Piskistä tehään nyt talja


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Tammi 09, 2015 9:59

Piskistä tehään nyt talja

//Crimii tänne sen psykopaattinsa kanssa! //

Acom Silverforest

Alkoi olemaan jo myöhä, aurinko oli laskeutunut maillensa jo monta tuntia sitten mutta se ei tarkoittanut sitä että koko haltia kylä olisi nukkumassa, ei suinkaan. Yölliset vartiot olivat liikkeellä kuten muinakin öinä, tai iltana pitäen silmällä niin kaupungin sisäpuolta kun sen ulkopuoltakin mahdollisilta hiippailijoilta, varkailta tai miltään muulta mikä saattoi olla epäilyttävää. Tähän kyseiseen tehtävään, kaupungin ulkopuolelle, oli lähetetty viiden hengen ryhmä haarniskoituja ratsain kulkevia kokemukseltaan vaihtelevia sotilaita. Yksi vanhempaa ja toinen taas hieman nuorempaa, jopa alokkaaksi laskettavaa joka otti oppia vanhemmiltaan ja kokeneemmiltaan. Tuntui nuorin olevan viisikosta se joka yritti liiankin innokkaasti saada jotakin haaviinsa ja melkein jopa kuvitteli omat viholliset pimeässä murisemassa. Se sai vanhemmat taas tekemään nuoremmasta pientä vaaratonta pilkkaa ja vitsin poikasta, jonka nuorempi varmasti muistaisi myöhemminkin. Mokomatkin vanhukset!
Joka tapauksessa viiskon keskustelu, hiljaa ääneen, oli rentoa ja tehtävää ei unohdettu: alueen rajat tarkastettaisiin mahdollisilta ylinmääräisiltä hiippareilta ja mahdollisesti tapettaisiin tai häädettäisiin pois. Arojen taivaalla mahdollisia lentäviä lohikäärmeitä myös pidettiin silmällä. Kuitenkaan kukaan ei ollut arvannut että mahdollinen uhka ja vihollinen saattaisi ilmestyä aivan nenän eteen kuin aave, tai pikemminkin muutaman metrin päähänn sotilaista katsoen hetken haltoita ja lähti sitten juoksemaan.. Se oli koira, tai jokin koiraeläin. Mikä hyvänsä haltia viisikko käänsivät ratsunsa ja lähtivät tämän otuksen perään. Eläin ei kuitenkaan juossut syvässä hangessa kovinkaan nopeasti ja nuolet viritettiin jousille valmiina poistamaan tämä näinkin rohkeasti kulkeva nelijalkainen.

******

siitä oli kulunut useampi tunti kun ensinmäinen yöpartio oli lähetetty tarkastamaan haltiakylän ulkopuoliset rajat. Tietysti ison alueen tarkastamiseen meni kauan, mutta ei ratsain sentään näin kauan. Acom ei tehnyt kuitenkaan elettäkään sen suhteen että olisi lähttenyt ketään etsimään viisikkoa, vaikka muutama sotilas sitä oli käynnyt ehdottamassa. Acom kuitenkin kieltäytyi, käskien miesten palata paikoillensa. Sitä paitsi hän oli jo mielessään luvannut antaa partioon lähteneille sotilaille vielä puolituntia aikaa palata ja jos he eivät palaisi, uusi partio lähetettäisiin paikalle etsimään heitä ja jos vanha partio tulisi myöhässä ilman syytä.. tulisi sanomista. Seuraavaan yövuoroon tulevat kuitenkin odottivat jo heidän paluutaan.

Ovi pamahti auki ja Acom, kuten moni muukin sotilastuvan asukkaista, kohottivat katseensa saapuviin... joita oli neljä ja vielä sama partio jota tässä odotettiin. Oliko jotakin sattunut? Acomin ilme ei kuitenkaan kertonut mitään huolissaan olemisesta vaan ilme oli nyreä kuin kissalla pesussa, vaikka pieni osa olikin huolissaan siitä yhdestä puuttuvasta. Ja miesten tullessa lähemmäksi valoon pimeästä nurkasta paljastui että nuo olivat saannet nenillensä enemmän ja vähemmän. Yhdellä kypärä lentänyt päästä kera syvien viilto haavojen pitkin kasvoja, yhdellä silmä mustana, kolmannella vain pintanaarmuja siellä täällä ja neljännellä käsivarressa puremahaavoja, jopa kasvoissa.. Missä viides?
"Selitys." Acom totesi tiukkaan sävyyn pöytänsä takaa kun nelikko oli päässyt tarpeeksi lähelle nöyrinä kuin nurkkaan kuseksineet koirat, jotka palaavat isäntänsä luokse saamaan selkäänsä. Parhaimmassa kunnossa oleva, vanhempi, alkoi selittämään mitä oli tapahtunut. "P-paikalle oli ilmestynyt tyhjästä koira, juossut ja jatkanut matkaansa.. Yritimme ottaa sen kiinni, mutta se hyökkäsi ihmismäisessä muodossa ja oli niin nopea e-.."
"Entä alokas? Annoin hänet teidän vastuulle.." Acom keskeytti tarinan, josta osasi jo laskea paljon yksi plus yksi. Nelikko vilkasi toisiaan ja vastaus kuului vanhemman kanssa melkein saman ikäiseltä vaalea hiuksiselta.
"Veimme hänet hoitoon.. se mies puri häneltä kurkun auki.. Emme ehtineet tekemään mitään, kenraali." Miehet eivät näyttäneet olevan ylpeitä itsestään, olihan kenraali vanhoille konkereiden vastuulle antanut nuoresta alokkaasta. Eikä Acom kyllä tyytyväinen ollut kun mies ärähti niin että koko sotilastupa kuuli sen ja sen jälkeenkin kun Acom piiskasi tätä nelikkoa ruotuun sanallisesti antamatta paljoa sanavapautta väliin ja kun eliittikenraali oli lopettanut... päästi muodonmuuttaja kenraali nelikon hoidattamaan itsensä sairastuvalle, jos laskivat sen tarpeelliseksi. Vielä ennenkuin kysyi minne se musta koira oli tapahtuman jälkeen paennut.
Hetkellinen hiljaisuus ja Acom oli antamassa käskyä lähteä koiran perään kun miehen keskeytti sinisenkuiskauksen jäsen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti La Tammi 10, 2015 12:04

Re: Piskistä tehään nyt talja

Delathos

Myöhäinen ilta oli taas ajanut itse kunkin valmistautumaan yöpuulle paksujen vilttien alle. Kadut hiljenivät, vain kaupungin turvallisuutta valvovien vartijoiden marssiessa kujia ja teitä pitkin silmällä pitäen mahdollisia uhkia, varkaita, onnettomuuksia, ylipäätään öistä rauhaa jonka kaupungissa tuli vallita. Valonlähteetkin oli jo sammutettu, vain harvojen asuntojen ikkunoista kajastaen yhä enemmän tai vähemmän himmeä valo, jotka tosin kalpenivat jokainen itse Cúthalionin linnan loiston rinnalla. Eipä tuota linnaa turhaan pidettykään kaupungin arvokkaimpana merkkinä, sen sijaiten korkeimmalla sijalla muurilla kierrettyä kaupunkia, ulottuen kohti taivasta ja sen tähtiä.
Linnan juurella kuitenkin oli toinen sija, joka alituiseen valaistuna oli. Nimittäin sotilastuvat, joilla sotilaat pitivät vahtia ja valmiutta jatkuvasti yllä, myös niiden kukkujien värittäen tupien pihamaata ja tiloja näin hämäränkin aikana. Joko aikaansa tuhlatakseen ja muiden kanssa jutustellen tai touhuten, tai velvollisuuksiaan hoitaen.

Myös Delathos vietti vapaataan tupien oleskelutiloissa pitkän päivän jälkeen, jona ei mielestään ollut vielä ehtinyt mitään merkittävää tehdä. Käsipuoli lähinnä yritti seuraa itselleen repiä, toisten seuraan heittäytyen ja jutustellen mukavia, tai haastaen muita erilaisiin korttipeleihin, valmiina opettamaankin muita pelaamaan niitä pohjoisen pelejä joita täällä ei tunnettu. Del tahtoi kerrankin pitää hauskaa muiden seurassa ilman, että joutui päätänsä täyteen juomaan ensimmäisenä. Kun hänet ylipäätään oli määrätty yövartioon jäämään Kuiskauksen riveistä, miksei sitä samantien aikaansa kuluttaisi johonkin mukavaan kun tositoimiakaan ei ollut tarjolla, onneksi.

