviin esineisiin. Ei sen tarvinnut olla mitään sisältä, sinne kun ei välttämättä pääsisi. Eikä asian tarvinnut olla iso, jos se oli jotain, mikä kiilsi Rith olisi hyvinkin tyytyväinen.
Hevosmies meni ja ehdotti, että tuo voisi kantaa hänen "kuolleen" ystävänsä. Titetysti poika olisi voinut kantaa Izenikin itse, mutta lohikäärmeen muodon ottamisesta ei seuraisi välttämättä miitän hyvää. Varsinkaan siitä, kun Rith voisi vain nostaa miehennsuuhunsa ja kantaa pois. Joten se aihe evättiin ja Rith nousi hitaasti ylös. Hän tuijotti Izenikiä odottavasti, mutta tup ei evoeläkään reagoinut juurikaan mihinkään, joten Roth päätti vain auttaa ystävänsä hevosmiehen käsittelyyn.

Rith käveli tuon vierellä. Hän käveli rauhassa ja niin kauan, kunnes hän näki kaukaa jo häämöttävän talon. Hän ei kommentoinut, mutta vilkaisi vain hevosmiestä. "Mikä sinä muuten olet?" Rith päätti nopeasti kysyä, mutta ei halunnut antaa surevan ensivaikutelmansa mennä säröiksi. Hän tuijotti Izenikiä ja mietti kauan, hyvin kauan. Hän laskelmoi kuinka kauan tuo aikoisi tässä tilassa vielä olla.
Valmistelut sitten alkoivatkin. Hautauspaikka åiti löytää ja Rith auttoi sen kanssa. Hän yarkasteli ympäristöä myös muutamien kiiltävien asioiden varalta. Paikka löytyi ja kaivaukset alkoivat. Hän oli viisitoista vuotias teini, kyllä häneltäkin löytyi voimaa, niin lapion päähän hän myös tarttui.

Haudan kaivuun jälkeen Izenik laskettiin sinne. Rith tuijotti miestä edelleen odottavasti, mutta kun mitään ei tapahtunut, hän heitti ensimmäiset mullat miehen päälle. Haudan täyttö alkoi ja kun sekin oli saatu valmiiksi sen päälle asetettiin pieni kivi. Kuvastamaan hautakiveä. Rith jäi siihen istumaan hetkeksi ja nousi sitten ylös tullen hevosmiehen luo. "Ah... Unohdin... Kysyä nimesi..." Rith sanoi ja tunsi olonsa hetkelliseksi hyvin aidosti turvattomaksi.
Izenik heräsi horrostilastaan. Hän avasi silmänsä van nähdäkseen pimeää ja tuntiessaan tiiviiyden yllään. Mies näytti maan sisällä hyvinki ärtyneeltä ja päätteli tämän olevan joitakin pojankolttiaisen tekemisiä. Izenik sulautui maahan ja nousi sen avulla hieman ylemmäs, kunnes tavoitteli maan pintaa. Nyrkki iskeytyi ja tuli läpi, multaa roiskui ylös ilmaan ja sai Rithin säpsähtämään. Käsi koski maata ja sitten maa sen alla alkoi liikkua. Kun Izenik nousi ja ärisi. "Rith!" hän sanoi ja painotti nimeä jykevästi.

Mies nousi mullan seasta ylös takaisin maan pinnalle ja puhdisti vaatteitaan, minkä pystyi. Sen jälkeen pojan vieressä olevasta hepasta huolimatta tuo käveli lohikäärmeen luo, nappasi tuon hupusta ja nosti ylös. "Mitä oikein luulet tekeväsi?" hän murahti. Hän kohotti tähti katseensa kentauriin ja veti samalla pojan taakseen maahan, antaen tuon vain lösähtää sinne. "Anteeksi, että jouduit katsomaan hänen peräänsä, mutta hänellä on tapana leikkiä minun kustannuksellani." Izenik huomautti ja pudisti hieman päätään. Tietysti hänen piti vielä selitellä itsensä, sillä haudassa hän nähtävästi oli maannut.

