Tuulta Aroille

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Touko 2008, 15:18

Lounatuuli

Lounatuuli vilkaisi hymyillen Deanoiciin, kun tämä huomautti jalkatyöstään... ja sitten huomautti Lounatuulen juoksusta. Hän naurahti pienesti ja siirsi pitkät, siniset hiuksensa toiselle olalleen ja mietti hetken aikaa.
"no.. minä en osaa laittaa ruokaa tai laulaa" Lounatuuli sanoi pienesti hymyillen.. mitä lohikäärme edes noilla taidoilla tekisi? Ei mitään, paitsi laittaisi ruokaa ja laulaisi.. no, lohikäärmeen ei tarvinnut laittaa ruokaa, riitti vain kun popsi pari peuraa huikopalaksi.

Dean kertoi tietävänsä erään piilopaikan, hyvä niin. Tosin Deanoic ei ollut varma, oliko se täysin turvallinen.. no, ei se Lounatuulta haitannut, kunhan pääsisi vain johonkin piiloon.. sarvipäinen albiino mies ei ollut kovinkaan normaali näky. Dean nuuhki ilmaa kuin koira.. Lounatuuli ei haistanut mitään erikoista, hänen hajuaistinsa ei ollut mitään parasta laatua. Lounatuuli seurasi katseellaan kun Dean hyppäsi sammalmättään päälle ja hyppäsi pian alas. Lounatuuli vilkaisi taakseen kun Dean huomautti että ihmiset lähestyisivät jälleen. Lounatuuli oli samaa mieltä, kiireen kanssa.. häntä ei juuri nyt huvittanut alkaa mukiloimaan ihmisiä ja muodonmuutoskin vei voimia aina jonkin verran.

Pian he saapuivatkin perille, Dean avasi piiloon johtavan oven ja toivotti Lounatuulen tervetulleeksi naurahtaen. Lounatuuli hymähti ja astui sisään ovesta, varoen sohimasta sarvillaan mihinkään.
"vai metsässä on tälläisiäkin piiloja" Lounatuuli totesi siirrellen hiuksiaan pois kasvoiltaa.
"ketkä kaikki tästä paikasta tietävät?" Lounatuuli kysäisi ohimennen, lähinnä uteliaisuuttaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Touko 2008, 15:32

"No mutta ne ovat jotain jota minäkään en osaa", Deanoic naurahti, "Olisiko jotain, mitä et osaisi, mutta jonka minä osaisin?" Virnistys käväisi hänen kasvoillaa hetken ajan. Tosin hän ei ollut niin varma siitä osasiko laulaa, mutta tämä ei olisi oikea hetki testata lauluääntä.

"En tiedä onko näitä useampia, koska en ole oleillut tässä metsässä kauaa", Dean mutisi ja katseli ympärilleen piilopaikassaan. Se ei ollut varsin ahdas, kun ehti peremmälle sen ainoaan huoneeseen, jossa oli hieman viileää, mutta se saisi nyt kelvata.
"Minun lisäkseni nyt sinä", hän tuumi ja kurtisti kulmiaan, "En ole varma tietääkö tästä vielä joku muukin, mutta en ole nähnyt ketään täällä päin..."
Deanoic istahti kolon kostealle 'lattialle' ja nojasi päänsä seinään. Nyt saattoi kuulla jo selvästi askelia, jotka suorastaan kaikuivat, kun painoi päänsä seinää vasten.
"Luulen, että tämä on ollut hylättynä niin kauan, että sen olemassa olo on unohtunut", hän vielä totesi ja siirsi katseensa Lounatuuleen, "Mahdutko sinä sarvinesi sisälle?" Dean itse oli sen verran lyhyt, ettei seisominen ollut hänelle vaikeaa, mutta kaksimetriselle ja sarvipäiselle se ei kai ollut niin helppoa...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Touko 2008, 16:55

Lounatuuli

Lounatuuli istui alas maahan, vastapäätä Deanoicia ja putsasi harteiltaan roskia pois. Hän nosti katseensa Deanoiciin, kun tämä selitti ettei tiennyt, oliko joku muukin tietoinen tästä paikasta vai ei, paitsi nyt Lounatuuli joka juuri sai tietää paikasta.
"kyllähän minä mahdun, pitää vain katsoa etten tökkää sarviani kattoon" Lounatuuli huomautti vilkaisten päässään olevia sarvia. Ei ne kovin isot olleet, mutta ihan hyvin Lounatuuli voisi pamauttaa ne kiinni kattoon.. ja siinä olisi ja pysyisi jos vauhdilla iskisi.
Sitten Lounatuuli alkoi miettimään Deanoicin kysymystä, oliko mitään mitä Lounatuuli ei osannut, mutta Deanoic osasi? Paha kysymys, Lounatuuli ei ollut niin varma mitä kaikkea Dean osasi.. Miettiessään Lounatuuli kuunteli hiljaa askeleita, jotka kävelivät muutamaan otteeseen melko läheltä piilopaikkaa. Tuskin ihmiset heitä kuulisivat? Lounatuuli ei uskonut, ihmisillähän oli huonompi kuulo mitä heillä.
"Minä.." Lounatuuli aloitti hieroen leukaansa, katsellen ylös kattoon "Minä en osaa soittaa mitään soitinta.. enkä kirjottaa! Sekin on yksi opettelematon taito.. enkä minä osaa edes lukea" Lounatuuli sanoi luetellen nyt muutaman asian, mitä hän ei osannut.. ei hän sitten tiennyt, jos Deanoic oli yhtä lahjaton mitä hän näissä asioisssa, mutta yhä sama kysymys, mitä lohikäärme tekisi noilla taidoilla?

// hei, tein sulle yhden kuvan jo Deanoicista, näin aikani kuluks :D Kuva löytyy galleriasta //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 05 Touko 2008, 19:45, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Touko 2008, 17:54

//Sinä senkin mahtipiirtäjä 8D *palvoo* Miten minusta tuntuu, että sinä alla tulla riippuvaiseksi Deanin piirtämisestä? :D//

"No, ihmiset ainakin ovat meitä huono kuuloisempia", Deanoic mutisi ja tuijotti kattoa. He olisivat varmasti kumpainenkin joko kuulleet tai haistaneet piileskelevän olennon, jos olisivat itse olleet ylhäällä ja joku muu täällä piilottelemassa.
"Ei se soittaminenkaan minulta kovin suju, mutta osaan lukea", Dean naureskeli ja nyrpisteli suu virneessä Lounatuulelle nenäänsä, "Toisaalta, Movyan vasta opettaa minua kirjoittamaan. En ole koskaan ehtinyt oppia sitä..." Hän kyllä muisti ne päivät, kun kadehti veljensä kaunista käsialaa, ja koetti itse kopioida, muttei hän ollut vielä kertaakaan saanut kirjoituksestaan täydellistä. Siis kyllähän se s-kirjain sujui, mutta sitten kun siihen tukittiin kaveriksi monia muita koukeroisia kirjaimia, niin hänen päänsä oli mennä sekaisin.
Pitäisi kai hänen osata kirjoittaa, kun hän osasi lukeakin, mutta kynän piteleminen tuntui niin oudolta, vaikka sen uskoisi olevan harvinaisen helppoa.

"Mitä tuumit, onko jo ilta?" Deanoic kysyi Lounatuulelta hermostuneena. Jos ilta olisi jo saapunut, niin pian sen jälkeen tulisi yö. Tosin hänestä tuntui siltä, kuin aikaa olisi kulunut vasta pieni hetki. Hyvässä seurassa aika kuitenkin kului nopeasti ja hän pälyili ympärilleen hieman hermostuneesti.
'Nyt otat, Deanoic ja rauhoitut', hän hoki itselleen mielessään ja sai itsensä hieman rauhoittumaan.
Toinen ongelma kuitenkin ilmaantui. Ihmisten askeleet, jotka olivat hetkeksi kaikonneet, palasivat takaisin.
"Nepäs innokkaasti jaksavat etsiä", Deanoic tuumi ääneen ja siirsi katseensa Lounatuuleen...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Touko 2008, 20:01

// voi olla :'D Tykkään piirtää miehiä ja jostain syystä nyt on nämä homot ja Bi:t noussut suosioon >8] piirsin nyt uuden version, sekin on nyt galleriassa samalla nimellä mitä edellinen (poistin sen) voi olla, että piirrän jonkun tilanne kuvan tästä meidän ropesta taas :D //