Siinä missä muiden, kiinnittyi myös siniseen univormuunsa sonnustautuneiden katse etäisestä nurkkapöydästä korttiensa takaa yllättäen tilaan saapuneeseen edelliseen partioon, jota itse kenraali Silverforest oli tupien puolella odottanut jo tovin. Del pelasi seuraavan vuoronsa, laskien korttinsa sitten pöytää vasten ja keskittyi seuraamaan pelin sijasta tuota myllytystä, jota huonossa kunnossa oleva partio itselleen lähti kuin kerjäämään eliittikenraalilta. Silverforest kun ei muutenkaan tuntunut olevan sillä leppoisimmalla päällä, kenraalin tivatessa selitystä sille mitä oli tapahtunut.
Nuo puhuivat karkuun jolkutelleesta tummasta piskistä. Ihmisestä joka oli kimppuun hyökännyt. Näemmä onnistunut yhden sotilaan pelistä pudottamaan ja varsin näppärästi vetänyt kuonoon noita toistaitoisia sotilaita purren ja raapien, jotka tuossa nyt näyttivät olevan lähinnä valmiita nyyhkyttämään ja anomaan armoa Silverforestilta. Kenraalilta, joka päätti ääntänsä korottaa niin että olisi voinut vannoa koko tuvan heräävän siihen. Myös Delathos hätkähti pienesti sijoillaan tuota pauhaamista, kuitenkin virnuillen vain tuon höykytyksen perään ja nauttien siitä miten kenraali osoitti auktoriteettiaan tuolla tavoin alemmilleen.

Joskin se pieni vahingonilo katosi tummahipiäisen kasvoilta heti mahdollisuuden tullen, kun mieleen palasi kuin oikusta se mistä miehet olivat aikaisemmin keskustelleet. Musta piski. Ei tainnut metsästä löytyä kovin montaa sellaista hurttaa, joka noin näkyviin tuhoihin pystyi yksin ketään saattamaan. Puhumattakaan siitä, että sillä hurtalla oli vielä ihmismuoto. Kalman perkele.
Pelkkä ajatus sai Delathosin huomaamattaan puremaan hampaitaan yhteen, punaisen värin noustessa loistamaan muuten niin rauhallisista silmistä ajatuksen myötä yhtä kirkkaana kuin aurinko taivaalla. Ovela, samalla hyvin kiero virne kuitenkin nousi tummahipiän kasvoille, tuon lyödessä kortit kädestään kuvapuoli ylöspäin pöydälle luovuttamisen merkiksi ja marssiessa sitten hieman ohimennen kaarrellen Silverforestia kohden. Pysäyttäen askeleensa kenraalin ja tuon höykytettävien rinnalle, kuulemaan parahiksi vielä ne viimeiset saarnat, ennen kuin nelikko otti poistuakseen paikalta. Sillä samalla hetkellä kulmaansa kohauttava käsipuoli näki tilaisuutensa tulleen, astahtaen Acomin silmäkulmasta esille ja valmiina astelemaan kenraalin perään, jos tuo jonnekin otti lähteäkseen päätänsä selvittelemään.
Saanen tiedustella arvon Kenraalilta, mitä tuossa oikeastaan oli meneillään? Koko tupa tuntui hätkähtävän juuri äänenne korotusta”, Delathos tiedusteli varsin säyseään sävyyn.


//Täältä mä tuuuuuuuun, OTA VASTAAN!!!//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Tammi 10, 2015 6:18

Re: Piskistä tehään nyt talja

Acom ei oikeastaan ollut lähdössä minnekkään juuri sillä sekunnilla kun Deltahos oli eliittikenraalin luokse saapunut ja avannut kauniin suunsa, kysynyt mitä oli tapahtunut kun kenraali oli noin kovaäänisesti ärähtänyt sotilaille. Sotilaille, jotka nyt olivat jo kadonneet paikalta sairastuvan suuntaan. Kenraali näytti muutaman sekunnin jopa siltä että aikoisi tehdä saman Deltahokselle, käsipuolen tullessa kysymään asioita jotka eivät miehelle suoranaisesti kuuluneet. Ehkä se oli kuitenkin se Delathoksen mukavan säyseä ja asiallinen tapa puhutella kenraalia, joka pelasti käsipuolen sen hetkiseltä ärähdykseltä ja huuto sopalta. Sitäpaitsi kenraalia itseään kiinnosti kovasti kuulla miksi Sinisen Kuiskauksen eliittisotilas oli kiinnostunut sellaisesta asiasta kuin partioon hyökännyt yksinäinen friikki, jonka perään joka tapauksessa lähetettäisiin pieni ryhmä ottamaan friikki hengiltä. Mahdollisesti hengissä kansan hupeja varten jos friikin perään lähetetty partio olisi lempeä.
"Sitäkin enemmän minua kiinnostaa miksi eliittisotilas on kiinnostunut yhdestä epäonnistuneesta partiosta, tai heidän saamastaan kurinpalautuksesta? Puhumattakaan yhdestä koirasta." Acom kävikin yllättäen heittämään Delathosta kysymyksellä ystävällisen vastaamisen sijaan ja no olihan Acomilla hieman enemmän valtuuksia tehdä näin kun Delathoksella, jonka kenraali oletti vastaavan hänelle yhtä asiallisesti kun oli oman kysymyksensä heittänyt.
"En usko sinun olevan vain utelias, Delathos." Kenraali totesi skannaten pohjoisenhaltian läpi katseellaan arvoivasti. Toinen käsi puuttui, sen olisi ehkä voinnut laskea miehen vakavaksi heikkoudeksi, mutta tuskin käsipuoli olisi nykyisessä asemassaan kätensä menettäneenä jos siitä haittaa olisi. Muista pohjoisenhaltian kyvyistä tai heikkouksista kenraali ei ollut varma, mutta pelkkä eliittisotilas asema riitti nostamaan kenraalin arvostusta tämän miehen kohdalla. Sitäpaitsi se friikki vaikutti olevan osaava kaveri, hakata nyt neljä koulutettua sotilasta ja yhden toistaitoisen täysin yksin, ja vielä ilmeisesti sen suurempia vammoja. Kannattaisiko siis tuhalta rivisotilaita sen rakin perään kun lähettäisi yhden eliitin katsomaan mitä se rakki olisi miehiään? Ehkä, ehkä ei.
"Mutta luuletko että sinusta on siihen? En tarkoita aliarvoida taitojasi, mutta en tunne sinua henkilökohtaisesti kuitenkaan.." Acom kysyi viimeisen kysymyksenä kuin olisi arvannut Delathoksen aikomukset. Tietysti kenraali epäili että tämä mies haluaisi hamuta mahdollisen palkontopokaalin tästä friikistä itselleen. Mutta miksi? Oliko eliittisotilas niin tylsistynyt että halusi yhden karvaisen vaatetaaljan perään, vai oliko takana jotain muutakin? Acom ei kuitenkaan lupaa antaisi yksin lähtemiseen ennenkuin olisi varma tästä miehestä.

//MÄ OTAN! *koppi* //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti La Tammi 10, 2015 8:49

Re: Piskistä tehään nyt talja

Rauhallisesti Delathos odotti kenraalin vastaavaan jotain kysymykseensä, ehtien jo epäillä mokoman korottavan ääntänsä Kuiskauksen sotilasta vastaan kuten hetki sitten oli niille toisille tehnyt. Eipä Delathos olisi siitä jaksanut kamalasti pahastua, saati edes säikähtää kun ylempiarvoiset tulivat huutelemaan, mutta olihan se aina ikävä tapa suhtautua toisiin. Noin käytöstavoista puhumattakaan.
Kauaa pakkasherran ei tarvinnut kenraalilta vastauksia odotella, Acomin esittäessä suoriltaan vastakysymyksen Delathosille. Ovela virnistys nousi miehen kasvoille, tuon kuunnellessa toista vaaleatukkaista. Acomia tuntui kiinnostavan miksi Delathos niin kovasti oli kiinnostunut tästä tapahtuneesta, kurinpalautuksesta, saati sitten juurikin siitä kohteesta, josta kenraali oli sotilaiden kanssa keskustellut. Niin no, syitähän löytyisi monia, joskin suurimmat niistä taisivat olla kuuraparralle vain niitä henkilökohtaisia seikkoja, jotka huusivat jo käsipuolta tiedustelemaan tiesikö Acom missä se hurtankuvatus oli viimeksi nähty. Mutta Delathos tahtoi edetä maltillisesti. Eihän hän edes tuntenut kenraalia kuin nimeltä ja näöltä, joten ei käsipuoli myöskään osannut arvata kuinka mies tulisi häneen suhtautumaan, kerta Del ei edes Acomin rykmenttiin kuulunut.

Minulla on tapana kiinnostua mitättömistäkin asioista joita sotilastuvan sisällä tapahtuu, varsinkin jos itse pääsen niitä todistamaan, kenraali Silverforest”, pakkasherra tuumasi ovelasti hymyillen, ”Ne sotilaat saivat ihan ansionsa mukaan teiltä”.
Del kohotti kättänsä pienesti, väistyen kenraalin tieltä siten että saattoi Acomin ohjata istumaan läheiseen pöytään. Jos he tässä pidempäänkin joutuisivat turisemaan, niin sama kait se oli istua alas pöydän ääreen juttelemaan.
Mutta olen kuullut siitä etsimästänne otuksesta enemmänkin – sanotaan... että nykyisen virkani ulkopuolella ollessani. Sotilaiden vammat näyttivät turhankin tutuilta, niistä kuvauksista puhumattakaan”, Delathos selitti, käydessään nyt itsekin istumaan pöydän ääreen vastakkaiselle puolelle kenraalia omien salaisuuksiensa kanssa. Tummahipiä otti tuolissaan mukavan leveän asennon, kätensä sitten pöydälle asetellen.
Olen tietenkin huolissani kansan turvallisuudesta, eihän sellaisen pedon sovi antaa kulkea vapaana jos se tuolla tavalla muiden perään hyökkää”, ehkei Delathos ihan kaikkea kertonut, mutta eipä Acomin niihin syvimpiin yksityiskohtiin tarvinnutkaan takertua. Kalma kun yhä piteli tummahipiän palkkiorahoja naulassa, ja kenraali Winderiltä taas saisi... omanlaisensa kiitoksen, jos Delathos ehtisi silmäpuolta ennen kostamaan sille piskille. Ja olihan pakkasherrallakin henkilökohtaisesti kana kynimättä sen rakin suhteen...