//Tein nyt nopeen aika sutrauksen, koska muuten pelaan liikaa Rithillä xD

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

To Syys 03, 2015 3:45

Eravor nosti miehen käsivarsilleen ja lähti kantamaan tuota kotinsa suuntaan, pojan kävellessä vieressä. Hevoslauma lähti seuraamaan kaksikkoa rauhalliseen tahtiin. Poika kysäisi ohimennen mikä Eravor oikein oli. "Olen kentauri, puoliksi hevonen, puoliksi ihminen." Mies vastasi.
Matka ei ollut pitkä ja pian tuttu pihaalue hevostarhoineen ja talleineen näkyi jo. Pari hevosta odotteli aitauksissa ja nuo hirnahtelivat tervehdykseksi kentaurille ja takaisin tulleelle laumalle, joka jäi vapaasti laiduntamaan tiluksille.
Eravor jätti miehen ruumiin odottamaan pihaalueelle, kun kävi hakemassa pari lapiota tallin puolelta. Poika sillä välin oli lähtenyt etsimään hyvää paikkaa haudalle. Se löytyi jonkin matkan päästä talleista, maa oli tarpeeksi pehmeää kaivamiseen ja kaksikko saattoi ryhtyä hommiin. Jonkin aikaa kaivamisessa kesti. Miehen ruumis laskettiin hautaan varoen ja peitetiin ylös kaivetulla mullalla. Eravor jäi hetkeksi antamaan omat osanottonsa, niin kuin hautajaisissa yleensä annettiin, vaikkei tuntenutkaan vierasta miestä. Se oli kuitenkin kunnioitettavaa ja kohteliasta. Kentauri kuitenkin antoi pojalle omaa aikaa haudan luona ja asteli sivummalle, ettei häirinnyt tuota.

Vapaana kulkeva hevoslauma oli tullut myös ihmettelemään kaksikon puuhia ja yksi lauman nuoremmista asteli kentaurin vierelle kerjäämään huomiota. Mies rapsutteli hevosen otsaa, samalla kun poika nousi ylös ja asteli hänen luokseen. Tuo uteli hänen nimeään. "Nimeni on Eravor, hauska tutustua." Kentauri vastasi ja oli aikeissa kysyä puolestaan toisen nimeä, mutta outo ääni ei antanut hänelle mahdollisuutta. Maa liikkui oudosti haudan kohdalla, miehen vierellä oleva hevonen luimisteli korviaan ja pelokkaasti perääntyi, niin kuin muukin lauma kiiruhti kauemmas haudasta. Eravor puolestaan tuijotti hautaa yllättyneenä, mutta otti varmuuden vuoksi askelia taakseen.
Haudattu mies kohosi maan pinnalle, kuulostaen vihaiselta, ilmeisesti huutaessaan pojalle. Kentaurin ilme oli hämmentynyt, mutta tämä ei kuitenkaan näyttänyt pelkäävän. Mies kiirehti roikottamaan poikaa tuon hupusta ja ärisi tuolle. Eravorin ilme muuttui vakavaksi, kun tämä lopulta älysi osittain mistä oikein oli kyse. Mies pahoitteli pojan puolesta, joka ruukasi leikkiä tuon kustannuksella toisinaan. "Minusta tuota ei voisi sanoa leikiksi, enemmänkin tyhmäksi kiusanteoksi." Eravor totesi toruvaan sävyyn, tuijottaessa poikaa mullan peitossa olevan miehen takana. "Kenties minun pitää pyytää myös anteeksi, minä kun eksyin pienen ystäväsi kiusantekoon... Tosin, en ymmärrä, olen varma etten löytänyt sinulta pulssia." Kentauri totesi.

//Joo ymmärrettävää kyllä :D //

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

To Syys 03, 2015 4:15

Kentauri totesi, ettei tätä voinut kustusa leikiksi vaan enemmänkin kiusanteoksi. "Niin kai sitten." Izenik totesi siihen välinpitämättömästi. Häntä ei kiinnostanut nyt sillä tavalla mitö sanaa käytettiin hänen "elävältä" hautaamisen merkkinä. Vai kustuttiinko sitä pikemminkin elävän kuolleen hautaamiseksi. Rith värähti hieman, kun Eravor mulkaisi häntä toruvasti. Poika tarttui Izenikin käteen turvaa hakiakseen. Kentauri pahoitteli omaa sekaannustaa, mutta Izenik vain siitä vähät välitti pudistellen naamaansa. Sitten tuli se hauskin osuus, kun kentaurimpäätti kysyä, ettei hänen pulssiian tuntunut. Izenik katsahti hetkellisesti poikaan, joka päästi irti hieman empien ja mies käveli kentaurin luo ja ojensi kätensä. "Et löytäisi sitä nytkään. Minulla ei ole pulssia." Izenik totesi. Tästähän sitten keskeytyi se toinen ennakko luulo, oliko hän vampyyri? Tosin sen sitten kumosi aurinko ja päivä, kun mies oli edelleen pystyssä, eikä tuhkaksi muuttuneena.
Izenik laski kätensä rinnalleen. "Et tule löytämään edes sydän ääniä taikka lämpöä tästä kehosta." Izenik totesi ja katsoi kentauria tuumaillen. Mikäköhän sana se nyt taas olikaan. Siinä miehen tuumaillessa parasta mahdollista sanaa itselleen Rith tuli hänen taakseen hakien edelleen turvaa. "Ah... Rith.. Pyydä anteeksi... Et kai ottanut mitään?" Izenik huomautti ja katsoi poikaa tuimasti. Rith ynähti siihen. "En ottanut... Anteeksi..." valkoinen pallero pyysi ja näytti oikeasti katuvan, kun Izenik niin käski.