Lounatuuli

Lounatuuli hymyili pienesti kuunnelleessaan Deanoicin puhetta. Tämä kertoi osaavansa lukea ja kirjoittaa, ainakin jotenkuten. Jotenkin se oli odotettavissa, kai ihmissusikin osaisi edes lukea. Lounatuuli naurahti pienesti kun Dean kertoi hänen veljensä opettaneen hänet kirjoittamaan. Lounatuuli oli vilpittömästi iloinen Deanin puolesta, että tällä oli näin huolehtivainen veli, oli se hyvä että joku välitti.
Sitten Deanoic meni kyselemään illasta. Lounatuuli nosti katseensa kattoon ja mietti hetkisen hiljaa, hän oli jo vastaamassa kysymykseen, kunnes kuuli jälleen askeleita.
"totta.. kai heille on luvattu palkkio taruolennoista.." Lounatuuli sanoi kuunnellen vaimeaa puhetta, joka kuului ulkoa.
"tai sitten heitä kiinnostaa suomut" Lounatuuli huomautti hymyillen, lohikäärmeiden suomutkun sattuivat olemaan lähes kestävintä materiaalia maailmassa.. harvalla oli suomuista tehtyä panssaria, mutta kyllä niitäkin löytyi.
"Ja siitä illasta" Lounatuuli aloitti laskien katseensa Deanoiciin "Luulen, että kello on noin kuusi, ehkä vähän enemmän.." Lounatuuli sanoi, aavistellen jo miksi Deanoic kyseli.
Toisaalta, Lounatuulen teki mieli nähdä muodon muutos, mutta sitä hän ei ääneen myöntänyt, koska olisi se ollut melko töykeää..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Touko 2008, 20:26

//Minä puolestani olen älytön 'slashari' xD Slashia, slashin perään 8D//

"Parempi ollakin hyvä palkkio, koska muuten minä suutun", Deanoic naurahti, mutta Lounatuulen puheet lohikäärmeiden suomuista saivat hänen olonsa hieman surulliseksi. No, nyt kun hän viimein oli löytänyt itselleen toisenkin ystävän Movyanin lisäksi, niin tähän ihmiset eivät koskisi.
"Vain minun kuolleen ruumiini yli ne saavat sinun suomujasi", hän uhosi hiljaa, katse maahan suunnattuna ja ihmisten puheita kuunnellen. Yllättäen hän tunsi olonsa vihaiseksi. Ehkä lohikäärmeen suomut olivat kestäviä, mutta se oli silti niin väärin. Repisivät oman ihonsa irti ja tekisivät siitä panssarinsa.

"No, onneksi vasta niin vähän", Dean mutisi hiljaa, vaikka alkoi jo vartalossaan tuntea tuntien päästä saapuvan yön. Hänen ruumiinsa aavisti sen aina useita tunteja aiemmin, eikä se tuntunut niinkään mukavalta.
"Aiotko jäädä katselemaan?" Hän kysyi nyt niin hiljaa, että tuskin itsekään kuuli omaa ääntään. Ei se sinänsä häntä haitannut, jos toinen tahtoisi jäädä hänen seurakseen ja totta kai, jos hän vauhkoontuisi, niin eiköhän Lounatuuli saisi pidettyä hänet aisoissa. Todellakin lohikäärme ihmissutta vastaan, Deanoicille ei ainakaan jäänyt epäselväksi kumpi tulisi voittamaan.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Touko 2008, 20:51

