Kirjoittaja Miwra » 03 Touko 2008, 20:27
Deanoic oli ennenkin kuullut, että hänen nimensä oli vaikea ääntää ja kirjoittaa, joten Lounatuulen aiemmin esittämä kysymys ei loukannut häntä millään lailla.
"Dean käy hyvin", Deanoic naurahti ja hoki sitä hetken, ikään kuin 'maistellen' uutta lempinimeään ja koettaen tottua siihen. Ei siinä mitään, se oli lyhyt ja ytimekäs lempinimi ja siinä oli silti hieman jäänteitä hänen oikeasta nimestään. Eli varsin täydellinen kutsumanimi ja vieläpä lyhyt ja helposti äännettävä.
Deanoic sai muuta mietittävää, kun Lounatuuli aloitti muodonmuutoksensa. Hän ei osannut kuin tuijottaa tätä suorastaan haltioissaan, eikä osannut lopettaa tuijotustaan edes silloin, kun nyt hänen edessään seisova kaksimetrinen Lounatuuli kysyi kysyttävänsä.
"Tuo oli uskomatonta", Deanoic henkäisi ja laski viimein katseensa hieman nolostuneena. Oli hänkin yksi tohelo, kun ei osannut peittää tunteitaan vaan tuijotti vain toista varsin törkeästi.
"En ole 'tavallinen' ihminen", Deanoic mutisi ja koetti miettiä sanoilleen jotain arvoituksellista muotoa niin, ettei hänen tarvinnut suoraan kertoa olevansa ihmissusi. Vaikkakin Lounatuuli tulisi sen aika varmasti arvaamaankin.
"Sanotaanko, että minun "kykyni" tulee esiin öisin", hän mutisi hiljaa ja tuijotti nyt mieluummin maata vierellään kuin Lounatuulta, "Tai no, se mikään kyky ole, vaan kirous..." Deanoic hengähti hieman surullisena, mutta sai vedettyä kasvoilleen taas pienen hymyntapaisen, mutta jos hän olisi kohottanut katseensa, hänen silmänsä olisivat varmasti antaneet hänet ilmi. Deanoicin silmät pettivät hänet aina, niistä näkyi kaikki tunteet läpi, mikä sai hänet joskus raivostumaan ja nostatti halun puhkaista nuo kaksi ketaletta. Kuitenkin hän oli oppinut arvostamaan näköaistia sen verran, ettei ollut vielä puhkaissut silmiään...
//Saanen luvan käyttää antamaasi Deanoicin lempinimeä jatkossa? Itselleni ei todellakaan tullut minkäänlaista kutsumanimeä mieleen 8D//