Shawn Korppikatse
Shawn Korppikatse ja hiirakko tamma Kavya juoksivat. Tai no, oikeastaan, Kavya ravasi ja Shawn tähysi sen selästä valonpilkahdusta. Pimeys oli painamassa päälle, ja heidän olisi löydettävä majapaikka yön ylitse. Mieluiten se olisi halpa mutta hyvä majatalo, jossa olisi myös talli hevosille, mutta sellaiset olivat melko harvassa. Aro tuntui jatkuvan ikuisuuksia, eikä kunnollisesta tiestä ollut tietoakaan, vaan Kavya joutui kulkemaan kapealla, hädin tuskin ruohon seasta erottuvalla polulla. Mies ja hevonen, he olivat molemmat väsyneitä kuljettuaan koko päivän, mutta vielä hetkeksi oli Shawn tammansa kannustanut kiirustamaan. Aurinko oli jo lähes horisontin tuolla puolen, hämärä laskeutui, eivätkä kummatkaan halunneet jäädä yöksi ulos. Ties mitä ryöväreitä ja lainsuojattomia pimeyden turvassa kulkisi.
Johtuiko kaikki sitten hämärästä, vai oliko Kavya niin väsynyt, ettei ehtinyt varoa, sitä ei kukaan tiedä. Hiirakon etujalka kuitenkin jäi myyränkoloon, ja se oli menoa sitten. Kavya kaatui, ja Shawn putosi ratsunsa selästä vierien kauemmas. Pari kertaa kiroten Korppikatse nousi ylös ja pudisti tomun sekä ruohonkorret vaatteistaan. Onneksi ei tullut mustelmia kummempia vahinkoja, toinen tuumasi ja kiirehti katsomaan, kuinka hevosen oli käynyt. Pystyyn hitaasti kömpivä Kavya ei ollut ollut yhtä onnekas. Sen jalka oli venähtänyt, Shawn arveli. Vahinko ei ollut vakava saatika pysyvä, mutta tamma ei pariin päivään pystyisi kantamaan ratsastajaa. Myötätuntoisesti Shawn taputti Kavyan kaulansivua, ja parivaljakko lähti jatkamaan matkaansa jalkapatikalla, uskollisen ystävän seuratessa miestä.
//Pandanna ja Cecil, olkaa hyvät