Kirjoittaja Mori » 10 Marras 2015, 11:34
Celebri antoi miehelle suukon,johon Un vastasi hyvillä mielin. "Kiitos, nähdään illalla." Un totesi ja suukotti vielä tyttöä otsalle. Hän luetteli tytölle vielä muutaman asian, ennen kuin astui ovesta ulos ja lähti käppäilemään siitä. Toisaalta Un muutti muotoaan hyvin nopeasti ja lähti lentämään. Hän kyllä meni kylän suuntaan ja hakisi ensimmäisenä töitä, jos niitä saisi. Sitten hän kävisi jututtamassa henkilöitä, jotka kykenivät magiaan. Hän tarvitsi kovasti heidän apuaan.
Un oli onnekas, hän oli kierrellyt kylillä, tuijotellut työn tekijöiden tapaa tehdä töitä ja katsonut kuka osasi tehdä työnsä hyvinkin huolellisesti sekä hyvin. Hän oli omaksunut heidän työtapojaan ja mennyt ehkä välillä liiankin lähelle katselemaan. Sitten Un oli mennyt ja kysellyt töitä, näyttänyt osaamistaan ja saanut sitä. Hän oli onnekas saadessaan töitä ja pääsi aloittamaan heti. Töiden jälkeen mies oli keskittynyt velhon tai magian omaavaan. Kysellyt ja kierrellyt, kunnes oli löytänyt. Hän oli ensin tutkinut ja kysellyt. Hän ei luottanut, mutta kysyi jahka tämä pystyisi hänelle muutaman neuvon antamaan. Neuvojen avulla Un halusi yksinään harjoittaa taitojaan. Hän harjoitteli neuvojen mukaan illalla metsässä katsellen itseään veden heijastuksesta.Muutoksia ei ollut kovinkaan paljon ja vehjo jolta Un oli kysynyt oli sanonut sen vain tekevän illuusion hänelle. Ei muuttavan häntä fyysisesti, mutta illuusio kelpasi Unille hyvin. Sen avulla hän pystyisi edes jotenkin peittämään oudot paikkansa ja näyttämään ihmiseltä.
Kun aurinko oli jo pitkään laskenut Un palasi kotiin. Hän avasi oven ja huikaksi sisään iloisesti: "Kotona ollaan!". Päivä oli ollut sinällään raskas, mutta aarnikotka käsitti nyt miten raskasta Alriksella oli, sillä hän oli isäänsä paljon vahvempi ja sen takia kesti hyvin rasitusta. "Missä isä?" hän kysyi kun ei nähnyt missään Alrista. Hän kääntyi ovella katsomaan peräänsä. Hän ei katellut eteensä vaan kilometrien päähän. Hän katseli silmät siristellen. "Johan on... Se ukko ei mene huomenna minnekään..." Un mutisi ennen kuin kääntyi ja hänen kehonsa alkoi muokkautua sillä samaisella sekunnilla. Valkeat karvat ja sulat peittivät hänen vaatteensa ja koko suhde alkoi muuttua. Aarnikotka juoksahti hetkellisesti, ennen kuin se levitti siipensä ja iski siipiään hyvin voimaakkkaasti, niin että talon pihalla olevat asiat heilahtivat kumoon ja osa kaatui. Un nousi ilmaan ja lensi niin nopeasti kuin pystyi kohti päämääräänsä.
Hän noukki nokkaansa muutaman kilometrin päässä makaavan haltian ja heitti selkäänsä lentäen kotiin. Talon eteen hän laskeutui ja muuttui takaisin pidellen Alrista käsivarsillaan. Haltia oli heikon näköinen, mutta Un tiesi jo mistä se johtui oikein hyvin. "Celebri, käy tekemässä lämmintä vettä." Un pyysi ja tuli sisään isä sylissään. Hän laski haltian omaan vuoteeseensa ja katseli tuon kuntoa. Liikaa työn rasitusta ja liian aikaisia ja myöhäisiä päiviä. Hänen tosiaan piti ottaa vastuuta ja alkaa työskentelemään urakalla, jotta Alris ei olisi näin puhki.
Lämpimällä vedellä ja liinalla Un neuvoi Celebriä siivoamaan isänsä naaman ja yläkropan. Hän tekisi sillä aikaa keittiössä hieman lisää lämmintä vettä, jotta he voisivat juottaa miehelle vähäsen rauhoittavaa ja lääkitsevää teetä. "On siibnäkin isä, kun ei tiedä omia rajojaan..." Un moitti, mutta hänen äänessään kuului enemmänkin pelko. Pelko isänsä terveyden puolesta.