// Huuuuu, cool 8D >8] meinaakko julkasta niit jossain? //

Lounatuuli

Lounatuuli tunsi olonsa oudoksi.. kukaan ei ennen ollut sanonut mitään niin.. suojelevaa hänen puolestaan. Kai ihmiset kutsuivat sitä ystävyydeksi? Lounatuulella ei pahemmin ollut ystäviä, Araniinkin hän oli yhteydessä vain sopimuksen takia.. eikä heidän välinä mitenkään erikoiset olleet. Lounatuulen selkää pitkin kulki kylmät väreet, hän ei edes tiennyt miksi.. kaikki se ajattelu sai selkä suomut väreilemään, joten hän palasi takaisin todellisuuteen yllättävän nopeasti, vilkaisten Deanoiciin, kuullet tämän lähes olemattoman kuiskauksen.
"En.. en aijo jäädä katsomaan" Lounatuuli aloitti, nousi ylös ja otti pari askelta Deanin luokse ja kyykistyi tämän eteen "Aijon jäädä pitämään seuraa" Hän lisäsi hymyillen.
"Olisi törkeätä, jos jäisi vain katsomaan kun muutut, joten sanotaan näin, että jään, koska haluan pitää seuraa ystävälle vaikka tämä olisikin täysin pois raiteilta" Lounatuuli sanoi.. kyllä, lohikäärmeelle teki tiukkaa sanoa ystävä ääneen, mutta nyt kun sen kerran sanoi, ideaan alkoi yhä enemmän ja enemmän tottua.

Sitten Lounatuuli nousi ylös varoen lyömästä sarviaan kattoon ja naurahti pienesti.
"tiesitkö, että nuo ihmiset ovat aika tyhmiä? Meinaan, jos he lohikäärmettä etsivät, miksi he etsivät sitä metsästä? Lohikäärmeenähän olisin voinut lentää ties minne ja silti nuo taulapäät etsivät metsäsät.. ellei joku sitten nähnyt meidän tulevan tänne" Lounatuuli selitti naurahtaen, jälleen kerran (omalla tavallaan) aliarvioiden ihmisiä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Touko 2008, 21:02

//Erään Sonata Arctica- aiheisen slash-ficin olen julkaissut eräällä foorumilla ja samassa paikassa myös humoristisemman Kylähullut- slashficin 8D Ja onhan minulla eräs surullisempi songficci Harry Potter-aiheinen tässä koneella x)//

Deanoic tuijotti toista silmät suurina uskomatta aluksi kuulemaansa. Piti Lounatuuli häntä ystävänään, niin kuin hän piti tätä? Ja toinen todella aikoi jäädä pitämään hänelle seuraa. Yksinäinen kyynel tipahti Deanin poskelle ja hän painoi päänsä alas piilottaakseen sen. Lujasti silmiään räpytellen hän koetti pitää tulvivat silmänsä kurissa.
Deanoic onnistui taas hallitsemaan tunteensa ja huokaisi ääneen.
"Kiitos." Hymy levisi hänen kasvoilleen ja hän uskalsi taas kohottaa katseensa Lounatuuleen, joka nyt suoristautui seisomaan.

"Tosiaan, en tullut edes ajatelleeksi", Deanoic naurahti, huomaten olleensa lähes yhtä typerä kuin nuo ihmiset ulkosalla. Hän ei tosiaankaan ollut ajatellut, että ensimmäinen paikka, josta lohikäärmettä kannattaisi tiirailla oli taivas, ei metsä.
"Sama vika minussa kuin heissäkin siis", hän virnisti ja kuulosteli jälleen, "Lähtisivät nyt niin pääsisi pois täältä..." Deanoic ei sinänsä pitänyt ahtaista paikoista ja tämä 'huone', jossa he nyt olivat, oli aivan liian pieni hänelle ja hänen peloilleen.
"En tahtoisi muuttua täälläkään...Tosin onhan siihenkin vielä aikaa...", hän tuumi enemmänkin itsekseen, eikä edes huomannut puhuneensa ääneen...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Touko 2008, 21:26

// kiva kiva :D Saat joskus antaa linkin sinne foorumille >8] kerroppa, saako siun hahmoista piirtää 'homohtavaa' fan arttia? Näin BTW kysymys :'D //

