Tuulta Aroille

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Miwra » 11 Touko 2008, 20:57

Deanoic oli muuttunut takaisin ihmismuotoonsa jo hetki sitten, muttei jaksanut nousta ylös. Hänellä ei myöskään ollut aavistustakaan, kuinka kaukana aroista oli. Sen hän kuitenkin tiesi, että täytyisi pian nousta ylös ja lähteä etsimään aroja, koska missä arot, siellä myös hänen vaatteensa. Itsekseen hän kirosi ja oli aikeissa nousta ylös, jottei paikalle eksyisi kukaan, jota hän ei alastomana tahtoisi tavata. Ja mihin hän oli Lounatuulen jättänyt? Oliko tämä ollut hänen seurassaan koko yön? Dean muisti vain pieniä pätkiä siitä, mitä oli tapahtunut yön aikana.

Hän kuuli läheltä karjahduksen ja nousi ylös kylkeään pidellen. Siihen sattui ja jos tarkkoja oltiin, siinä näytti olevan haavakin. Ehkä hän oli sutena ollessaan vahingossa raapaissut itseään. Haava ei onneksi ollut kovin syvä.
Deanoic nousi istualleen ja huomasi Lounatuulen parin metrin päässä kivestä, jonka vieressä hän oli.
"Huomenta", hän mutisi ja hieraisi otsaan, johon oli siihenkin tullut uusi, hentoinen haava, "Et tahtoisi hakea vaatteitani? Ne ovat todennäköisesti siellä kukkulalla, kiven luona..." Deanoic kysäisi nolona ja tunsi poskiensa helottavan. Hän tuijotti maata ja varmisti, että vartalonsa arimmat alueet eivät olisi aivan toisen nähtävinä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Touko 2008, 17:05

Lounatuuli

Deanoic olikin lähempänä mitä hän oletti.. Hän vilkaisi äänen suuntaan kuullessaan Deanoicin puheen, mutta käänsi päänsä sitten pois, niin että näki vain sivusilmällä Deanoicin.. ihan vain kohteliaisuus syistä. Deanoic pyysi lounatuulta tuomaan vaatteensa. Lohikäärme nyökkäsi pienesti ja lähti kävelemään kohti kukkulaa, kunnes lähti jälleen pitkin loikin kiitämään.
Ei aikaakaan kun Lounatuuli saapui kukkulalle ja etsi Deanoicin vaatekasan, koppasi sen käsiinsä ja lähti takaisin päin. Ei mennyt edes viittä minuuttia, kun Lounatuuli jo palasi takaisin Deanoicin luokse ja käveli lähemmäksi. Kävellessään hän katsoi sivulle ja piti Deanin vaatteita edellään, pitäen käsiään suorana. Lopulta hän ojensi vaatteet Deanille, pitäen katseensa yhä sivulla ja kääntyi lopulta selin häneen ja käveli vähän kauemmaksi.

"hehe.. olen kuullut etteivät ihmissudet muista mitään yöstä sutena... olen myös kuullut että jos juo liikaa alkoholia, ei muista mitään yön tapahtumista.. liekö näillä mitään yhteistä, sitä en tiedä" Lounatuuli sanoi lopulta, koittaen pitää puhetta yllä.
"olet muuten aika suloinen sutena" Lounatuuli huomautti, vilkaisten pienesti olkansa yli ja jatkoi "Mutta sitten toisiin aiheisiin.. minun pitänee lähteä käymään haltijoiden kylässä.. joten ajattelin että voisit tulla mukaan, mikäli haluat?" Lounatuuli sanoi pitäen yhä selkänsä kohti Deania.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 12 Touko 2008, 17:21

"Kiitos", Deanoic mutisi hieman häpeissään vieläkin ja kiitti toista siitä, ettei tämä ollut jäänyt tuijottamaan, kuten joiltakin toisilta olisi voinut olettaa. Lounatuuli kuitenkin osasi olla ystävällinen.
"En tiedä, mutta minä en muista paljoakaan yöstä", Dean mutisi ja katsoi sitten Lounatuulta, "En kai tehnyt mitään kovin hävettävää?" Hän sitten varmisti ja nousi ylös vetäen housuja jalkaansa.
"Ehm...No kiitos", hän naurahti ja veti sen jälkeen paidan ylleen, "Mutta tämä on ehdottomasti noloin aika päivistäni..." Dean virnuili edelleen ja häpeä väistyi pikkuhiljaa.

