Kirjoittaja Miwra » 06 Touko 2008, 06:57
//En tiedä pystyykö niitä sillä foorumilla lukemaan, jos ei ole kirjautunut sisään(Oo pervoa :D), mutta olen julkaissut ne muistaakseni toisella foorumillakin.
Totta kai niistä saa semmosia piirrellä, vaikka molemmista 8D//
"Niin no, siinä olet kyllä oikeassa", Deanoic naurahti ja tuijotti käsiään, puhdistellen kynnenalusiaan, kun ei keksinyt mitä muuta olisi voinut tähän väliin sanoa. Hän vilkuili välillä kattoa, toivoen näkevänsä sen läpi, jotta tietäisi sanoa vieläkö ihmiset jaksoivat etsiä lohikäärmettä metsästä. Toisaalta, Lounatuulihan oli ihmisten silmien edessä muuttanut itsensä lohikäärmeeksi, joten ehkä nuo toivoivat tämän pysyneen ihmishahmossaan ja paenneen metsään. Ehkä siinä saattoi olla ripaus järkeä, mutta oli tuo silti aika epätoivoista.
"Ihmiset eivät jaksa tehdä mitään kauaa, jos se ei heti suju", Deanoic tuumi ja oli huomannut saman Movyanissa. Hän ei ainakaan omasta mielestään ollut aivan niin kärsimätön, kuin veljensä, joka menetti hermonsa, jos kompastui samassa kohdassa kaksi kertaa tai löi varpaansa samaan kiveen useaan otteeseen. Tosin Dean harvoin edes löi jalkaansa tai kompasteli, oli hänellä kuitenkin sen verran parempi näköaisti kuin 'normaalilla' ihmisellä.
"Toivottavasti, ei huvittaisi päätyä vartaaseen heti ovella", Deanoic totesi, vaikkei epäillytkään ihmisten syövän heitä, mutta olipahan ainakin keksinyt mielestään oivan lauseen kuvaamaan tilannetta, jos he jäisivät kiinni...
Hän seurasi Lounatuulta ulos ja tiesi muutaman kerran ilmaa nuuhkaistuaan, ettei ihmisiä olisi lähistöllä. Ihmiset kyllä haistoi varsin helposti, ainakin jos oli hyvä hajuaisti, mikä oli ihmissusille ominaista.
"Hän ei ole valmis puolustamaan itseään minua vastaan, koska pelkää satuttavansa", Dean sanoi. Movyan oli kerran itsepuolustuksena lyönyt häntä miekallaan ja oli seuraavana aamuna ilmaissut haluttomuutensa tehdä sitä uudestaan.
Tosin, vuosien varrella Deanoic oli oppinut hallitsemaan suttaan jopa öisin sen verran, että heti loikkisi jokaisen kimppuun, mutta jos vastaan tuli joku täysin tuntematon, niin silloin hän ei pystynyt enää itseään estämään. Nyt hän saattoi vain toivoa, että yön tullessa susi hänessä olisi jo tunnistanut Lounatuulen, eikä edes koettaisi haastaa riitaa tämän kanssa. Vaikka susi kyllä saattaisi tunnistaa lohikäärmeen oli tämä ihmismuodossa tai ei...
//Minun käsitykseni ihmissudesta ei sitten ole samanlainen kuin HP- elokuvissa, eli se ei ole sellainen iso ja julmannäköinen, lähes karvaton. Pyh, pyh, ihmissusi on sudennäköinen, mutta hieman sitä suurempi. Niinh 8D//