Lounatuuli

"heh, no sinun ei ainakaan pidä etsiä mitään.. mutta otetaan huomioon että hietä on suuri joukko etsimässä, luulisi sitä edes yhden tajuavan etsiä taivaalta" Lounatuuli sanoi pyöritellen niskojaan, varoen yhä sarviansa.
Sitten Lounatuuli vilkaisi alas Deanoiciin, kun tämä tuumi ääneen itseksensä. Jos totta puhuttiin, ei Lounatuulikaan viihtynyt tuossa pienessä 'huoneessa', hän kun oli vapaa sielu ja hänen teki jo tiukkaa oleskella missään suljetussa tilassa... mutta nytkun hän tiesi että pääsisi ulos milloin itse halusi, hän ei lähtenyt panikoimaan. Ja mitä tuli muodonmuutokseen.. ei Lounatuulikaan halunnut olla täällä, jos Dean muuttuisi.. liian pieni tila, ihmis muodossaan Lounatuuli ei välttämättä pärjäisi ihmissudelle, paitsi jos sohisi tätä miekalla.. eikä Lounatuuli halunnut satuttaa Deanoicia.

Pian ulkona oli hiljaista.. joko miehet olivat lähteneet kauemmaksi, tai sitten kokonaan pois.
"Odotetaan vielä hetki.. jos mitään ei kuulu, he kai lähtivät.. tuskin hekään niin tyhmiä olisivat, että jäisivät metsään harhailemaan yöksi" Lounatuuli sanoi kuunnellen hiljaa itsekseen luonnon ääniä... mitään ei kuulunut.. kului vartti, ei vieläkään mitään.
"he.. kai lähtivät" Lounatuuli sanoi lopulta, ottaen askeleen ovelle ja raotti sitä hieman.
Pihalla oli jo hieman pimeää, eikä metsässä näkynyt mitään liikettä.. he tosiaan taisivat lähteä, tai sitten he olivat kytiksellä jossain lähistöllä. Lounatuuli astui ulos pienestä huoneesta ja veti syvään henkeä. Ilma oli viileää ja raikasta, ainakin huoneen tunkaisehkoon ilmaan verrattuna.
"meinaako veljesi tulla sinua katsomaan.. vai riehutko yöt yleensä yksinäsi?" Lounatuuli kysäisi astellen hieman kauemmaksi piilopaikasta ja oikoi raajojaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Touko 2008, 06:57

//En tiedä pystyykö niitä sillä foorumilla lukemaan, jos ei ole kirjautunut sisään(Oo pervoa :D), mutta olen julkaissut ne muistaakseni toisella foorumillakin.

Totta kai niistä saa semmosia piirrellä, vaikka molemmista 8D//

"Niin no, siinä olet kyllä oikeassa", Deanoic naurahti ja tuijotti käsiään, puhdistellen kynnenalusiaan, kun ei keksinyt mitä muuta olisi voinut tähän väliin sanoa. Hän vilkuili välillä kattoa, toivoen näkevänsä sen läpi, jotta tietäisi sanoa vieläkö ihmiset jaksoivat etsiä lohikäärmettä metsästä. Toisaalta, Lounatuulihan oli ihmisten silmien edessä muuttanut itsensä lohikäärmeeksi, joten ehkä nuo toivoivat tämän pysyneen ihmishahmossaan ja paenneen metsään. Ehkä siinä saattoi olla ripaus järkeä, mutta oli tuo silti aika epätoivoista.

"Ihmiset eivät jaksa tehdä mitään kauaa, jos se ei heti suju", Deanoic tuumi ja oli huomannut saman Movyanissa. Hän ei ainakaan omasta mielestään ollut aivan niin kärsimätön, kuin veljensä, joka menetti hermonsa, jos kompastui samassa kohdassa kaksi kertaa tai löi varpaansa samaan kiveen useaan otteeseen. Tosin Dean harvoin edes löi jalkaansa tai kompasteli, oli hänellä kuitenkin sen verran parempi näköaisti kuin 'normaalilla' ihmisellä.
"Toivottavasti, ei huvittaisi päätyä vartaaseen heti ovella", Deanoic totesi, vaikkei epäillytkään ihmisten syövän heitä, mutta olipahan ainakin keksinyt mielestään oivan lauseen kuvaamaan tilannetta, jos he jäisivät kiinni...