Mies sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne uudestaan katsoen kentauriin. "Mmm... Kai tätä kehoa voi sanoa elottomaksi?" hän totesi ja laski lopulta vain kätensä valkean palleron päälaelle ja pörrötti sitä lohduttavasti. Ei hän ollut vihainen, mutta ei osannut sanoa sitä. Hän oli ehkä enemmänkin ärtynyt vai turhautunut tai jotain muuta vastaavaa. Kerta kun hän oli täysin mullan peitossakin, yhä. Hän ravisteli huppua, jolloin multa tipahteli pojan päälle. Siinä kaksikko sitten vain puhdisteli itseään. "Pahoittelen nuoremman puolesta, hän on vielä nuori." nuori oli. Paljon nuorempi kuin hän itse.

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

Pe Syys 04, 2015 10:00

Eravor ei oikein tiennyt mitä tämä mies oikein ajatteli tai tunsi. Tuon kasvot olivat niin ilmeettövät koko sen ajan. Mies ei kuitenkaan kieltäytynyt selittämästä syytä olettomalle pulssille. Sitä ei kuulemma nytkään löytyisi, jos koettaisi. Sydämmen tykytystäkään ei rinnasta kuuluisi ja iho olisi edelleen kylmä. Mikä mies sitten oili? Epäkuolleelta tuo ei ainakaan vaikuttanut, siinä auringon valossa seistessään. Kentauri antoi miehelle aikaa selittää, tuo kun näytti miettivän oikeita sanoja, ehkä, ei noista kasvoista oikein ottanut selvää. Poika pysytteli visusti miehen selän takana, mutta sai nyt luvan pyytää anteeksi. Mies vielä kysyi oliko poika ottanut mitään. Pikku varas nähtävästi kaiken kukkuraksi.
Poika kertoi ettei ollut ottanut mitään ja pyysi anteeksi. Eravor saattoi nähdä katumusta pojan ilmeessä. "Saat anteeksi, jos lupaat ettei moinen toistu." Kentauri totesi.

Mies viimein löysi oikeat sanat kuvaamaan itseään, tuo oli eloton. Se ei selvästikkään kertonut oliko mies jokinlainen tunnettu taruolento, mutta se sai nyt kelvata. "Eloton, no se ainakin kuvaa sinua hyvin." Kentauri totesi rauhallisesti. "En ehtinyt kysyä nimeä pikku ystävältäsi ja olisi myös hyvä tietää hautaamani miehen nimen." Mies kyseli, lisäten vielä; "Minä puolestani olen Eravor... ja muuten, ystäväsi kertoi minulle, että olette tulleet Mor vuorilta, onko näin?"

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

Pe Syys 04, 2015 10:53

Eravor antoi anteeksi pojalle, joka laski katseensa hetken päästä vain maahan. Hän ei ole varastanut mitään, vielä. Eravor kommentoi rauhallisesti hänen elottomuuttaan ja sitä kuinka hyvin se kuvastikaan Izenikiä. Tähän mies vain nyökkäsi välittämättä juurikaan oliko tämä sanominen nyt kohteliaisuus vai ei. Siihen kentauri jatkoi, ettei ehtintr kysyä Rithin nimeä saatika sitten miehen hautaaman elottoman nimeä. "Tässä on Rith. Olen Izenik." nimi joka tarkoitti "ei nimeä" sopi hänen tämän hetkiselle nimelleen täydelliseti. Kuulema Rith oli sitten krrtonut, että he olivat tulleet mor vuorilta. Eravor vielä tiedusteli, että oliko asia näin. Izenik ei välittänyt asiasta oliko tieto salaista vai ei eikä hän syyttänyt ketään sen paljastamisesta.
"Rith syntyi mor vuorilla... Minä itse tulen quin metsän pohjoispuolelta." Izenik totesi siihen ja laski katseensa poikaan. "Rith on lohikäärme, että siinä se." Hän kohautti olkiaan kuin asia ei olisi yhtään kiinnostava ja se olisi vain kipua takamukseen, jos sitä ei ntt kertoisi.

Rith meni enemmän piiloon miehen taakse. Hän ei halunnut tuomivaa katse, mutta omasta rofustaa hän ei ole valhedellut saatika paljastanut. Hän myös katsoi parhaaksi Izenikin hoitaa puhuminen, vaikka tuo olikon melko negatiivinen eikä välittänyt toisista ulkoisella tavalla. Silti Rith saattoi tuntea sen kuvitteellisen lämmön, mitä miehen sisältä hohkasi.
Izenik laski katseensa poikaan ja koppasi tuon vain syliinsä, olihan tuo melko lyhyt häneen verrattuna, vaikka olikin teini sen sellaista. Rith säpsähti toimenpidettä ja hautasi päänsä omaan huppuunsa sekä Izenikin hartian vasten piiloon. "L-laske alas." poiika piipitti, sillä tapahtuma oli kiusallinen ja nolo teini-ikäiselle lohikäärmeelle. Mies piti tuon kuitenkin sylissään. "Tämä on rangaisyus siitä mitä teit." Izenik totesi.

"Ei kai talosi lähistöllä sattuisi olemaan vettä?" Izenik kysyi. Ei hän sitä tarvinnut juodakseen vaan enemmänkin hiuksiensä ja vaatteidensa selvittämiseen mullasta. Hän kuuraisi sitten vaikka samalla pojankin. Pesusta kin oli jonkun aikaa pojalla siis. Hän ei haissut taikka hikoillut. Maata hän oli ja hän pysyi myös siinä elementissä.

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

Pe Syys 04, 2015 5:10

Mies esittäytyi Izeniksi ja pojan nimi oli Rith. Kaiken kukkuraksi mies paljasti pojan olevan lohikäärme. Moni olisi kavahtanut sen kuullessaan, lohikäärmeet kun yleensä ajateltiin petoina, mutta olihan olemassa yksilöitä jotka omasivat inhimillisen puolen. Eikä Rith ollut vielä osoittanut syytä pelätä tuota.
"Olette siis kulkeneet pitkän matkan." Eravor totesi saadessaan tietoon myös, että he tosiaan olivat tulleet Mor vuorilta. Kaksikko oli todella kummallinen parivaljakko. Mies ilman ilmeitä ja ylivilkas pojankoltiainen, miten nuo olivatkaan päätyneet yhteen? Kentauri ei kuitenkaan tahtonut mennä tunkemään nenäänsä noin vain muiden asioihin.

Izenik otti puheeksi mahdollisen vesilähteen, kentauri ei tiennyt aikoiko eloton mies juoda vai peseytyä mullasta, mutta auttoi mielellään. "Ainoa veden lähde tiluksillani on kaivoni. Voit kyllä käyttää sitä vapaasi." Eravor totesi, silmäillessään, ehkä hieman huvittuneena poikaa, joka roikkui rangaistuksena Izenikin sylissä. Kentauri kääntyi ja lähti johdattamaan kaksikkoa kotinsa pihaaluetta kohti. Hevoslauma silmäili uteliaana vieraita korvat höröllä, ne olivat rauhoittuneet Izenikin pelästettyä nuo. Eravor asteli ensimmäisenä kaivon luo ja laski saavin kaivon reunalta alas kuiluun ja lähti laskemaan saavia alas veivillä. Pian kentauri nosti ylös saavillisen viileää vettä, jonka laski kaivon vierelle. "Siinä olisi, voit veivata vettä ylös niin paljon kuin haluat." Eravor kertoi asutuen sivummalle.

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

Ti Syys 08, 2015 3:53

Kulkeneet pitkän matkan. Izenikille mikään ei ollut liian pitkä matka. Hänellä oli kaikki aika kuluttaa maailman loppuun asti saakka. Tosin hän voisi mennä itsensä antaman sielun syöjille tai jollekin hullulle, joka pitäisi puhuvasta päästä. Elämän ja kuoleman välillä kulkeminen ei merkinnyt hänelle mitään. Ainut asia josta hän oli alkanut sisäisesti välittämään oli tämä hänen vastakohtansa. Iloinen, pieni poika, jonka seurassa hän antaa sen hymyksi kutsutun liikkeen kasvoillaan.
Kentauri kertoi omistavansa kaivon tilallaan ja johdatti heidät ystävällisesti kaivon luo. Eravor antoi hänen käyttää kaivoa miten halusi ja siihen Izenik vain nyökkäsi. Hevoslauma liikuskeli vähän miten sattui kolmikon lähettyvyydessä, mutta ne osoittivat uteliaisuutta heitö kohtaan. Rith tuijotti miehen sylissä hevosia ja vilkaisi sitten ohi mennen kentauria, ennen kuin hautasi kasvonsa takaisin Izenikin olkaa vasten.

Eravor rullaili vettä ylös ja otti sen sitten siihen reunalle. Pyytäen ikään kuin käymään sen kimppuun. Veden käytölle ei plisi rajoitteita, joten Izenik vain päätti laskea Rithin alas ja ottaa ylävaatteensa pois. Tietysti niiden ottaminen myös paljasti suuren lohkeaman hänen vasemmalla puolella yläkroppaa. Sen näyttämisestä tai siitä välittämättä hän vain laski vettä multaisille vaatteilleen ja hankasi niistä mullan pois. Samoin hän teki hiilen mustille hiuksilleen, jotka olivat alkujan mullan peitossa ja nyt pääsivät vain tiputtelemaan vettä miten halusivat.
Izenik veivasi lisää vettä ja tällä kertaa hän laski tähti katseensa valkeaan pehkoon. Rith ymmärsi riisua paitansa, koska hän oli parivaljakosta se, joka haisi. Izenik oli muutenkin menettänyt kaiken ihmilliset elämän kehostaan, joten sellaista ongelmaa hänessä ei ollut. Hajut eivät tarttuneet häneen. Hän haisi suunnilleen vain mullalta.

Rith levitti kätensä sivuilleen ja sai kylmää vettä pälleen, jonka jälkeen pudisteli päätään minlä pystyi. Kylmä vesi sai pienen pojan aivastamaan, mutta Izenik oli jo kimpussa. Hän hankasi pojan kehoa ja sen kaiken lika kerroksen, mitä tuohon oli tarttunut. "Hrrrrr." suusta pääsi, kun Rith värisi miehen käsittelyssä. Izenik viimeisteli pesu tuokion vielä kaatamalla itsensä ja pojan päälle yhden saavin vettä, jonka jälkeen hän nosti omat märät vaatteensa kuivumaan kaivon reunalle. "Pistän nämä tähän kuivumaan." vaikei se oikein kiinnostanut oliko se huono vai hyvä paikka vaatteiden kuivumiselle. Rith hyppeli omaa paitaansa pukien. Hän yritti saada lämmön takaisin itseensä.
Izenik ojensi pojalle vain kätensä ja nosti tuon ylös ilmaan takaisin syyliinä. Hänestä sitä lämpöä ei valitrttavati tarttunut, mutta kävipähän hän tuulen suojasta. "Kiitos." mies totesi lopulta kentauriin kääntyen. Rith oli miehen sylissä ja oli mennyt aivan pieneksi väristen. Hän ottaisi kyllä mielellään lohokäärmemuotonsa, mutta hevoset saattaisivat pelästyä siitä.

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

Ti Syys 08, 2015 8:36

Kaksikko käytti pesutilaisuuden hyväkseen ja molemmat riisuivat paitansa, Izenik pesi siinä ohella omansa. Sillä välin kun toiset läträsivät oikeastaan todella viileällä vedellä, päätti kentuari astela sisälle pääovesta. Tämä meni penkomaan vaatekaappiaan ja löysi puhtaan ison viltin, oikeastaan se oli hänelle tarkoitettu loimi, joka myötäili hyvin hevosmaista ruumista.
Eravor asteli takaisin ulos nätisti viikatun loimen kanssa. Kaksikko oli kaatamassa viimeistä sangollista niskaansa ja Izenik ripusti märät vaatteet kaivon reunalle. Nuoremmasta pojasta näki jo pitkälle, kuinka kaivon viileä vesi oli saanut tuon tutisemaan kylmästä. Eloton mies otti tuon vielä syliin, mutta Eravorkin jo tiesi, ettei tuosta paljoa lämpöä hohkunut. "Olkaa hyvä vain." Kentauri vastasi miehen kiitokseen, samalla kun asteli lähemmäs kaksikkoa ja avasi tuomansa loimen.

