Kirjoittaja Mori » 26 Syys 2015, 16:19
"Yritin vain auttaa..." Rith murahti kun hän sai Eravorilta vakavan ja toruvan ilmeen. Hän ei pitänyt tuntemattomista ja olihan hän jo teini. Ei hän halunnut olla hyödytön pikku poika ikkunan äärellä. Toisaalta Rith voisi sanoa olevansa jo mies, ellei Izenikin tähtiä heijastava katse laskeutunut hänen ylleen suoden pojalle vain hyvin hiljaiseksi vetävän katseen.
Hevonen höristeli korviaan, kun kentauri tuli lähemmäs ja pysähtyi köytensä kanssa. Kentauri selkeästi odotti, rauhassa eläimen nousemista. Niinpä hevonen nousi hetken päästä hitaasti ja varmasti ylös. Se tuijotti kaulassaan lassottua köyttä, johon hevonen päätti pistää hampaansa ja riuhtoa hieman, vaikka järkytys oli ollut sille suuri se pyrki taistelemaan. Hetken riuhtominen tuntui toivottomalta, kunnes se lakkasi ja yritti juosta kohti kentauria. Se pyrki nousemaan takajaloilleen ja talloa kentaurin alleen.
Izenik vilkaisi taka-allalle ja näki tapahtumat, mutta oletti Eravorin pärjäävän. Hän itse kävi nopeasti hakemassa sisältä kaksikon tavarat ja puki vaatteensa ylleen. Mies otti aseensa ja erotti ne kahdeksi. Hän tuli ulos ja Rith säpsähti nähdessään miehen käsissä olevat aseet. "Aijotko sinä tappaa sen?" poika kysyi, mutta Izenik laski vain katseensa poikaan. "En." hän totesi ja kulki rauhassa kentaurin luokse. "Pidätkö sen koko päivän tuossa." Izenik kysyi ja siirsi katseensa hitaasti kentauriin. Toki tämä oli hevosfarmi, joten oli hyvin todennäköistä, että mies pitäisi, kunnes hevonen väsyisi. Hevonen seisoi nyt kaksikon edessä antaen höyryisen hengityksensä savustaa ilmaa. Sen suonet nykivät, kun se antoi kavioiden kaapia maata hermostuneena. Se oli tullut tänne lieko mistä ja minkä takia. Nyt se oli loukussa, nurkkaan ahdettu eläin ja se vihasi sitä.
Izenik ei todellakaan tiennyt miten käyttäytyä eläinten kanssa, mutta hän tarjosi hevoselle kättään, johon hevonen vastasi avaamalla turpansa ja nappaamalla hänen sormensa suuhunsa. Hevonen tuijotti kaksikkoa vihaisena ja puri kovempaa, jolloin sormet vain murtuivat. Toinen käsi tarttui tällöin hevosen turpaan. "No niin... Leikit on leikitty." mies supisi ja alkoi vetämään hevosen turvasta alas päin. Hän repi kätensä sen suusta ja sormet palautuivat sirpaleina takaisin paikoilleen. Hän painoi rauhallisesti hevosen turpaa maata kohti, pakottaen hevosen laskemaan etujalkansa maahan ja laskemaan päänsä maahan. Izenik katsoi hevosta jatkuvasti silmiin rauhallisena ja näytti siltä kuin hän olisi hypnotisoinut eläimen.
Hevonen laskeutui etujaloilleen ja tuijotti miestä. Izenik ei satuttanut hevosta, ainakaan tietoisesti. Hän oli vain painanut hevosen pään hieman alemmas ja taputti lopulta sitä päähän. "Kas niin... Mikä sinua vaivaa?" Izenik kysyi ja päästi irti hevosen päästä. Hän lähti rauhallisesti kiertämään hevosta ympäri, mutta hevonen ei hievahtanutkaan, se suurin piirtein vain käänteli korviaan kuunnelleen missä mentiin ja sen lisäksi mies piteli kättään sen kehossa kiinni, jotta hevonen tiesi missä mies oli. Izenik katseli rauhassa ja nosti päänsä katsoen Eravoriin. "Ota se köysi pois." hän sanoi ja kiersi hevosen oikealle puolelle. Hän laski kätensä sen rinnalle ja nosti hieman kättään, jolloin hevonen nousi ja käänsi päätään katsoen Izenikiä. Izenik taputti muutaman kerran hevosta kylkeen ja piti kättään sitä vasten. "En ole alan ammattilainen, joten." mies viittoi kentauria tarkastamaan hevosen, kun se oli oudolla tavalla rauhoittunut.
"Rith! Valmistaudu lähtöön!" Izenik huikkasi murjottavalle pojalle. Heidän ei kannattanut olla täällä enää, tekisivät vain lisää hankaluuksia tai haittaisivat Eravorin työtä. "Eravor." hän sanoi kentaurille ja käveli sitten tuon vierelle. Oli heidän aika poistua tästä arolta ja tästä hevosfarmilta. "Kiitos vieraanvaraisuudesta, emme tule häiritsemään enää." hän sanoi. "Niin ja yritä löytää joku vierellesi." Izenik vihjasi aika neutraalisti.