Hän seurasi Lounatuulta ulos ja tiesi muutaman kerran ilmaa nuuhkaistuaan, ettei ihmisiä olisi lähistöllä. Ihmiset kyllä haistoi varsin helposti, ainakin jos oli hyvä hajuaisti, mikä oli ihmissusille ominaista.
"Hän ei ole valmis puolustamaan itseään minua vastaan, koska pelkää satuttavansa", Dean sanoi. Movyan oli kerran itsepuolustuksena lyönyt häntä miekallaan ja oli seuraavana aamuna ilmaissut haluttomuutensa tehdä sitä uudestaan.
Tosin, vuosien varrella Deanoic oli oppinut hallitsemaan suttaan jopa öisin sen verran, että heti loikkisi jokaisen kimppuun, mutta jos vastaan tuli joku täysin tuntematon, niin silloin hän ei pystynyt enää itseään estämään. Nyt hän saattoi vain toivoa, että yön tullessa susi hänessä olisi jo tunnistanut Lounatuulen, eikä edes koettaisi haastaa riitaa tämän kanssa. Vaikka susi kyllä saattaisi tunnistaa lohikäärmeen oli tämä ihmismuodossa tai ei...

//Minun käsitykseni ihmissudesta ei sitten ole samanlainen kuin HP- elokuvissa, eli se ei ole sellainen iso ja julmannäköinen, lähes karvaton. Pyh, pyh, ihmissusi on sudennäköinen, mutta hieman sitä suurempi. Niinh 8D//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Touko 2008, 14:25

// no hyvä! Jotain uutta piirrettävää >8D ja käsitys ihmissusista saa vaihdella, TNF:ssä on melkolailla kaikenlaisia käsityksiä ja teorioita kaikista taruolennoista, esimerkiksi vampyyriesta on se normi uskomus ja sitten Darren Shanin luoma uskomus :D Haltijoistakin on monia, joten ei se nyt pilkun tarkkaa ole minkään olennon kohdalla.. sanotaan vaikka että se on "taiteilijan" vapaus //

Lounatuuli

Lounatuuli kiinnitti huomiota Deanoicin nuuhkaisuun, mutta ei sitä sitten sen enempää lähtenyt ihmettelemään. Kai tämä varmisti ympäristön, Lounatuuli ei nähnyt lähettyvillä mitään erikoista, näin päällisin puolin.. eikä hän tarkemmin jaksanut katsoa, olihan hän lohikäärme, ei lohikäärmeidän yleensä pitänyt varoa nahkansa takia, harva ihminen kun osasi edes nirhata lohikäärmettä.. tosin siihenkin oli monia keinoja.
Deanoicin puheista päätellen tämän veli ei siis ollut tulossa, hyvästä syystä. Kukapa nyt omaa veljeään haluaisi satuttaa? Tai no, olihan niitäkin jotka maksaisivat mitä vaan, saadakseen veljensä pois päiviltä... mutta Deanin veli ei kuulostanut sellaiselta.

"No, ilmeisesti meidän pitää vain odotella tääl--" Lounatuuli aloitti, mutta lopetti lauseensa kuullessaan puskasta rasahduksen.
Hän käännähti nopeahkosti kohti puskaa, mutta rasahduksen aiheuttajaksi paljastui vain pieni ja vaaraton rusakko, ei sen suurempaa..
"heh.. metsässä olo tuntuu jotenkin turvattomammalta mitä aroilla.." Lounatuuli sanoi.. kuulostihan se hassulta, mutta näin lohikäärmeen kannalta metsä ei ollut kovinkaan mukava paikka, jos ei osannut muuttaa muotoaan.
"Mutta parempi pysyä metsissä, sinua ajatellen" Lounatuuli lisäsi kääntyen Deanoicia kohti.
Lounatuulen pienten suomujen peittämä iho hohkasi pienesti pimenevässä metsässä, mikä sai hänet näyttämään suurelta tulikärpäseltä.. no, ainakin näki ympärilleen, mutta onneksi hohkaus ei ollut kovinkaan kirkas, muutenhan heidät oltaisiin nähty kilometrin päähän!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Touko 2008, 14:44

