Kirjoittaja Miwra » 06 Touko 2008, 19:35
//Köh köh, siul tuli muuan kirjoitusvirhe, joka kuulostaa näin kaksimielisen ihmisen korviin varsin pervolta. Lue kirjoittamasi ensimmäinen rivi uudelleen. Siinä on kai tarkoitus lukea siirrellä, mutta siinä lukee siittellä minkä voi automaattisesti yhdistää sanaan siitellä 8DDD
Juu, öhm, tähän on parempi siunki tottua, ellet halua poistaa miut käyttäjälistasta :D En mahda pervoudelleni mitään ^^'//
Dean tunsi Lounatuulen käden poskellaan, eikä voinut estää pientä virnettä kasvoillaan. Toisen kosketus tuntui mukavalta, toisaalta, eipä Deanoicin ihoa moni ollut koskaan koskettanutkaan, koska häneen vain harva sai edes tutustua. Yleensä ne, joiden kanssa Dean suostui edes juttelemaan, olivat ihmisistä poikkeavia, koska joillekin ihmisille oli hirvittävän hankalaa hyväksyä ihmissusia.
"Se on tiedätkö, näin ihmisillä tai ainakin niiden kaltaisilla, varsin ominaista", Deanoic naurahti, toisen kommentoidessa hänen ihoaan, mutta toisaalta ei Lounatuuli välttämättä ollut tottunut pehmeään ihoon, kun tämän oma iho oli varsin...suomuista. Hän kohotti katseensa ja pälyili puiden latvojen läpi taivaalle, muttei nähnyt kuuta ainakaan sillä suikaleella, jonka puiden välistä saattoi erottaa.
Yö oli tuloillaan, samoin täysikuu, mutta Deanoic vastoin kaikkia tapojaan tunsi olonsa varsin pirteäksi. Usein hän olisi jo masentunut tässä vaiheessa ja laahustaisi eteenpäin, mutta nyt hänestä tuntui, että hän voisi kirmata ympäri metsikköä ja aroja, eikä hän väsyisi tippaakaan! Tiedä sitten mistä tämäkin pirteyden tunne johtui...
"Hassua? Mikä niin?" Deanoic kysyi ja sai taas juosta toisen kiinni, jäätyään hetkeksi pälyilemään taivasta ja miettimään.