Kyllä minä yhdestä koirasta kynnysmaton tekisin, mutta kenraali Winder tuskin katsoisi sitä hyvällä, jos lähettäisitte yhden hänen miehistään matkaan tekemään selvää siitä piskistä”, Del virnisti ovelasti, hieman kumartuen pöydänkantta pitkin lähemmäs Silverforestia, ”Mutta toimin nähkääs virkani ulkopuolella myös palkkionmetsästäjänä”. Kuuraparta hymisi hetken itsekseen, suoristaessaan selkäänsä sitten paremmin taas pystyyn tuolilla.
Minun tuskin tarvitsee esitellä itseäni tämän kummemmin, kun nimeni jo näytätte tietävän, kenraali Silverforest”, oranssisilmäinen tummahipiä totesi ykskantaan, tarjoten kuitenkin kättänsä eliittikenraalille pöydän yli kätelläkseen tuttavallisesti miestä, ”Ehdottaisin että siirtyisimme kapakkaan nauttimaan tuopin jos toisenkin, jos tutustua minuun haluaisitte, mutta se ei taitaisi olla kamalan sovinnaista näin työaikaan”, pakkasherra naurahti siinä mielistellessään.


//WOOP! HYVÄ NIIN EI TARVINNU RIKKOA ITTEENSÄ TIPPUMALLA :----D *taputtaa päähän*//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 11, 2015 2:03

Re: Piskistä tehään nyt talja

Jos Acom olisi kehdannut tai viitsinyt rikkoa rauhallista herrasmiesmäistä olemustaan Delathosta kohtaan, olisi mies kovaan ääneen nauranut juuri keuhkonsa pihalle. Poikahan osasi nuolla ja vielä hyvin! Toisin sanottuna Acom ei mennyt aivan täydellä kaadolla Delathoksen nuoleskelun ja kehujen pauloihin kuin mikäkin idiootti. Hän ei edelleenkään uskonut käsipuolen tulleen vain uteliaisuudesta hänen luokseen kyselemään tästä kyseisestä koira hyökkäys tapauksesta. Jotakin takapirua oli pakko olla takana.
"Pyydän, jättäkää nuoleskelunne mielummin kenraali Dariukselle." Acom ilmoitti jopa huvittuneella äänensävyllä eliittisotilaalle kantansa miehen turhan päiväiseen nuolemiseen ja kehuihin sen suhteen että hän oli onnistunut muutamaa keltanokkaa höykyttämään sanallisesti, vaikka tosiaan olivat sen ansainneetkin. Mutta Acom tunsi itsensä idiootiksi kun joku tuli sellaisesta vielä kehumaan kuin jotakin suur tekoa, jota se ei ollut lähelläkään. Lisäksi Delathos antaisi vielä itsestään Silverforestille itselleen täysi tolvana kuvan, joka oli nuolemassa jokaisen vähänkin itseään korkea-arvoisemman saappaita tavalla tai toisella. Enempää asiasta saarnaamaan Acom astui eliittisotilaan ohi valitsemallensa istumapaikalle, kerta nuorempi sitä näköjään tahtoi, ja tuli pian kenraalin jälkeen saman pöydän ääreen istumaan mahdollisimman leveästi. Kenraali itse oli istahtanut pöydän ääreen vain puolittain, tuoli hieman viistosti pois pöydästä ja jalka toisen päällä koukussa, kädet vedettynä kevyesti puuskaan. Delathos aloitti puhumisen ja kenraali kuunteli saaden Acomin heräämään jo ensinmäisessä lauseeseen, kun käsipuoli mainitsi tuntevansa koiran ilmeisesti ennestään vanhasta työstään. Kenraalin kasvoille kiipesi väkisinkin "minä tiesin" -virne. Hän tosiaankin oli arvannut oikein ettei käsipuoli ollut vain utelias, vaan hampaan kolossa oli jotakin. Kenraali kuitenkin antoi Deltahoksen jatkaa kasvoilla jo olevan hymyn syventyessä melkein jo huvittuneisuuden puolelle Deltahoksen kohdalla, mutta kenraali ei keskeyttänyt edellenkään. Antoi miehen jatkaa tarinoitaan kansan pelastamisesta tältä pahuuden friikiltä. Tummaihoinen haltia ei vain vaikuttanut sellaiselta henkilöltä joka maailmaa olisi pelastamassa ilman että itse hyötyi.

Eliittisotilaan seuraaville sanoille Acom ei voinnut olla kuin samaa mieltä, tuskin Darius iloinenkaan olisi jos Acom varastaisi yhden Haukansilmän omista miehistä käyttöönsä, mutta Delathoksen jatkaessa kenraalin kasvoille kiipesi jopa sanoinkuvaamattoman huvittunut virne, joka päätyi siihen että mies rävähti naurahtamaan huvittuneena. Koko tämän ajan Acom oli arvannut melkein Deltahoksen aikeet, palkan maksua lukuunottamatta. Se pyyntö oli tullut puuntakaa.
"Olette hyvä puhuja Delathos, mutta myös valehtelija.. Mutta älkää huoliko en ole vihainen" Acom hymähti ja kääntyi nyt tuolillaan kokonaan kohden kätellen miestä joka kättä tarjosi ja ehdottelikin jo loppu iltaa muutaman juoman kanssa tutustumis mielessä. Kieltämättä olisi mielenkiintoista tutustua tähän kuurapartaan, mutta työt ensin.
"Todellakin, ja jos haluatte päästää koiran karkuun.. Ei se huomenna enään tuolla ole." Acom totesi ja näin ollen kieltäytyi Delathoksen tarjouksesta lähtä kapakkaan juomaan herran kanssa tutustumis mielessä. Mielenkiintoa kyllä olisi, mutta asian pääpointti olisi nyt se koira jota tämä mies halusi. Halusi Acomin maksaa metsästyksestä. Mokoma kieroilija.

"Voisin olettaa että teillä on jäännyt viime kertainen palkkapussi koirasta pois? Mutta mikä varmistaa sen että saatte koiran tällä kertaa arvon Delathos? Epäonnistuitte viimeeksi, tapahtuuko se uudestaan?" Acom kysyi katsoen kuurapartaa hieman kulmiensa alta merkittävästi.
"Ja mikä saa teidät uskomaan että minä maksan sinulle tästä? Voisin yhtä hyvin unohtaa tarjouksenne ja lähettää joukon sen rakin perään.. Vai oliko sinulla muuta mielessä?" Acom lisäsi virnistäen, se joka leikkiin käy sen leikin kestäkööt. Acom ei alkaisi todellakaan palkkamurhaajan palkkoja maksamaan friikistä jota kohtaan ei tuntenut mitään.

//Saat kyllä seistä itse.. *laskee maahan* //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Tammi 11, 2015 3:11

Re: Piskistä tehään nyt talja

Del tarkkaili jokaista kenraalin kasvojen elettä, osaamatta vieläkään sanoa itse mitä eliitti hänestä ja sanomisistaan ajatteli. Acom kuitenkin tarttui tummahipiäisen käteen, muodollisesti parivaljakon kätellen napakasti sen pienen hetken kunnes kädet vedettiin taas omille puolille. Samalla Delathos oli ehtinyt nostaa toista kulmaansa virneensä lomasta kenraalin huvittuneisuudelle, ylipäätään tuon sanoille. Kyllähän hän hyvä puhumaan oli, sen siitä sai kun kielenkantojaan joutui hiomaan seurassa jos toisessakin – siinä kaksimielisessäkin puolessa – mutta valehtelusta Del ei mennyt takuuseen. Hän kun ennemmin kiersi sanoillaan muut ympäri, sen sijaan että suoranaisesti kenellekään valehteli – mutta miten vain Acom sen nyt tulkitsi, kuuraparta ei suotta lähtenyt enää korjaamaan ylempänsä sanoja.
Tummahipiäinen nojasi rennosti taas tuolinsa selkänojaa vasten, vinosti hymyillen kenraalin sanoille. Ei hän ollutkaan olettanut, että Acom tuosta noin vain samalta seisomalta lähtisi sotilaan seuraksi minnekään. Eikä Delathosilla oikeastaan ollut varaa poistua vartioasemastaan, mutta tämä koko tilanne suorastaan huusi sitä, että tummahipiän täytyisi lähteä Kalman perään. Tämä oli hänen tilaisuutensa! Sitä ei kukaan tulisi pilaamaan!
Niinhän se taitaa olla, mutta sitä se metsästäminen syvällisimmillään onkin. Joko lähdet saaliisi perään samantien, tai voit unohtaa koko kerran”, tummahipiä tuumasi, peukalollaan etusormensa sivua hieroen, ovelasti yhä erikoisilla silmillään kenraalia tarkkaillen.