"Haltijoiden kylässä?" Deanoic kysyi ja käänsi katseensa Lounatuuleen, koettaessaan samalla vetää saappaita jalkoihinsa, "Se kuulostaisi hienolta. Ei kai siitä haittaa ole, jos tulen mukaan?" Hän varmisti ja nakkasi vielä paidan ylleen ja viitan harteilleen.
"Pukeissa!" Hän sitten hihkaisi, jotta Lounatuuli tietäisi hänen saaneen vaatteet ylleen, eikä tämän tarvitsisi enää vältellä häntä. Deanoic tunsi olonsa kumman pirteäksi, vaikka hän usein oli väsynyt aamuin ja tahtoi heti nukkumaan. Tämän hetkinen olotila saattoi kuitenkin johtua siitä, että hän oli nukkunut ennen kuin oli lähtenyt aroille seikkailemaan...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Touko 2008, 18:52

Lounatuuli

"et, et sinä mitään hävettävää tehnyt" Lounatuuli sanoi kääntyessään ympäri, kun Deanoic oli hihkaissut olevansa pukeissa.
"ja ei siitä haittaa ole, ei ainakaan minun mielestä. Haltijat saavat ajatella mitä ikinä itse haluavat, mutta en usko että ketään haittaa jos kuulevat sinun olevan minun seurassa" Lounatuuli sanoi kävellessään lähemmäksi.
Tosiaan, ei siitä pitäisi olla haittaa, eihän? Olihan Deanoic puolueeton ja tavallaan hän kuului taruolentoihin enemmän mitä ihmisiin.. ihmiset kun eivät nähneet mitään armon arvoista ihmissusissa tai vampyyreissa, vaikka nämä olivat enemmänkin ihmisiä kuin haltijoita.

"No, mennään" Lounatuuli sanoi lopulta ja lähti kävelemään syvemmälle metsää.
Hänen 'suunnistamisensa' näytti enemmänkin pelkältä harhailulta pitkin metsiä, mutta hän tiesi salaisuuden miten haltijoiden kylään löysi.. sinne ei löydetty, sinne eksyttiin! Toki piti olla oikealla kohtaa metsää, jotta voisi eksyä kylään, mutta eiköhän sekin paikka löytyisi kun tarpeeksi kauan harhailisi.. olisihan hän voinut myös lentää Deanoic selässään, mutta välillä oli hyvä käyttää jalkojaankin.
"älä sitten yritä pistää reittiä mieleen tai edes etsiä kylää.. muuten emme löydä sinne" Lounatuuli huomautti Deanille ja käännähti pienesti tätä kohti.
"Entä veljesi? Varma ettei tämä huolestu, jos olet pidempään poissa?" Lounatuuli kysäisi muistaessaan, että Deanilla oli joku joka välitti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 12 Touko 2008, 19:17

"Jos heitä sitten ei haittaisi", Deanoic mutisi ja katsoi sitten Lounatuulta, "Miksi sinun ylipäätään täytyy mennä sinne?" Hän seurasi toista tämän perässä, hyppien kuitenkin mieluummin suurten kivien ja mättäiden päällä kuin kävellen normaalisti. Eteneminen siihen tapaan oli hänen mielestään mukavampaa. Hän ehtisi kävellä myöhemminkin.

"Kuinka niin emme löydä?" Deanoic kysyi, tietämättä tästäkään asiasta paljoakaan. Hän ei ollut eläissään käynyt haltijoiden kylässä, eikä tiennyt kuinka sinne edes pääsisi. Tottakai se oli joku salamyhkäinen reitti, kaikki tässä maailmassa oli salamyhkäistä, eikä itsestään selvyyksiä ollutkaan. Olihan Dean elänyt tässä maailmassa koko ikänsä, tottakai, mutta hän ei siltikään tiennyt puoliakaan sen salaisuuksista. Hän oli elänyt kaukana kylistä, haltijoista ja ihmisistä, eikä ollut perillä lähes mistään. Hän ei tiennyt sotaan johtanutta syytä, eikä hän tiennyt ketkä olivat asettuneet ihmisten puolelle ja ketkä haltijoiden puolelle. Hän oli täysin ulapalla tästä asiasta.

"Hän ei huolestu, ei ole koskaan huolestunut", Deanoic tuumi, "Hän huolestuu vasta silloin, jos en ole iltapäivällä majatalossa, mutta nythän on hädin tuskin aamu!" Hän sanoi käsiään kummallisesti levitellen ja hyppäsi jälleen yhden suuren kiven päälle. Hän käänsi katseensa Lounatuuleen, katsomatta sen suuremmin ympärillään olevaa metsää, jottei vahingossakaan painaisi paikkoja mieleensä turhan tarkkaan...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Touko 2008, 16:38

Lounatuuli

Deanoic ei selvästikkään ollut tietoinen miten haltijoiden kylään löysi.. no, jos tämä olisi ollut tietoinen, niin kai tämä olisi sen jo jotenkin ilmaissut.
"Näet sitten" Lounatuuli vastasi pienesti hymyillen Deanoin kysymykseen siitä, miten he eivät löytäisi perille jos etsittäisiin.
"Ja minun pitää mennä koska Aran kutsui. Hänellä on kuulemma jotain tärkeääkin asiaa, jota ei voi unissa kertoa.. siis hänhän osaa ilmestyä toisten uniin, jos sitä et tiennyt" Lounatuuli selitti vilkaisten Deanoiciin kävellessään.

Aamu alkoi pikku hiljaa jo valjeta, heidän kävellessään syvemmälle metsään. Aurinko nousi pikku hiljaa ylemmäksi, tosin siitä ei vielä näkynyt melki mitään.. Aurinko näkyi metsässä vain sen ollessa korkealla taivaalla.
"hmm.." Lounatuuli aloitti ja pysähtyi hetkeksi vilkuillen ympärilleen "en tiedä siitä, kuinka paljon sinä kerkesit yöllä mutustelemaan pupuja, mutta minulla on nälkä.. viimeksi söin sinun tuomasi jäniksen, eikä siitä pahemmin vatsantäytettä ollut" Lounatuuli sanoi siirtäen pitkiä hiuksiaan pois kasvoiltaan.
"joten.. autatko hankkimaan jotain aamupalaa?" Lounatuuli kysyi, kuunnellen sivukorvalla josko jossain lähellä olisi ollut saalista.. tässä vaiheessa Lounatuuli kadehti Deanoicin hajuaistia, siitä olisi voinut olla hyötyä juuri nyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 13 Touko 2008, 17:12

"Kuningas vai?" Deanoic kysyi kulmiaan pienesti kohottaen, "Toivottavasti läsnäoloni ei häiritse tärkeää...tiedonantoa?" Hän mutisi takellellen lauseen muodostuksensa kanssa.
"Uniin? Hui...", hän sitten naurahti ja tunsi olonsa tärkeäksi jo pelkästään siitä, että pääsisi vierailemaan niinkin tärkeän ja mahtavat taidot omaavan haltijan valtakunnassa. Hän tuijotti hetken eteensä silmät suurina ja kohotti sitten katseensa Lounatuuleen; "Ja saanko minä tavata hänet?" Toiveikas ilme kohosi hänen kasvoilleen ja hän otti kasvoilleen parhaan koiranpentu(tai tässä tapauksessa sudenpentu)ilmeensä. "Kilttiii..."

"Olenko minä tuonut sinulle...", Deanoic mutisi ja virnisti omahyväisesti. Voitontunne valtasi hänet, kun hän huomasi voittaneensa suden. Hän siis oli pystynyt hallitsemaan sitä...ainakin hieman...Täysin tuntemattoman seurassa se tuskin kuitenkaan olisi niin ystävällinen kuin mitä Dean oletti sen Lounatuulen seurassa olleen.

Deanoic tuumi toisen ehdotusta hetken ja tunsi olevansa pystyvä auttamaan. Hän nappasi tikarin vyöltään ja nuuski hetken ympärilleen.
"Tahtooko arvon herra aamiaisensa elävänä vai kuolleena?" Sitten hän hyppäsi alas mättäältä ja lähti hiippailemaan eteenpäin. Tähän ei pelkkä jänis auttaisi, mutta Dean oletti, että muutama peura voisi saada lohikäärmeen vatsan täyteen.
"Minusta tuntuu, että niitä on muutama kappale tuolla päin...", hän sitten tuumi ja käänsi katseensa Lounatuuleen, "Kisataan? Kumpi saa ensin yhden peuran!" Hän virnisti sitten ja lähti juoksun kanssa syvemmälle metsään. Hänellä itsellään ei kylläkään ollut lainkaan nälkä, mutta tottakai hän olisi valmis toista auttamaan.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Touko 2008, 10:38