"En tiedä onko sinulla kylmä, kun kerta olet eloton, mutta Rith vaikuttaa paleltuvan." Eravor totesi heilauttaessaan loimen Izenikin seläntakaan tuon harteille ja kääri sen etuosan enemmän Rithin lämmikkeeksi. "Aijotteko jatkaa matkaanne pian vai saanko tarjota jotain pusrtavaa?" Kentauri ehdotti.

Re: Isä ilman lapsia//Janni!

Ti Syys 08, 2015 9:00

Eravor tuli ja meni, mutta toi mukanaan jotakin, joka kuului hevosille. Tuo kääri sen enimmäkseen Rithin ympärille. Poika käärityi siihen mielellään ja otti siitä muutaman lämpöasteen lisää itseensä. Eravor myös arveli, ettei Izenik sitä itse tarvinnut, joka jo näkyi siinä, kun hän vain veti loimen pojan ympärille enemmän. "En tunne kuumaa enkä kylmää. En pala, en huku, en kuole." Izenik sanoi vähän runollisesti ja kääntyi lopulta kentaurin puoleen, joka tarjosi ystävällisesti purtavaa ensin toki kysyen haluaisivatko kaksikko jatkaa matkaansa pian. Izenik vilkaisi Rithiin, joka oli kääriytynyt loimeen niin tiiviisti, että lämpö ei karkaisi. Rith katsoi hetken eteensä ja vilkaisi kentauriin. Tuo ei uskaltanut sanoa mitään, mutta siinä vaiheessa kun maha päästi suuren kurinan tuli pojan kasvoille puna. Izenik hymähti siihen ja katsoi kentauria. "Minulla on aikaa, eikä kiire juuri minnekään. Meillä ei ole pääpaikkaa matkassamme. Kiertelemme minne haluamme, joten kyllä hänelle kelpaa ruoka. Minä en syö." Izenik totesi ja käveli kentaurin luokse.
Rith laski punastuneet kasvonsa. "K-kiitos." hän supisi ja niiskaisi hieman. Izenik vilkaisi Rithiä. Poika älhäti vain ja työnsi miehen kasvoit pois naamansa edestä, jotta ei muuttuisi vielä punaisemmaksi. Silloin Izenik loi kasvoilleen sen inhimmillisen ja lämpimältä tuntuvan hymyn pojalle. Rith tuijotti sitä hymyä ja vastasi siihen.

Ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Izenik ei tarvinnut sitä mihinkään. Hän kuitenkin seurasi poika sylissään kentauria sisään. Paidattomana. Sitäkään hän ei tarvinnut olisihan hän voinut vain liikkua ilman mitään, mutta se taas ei ollut mitenkään häveliästä, vaikkei siitä kovin välittänytkään. Ruokaa Rith söi minkä jaksoi. Lohikäärmeenä ruokahalu oli suuri pienen pojan kehoon verrattuna. Aina joskus Rithin oli pakko huomauttaa iästään, että oli kuitenkin se viisitoista vuotias eikä mikään seitsemän. Izenikille itselleen tuo poika oli edelleen hyvin pieni hänen silmissään ja hänen vuosissaan.
Rith lopetti syömisensä kiittäen ja oli edelleen kääriytynyt loimeen, koska kylmyys väristeli pojan heiveröisen näköistä kehoa. Izenik taas istui vain vieressä ja tuijotti sitä ruokaa. Hän ei maistanut mitään, hänen astinsa olivat muutenkin vähän niin ja näin. Kuulo- ja näköaistit toimivat normaalisti, mutta maku-, haju- ja tuntoaistit miten sattuivat. Joskus tunsi joskus ei. Kosketus oli aina vähän sillä main oliko joku koskenut vai lyönyt.

Rith vilkaisi kentaurin asuntoa päätään käännellen, jolloin Izenik loi pitkän isoveljelle lankeavan katseen. Älä-koske-mihinkään-katse. Piti pitää silmällä poikaa, jotta tuo ei pihistellyt mitään kentaurin asunnosta. "Kasvatat siis hevosia?" mies päätti vain ohimennen kysyä, koska pöydässä tuntui olevan noh, vähän tylsä ilmapiiri.
Viestiketju on lukittu