Acom osui naulankantaan todetessaan viimekertaisen palkkapussin jääneen saamatta siitä piskistä, joka sai hetkeksi pakkasherran kasvoille kipuamaan näreisemmän ilmeen. Delathos oli kyllä nähnyt koiria, susia, ihmissusia – mutta se jokin, joka oli vähällä hänen henkensä silloin viedä, ei kyllä ollut ihmissutta nähnytkään. Pelkkä menneiden muistelu, vaikka niistäkin jo aikaa tuppasi olemaan varsin reilusti, saivat hiljalleen silmienvärin vaihtumaan miehen päässä siitä kirkkaan oranssista kohden verenpunaista. Eivätkä kenraalin epäilyt auttaneet lainkaan sen hetkellisen ärtymyksen, vihan ja raivon laannuttamisessa.

Punaiseksi käynyt katse kaventui hetkeksi, kuunnellen eliittikenraalin sanoja, Delin kirjaimellisesti yrittäen hillitä itseään niin ettei koko pöytää olisi käynyt sillä hetkellä kumoamaan nurin.
Ylimääräisten tekijöiden takia sen piskin turkki ei vielä korista kynnystäni”, tummahipiä ärähti, kädellään sitten välinpitämättömästi heilauttaen ilmaa kasvojensa edestä, ”Se on pitkä tarina, eikä aikomukseni ollut tarttua nyt pikkuseikkoihin, ymmärtänette varmaankin miksi”, käsipuoli vielä hymähti. Hetkeksi Delathos hiljeni kokonaan, tyynnytellen vain sitä himoaan suuttua juuri nyt. Kun se punertava hohde otti taas laantuakseen miehen silmistä, tunsi Del taas olevansa valmis jatkamaan keskustelua Acomin kanssa.
Mutta kuka sanoi että teidän tulisi mistään maksaa, kenraali hyvä?”, Delathos virnisti, merkittävän, viekkaan katseen nostaen Silverforestin kasvoihin. Olihan tässä maailmassa monta muutakin tapaa maksaa palveluksista. Ja niistä tavoista Delathos oli aina valmis neuvottelemaan, varsinkin jos neuvottelukumppaninsa kykeni järkevään jutusteluun sen sijaan, että olisi tarvinnut lähteä ketään ylimääräistä turpaan vetämään.

Sormet lähtivät kokeilemaan pöydän puista pintaa hapuillen, välillä jääden hiomaan niitä pieniä kuoppia kuluneen huonekalun pinnassa kynsillään.
Jos haluatte lähettää tavalliset joukot kostamaan edellisen partion epäonnesta sinne, niin en tule olemaan tiellänne”, tummahipiä hymisi viekkaasti, ”Mutta kaikella kunnioituksella, olisin varteenotettava kandidaatti siihen touhuun muiden sijasta. Olen eläessäni kaatanut uhreja ihmisistä lohikäärmeisiin, kyse ei ole vain tuurista vihollisen suhteen, vaan myös taidosta”. Delathos kumartui taas paremmin pöydän ääreen, lopettaen jokseenkin pakonomaisen pöydänpinnan naarmuttamisen.
Se piski osaa olla varuillaan nyt kun tietää mitä odottaa”, palkkionmetsästäjä tuumasi varsin selvän faktan pöytään, ”Luotatteko siihen että sotilaanne saavat isollakaan joukolla sen hurtan enää edes kiinni, tai ylipäätään enää löytävät sitä mistään? Vai haluatko lähettää ammattilaisen sinne tekemään siitä selvää? Minulla ei ole koskaan tapana palata takaisin täysin tyhjin käsin”, Delathos virnisti taas ovelasti kenraalia silmätessään.
En tarvitse aina rahaa palveluksistani – olisiko kapakkailta seurassanne turhan vaativa palkkio vaivannäöstäni? Tai pelkkä korttipelailu joskus tulevaisuudessa täällä tuvilla?”, kuuraparta lähti ehdottelemaan, ”Tai mitä teillä ikinä mielessä sitten olisikaan.. Minähän se tästä eniten maksan, ette te, kenraali Silverforest”.


//No perse >://
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 11, 2015 5:39

Re: Piskistä tehään nyt talja

Kenraali kurtisti kulmiaan huomatessaan millaisen reagtion oli onnistunut saamaan tummaihoisessa, se oli jossakin määrin mielenkiintoista, mutta Delathos oli myös onnistunut nostamaan Acomin varovaisemmaksi ja varautuneeksi käsipuolta kohtaan. Miehen silmät vaihtoivat väriä oranssista hiljalleen punaisen hohtavaksi, eikä tummaihoinen näyttänyt erityisen hilpeä enää olevan. Delathos kävi jopa nostamaan ääntään itse kenraalille ilmoittaen että koira oli viimeeksi saannut apua kun tuota oltiin tappamassa, eikä Delathos omien sanojen mukaan ollut selittämässä sen paremmin mitä oli tapahtunut.
"Ymmärrän kyllä." Acom vastasi lyhyesti eliittisotilaalle ryhtymättä kyselemään sen enempää asiasta, kerta aihe tuntui likimain jopa aralta tummaihoisen kohdalla. Oli tainnut Delathoksen ylpeys saada kolahduksen.

Delathos hiljeni hetkeksi, pieneksi toviksi tasatakseen itsensä. Parempi niin, Acom ei ollut halukas käydä miehen kanssa käsirysyyn tai mennä kantelemaan kenraali Dariukselle tuon umpiniskaisesta sotilaasta joka kävi riehumaan tuvalla kuin pikku poika joka ei saannut karkkiaan. Darius ainakin menettäisi kasvonsa sen jälkeen Acomin silmissä ja Delathos itse myös, kun oli itse alusta asti näyttänyt niin mukavaa ja kohteliasta miestä muodonmuuttaja kenraalin edessä.
"Jatkakaa ihmeessä, kuulostaa mielenkiintoiselta." Acom kehotti Delathosta kun tummaihoinen ehdotti että kenraali voisi maksaa Delathoksen palveluksen muullakin kuin rahalla. Se vain riippuisi siitä mitä muuta Delathos mahtaisi haluta kenraalilta vastaksi häirikkö koirasta muuta kuin rahaa. Tosin raha puutoksesta eliittisotilas tuskin kärsisi..
Delathos ei kuitenkaan jatkanut sanojaan mahdollisella palkkaamis ideallaan, vaan yritti saada Acomia, joukkojen lähtettämisen sijaan, suostumaan lähettämään yksinäinen eliittisotilas karvapallon perään. Acom näki siinä omat riskinsä edelleenkin. Jos Delathos kuolisi yrittäessään tai jotain muuta tapahtuisi olisi Acom periaatteessa miehestä vastuussa, mutta toisaalta taas käsipuolen omassa puheessa oli pointtia. Toisekseen Del tuntui niin palavasti haluavan lähteä koiran perään tällä hetkellä että olisiko Acomista tuota loppujen lopuksi kieltämään lähtemästä koira jahtiinsa? Mies lähtisi sinne varmasti ilman lupaakin. Lisäksi se maksu.. Kenraali ei voinnut olla kevyesti naurahtamatta Delathoksen ehdotukselle omasta palkastaan tästä reissusta.
"Hyvä on saat koiran, tuo sen talja kotiin asti tällä kertaa, niin saat palkkiosi. Elossakin käy, niin kansa saa hupinsa." Acom totesi virnistäen ja näin ilmottautui suostuvansa Delathoksen ehdottamaan pikkuiseen sopimukseen. Tällä kertaa.
"Kapakka ilta käy oikein hyvin, mutta ei virka-aikanani." Acom virnisti kevyesti, mutta vakavoitui sitten. "Partio ajoi rakin läheiseen metsään, jossa he ottivat yhteen ja koira karkasi.. Ala mennä jo, tai et saa sitä enään tänä iltana kiinni." Kenraali jo passitti sotilasta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Helmi 27, 2015 1:20

Re: Piskistä tehään nyt talja

Delathos kävi nojaamaan selkäänsä mukavasti taas tuolinsa selkänojaan, kädet syliinsä puuskaan nostaen kun Acom ääneen naurahti hänen ehdotuksensa jäljiltä. Mitä lieni miehen päässä liikkuvan, Delathos ei jaksanut edes lähteä arvailemaan. Hän vain halusi kuulla sen rakkikoiran sijainnin ja lähteä jo matkaan, suostui kenraali hänen ehdotukseensa palkkion suhteen tai ehdotti jotain omaansa. Del oli valmis suostumaan lähes mihin tahansa, tai no, oikeastaan kyllä ihan mihin tahansa jos totta puhuttiin. Pakkasherralla kun ei ollut tavallisesti ollut halua käydä nyrpistämään nokkaansa niissä tilanteissa, kun jotain oikeasti halusi, ja tässä tapauksessa hän halusi riistää Kalmalta viimein tuon hengen.
Virnistäen tuo vaaleatukkainen kenraali ilmoitti pian kuitenkin myöntyvänsä lähettämään tummahipiän sen piskin perään. Tuoda Kalma takaisin taljana tai suoraa elävänäkin. Hyvä. Tyytyväisenovela virne nousi pohjoisenhaltian huulille, tuon yhä silmäillessä Acomia tuon puhuessa. Olisihan ollut itsekästä irrottaa katsekontakti ylempiarvoisesta nyt ja singahtaa vain matkoihinsa – kyllä Delathos oli tässä tapauksessa pitämässä tapansa yllä ja osoittaen käytöstapojakin kenraali Silverforestia kohtaan, kerta siltä kannalta oli aloittanutkin.