Lounatuuli

Lounatuuli mietti hetken aikaa Deanin kysymystä siitä, saisiko tämä tavata haltija kuninkaan.. tuskin se haittaisi, ei Lounatuuli siinä mitään outoa nähnyt, eikä häntä ainakaan haitannut, mikäli Deanoic roikkuisi mukana. Siinä samassa kun hän mietti asiaa, häneltä meni lähes kokonaan ohi Deanin puheet, kunnes puheeksi tuli aamiainen! Lounatuuli vilkaisi Deanoiciin ja ennen kuin hän ehti mitään vastata, Deanoic ilmoitti kisan alkaneeksi.
Lounatuuli jäi hetkeksi hämmästyneenä tuijottamaan Deanoicin perään, kunnes otti pari juoksu askelta ja lähti loikkimaan tämän suuntaan.
"Vai kisa.." Lounatuuli sanoi ääneen loikkien hetken aikaa Deanin tahtiin ja lisäsi sitten vauhti ja lähti eri suuntaan "Saamasi pitää!" Lounatuuli huudahti ja siirtyi loikkimään pitkin puiden oksia.

Peuroja ei näkynyt hetkeen, kunnes Lounatuuli näki pienen lauman kauriita alapuolellaan... no, kai se oli ihan sama oliko saalis peura tai kauris, hällä väliä. Lounatuuli hypähti alas puusta, siinä samalla muuttaen muotoaan lohikäärmeeksi ja iski suuren kitansa suoraan kauriiseen.. olihan se julmaa ja salakavalaa, mutta minkäs teet. Lohikäärmeille se oli aivan sama pitikö näiden saaliit siitä että joutuivat murskatuiksi vai ei. Muut kauriit juoksivat pakoon minkä kerkesivät, samalla kun Lounatuuli laski kuoleen saaliinsa maahan ja nuoli suupieliään verestä. Nyt oli hieman hankalaa.. näin isona olentona olla metsässä, mutta kyllä se onnistui kun luikerteli puiden väliin.
Lounatuuli päästi jälleen matalan, pitkän kutsuhuudon ja jäi odottamaan että Deanoic vastaisi tai ilmaantuisi paikalle.. ei hän voisi syödä vielä ennen kuin todistaisi Deanille että oli saanut jotain! Tosin Lounatuuli ei ollut varma oliko Dean jo saanut saalista, mutta sen näkisi sitten... jahka Dean pääsisi paikalle, hän voisi kertoa mielipiteensä haltija kuninkaan tapaamisesta tälle, se kun jäi nyt vähän sivummalle kisan takia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 14 Touko 2008, 16:58

Deanoic luotti täysin hajuaistiinsa, koska se oli hänen kuuloaan parempi ja tottakai, sudelle nopea keino löytää syötävää isommallekin olennolle. Hän vilkaisi sivusilmällä mihin suuntaan Lounatuuli katosi ja virnisti työntäen tikarin takaisin vyölleen. Jos hänen suunnitelmansa onnistuisi, Lounatuuli saisi tappaa eläimen itse.
Dean huomasi peuran noin 50 metrin päässä ja päätti lähestyä sitä vastakkaisesta suunnasta, jonne Lounatuuli oli kadonnut.

Peura aisti hänen läsnäolonsa ja katseli ympärilleen ja Dean virnisti. Se todella voisi toimia. Hän oli nyt peuran takana ja astui esiin puun takaa. Peuran silmät suurenivat hieman ja se lähti juoksemaan pakoon, lähes siihen suuntaan jonne toinen oli juossut. Eläin oli kai turhan pelästynyt aistiakseen juoksevansa lähemmäs toista vaaraa, mutta minkäs teki kun aisti suden kannoillaan. Deanoic otti taas tavakseen mieluummin loikkia pitkin askelin mättäältä toiselle, niin se häneltä sujuisi kai nopeammin. Hän huomasi Lounatuulen vähän matkan päässä ja kirosi. Toinen oli taas ehtinyt häntä ennen ja todistanut olevansa nopeampi metsästäjä. Toisaalta, Deaninhan se täytyi juoksuttaa saalis lohikäärmeen luo, joten hänen matkansakin kertyi pidemmäksi.

Nyt peura jo aisti suuremman vaaran ja oli vähällä lähteä peruttamaan taaksepäin, etenkin kun Luonatuulen kutsuhuuto kävi, mutta Deanin äkäinen, koiramainen murahdus sai peuran lähtemään kiltisti eteenpäin.
"No, olit ehkä nopeampi, muttaah...", Deanoic sitten naurahti saapuessaan parin metrin päähän Lounatuulesta, "...Minä kesytin sen!" Hän tarttui peuraa sen sarvista ja veti sen perässään toisen luo.
"Hyvää ruokahalua?" Hän virnisti toiselle, nykäisten peuran eteensä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Touko 2008, 20:42

Lounatuuli

Ei aikaakaan kun Deanoic saapui paikalle ja myönsi häviönsä.. mutta kertoi kesyttäneensä peuran?! Lounatuuli katsoi alas Deanoiciin kun tämä talutti peuran lähemmäksi ja nykäisi peuran eteensä. Lounatuuli hymyili ja yhdellä nopealla ja voimakkaalla kaulan liikkeellä se syöksähti kohti peuraa ja teki siitä selvää yhdellä puraisulla. Sitten se pisteli poskeensa molemmat elikot, sen suuremmin ajattelematta kuinka brutaalilta se saattoi näyttää.
Lopetettuaan ruokailun hän kohotti päänsä ja nuoli suupieliään, katsellen hetken aikaa ympärilleen.
"kiitos sinulle" Lounatuuli sanoi lopulta hymyillen ja sulki silmänsä, muuttaen itsensä takaisin ihmismäisempään muotoonsa.. olihan se Deanillekkin helpompaa (näin lounatuulen mielestä) puhua jollekulle oman kokoiselleen.. tai no, olihan lounatuuli siltikin Deania hieman pidempi, mutta ainakaan hän ei ollut monta metriä pitkä lohikäärme!

"niin.. siitä Aranin tapaamisesta" Lounatuuli aloitti lähtiessään jälleen kävelemään "en näe siinä mitään ongelmaa, että sinäkin saisit tavata hänet.. sanotaan vain että olet minun seurassani, mikäli Aran ei ole tyytyväinen läsnäoloosi, saa painua tehtävineen pellolle" Lounatuuli sanoi.. no, olihan se melko törkeästi sanottu, mutta ei Lounatuuli nyt niin uskollinen ollut Aranille, että palvoisi tätä kuin ihmiset jumalaa.
"ja tuskin siitä haittaa on. olethan sentään puolueeton, mikäli olisit ollut ihmisten puolella niin se olisi ollut jo pahempi juttu" Lounatuuli sanoi lähes mutisten, vilkaisten ympärilleen... ja hänellä ei ollut hajuakaan missä päin he olivat, hyvä niin!
"heh.. voisimme tietysti lentää sinne.. mikäli sinä haluat?" Lounatuuli huomautti hymyllen ja katsoi Deanoiciin kysyvästi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 15 Touko 2008, 14:30

Deanoic seurasi toisen ruokailua sivusilmällä ja katsoi osittain muualle. Hän ei tahtonut nähdä eläimen kuolevan, mutta mikäs oli valittamaan, kun teki samaa itse joka yö. Ei hän itsekään sen parempi ollut, vaikka koettikin päivisin pysytellä kasvissyöjänä.
Lounatuulen kiittäessä Dean vain nyökäytti päätään ja hymyili pienesti, kun hänestä kerrankin oli ollut apua jossakin.

"No, jos se ei todella haittaa", hän sitten mutisi hieman häpeissään äskeistä hihkumistaan siitä, pääsisikö hän tapaamaan kuninkaan. Ei siinä mitään, hän varmaan seisoisi vain hiljaa, osaamatta sanoa mitään, mutta olisihan se silti hienoa. Hän kun ei ollut koskaan tavannut edes ketään joka oli tavannut jonkun arvovaltaisemman henkilön, paitsi nyt Lounatuulen.
Deanoic hämmästyi Lounatuulen sanoista, että Aran saisi jättää tehtävänmääräykset, jos ei huolisi Deanin läsnäoloa. Kukaan ei ollut koskaan ollut valmis sanomaan moista vain sen takia, jos joku ei hyväksyisi hänen läsnäoloaan...paitsi ehkä Movyan, mutta tämä oli eri asia. Tottakai veljet puolustivat toisiaan, mutta nyt Deanoic tunsi todella saaneensa aivan uuden ystävän, joka oli tämäkin valmis puolustamaan häntä niin kuin hän tätä.

"Ei sillä niin väliä, kyllä minä voin kävelläkin", Deanoic sanoi ja hymyili hieman kääntäessään katseensa Lounatuulesta metsään, "Toisaalta, jos emme saa painaa reittiä muistiini, niin minä en ainkaan juuri nyt muista mistä suunnasta lähdimme..." Hän katseli ympärilleen ja todellakin huomasi unohtaneensa tulosuunnan täysin. Uskomatonta! Ei hänelle niin yleensä käynyt, mutta nyt pikku kisan aloitettuaan hän oli uponnut täysin siihen ja keskittynyt löytämään Lounatuulelle syötävää...
Miwra
 


Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron