Sivu 6/6

Re: I'm only me

ViestiLähetetty: 18 Marras 2015, 18:19
Kirjoittaja Janni
"Hepulia?" Celebri kysyi hymähtäen. "Onhan tämä hieman outoa ja sekavaakin vielä, mutta ehkä ajan kanssa ymmärrän." Tyttö vastasi. "En ole kuitenkaan enää peloissani." Tämä vielä myönsi.
Ajatukseen oli vain totuttava, että hän oli kahden olennon fuusio. Sitä Un ei ollut kertonut miksi nämä kaksi olentoa olivat päätyneet yhteen, mutta tyttö luotti siihen, että mies kertoi kaiken minkä tiesi.

Celebri hymyili Unin leveälle hymylle, ennen kuin päätti nousta ylös paikaltaan ja mennä halaamaan tuota.
"On helpottavaa tietää, että olet silti rinnallani, vaikka olenkin... outo ja mutkikas." Celebri kertoi, nostaen katseensa ylös mieheen päästämättä irti. "Rakastan sinua." Tyttö totesi hymyilen aurinkoisesti.

//Ei kyllä mulla tällä hetkellä mitään ideoita pukkaa mieleen :D Et jos sul on jotaki nii toki, mut jos ei nii tähän on ihan hyvä päättää tähän :3 //

Re: I'm only me

ViestiLähetetty: 18 Marras 2015, 21:29
Kirjoittaja Mori
Celebri oli helpottunut. Un ymmärsi sen ja hymyili tytölle, kun tuo tuli halaamaan häntä. Tuon selittäessä siitä, kuinka hän pysyi Celebrin rinnalla sai mies vain lisää syytä hymyillä. "Celebri, minu pitäisi sanoa, että olen paljon onnekkaampi kuin sinä, kuin uskotkaan. Minulla kun ei ole muita ja sinä pelastit minut yksinäisyydeltä, jota podin itseni kanssa. Etkä sinä ole yhtään mutkikaampi kuin kinäkään." Un lausahti hellästi ja halasi takaisin tyttöä.
Hän nosti tuon ylös syliinsä ja suuteli tuota uudestaan ja uudestaan. "Minäkin rakastan sinua." Un sanoi ja laski päänsö tytön rintaa vasten, kun oli nostanut tytön syliinsä. Siinä hän lepuutti päätään kaikessa rauhassankuunnellen tytön sydän ääniä.

Aarnikotka oli onnekas. Hän tiesi sen hyvin, mutta murtuiko onni joskus? Ehkäpä, mutta se saisi odottaa. Olihan aarnikotka ja perhosnaama melko outo yhdistelmä ja Alris saisi unohtaa lapsenlapset, jos niitä kaipasi. Toisaalta olihan se aina se mahdollisuus, ettei lapsi koskaan olisi heidän. Jos joskus lapsi tulisikin aivan jostain muualta mistä sitä ei etsisi. Vielä yksi mutka matkaan, joka tietysti oli se, että Un tunsi plevansa enemmän eläin, kuin älykäs kaksijalkainen.

//Juu, eipä mulla pukkaa uusia ideoita päästä, että Kiitosta pelistä ja sitten ku pukkaa niin otetaan peliä :D