Te olette mies minun makuuni, kenraali Silverforest”, tummahipiä tuumasi yhä ovelasti hymyillen, ”Tuon sen karvapallon teille elävänä tai kuolleena, olettaen että löydän sen elukan jäljille vielä siitä minne miehenne sen hukkasivat”, Del vielä napautti takaisin puoliksi vitsaillen. Ei hän halunnut menettää naamaansa nyt.
Nopeasti pakkasherra vielä haki Acomilta ja partioineilta miehiltä varmistuksen missä alueella piski kartalleen saattaisi majailla. Tuon jälkeen omaa asevyötä käytiin täydentämässä, varsijousi hakemassa, kunnes Delathos otti suunnatakseen kohti tallien syrjäisempää siipeä. Kadzait viihtyi parhaiten kauempana tavallisista kasvinsyöjistä, syystäkin. Omasta rauhastaan nauttiva naarastiikeri kuitenkin ilahtui taas suuresti nähdessään isäntänsä saapuvan luokseen. Kenties se osasi myös aavistaa mitä kuuraparran aseistautuminen tuohon malliin tarkoitti – metsästystä. Kissa pääsisi näyttämään kyntensä, olihan naaraasta suuri hyöty jäljittämisen ja miksei myös saalistamisen kannalta. Varsinkin nyt kun kyseessä oli pelkkä olemattoman kokoinen piski, joka pitäisi lynkata vain alas!

Pohjoisen sapellihampainen kissa antoi satuloida itsensä, jonka jälkeen pakkasherra lähti taittamaan matkaansa varsin rivakkaan tahtiin kohden arojen laidalla kohoavaa metsää. Suuntaan jonne partio oli Kalman nähnyt jolkottelevan. Toivoa vain sopi, että mokoma siellä vielä olisi, tai tämä koko reissu olisi täysin turhaan taitettu…
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Helmi 27, 2015 2:09

Re: Piskistä tehään nyt talja

Kalma ei ollut laisinkaan tyytyväinen että oli mennyt törmäämään haltoihin sangen tärkeässä tehtävänsä aikana, joka olisi saatava perille melko nopeasti vielä. Nyt haltia partioon törmättyään aavekoira oli joutunut taistelu pakenemis tilanteessaan perääntymään takaisin päin tulo suuntaansa ja näin ollen palannut takaisin metsän suojiin jahka viiden miehen partio oli päättänyt luopua jahdista. Mokomat hölmöt! Olisivat pääseet paljon vähemmällä jos olisivat jättäneet hänet rauhaan. Ilman haavoja ja kipuja, sekä mahdollista nöyryytystä yhdeltä friikiltä. Lisäksi tässä oli nyt sekin että häntä lähdettäisiin etsimään melko varmasti kerta aavekoiraa nyt muutenkin kuului niihin etsittyihin ja partio oli saannut enemmän kuin lievästi turpiinsa. Tämän takia Kalma oli jopa jäännyt hetkeksi odottamaan, ehkä silkasta mielenkiinnosta tai ehkä siksi että odotti lievästi kohtaavansa Dariuksen, mutta niitä perään lähtijöitä ei ollut kuulunut tai näkynyt vain yöllinen hiljaisuus ja aroille puiden seasta kantautuva aukea näkymä vailla liikettä. Niimpä Kalma kaikessa hiljaisuudessaan oli luopunut turhasta odottamisesta ja teleportannut omista lumeen painautuneista jäljistään useita metrejä kauemmas täysin uudelle puhtaalle paikalle, mutta kuitenkin vielä metsän puolelle. Teleporttaaminen oli loistava tapa peittää jälkensä täydellisesti jolloin laiskimmat ja myös tyhmimmät jättivät leikin sikseen kerta kohde oli "kadonnut", mutta sitkeämpi etsijä voisi jäljet löytää ajan kanssa mutta Kalma luotti siihen että hän olisi ehtinyt sinä aikana jo tarpeeksi kauas, jos näin kävisi.

Kalma oli ehtinyt tallustaa koira hahmoisena jonkin aikaa vailla seuraajia tai ääniä hiljaisessa metsässä, joten koira oli olettanut etsijöiden luovuttaneen tai näitä ei oltu lähetetty laisinkaan. Mikä olisi kyllä outoa. Liian outoa aavekoiran mielestä. Kalma pysähtyi seisomaan hiljaa paikallaan mustien pystykorvien kääntyillessä pienenkin äänen suuntaan, kuullen jopa jossakin rapistelevan jysijän, kuinka heikko tuuli puhalsi korvissa.. ja muuten kaikki oli täydellisen hiljaista. Kuten metsä yleensä olikin tähän aikaan vuodesta. Kalma ei halunnut luottaa tähänkään tietoon vaan nosti päätään nuuskien ilmaa ja tuulen tuomia hajuja, ollen tyytymätön.. Koira kohdisti katseensa korkeammalla olevalle kivelle ja hyppäsi muutamalla lipsuvalla askeleella sen päälle nousten osittain takajaloillensa kuunnellen ja nuuhkien jälleen tuulen tuomia ääniä ja hajuja. Mitään löytämättä. Koira oli hämillään ja ihmeissään, eikä osannut rentoutua täysin kun laskeutui takaisin neljän jalkansa varaan ja hyppäsi kevyen näköisesti alas kiveltä toisen etujalan pettäessä osittain koiran ja Kalman irvistäessä kevyesti kipupiikistä. Sotatantereelta tullut vanha vamma, joka häiristi koiran elämää vieläkin.
Kalma katseli hetken vielä paikoillaan ympärillensä hermostuneen oloisesti ennenkuin kääntyi lähistöllä olevaa jäätymisestä selvinnyttä solisevaa puroa kohden ja kurotti karvaisen päänsä litkittääkseen vettä kielellään kurkusta alas, mutta nosti hetken päästä päänsä ylös käännellen korviaan kuin hermostunut saaliseläin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Helmi 27, 2015 4:18

Re: Piskistä tehään nyt talja

Vain kuu valaisi vaimeasti taivaalta vielä valkeana olevaa maata. Hämärä ei kuitenkaan haitannut Delathosia, joka oli vuorokaudenajasta riippumatta tottunut kulkemaan milloin missäkin. Edes vaarallisin kallio ei ollut kuuraparralle mahdottomuus, korkeintaan pelkkä haaste, johon Delin kaltainen hullu tarttuisi vieläpä erityisen mielellään. Mutta nyt tarjolla oli vain sileä hanki, johon naarastiikerin tassut painautuivat, valtavan naaraan juostessa suuntaan mihin metsästäjänsä tahtoi. Se oli valmis kulkemaan pitkänkin matkan, vailla kiitosta tai ylistystä. Kadzait oli syntynyt keskellä nietoksia. Tällaiseen ympäristöön se kuului. Tällaisessa ympäristössä se oli parhaimmillaan. Kuten isäntänsäkin, vaikka lunta ja pakkasta olisikin saanut olla reilusti enemmän!
Ratsukko kulki halki arojen. Kartan perässä kohti sitä nurkkaa tästä maailmankolkasta jonne se piskinrähjä oli puheiden mukaan jolkotellut. Jack ei kyllä tästä kerrasta selviäisi. Sen Delathos oli jo itselleen luvannut. Viimekertainen loppui niin ylitsepääsemättömän heikosti hänen itsensä osaltaan, joka vain lisäsi sitä halua saada aavekoiran turkki epämääräiseksi kynnysmatoksi pihakivetykselle.

Metsänsiimes häämötti pian edessä, pimeyden kirjaimellisesti hylkivän kaikkia pois luotaan. Kuu valaisi häijyjä, hiljaa tuulen mukana liikkuvia varjoja pitkin valkeaa maanpintaa, joka rikkoontui kissan tassujen alla. Peto liikkui pitkälti nyt ääneti, kissan etsiessä hajujälkiä, siinä missä Delathos pyrki pitämään silmällä tassunkuvia maassa. Kumpikaan heistä ei ollut kiinnostunut pienriistasta. Vain yksi saalis oli ylitse muiden.
Kesti hetki ennen kuin kuuraparta äkkäsi nelijalkaisen elikon jäljet, jotka arojen puolelta varsinaisesta askelten sekamelskasta eteenpäin johtivat. Niitä seuraten, kissapeto isäntänsä kera viimein puiden sekaan eksyi, löytäen kuitenkin itsensä kirjaimellisesti umpikujasta, askelten loppuessa tyystin kesken. Viimekerralla Kalma ei kyllä osannut lentää… olivatko nämä sitten vääriä jälkiä?

Pohjoisenhaltia laskeutui alas ratsailta, hetken sijoillaan vain puhallellen hyöryä sieraintensa kautta ilmaan. Kadzait puolestaan lähti haistelemaan ilmaa kuin kokenutkin vainukoira. Eihän kissa hajuaistinsa varalla elänyt, mutta kyllä se silti muisti seurattujen jälkien hajun, joita se nyt yrittikin ilmasta etsiä. Del puolestaan yritti pimeässä nähdä eteensä, etsiä olisiko piski hyppinyt jonnekin kauemmas alkuperäiseltä reitiltään, joutuen kuitenkin myös askeltamaan löyhässä hangessa ympäriinsä ennen varsinaisten johtolankojen löytämistä. Muutamien metrien päästä löytyi nimittäin uusi jälkien nauha, joka suuntasi aivan toisen suuntaan kuin kesken loppuneet. Luulikohan se piski olevansa ovelakin? Täysi idiootti jos pakkasherralta kysyttiin.
Jalan matkaa lähdettiin taittamaan tuulen alapuolelta, palkkionmetsästäjän viritellessä jo varsijousensa näin etäällä laukaisuvalmiiksi. Olisi silkkaa typeryyttä lataa niinkin kovasti ääntä pitävä ase niin, että Kalma sen saattaisi kuulla ja rynniä taas karkuun.

Kauaa ei pimeydessä tarvinnut taas hiljaisuudessa etsiä, kun koiramainen otus otti hypätäkseen kauempana kiven päälle. Kadzait päästi matalan murahduksen saman tien kun tuon näki, saaden Delathosin tarttumaan kiinni kissan naamalla olevista naruista. Se tästä vielä puuttuisikin jos ylisuuri kissa lähtisi pientä piskiä jahtaamaan kuin hiirtä konsanaan.
Pohjoisenhaltia ei täysin varma ollut siitä oliko kyseessä Jack, koira vai susi. Täytyi päästä lähemmäs. Mutta niin ettei rakki huomaisi, kun näytti niin valppaana olevan. Kadzait jätettiin hieman etäämmälle valvomaan tilannetta. Naarastiikeri kyllä ryntäisi isäntänsä avuksi, jos näkisi tuon nurkkaan ajettuna. Yksin Delathosilla oli myös mahdollisuus päästä elukkaa lähemmäs helpommin, miehen lähtiessä kiertämään samaisen kiven suuntaan josta karvaturri oli hetki sitten alas hypännyt. Varovasti kiersi sen toiselle, hämärämmälle sivulle johon kuunvalo loi pelkän tumman varjon, ja asettui lumen ja hämärän sekaan väijymään. Koira näytti turhankin tutulta, mutta kuka väitti, ettei muita mustaturkkisia piskejä liikkunut näissä metsissä? Varuillaan tuo ainakin oli, syystä tai toisesta, mutta eleistä päätellen pystykorva ei ollut vielä huomannut Delathosta. Yhteen käteen sopiva varsijousi nostettiin tähtäämään kohden mustaturkkista, palavan katseen tuijottaessa maalitaulua hievahtamatta, pohjoisenhaltian painaessa aseensa liipaisimesta keskittyneenä. Ase naksahti lauetessaan ja vasama suhahti terävästi ilmaa halkoen, kohden koiraeläintä kuin taivaalta kohteeseensa lyövä salama. Varsijousi nostettiin takaisin selkään, Delin suoristautuessa jo takaisin jaloilleen seisomaan hämärän sekaan, virnuillen piskin suuntaan piilonsa suojista että vain häijynä kohden tuijottavan hohtavan silmäparin saattooi pimeästä erottaa toistaiseksi.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Helmi 28, 2015 12:14

Re: Piskistä tehään nyt talja

Vaaleanpunainen kieli litkitti vettä purosta nopealla tahdilla taltuttaakseen kurkussa huutavan janon, eriparinen katse taas oli suunnattu täysin muualle kuin itse juomiseen koiran pitäessä metsän laitoja silmällä, ajoittan nostaen päänsä ylös tarkastaakseen selustansa. Korvat kääntyilivät sinne tänne etsien ääniä ja pienikin epämääräinen ääni, oli se harmiton tai ei, sai aavekoiran lihakset nytkähtämään valmiina pinkomaan karkuun.. väistääkseen tulevan iskun. Kaikki tämä toimitus kesti vain muutaman hassun sekunnin kun koira lopullisesti nosti päänsä ylös purosta, nuoli huuliaan tippuvasta vedestä, ja oli ajatuksissaan tekemässä jo taas matkaa kun korvat kääntyivät vieraan äänen suuntaan. Tai no vieras se ei ollut aavekoiralle, kerta itsekkin omisti varsijousen ja tunnisti siitä lähtevän napsahtavan äänen ja sen mukana tulevan nuolen suhahduksen ilmassa. Siinä ei paljoa miettimis aikaa jäännyt kun aavekoira teki mielessään salamaakin nopeamman päätelmän siirtyä tulevan nuolen tieltä sivuun.
Lumi pöllähti aavekoiran jalkojen alta nopean sivuun väistämis liikkeen myötä ja seuraavaksi ilman täytti koiran tuskainen vinkaisu ja valitus vikisemisen muodossa. Kalma kaatui osittaisesti ja jäi siihen maahan takakoipeaan ylhäällä pidellen osittaiseen istuma- ja seisoma asentoon etsien katseellaan hiljaa uristen sitä joka häntä oli juuri koipeen onnistunut ampumaan! Nuoli oli jäännyt kiinni viitosti koiran reiteen syvältä, mahdollisesti luuta viistäen, ja sen terävä pää törrötti ulkona jotakin karvojen seasta. Kalma oli saannut juuri kiittää nopeuttaan ja valpauttaan siitä ettei ollut saannut mahdollista nuolta suoraan päähänsä, jolloin henki olisi lähtenyt hetkessä. Hän pytyisi vielä joten kuten taistelemaan ja liikkumaan nuoli jalassakin.

"Yhä vain likaista peliä.." Kalma murisi hampaiden välistä nousten jalkaansa koholla pitäen seisomaan kolmelle ehjälle jalallensa kun oli onnistunut saamaan näkyviinsä kuka oli hänen peräänsä vaivautunut. Kalma oli odottanut enemmänkin uutta partiota kuin tätä valkohiuksista pohjoisenhaltiaa, joka viimeeksi oli lähes yhtä kierosti yrittänyt tappaa hänet samalla tempulla kahdesti! Haltia oli toki muuttunut viime kerrasta melkoisesti, mutta silti mies oli täysin tunnettavissa samaksi ärsyttäväksi kuuraparraksi. Ja pimeys, jossa kuuraparta seisoi, ei juurikaan auttanut miestä aavekoiran kanssa. Kalma näki yön pimeydessä kuin ihminen päivällä.

"Mutta et ilmeisesti muista miksi sinut säästin, Delathos?" Sanat syljettiin miehen päälle taistelutahdon herätessä jälleen koiran sisällä terävien hampaiden paljastuessa kuuluvan murinan kera ja korvien painautuessa luimuun. Delathos tuskin päästäisi häntä juoksemaan karkuun ja nuoli jalassa ei tosiaankaan juostu kamalan nopeasti, joten ainoa vaihtoehto oli häätää tuo itsestän liikoja luuleva idiootti matkoihinsa. Kyllä, Kalma uskoi voittavansa kerta oli tehnyt niin viimeeksikin! Sen enempää aavekoira ei käynnytkään sanojaan kuluttamaan Delathoksen kanssa vaan hyökkäsi surutta miestä kohden suoraan edestä hampaat irvessä hieman klenkaten, mutta katosi melkein jopa Delin yllätykseksi kesken hyökkäyksensä. Kalma ilmestyi uudestaan miehen takana humaanisessa muodossaan ollen aikeissa lyödä kynsillään, mutta ei tehnytkään sitä loppuun asti.. Olisihan se muutenkin ollut hölmöä käyttää Delathokseen jo tietämää temppua, joten kun Del oli vastaamassa ei-niin-yllättävään iskuun oli aavekoira taas aivan muualla. Kalma oli ilmestynyt uudestaan Delathoksen kädettömälle puolelle oma kylki edellä ja voimalla tuuppasi itseään huomattavasti pidemmän kumoon lumihankeen, jolloin Kalmalla olisi tietysti ollut mahdollisuus iskea vaikka hampaansa miehen kurkkuun tai jotakin, mutta sen sijaan Kalma tuijotti toista jalkaansa koholla pitäen pohjoisen haltiaa mitään tekemättä ja otti nilkuttavia askelia taaemmas.
"En jaksa kuluttaa aikaani sinuun, mene kotiisi." Kalma totesi yllättäen juuri sillä sävyllä ettei häntä kiinnostanut Delathoksen kanssa painiminen, hänellä oli kiire muualle. Eikä yö kestäisi ikuisuutta jos tämä taistelu venyisi..
"Ei sinusta ole käsipuolena mihinkään." Mies muotoinen koira huomautti, mutta Deliä hänen armeliaisuutensa ei vaikuttanut kiinnostavan. Hullu kävi päälle edelleenkin! Kalma sihahti ja teleporttasi useamman metrin kauemmas jääden seisomaan sinne pohtien tilannettaan. Hänellä ei ollut aikaa tälläiseen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti La Helmi 28, 2015 2:48

Re: Piskistä tehään nyt talja

Nopeista liikkeistään huolimatta vasama kantoi linjansa, upoten piskin nahkasta lävitse, saaden tuon kellahtamaan osin alas vikisemään sijoilleen. Vaikka Delathos oli tähdännytkin ylemmäs, ajatellut että yksi vasama riittäisi kaatamaan otuksen kenties niin että pohjoisenhaltia olisi voinut vain miekallaan käydä viimeistelemässä saaliinsa. Haavoittunut jalka toi vain tuskaa, mutta esti ainakin koiraa pääsemästä karkuun niin vikkelästi mitä tuo olisi ehkä voinut tehdä.
Delathos astahti hämärästään paremmin esille, Caradhrasin jo käteensä nostaen. Olisi ollut silkkaa typeryyttä viivytellä pitempäänkin, kun vastassa oli muriseva piski – joka myös todennäköisesti tulisi häneen tyhmyyttään kiinni hyppäämään. Niin Kalma oli tehny viimeksikin. Miksi tuo ei tekisi tällä kertaa niin? Ellei fiksuna olisi yrittänyt karkuun tosin.
”Ai, onko tässä maailmassa muitakin tapoja pelata, kuin likaisesti vain muita huijaamalla?”, selvästi omalla murteellaan korostaen Del huomautti rakille virnuillessaan, pysähtyen niille sijoilleen eikä liiaksi lähtenyt hakemaan etäisyyden muutosta Kalmaa kohtaan, ”Empä olisi arvannut”. Kyllä, se piskin kirottu ääni viimein varmisti pakkasherralle tuon olevan juuri se mitä hän oli hakemassakin.