Deanoic saattoi rehellisesti myöntää säikähtäneensä rasahdusta puskasta ja odotti jo sieltä loikkaavan ihmisvakoojan lähtevän pian juoksuun, kertomaan muille. Kuitenkin hän päästi helpottuneen huokauksen, kun pusikoista loikkasi pieni rusakko, joka tuskin oli aikeissa ilmoittaa heidän olinpaikkaansa ihmisjoukoille.
"Tuo...olin säikähtää kuoliaaksi!" Dean sanoi, tuijottaen rusakon perään silmät suurina. Miten hän ei ollut huomannut rusakon paikalla oloa? Siinä missä hän itse koetti siirtää katsettaan pois tuosta elikosta, susi ei suostunut siirtämään katsettaan. Yö oli lähestymässä, hitaasti, mutta varmasti ja Deanoic oli lähellä ampaista rusakon kiinni ja...syödä sen? Miten hän todella saattoi syödä tuollaisia? Tuokin yksilö oli ollut niin suloisen ja viattoman näköinen...

"Jos sinua haittaa, niin voimmehan me sinne aroillekin palata", Deanoic mutisi hetken mietittyään ja käänsi vastahakoisesti katseensa Lounatuuleen, "Osaan puolustaa itseäni ja, no...siis...sinä olet lohikäärme, joten en uskoisi, että meillä on vaaraa siellä sen enemmän kuin täälläkään." Hän katsoi toista kohottaen kysyvästi kulmiaan.
Häntä ei niinkään haittaisi missä hän muodonmuutoksensa kokisi. Yksin ollessaan hän viihtyi enemmän metsässä, mutta nyt kun hänellä oli seuraa, hänhän viihtyisi missä vain.
Ja jos ihmiset todella olivat luopuneet jahdistaan jo, uskoisi, että he olisivat turvassa aroillakin. Kuten sanottu, he molemmat varmaankin pystyisivät puolustamaan itseään ja vaikka se Deanista hieman väärältä tuntuikin, niin ainahan hän voisi antaa Lounatuulen hoidella ihmiset, jos tehtävä osoittautuisi Deanoicille itselleen liian vaikeaksi...

"Hei, sinähän suorastaan...loistat!" Deanoic naurahti, kun huomasi Lounatuulen suomujen hieman loistavan pimenevässä metsässä,
"Joten, minne suuntaamme?" Hän sitten kysyi, vilkaisten nopeasti taivaalle, jota puiden latvat osittain peittivät.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Touko 2008, 17:43

Lounatuuli

Lounatuuli naurahti pienesti kun Deanoic kertoi säikähtäneensä melki kuoliaaksi rusakkoa. Lounatuuli ei pahemmin olisi pelästynyt, vaikka tulija olisi ollut karhu, mutta ainahan sitä varansa kannatti pitään. Oikeastaan heidän ainoa vihollinen tässä vaiheessa olivat ihmiset, haltijoiden kanssa Lounatuulella oli sopimus, joten nämä eivät edes Deanin kimppuun hyökkäisi, jos Lounatuuli sanoisi hänen olevan hänen seurassaan.
Lounatuulen huulille levisi pieni hymy, kun Deanoic sanoi että he voisivat palata takaisin aroille. Se kuulosti erittäin suloiselta ja ihanalta ehdotukselta Lounatuulen korviin, eikä tarvinnut kahdesti kysyä minne Lounatuuli halusi mennä.
Deanoic huomautti Lounatuulen loistamisesta.. Hän vilkaisi nopeasti itseensa ja naurahti sitten kevyesti, nyökäten hieman hämmästyneen näköisenä.
"olen niin loisto tyyppi" Lounatuuli sanoi iskien silmäänsä ja otti pari askelta aroja kohti "Mennään Aroille, mikäli se sinulle kerta käy... tänä yönä on täysi kuu kaiken lisäksi, se näyttää erittäin nätiltä aroilta katsottuna" Lounatuuli sanoi ja lähti hitaasti kävelemään aroille päin, samalla liu'uttaen etusormeaan pitkin pehmeää poskeaan... tämäkin oli yksi niistä oudoista pakkomielteistä mitä Lounatuulella oli, joskus hänen oli pakko hivellä pehmeää, sumukasta ihoaan, yleensä silloin kun oli ihminen.. lohikäärmeenä pahemmin pystyi itseään silittelemään.. kyllä, Lounatuuli oli erittäin mukavuuden haluinen lohikäärme, siksi hän antoi joidenkin silittää itseään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Touko 2008, 18:19

"Voit olla oikeassa", Deanoic hymähti toisen sanoille siitä, että täysikuu näyttäisi kauniilta aroilta katsottuna. Hän itse ei ollut edes ajatellut täydenkuun tuloa, eikä totta puhuen edes muistanut sen olevan tänä yönä.
Se todellakin voisi näyttää kauniilta aroilta katsottuna, kun ei ollut näitä pahuksen puita edessä.

"Pituudesta on tässä tilanteessa hyötyä", Dean tuumi siirrellessään kohdalleen sattuvia oksia syrjään. Lounatuulen kaksimetrisenä ihmishahmossaan tuskin tarvitsi nähdä vaivaa. Mikäs siinä, eihän Dean ollut kuin lähemmäs neljäkymmentä senttiä lyhyempi? Ensimmäistä kertaa vähään aikaan hän saavutti Lounatuulen kiinni ja hoksasi nyt viimein vilkaista tätä kunnolla ylöspäin ja vertailla heidän koko eroaan.
"Olen sinua suurinpiirtein...", Deanoic laskeskeli ja kosketti sormellaan Lounatuulta hieman tämän olkapään alta, "...tuohon."
Siinä missä toisella oli tapana silitellä poskiaan, oli Deanilla puheenaiheen muuttamisen jalotaito. Hän tuijotti toisen posken sivelyä hetken ja jälleen, lainkaan järkeään käyttämättä, vei oman kätensä Lounatuulen poskelle ja tuijotti tuon suomuista ihoa huulet hieman mutrussa.
"Epäreilua...", hän tuumi ja veti kätensä pois, "sinulla on kauniita suomujakin." Deanoic virnisti toiselle hieman ja tuijotti omia käsiään, joiden vaalea iho ei näyttänyt hänen silmiinsä kummoiselta...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Touko 2008, 19:11

Lounatuuli

Lounatuuli käveli melko hitanin, mutta pitkin askelin, vilkaisten välillä Deanoiciin, jonka tarvitsi siirrellä eteensä sattuvia oksia pois tieltä. Lounatuuli nyökkäsi pienesti pituus huomautukselle, siitä tosiaan oli hyötyä.. Oli pituudesta melko monessakin tilanteessa hyötyä, mutta oli siitä myös haittaakin, ei päässyt niin helpolla piiloon.
Lounatuuli käänsi katseensa Deanoiciin, kun tämä saapui hänen vierelleen ja ilmoitti olevansa häntä 'tuohon' asti, tökäten samalla sormensa Lounatuulen olkapäästä vähän alemmaksi. Lounatuuli katsahti kohtaa, johon Dean oli koskenut ja sitten siitä Deaniin, verraten tämän arviota.
"aikalailla niin" Lounatuuli totesi ja samassa tunsi Deanoicin käden poskellaan.
Lounatuuli jähmettyi siinä samassa, antaen Deanin koskettaa poskeaan. Jälleen oudot kylmät väreet selässä, hyvä ettei hän kiemurrellut väreiden mukana. Hän havahtui todellisuuteen vasta kun Deanoic aloitti puhumaan. Lounatuuli tunsi itsensä erittäin kehutuksi, kun Dean sanoi hänen suomujaan kauniiksi.. no, kai sekin makuasia oli, mutta jos Lounatuulelta kysyttiin, kyllä hän piti omia suomujaan kauniimpana, mitä tavallisilla lohikäärmeillä.
Lounatuuli laski katseensa alas Deanoicin käsiin, joita tämä itse tutkiskeli. Hetken Lounatuuli tuijotti tämän käsiä, kunnes nosti katseensa ylös Deanin kasvoihin, nostaen samalla oikean kätensä hänen poskelle. Lounatuuli ei koskaan ollut kokeillut ihmisihoa ja silittikin nyt kevyesti Deanin poskea katsellen samalla tämän kalpeahkoja kasvoja.
"Ihosi on pehmeää.." Lounatuuli totesi lähes itsestään selvyyden, samalla kun laski kätensä hitaasti alas.
"Hassua..." Lounatuuli totesi itsekseen ja lähti samalla kävelemään eteenpäin, kohti kokoajan lähestyvää aroa.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 06 Touko 2008, 19:45, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron