Kirjoittaja Mori » 23 Syys 2015, 10:29
Monet epäkuolleet nauttivat syömisen ilosta. Asia tuntui hassulta, sillä Izenik ei ole heräämisestään saakka syönyt tai koskenut veteen kuin vainnuidakseen sen läpi. Tai kävelläkseen sen pohjalla. Hän upposi kuin kivi, jos halusi. "Sanot minua epäkuolleeksi, mutta en usko, että kellään olisi tällaista keho kuin minulla." Izenik totesi. Hän ei pllut lihaa eikö verta, niin kuin monet muut epäkuolleet. He ehkä söivät nauttiakseen syömisestä tulevasta natuinnosta, mutta hän ei. Eravor totesikin siihe, että hnä oli ehkä eri maata. "Minun aistini ovat turtuneet jo ensimmäisestä päisvästä asti, kun heräsin... Syöminen itsessään ei tee minulle mitään, en maista saatika saa mitään nautintoa." hän totesi totuuden mukaisesti.
Eravor vielä sanoi että maa jalkojen alla tarvitsi jotain, edes vettä. Muutrn se tuhoutuisi ja katoaisi tuulen mukana. "Tämä keho on taikuuden tekemä. En voi siihen itse vikuttaa miten se käyttäytyy." toki oli talvia, jotka saivat kehon tuntumaan kankealta kuin routainen maa sekä kuumalla se tuntui vain hyvin kuivalta, mutta muuta se ei tehnyt. Se ei muuttunut, jos hän joisi, jos uisi ja liottaisi itseään lammikossa. Hänet oli luotu sellaiseksi, kuin oli.
Eravor pyysi häntä ottamaan kaapista kaksi lautasta, joten hän teki niin. Hän kulki rauhassa kaapille ja otti lautaset ulos kaapista. Kaapin ovi sulkeutui ja mies laski ne pöydälle. Hän vilkaisi ulos ja käveli sitten hetken päästä Rithin luokse. Poika makasi mahallaan ja tuijotti eteensä. "Saanko liikkua?" Rith kysyi nostaennyläkroppaansa ja katsoi Izenikiä, joka ojensi hänelle kätrnsä. Rith nousi ja Rith nosti pedin vierellä olevan liivinsä, jonka laittoi tuon päälle. Toki se oli iso, mutta olkoot. Rith lähti sitten keittiöön ja mies tuli itse perässä. Poika saapui keittiöön ja katsoi kentauria. "Oliko minusta vaivaa?" Rith kysyi ja katsoi silmät tapittaen.
Izenik astui vain sisään ja nosti pojan istumaan, koska tuo ei halunjut liikkua paikaltaan, ennen kuin olisi saanut vastauksensa. Rith älähti siihen ja sanoi hyvin punaisena, ettei tarvinnut käyttäytyä kuin pikkulapsen seurassa. Izenik istui vain hänen viereensä ja sulki silmänsä, jolloinnRith alkoi tökkimään häntä ohimoon. "Lopeta." Izenik mutisi. Rith jatkoi. "Aijotko sinä horrostaa taas!?" hän kysyi, mutta sai lopulta Izenikiltö vain mulkaisun osakseen.