Jälkimmäiseen palkkionmetsästäjä ei kuitenkaan enää käynyt vastaamaan mitään. Del nosti miekkansa terää paremmin koiran puoleen, kun elukka kävi hampaitaan näyttämään ja korviaan luimistamaan entisestäänkin. Ja niinhän pystykorvainen lähtikin hyökkäämään kohden isompaansa. Kuuraparta ei kuitenkaan tehnyt ensimmäiseksi elettäkään hyökkääkseen, saati sitten väistääkseen. Viime kertaa muistellessa tämä vaikutti niin turhan tutulta. Ennalta arvattavalta tilanteelta, jossa Kalma tulisi hyppäämään lopulta hänen selkänsä taakse joka tapauksessa. Ja niinhän rakki tekikin!
Omahyväinen virne nousi kuuraparran huulille, miehen kääntyessä viimein ympäri survaisemaan miekkansa piskiin kiinni – mutta Kalma katosi. Katosi, ja käytti sitä ilmalennon avulla luomaansa voimaa omalla kropallaan tönäistessään pohjoisenhaltiaa kädettömään kylkeen. Delathos tietenkin horjahti liukasta maastoa metallisten kenkien alla, varautumattomana vastaavaan tuuppaukseen, pitkän miehen kaatuessa osin nurin maahan.

Delathos naurahti korkealta ja kovaa, huvittuneena Kalma tempauksesta. Piskin sanoista ennen kaikkea.
”Miksi sitten vielä olet siinä? Eikö jokin jo korviesi välissä huuda, että sinun olisi tullut luikkia karkuun häntä koipien välissä kuin mikäkin pelkuri alun alkaenkin?”, hullu totesi, päätään pudistaen, kun virneensä levisi luvattoman leveäksi kuuraparran kasvoilla. Vankan varmat askeleet lähtivät nostamaan pakkasherraa lumesta ja viemään tuota kohden Kalmaa.
”Sinusta tässä ei taida olla mihinkään vanha ystävä. Olet vain pelkkiä sanoja”, piru myhäili, yhä hakien lähempää kontaktia piskin kanssa, seuraten palavalla katsellaan miten Kalma pyrki vain hänestä kauemmas, ”Olet niin ennalta arvattava ja typerä”, Del virnisti, salamana yhden tikareistaan heittäen koiraa kohden lähinnä hämäyksenä ja huomion keräämisen verukkeena, itse perään rynnien sinistä tulta hohkaavan miekkansa kanssa. Delathos halusi vain mahdollisimman paljon vahinkoa aikaiseksi. Saada Kalman laantumaan maahan heikkona, jonka näki erittäin aggressiivisesta lähestymistavasta. Myös Kadzait oli ottanut lähestyäkseen tilannetta puiden lomasta, sen turkoosina hohtavien silmien vain paistaen pimeyden lomasta, matalan kissamaisen murinan kuuluessa tarkkoihin korviin.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Helmi 28, 2015 3:52

Re: Piskistä tehään nyt talja

Kalma katsoi tylsistyneen näköisenä kuinka Delathos, sanojensa mukaan, ei halunnut olla luopumassa tästä loistavasta tilaisuudesta päästä mätkimään häntä ja päästämään päiviltä. Kalmaa ei tällä hetkellä olisi erityisemmin kiinnostanut kuuraparran kanssa painimen ja vain lähinnä siksi että tiesi punasilmän olevan kova vastus, melkein jopa pirullinen. Eikä taistelusta tulisi helppoa tai edes lyhyttä... Ehkä olisi pitänyt päästää koko partio hengiltä sittenkin eikä päästää armeliaisuuttaan menemään ja kielimään kohtaamisestaan.
"Ja minä kun ajattelin sinulla olevan älliä päässä.." Kalma lähinnä mutisi itsekseen Delathoksen haukkuessa häntä pelkuriksi, jonka pitäisi olla jo juoksemassa karkuun. Idea oli kyllä houkuttava mutta loukkaantuneella jalalla nopea liikkuminen oli vaikeaa, eikä tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa ollut kuin taistella tai kuolla. Tuo mielipuolinen haltia ei päästäisi häntä viimekertaisen jälkeen yhtä helpolla.
"Kun en oikeasti jaksaisi tanssia kanssasi.." Kalma totesi jo lähes tylsistyneen rasittuneesti haltia miehelle, joka tosiaan oli syy miksei aavekoira ollut aivan yhtä innokas iholla kiinni olija kuin ensinmäisellä kerralla. Silloin tilanne oli toinen.. Nyt hänellä oli toinen, tärkemäpi, tehtävä jalkojen alla ja Delathos oli vain este.

Pohjoisen haltia hyökkäsi heittämällä tikarin, jonka aavekoira väisti astumalla pari askelta sivummalle jolloin kuuraparta taas itse hämäyksensä turvin yritti päälle sinisenä hohtavan miekkansa kanssa. Kalma muisti tuon aseen, se jäädytti kohdettaan silkasta kosketuksesta, joten siitä olisi hyvin hyvin ikävää ottaa isompaa osumaa tai oikeastaan ottaa ollenkaan. Etenkään nyt kun aavekoira ei enää ollut hopean arka ja pystynyt parantamaan itseään. Eikä aavekoiralla ollut ajatustakaan jäädä päälle rynnivän Delathoksen murjottavaksi vaan kun miekka oli sivu suunnassa osumassa teleporttasi Kalma pois paikalta, jolloin miekka leikkasi lihan sijaan tyhjää ilmaa. Delathos oletti varmasti Kalman, jälleen kerran, siirtyvän jonnekkin toiseen paikkaan mutta Kalma ilmestyi takaisin aivan kuuraparran eteen nyrkki takana ojossa, yrittäen mäjäyttää miestä enemmän kuin muutaman kerran suoraan naamalle. Se kun vain näytti olevan miehen yksi suojaamattomista paikoista ja tajun vieminen olisi vain iso bonus. Delathos ei kuitenkaan tuntunut ottavan temppua kevyesti vaan alkoi jäisen miekkansa kanssa iskeä aavekoiraa takaisin, joka oli oletettua jollakin tasolla.. ainakin melkein. Kalma kyllä huomasi pistoiskua yrittävän aseen, mutta Kalman yrittäessä siirtyä pois alta askeleella muistutti lävistetty jalka oman olemassa olonsa voimakkaalla kipupiikillä, joka sai aavekoiran jalan pettämään alta osittain. Kalma irvisti ja hätääntyneenä meni lyömään maagista miekkaa sivusta ei-terävältä puolelta, joka siirsi liike rataa sen verran että miekka lävisti vain kevyesti lantion sivulta ihoa nahkahaarniskankin läpi. Hieman irvistäen aavekoira otti ja irrottautui pohjoisen haltiasta hieroen kevyesti maagista miekkaan lyönnyttä kättään, jota pisteli kylmästä mutta ei laskenut katsettaan pois Delathoksesta.

Mitä taas tuli Delathoksen tiikeri ratsuun, Kalma ei huomannut petoa vaanimassa puiden seassa. Eikä aavekoira edes olettanut Delathoksella ratsua olevan joten aavekoira ei edes osannut varoa tälläistä ässää kuuraparralta, joka vain odotti omaa tilaisuuttaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Jumal Velho

Viestit: 4130

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Maalis 12, 2015 1:09

Re: Piskistä tehään nyt talja

Sinä karkasit väärältä taholta”, kuuraparta naurahti kuin piru, naurunsa kantautuessa hieman kaikuen hiljaisessa metsässä, kylmän ilman avulla puiden latvoja kohden, ”Minä tulin vain hakemaan sen takaisin, minkä jätin väkisin kerran taakseni”. Hyökätessään niin likelle toista, osasi Delathos olla varuillaan ja väistää, siinä missä ottaakin sellaisia iskuja vastaan, jotka eivät pahempaa vahinkoa tekisi. Pieni lisätuska vain yllyttäisi pohjoisenhaltiaa entisestäänkin, joka näkyi kamppailun jatkuessa sen punaisen, palavan loisteen korjatessa muuten rauhallisen oranssin katseen altaan tyystin. Jo pelkästään tuolla palavalla katseella oli tapana pelottaa muut kauemmas, mutta ilmeisesti aavekoiran kohdalla vastaava ei toiminut pätkän vertaa, mikä toisaalta vain virnuilutti itse pääpahaa tässä tilanteessa.
Ottelu kesti vain hetken, jonka aikana palkkionmetsästäjä ehti tehdä huomattavasti enemmän vahinkoa Kalmaan kuin toisinpäin. Korkeintaan mustelmat saattaisivat kohota sinne tänne, mutta nahkaansa kovettaneelle piruparralle ne olivat vain pieniä kolhuja siellä täällä. Aavekoira sen sijaan oli ottanut osuman jo toiseen jalkaansa, sekä äskeinen syrjälyönti oli hyytänyt lyhyemmän kättä, ja nyt tuo pyrki surmaajastaan kauemmas.

”Mitä, joko sait tarpeeksesi?”, Delathos hymähti ykskantaan, virnuillen minkä turvaltaan kerkesi yrittäessään provosoida tuota typerystä haastamaan itseään uudemman kerran. Näppärästi, kylmäpäinen pyöräytti maagista miekkaansa kädessään ja löi sen terällä kevyesti vasten hankea, josta nousi Kalmaa kohden tavoitteleva jäinen seinämä. Se rajasi aluetta osin, mutta tavoitteli yllättävällä voimalla ja nopeudella lyömään toista kauemmas, satuttamaan ja repimään miekanterävällä yläreunallaan tuota, tai kenties pakotti jäämään Kalman suoriltaan jäätymään osaksi seinämää.
Caradhras nousi uudestaan, jonka jälkeen viistosti ilmaa leikkaava lyönti lähetti nyt vaakasuunnassa repivän, jäisen massan lyömään nopeasti kohden aavekoiraa. Ja ne lyönnit jatkuivat säälimättä rakkia kohden, lähettäen aina uuden hyytävän jäämeren toista kohti siinä missä Delathos hitaan varmasti pyrki lähestymään Kalmankoiraa. Joko hän saisi Kalman alas tällä, tai sitten Del pyrkisi uudestaan taas lähelle ja pistäisin piskin vasten hankea. Samalla valtava kissapeto oli ottanut myös astuakseen kissamaisesti muristen kiertämään kaksikkoa hieman kauempaa kuin kehää. Odottaen vain lupaa päästä tarraamaan isäntää haastaneesta kiinni, tai hyppimään ketterästi perään, jos tuo edes yrittäisi juosta tiehensä – mutta eihän niin mitätön piski saattanut hangessa kunnolla juosta.

Tällä kertaa et pääse karkuun”, kuuraparta myhäili huomaamattaan, kostonhimoisesti haltiakielellä, askelia Kalmaa kohden ottaessaan, valmiina laittamaan tuon katumaan että oli koskaan alkanut haastaa riitaa hänen kanssaan. Näyttämään tuolle mitättömälle elämänmuodolle – jos sitä saattoi sellaiseksi edes kutsua – mistä pohjoisen jääsydäminen kansa oli tehty.
Tällä kertaa minä vien sinulta hengen, nyljen elävältä kuin säälittävän saaliseläimen”.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI - SALRABIA ZHIERMATUI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Aatelinen

Viestit: 4016

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Maalis 17, 2015 4:37

Re: Piskistä tehään nyt talja

"Sain sinusta siitä asti tarpeekseni kun näytit ruman turpasi!" Kalma murahti hampaidensa välistä kuuraparralle vailla hyökkäys aikomusta. Hulluhan hän olisi jos yrittäisi liian lähelle Delathosta loukkaantuneella jalalla kerta ei välttämättä tulisi pysymään terve jalkaisen haltia kummajaisen vauhdissa mukana lähietäisyydellä. Eikä aavekoiralla muutenkaan nyt ollu, edelleenkään, innostusta painia kuuraparran kanssa verilätäkössä niin kauan kunnes toinen vain kaatuisi lumiseen hankeen.
Kalma kurtisti hieman ihmeissään kulmiaan kun Delathos pyöräytti kädessään olevaa miekkaa ja iski sen kevyesti lumihankeen josta kasvoi silmänräpäyksessä jäinen ja teräväreunainen aavekoiraa tavoitteleva seinämä. Kalma sihahti kiroten puoli ääneen ja lähti perääntymään puoliksi hyppien ja puoliksi nilkuttaen juosten karkuun tätä jäätävää seinämää. Hän ei todellakaan halunnut minkäänlaista osumaa tuosta, eikä todellakaan jäätyä yhdeksi sen kanssa. Silloin olisi leikki kaukana ja henki höllässä kun Delathos pääsisi toteuttamaan itseään ja kostoaan häntä kohtaan. Ellei Del päättäisi olla kiltti ja hoitaa työtään nopeasti..
Jäistä seinämää väistellessään katse kävi kuuraparran suunnalla, joka jälleen kohotti jäisen aseensa ja antoi sen leikata sivusuuntaisesti ilmaa josta lähti liikkelle ilmassa kiitävä jäinen patsas aavekoiraa kohden. Kalma sihahti irvistäen ja kiroten itsekseen mielessän. Delathos ei tosiaankaan aikonut päästää häntä helpolla! Kalma vaihtoi ihmismäisen muotonsa koiraksi, joka liikkumisen kannalta saattaisi olla sen parempi vaihtoehto kiitos vielä kolmen toimivan jalan, vaikka kestävyys kärsisi. Delathoksen luoma jäinen hyökkäys hujahti muutaman sentin päästä aavekoiran yläpuolelta ohi, jolloin koira loikkasi pois sen suurimman jäisen seinämän edestä pois, jonka Delathos oli ensinmäisenä luonnut miekallaan.

Kalma oli kääntymässä katsomaan Delathoksen suuntaan takaisin, vain nähdäkseen mitä mies tekisi, kun koiran silmiin osui kolmas osapuoli. Pienenä toiveena aavekoiran mielessä olisi ollut hänen jälkeen jäännyt poikansa, mutta tämä naama oli umpi vieras eikä edes kahdella jalalla kulkeva. Otus näytti joltakin isolta kissapedolta ja valjaksista päätellen saattoi olla Delathoksen ratsu. Koira nosti niskakarvojaan pystyyn muristen hiljaa ja hännänkin noustessa koholle vailla aavekoiran omaa tietämystä. Ehkä se vain johtui siitä että tämä otus oli kissa ja no koirat eivät kissoista niin pitäneet tai sitten se oli vain puhdasta pelkoa. Tuo katti oli iso ja vahvan näköinen, eikä aavekoiralla mitenkään voinnut olla mahdollisuutta pärjätä tuota tiikeriä ja Delathosta vastaan yksin! Ja Delathoksesta puheenollen.. Kalma oli muutamaksi sekunniksi antanut itsensä herpaantua kuuraparrasta ja kääntäessään katseensa miehen suuntaan osui silmiin lähestyvä jäinen maata pitkin lähestyvä tappava patsas terävine piikkeineen. Kalma jännitti lihaksensa ja oli siirtymässä kauemmas iskun tieltä, mutta vahinko oli jo tapahtunut kun aavekoira oli päässyt liikkeelle. Koiran valittava ulvahdus kantautui yöllisessä metsässä kun terävät piikit seinämästä olivat viiltäneet sivulta niin selän kuin vatsaan ammottavia viiltohaavoja. Uikuttaen ja valittaen koira repi itsensä vielä irti jääseinämästä ja vain kaatuakseen täristen turvalleen lumihankeen metrin päähän jääden siihen vain makaamaan inisevänä karva myttynä. Lumi värjäytyi hitaasti koiran alla punertavaksi.

Kalma tapitti virnuilevaa Delathosta nousematta tai liikkumatta useampaan sekunttiin, päästäen jopa kuuraparran pelottavan lähelle itseään. Aivan kuin olisi jo luovuttanut ja odotti nyt vain sitä viimeistä armoa antavaa iskua. Tosin jos Delathos yhtään aavekoiraa tuntisi niin kyllä miehen pitäisi tietää mies ettei Kalma ollut antamassa periksi tuuman vertaakaan miehelle niin kauan kuin vain oli hengissä. Niimpä vailla varoitusta aavekoira syöksähti Delathoksen kimppuun maasta koiramuodossaan hampaat esillä, yrittäen agresiivisesti miehen jalkoja purra veitsen terävillä hampaillaan. Oli osunut tai ei vaihtoi musta koira muotonsa humaaniseksi ja veti selkä puoleltaan aseensa esille syöksyen Delathoksen päällee yrittäen viilellä, pistää ja osua fataalisti haltiaan. Tämän jälkeen Kalma katosi ja aloitti totaallisen Delathoksen runnomisen kahdella miekallaan hyökäten sieltä täältä antamassa Delathokselle laisinkaan aikaa iskeä häneen takaisin, vaikka saattoikin hyvällä tuurilla pystyä estämään hänen hyökkäyksen. Erityisen suosiossa oli Delathoksen käsitön puoli joka olisi vailla suojaa.
Höykytystä kesti vain muutaman sekunnin kun Kalma ilmestyi jonkin matkan päästä miehestä huohottaen seisoen pienessä haara-asennossa yrittäen pitää itseään pystyssä tärisevien jaloin.
"Puhuisit kieltä jota muutkin ymmärtäisivät." Kalma hymähti enään heikosti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Seuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö