Kirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2015, 20:31
Edna
Kesä oli jo vaihtumassa syksyyn, vaikka lämpimät päivät vielä hellivätkin valtakuntaa. Sellainen päivä oli tänäänkin, auringon paistaessa mukavasti pilvettömältä taivaalta ja sää oli muutenkin kovin tyyni. Täydellinen sää siis käydä pidemmälläkin reissulla, jos Ednalta kysyttiin.
Jo viikon tyttö oli tuskastellut, mitä tekisi rakkaan ratsunsa kanssa. Se oli ollut jälleen lainassa Ednan isällä, sotilaan tarvitessa ratsun matkalleen. Matkalla oli sattunut yhteenotto, jossa Apollo oli haavoittunut. Kykeni kuitenkin kantamaan ratsastajansa takaisin kotiin, mutta haavoittumisen myötä oli Apollo alkanut käyttäytymään oudosti. Se selvästi aristi kahta etukaviotaan, seisten toisinaan jopa takakenossa. Siitä ei ollut varsinaisesti mihinkään työhön, Ednan tietenkin huolestuen ratsunsa puolesta. Alf oli tietenkin ehdotellut heti elukan lopettamista - ei heillä ollut varaa eläinlääkäriä vaivata jo vanhemmanpuoleisen ruunan takia, puhumattakaan mahdollisista hoitokustannuksista! Kaupungissa kun kaikki oli hieman kalliimpaa, syystä tai toisesta...
Edna ei tietenkään tähän suunnitelmaan suostunut, vaan lähti jälleen äitinsä lähipiirin kautta etsimään apua, joka ei mahdollisesti niin kallista olisi. Kiertelevät mustalaiset kun osasivat kertoa parhaista paikoista, aina kun apua tarvitsi asiaan jos toiseenkin. Kävi ilmi, että aroilla, lähellä metsien reunaa sijaitsi hevoskasvattajan tallit, joilla hoidettiin myös sairaita hevosia. Ystävällisesti eräs vanhempi herrasmies tätä paikkaa suositteli, kertoneensa hoidattaneensa oman vankkurihevosensa siellä joskus. Näytti jopa vanhalta kartalta paikan, jossa tallit suurin piirtein sijaitsivat. Olihan sinne matkaa, mutta eiköhän tuo onnistunut! Mitä vain, jotta Apollolle apua saisi.
Niinpä, seuraavana aamuna Edna oli lähtenyt aikaisin liikkeelle. Ylle oli heitetty tummanruskea, leveälahkeinen housuhame, jonka puntit oli pussitettu ruskeiden saapikkaiden sisään. Jälleen kerran sideharsolla Edna oli sitonut rintavarustuksensa litteämmäksi ja heittänyt ylle löysän, valkean pitkähihaisen ja sen ylle vielä vaaleanruskean T-paita tunikan. Kaiken tuon ylle heitettiin vielä hupullinen viitta, jolla sai mukavasti päänsä piiloon. Hiuksensa tyttö sitoi löysälle nutturalle, toivoen tällä kokonaisuudella näyttävänsä nyt mahdollisimman vähäpätöiseltä - ja mielellään miespuoliselta. Olkalaukkuun otettiin mukaan mahdolliset matkaeväät ja pieni rahapussukka, jonka sisältö toivottavasti riittäisi mahdollisen hoidon kustantamiseen. Vyölle kiinnitettiin vielä tikari, josta tuskin olisi paljon apua, jos Edna pulaan joutuisi. Mutta, olihan hänellä magiansa, jolla luulisi kyllä pärjäävän.
Apollo ruokittiin ennen lähtöä ja Karen jätettiin Ednan äidin, Helgan hoidettavaksi. Edna oli lähtenyt varhain aamulla, jotta ehättäisi takaisin kaupunkiin ennen pimeää, toivon mukaan. Olisihan se ollut fiksumpaa lähteä jonkun kanssa matkaan, mutta ei Ednalla varsinaisesti ollut ketään, jota matkalle pyytää. Opettajansa oli kiireinen hovissa, isänsä taas kiireinen sotilaan työtä toimittaessa. Kalma taas ei voinut päivällä liikkua ja yöllä talleilla vieraileminen ei tullut kuuloonkaan, sillä todennäköisesti hevoskasvattaja nukkui yönsä, eikä kukkunut kuin mikäkin yöeläin! Äitiään hän ei voinut pyytää mukaan, sillä pitihän jonkun katsoa Karenin perään. Joten, yksin se täytyi mennä. Tuskin mitään pahaa sattuisi, jos hän yleisiä teitä kulkisi niin pitkään kuin mahdollista.
Alkuunsa Edna oli koittanut ratsastaa Apollolla, ilman satulaa, vain suitsien kanssa. mutta kun kaupungista oltiin pois päästy, alkoi hevosen meno tuntua niin tuskaiselta, että Edna laskeutui suuren ruunan selästä ja tyytyi taluttamaan tuota vierestä. Hevosella oli itsellään jo niin paljon painoa, että tuo tuskin kaipasi yhtään enempää painolastia kipeiden koipiensa päälle. Kaiken lisäksi hevonen ontui toista etujalkaansa haavan takia, joka yhteenotossa oli tullut ryntääseen.
Matka sujuikin hyvin Apollon määräämään tahtiin, Ednan tosin eksyen suunnittelemaltaan reitiltä muutamaan otteeseen. Mutta lopulta kuitenkin taipaleen jälkeen horisontissa alkoi näkyä rakennuksia metsän reunalla, noidanalun suunnaten kohden niitä. Toivottavasti kyseessä oli hänen etsimänsä paikka, mutta mikäli hän paikasta erehtyi, voisihan hän aina tietä kysyä. Lähestyessään rakennuksia huomasi Edna ensimmäisenä aitaukset, joissa hevosia oli. Hyvä, ehkä tämä oli oikea paikka! Joskin... Nyt kun tarkemmin katsoi ja lähemmäs pääsi, suurin osa hevosista näytti olevan täysin vapaana? Ilman aitoja, saatikka naruja. Ihan kuin nuo olisivat olleet villihevosia, jotka paikalla vain sattuivat laiduntamaan. Se oli jo tarpeeksi kummallista, mutta Edna päätti silti lähestyä tuota rakennusta, joka selvästi talleilta näytti. Apollo tietenkin kävi hörähtelemään muiden hevosten lähettyvillä, pysyen kuitenkin muuten kovin rauhallisena, seuraten kiltisti omistajaansa.
"Huhuu!", Noidanalku kävi viimein huudahtamaan päästessään tallirakennuksen luo, avonaiselle oviaukolle, "Onko ketään paikalla?", huhuili lisäksi, jääden odottamaan jonkinlaista vastausta jostain suunnasta. Jos ei tallilta kuulunut mitään, pitäisi kai tarkistaa toinen rakennus...
// Janniii. katso tätä tekstin määrää. hups //