Sankarin tarvetta // Janni

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Marras 2015, 17:20

Nathala

Kuolevan ruohon ja tunkkaisen mullan tuoksu tunkeutui naisen sieraimiin ja tuntui tukahduttavalta. Läheinen tutustuminen maankamaraa kohtaan ei ollut täysin vapaaehtoinen Nathalan tumpsahdettua suoraan pärställeen aron lyhyeeseen heinikkoon. Kädet hidastivat vauhtia sen verran ettei turpa ollut ensimmäisenä kosketuksissa maata vasten, mutta siltä se kyllä tuntui. Pään helinästä huolimatta nuoren oloinen nainen kiepsahti automaattisesti kyljen kautta jaloilleen, vaikka ylös nouseminen olikin hieman vähemmän sulavaa. Tämä päivä oli sujunut varsin mukavasti ennen kuin nuo kolme olivat ilmestyneet kuvioihin. Oikeastaan Nathala ei ollut uskonut noiden vaivautuvan oikein lähtemään tuon perään, kun oli jo päiviä sitten onnistunut seikkailemaan turhan lähelle ristinritareita. Toisin oli kuitenkin käynyt ja nämä uskaliaat herrat olivat yhyttäneet naisen aroilla, yllättävän lähellä haltioiden kaupunkia, joka kohosi keskellä aroja ja jonne susilainen oli ollut menossa. Matka oli kuitenkin katkennut kun herrat hevosineen olivat ilmestyneet paikalle ja vaikka Nathala osasikin juosta nopeasti ei sentään hevosta päässyt pakoon. Susilainen ei ollut ihan varma mikä tuon oli kaatanut maahan, tavallinen isku se ei ollut ollut, joten epäili suuresti taikuutta. Oli miten oli, sinne oli päädytty ja nyt kun nainen pääsi jaloilleen olivat ritarit piirittäneet tuon ja kaksi noista laskeutui yllättävän ketterästi alas hevosten selästä ottaen huomioon että noilla oli raskaamman puoleiset haarniskat päällään.

Nathala näytti sillä hetkellä täysin tavalliselta nuorelta ihmisnaiselta, mikä nostatti automaattisesti kysymyksen mieleen siitä miten nuo edes tiesivät ettei nainen ollut mitä näytti. Tietysti joku paremmin iformoitu tietäisi, että ristinritarit pystyivät aistimaan kaikkea maagista ja Nathala oli enemmän maaginen olento kuin mitään muuta. Nopea silmäily ympärille valoitti tilannetta naisen osalta, metsänraja ei ollut kaukana ja sinne saattaisi onnistua piiloutumaankin, mutta kuten todettu, hevosia ei noin vain päässyt pakoon ja kolmas ritari oli jäänyt fiksusti ratsaille siltä varuiksi, että nainen päättäisi lähteä pakoon. Kaksi muuta vetivät miekat toiseen käteensä ja kilpensä toiseensa aloittaen naisen suuntaan astelemisen selvästi kuitenkin varuillaan. Nathala irvisti itsekseen, hän ei sinänsä nauttinut tappelemisesta tai no ehkä vähän, mutta ei ollut mikään ammattilainen miekkojensa kanssa, pärjäsi paremmin jousella, mutta se makasi nyt orpona maassa lennettyään naisen kädestä tuon kaatuessa, yllättävän kauas jos tarkkoja oltiin. Susilainen kuitenkin veti katanan ja lyhyemmän version siitä käsiinsä valmiina puollustamaan itseään. Naisen oma vaatetus ei ollut kummoinen, korsettimainen yläosa oli aika avoin viileästä ilmasta huolimatta kuten myös polviin yltävä hame, joka koostui monen monesta pienestä ketjusta ja kankaisista osista. Sen kanssa oli helppo liikkua, mutta lämpöä se ei varmaankaan pitäisi ja mitä pitkiin saappaisiin tuli no ne olivat oikeastaan vain osa illuusiota. Ulkoisesti vähäpukeista naista ei ilman viileys tuntunut häiritsevän, oli pohtinutkin uusien vaatteiden hankkimista ihan näön vuoksi tai ehkä joku magiaa taitava voisi auttaa muuttamaan illuusiota. Nathala yritti kuitenkin nyt keskittää harhailevat ajatuksensa käsillä olevaan tilanteeseen, onneksi ritareilla ei tuntunut olevan kiire saaliinsa lahtaamisessa.

Ratsun selässä oleva tapaus teki jotain selvästikin, vaikka susilainen ei tiennyt mitä se oli, vielä. "Katsotaampa mitä todella olet", mies sanoi ennen kuin heitti loitsunsa naisen päälle, jolle pian selvisi mistä oli kyse. Kyseinen taika kumosi tuon yllä olevan illuusion, se oli aika vaikuttavaa jos tarkkoja oltiin, eiväthän nämä miehet edes vaikuttaneet mitenkään maagisesti lahjakkailta sotisopineen ja kaikkea. Oli miten oli naisen sormuksen ansiosta ylläpitämä illuusio haihtui ja naisen tilalla seisoi mustaturkkinen susi. No, susi joka seisoi kahdella jalalla, omisti sinisen raidan kuononpäästä selänkautta hännänpäähän ja sarvet. Pukinsarvet jos tarkkoja oltiin mitkä tekivät näystä vielä hämmentävämmän kuin se että kyseessä oli solakka susi, jolla oli kyllä humanoidinaisen rinnat jos tarkkoja oltiin. Korsetti ja hame pysyivät paikoillaan, tosin korsetti muuttui sen verran että rintoje alapuolelta tuli turkki näkyviin korsetin luiden lomasta. Paksu turkki suojasi niin kylmältä kuin vahingolta, kiitos susilaisen kaaoottisten ominaisuuksien. Kaipa nämä herrat luokittelisivat naisen jonkinlaiseksi demoniksi, ehkä olikin sitä jossain määrin, riippui kai määritelmästä. Suden kita aukesi raolleen huokauksen karatessa siitä ja terävä purukalusto välkähti samalla näkyville. Tyytyväisesti hymyilevä ratsumies oli saanut haluamansa, vaikka Nathala ymmärtänyt mitä tuo sillä nyt oli saavuttanut. Muuta kuin ritarien empimisen. Susilaisen suu kääntyi hymyntapaiseen, kikka jota tavalliset sudet eivät pystyneet tekemään ainakaan niin selvästi. "Tanssitaanko sitten vai ajattelitteko ihailla olemustani lopunpäivää?" susilainen kysäisi liikauttaen korviaan niin että tuo näytti kysyvältä. Joko naisen kyky puhua oli hämmentävää tai sitten nuo olivat muuten vain pahemman luokan yrmyjä, mutta jokatapauksessa ritarien ilmeet pysyivät vakavina, jopa ratsumiehen ilme palasi kivikasvoiseksi ja kaksi jalkaisin olevaa lähtivät hyökkäykseen höpötellen jostain pahuuden poistamisesta. Nathala käytti ketteryyttään hyväkseen ja väisti ensimmäiset iskut, mutta pidemmän päälle tässä voisi vielä käydä huonosti.
Ylva
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Marras 2015, 18:02

Eravor

Seuraten rauhassa pienen hevoslauman laiduntamista aronkupeessa, kentauri asteli verkaisesti eteenpäin. Päivä oli viileä, joten tuttu viitta oli miehen harteilla lämpöä tuomassa, jonka alla pellavainen pitkähihainen. Vyötäröllä oli nahkainen asevyö, joka ei nyt niin aseistettu ollut, korkeintaan vain yksinkertainen terän miekka, joka oli varalta mukana, jos saaliseläimet sattuisivat härnäämään hänen kaviollisia ystäviään. Rauhalliselta arot tällä hetkellä kuitenkin tuntuivat, joten ei huolta.
Vierelle tullut varsa sai ohimenevän silityksen otsalleen Eravorilta, ennen kuin nuoriori kirmasi äitinsä perään iloisesti hypähdellen. Kentauri katseli eläimen menoa hymyillen, kunnes kuuli kauempaa hörähtelyä. Mies käänsi katseensa kauempana laiduntaviin hevosiin, jotka höristelivät korviaan ja ääntelivät hermostuneina. Eravor suuntasi hevosia kohti, jotka puolestaan tulivat miestä vastaan laukaten ohi. Jokin oli hullusti. Eivät hevoset paniikissa paenneet, ne vain halusivat kauemmas äänistä, jotka kentaurikin erotti jonkin matkan päästä. Kentauri teki pienen viheltävän äänen, käskien hevoslaumaa palaamaan kotiin ja mielellään nuo niin tekivät.

Ottaen hieman vauhtia alleen, kentauri laukaksi kevyesti äänien suuntaan. Ei hän niin hyvää kuuloa omannut kuin hevoset, mutta mitä lähemmäs hän pääsi, saattoi mies erottaa metallin kalinaa. Oliko jossakin taistelu meneillään? Varmuuden vuoksi kentauri veti miekkansa esille, siitä oli kauan kun hän viimeksi oli sitä joutunut kunnolla käyttämään.
Pian näkökentässä erottui liikettä ja Eravor saattoi nähdä tumman hahmon, jota saartoi kolme haarniskoitunutta sotilasta. Mies kurtisti kulmiaan, hidastaen vauhtiaan pysytellen hetken kauempana, arvioidakseen tilannetta. Se tumma hahmo näytti sudelta, joka seisoi takajaloillaan ja oliko tuolla vaatettakin yllään? Miekkakin eläimellä oli käsissään, pukinsarvista puhumattakaan. Sotilaiden varustusta Eravor ei tunnistanut, mutta ehkä nuo olivat ihmisiä, näin ensi silmäyksen perusteella?

Kentauri ei tiennyt mistä oli kyse, kuka oli hyökännyt kenen kimpuun ensiksi ja kuka tässä oli uhka? Eravor empi ehkä pienen hetken puuttuisiko asiaan, mutta tilanne vaikutti kriittiseltä. "En pidä siitä, että verta vuodatetaan maillani!" Mies ilmoitti jykevästi, laukatessaan lähemmäs kolmea sotilasta ja tätä erikoista olentoa, pitäen aseensa valmiina.
Janni
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Marras 2015, 18:25

Äänen kuullessaan jokainen taistelupukari kiinnitti enemmän tai vähemmän huomiotaan kentaurin suuntaan. Ratsailla oleva ritari kääntyi kunnilla tuon puoleen ja kurtisti kulmiaan. "Kaksi yhden hinnalla, pojat", tuo ilmoitti vetäen oman miekkansa huotrastaan jossa se oli vielä levännyt. Nathala taas oli jumahtanut tuijottamaan paikalle tullutta olentoa. Kentauri. Ei ollut koskaan nähnyt kentauria, ei näin elävänä ainakaan ja tuo oli kieltämättä komea ilmestys. Niin se kai oli parasta ilmaista kun kyseessä näytti olevan miespuoleinen tapaus. Olihan susilainen nähnyt yhtä sun toista kummaa elämänsä aikana, etenkin kotimaassaan, joka oli astetta persoonallisempi paikka, sen nyt saattoi jo tuon omasta nykyisestä rodusta päätellä, mutta ei kentaurikaan ollut siitä tavallisesta päästä. Hevosen ja ihmisen yhdistelmässä oli jotain erityisen kiehtovaa ja samalla hyvin hämmentävää, tai siis miten hevonen ja ihminen sopivat samaan ruumiiseen? Ihmisillä oli usein sellaisia tarpeita mitä eläimillä ei ollut, kuten seksi ilman mitään lisääntymishaluja, joten miten sen sitten ynnäsi johonkin joka oli osaksi eläin? Humalainen kentauri taas voisi olla hyvin hauska näky ja... oli oleellisimpiakin asioita pohdittavan sillä hetkellä, kuten ristinritarin miekka joka havitteli naisen lihaa. Nathala väisti iskun viime tipassa ja terä raapaisi tuota, mutta paksu turkki esti sen leikkaamasta lihaa ja olihan tuon nahkakin paksu, mutta ei silti halunnut koetella kuinka kovan iskun miekasta se kestäisi. "En usko että heitä kiinnostaa", susilainen tokaisi leppoisaan sävyyn iskien katanalla samalla kun torjui toisen ritarin iskun toisella terällä. Tosin iskun voima oli sen verran kovempi kuin naisen ote että koko ase kirposi tuon otteesta ja tuo päätyi loikkelehtimaan poispäin kättään... tai tassuaan heilutellen. Susilaisella oli sormet, mutta ne muistuttivat suuresti suden anturoita, vain pidemmät ja kynnetkin niissä oli. "Auh...", Nathala mutisi ja kumartui väistäen kaulaansa suunnatun iskun. Tämä ei nyt ollut hyvä ollenkaan.

Ratsailla istuva ristinritari kääntyi kentäysin puoleen. "Jumalan nimessä olen voittoisa", tuo julisti oikeastaan enemmän itselleen kuin kentaurille. Oli nyt selvää ettei nämä Herran soturit voineet hyväksyä mitään niin irvokasta kuin kentaurit. Kolmikko tuntui olevan erityisen omistautunut kaiken 'jumalattoman' poistamiseen maailmankartalta. Ritari kannusti hevostaan liikkeelle aikoen selvästi haastaa kentaurin taisteluun.
Ylva
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Marras 2015, 18:47

Kaksi yhden hinnalla? Eravorilla ei mennyt kauaa ymmärtää mitä se tarkoitti. Nämä miehet siis halusivat päästä eroon taruolennoista? Hän kyllä oli nähnyt näisi tapauksia aikoinaan sotarintamalla, sydämmettömiä tapauksia jok'ikinen. Mikä ihmisistä teki sen pyhempiä, kuin hänestä taikka tästä turkkipeitteisestä sudesta?
Kentaurin ilme vakavoitui. Hän siis oli tämän susimaisen olennon puolella. Moni varmasti olisi miettinyt kahdesti, toinen kun näytti selvältä pedolta sarvineen ja terävine kynsineen. Mutta kentauri ei päältä päin arvostellut ketään, se oli tärkeää mitä oli sisällä, eikä susi ollut osoittanut agresiivisuutta häntä kohtaan vielä. Tuo jopa puhui hänelle, todeten ettei miehiä näyttänyt hänen sanansa liikuttavan.

Eravor saattoi sivusilmällään huomata, kuinka sarvipäältä iskettiin ase kädestä, mutta ratsailla oleva sotilas oli hänen huolenaiheensa tällä hetkellä. Tuon laukatessa tarpeeksi lähelle, nousi kentauri takajaloilleen ja iski etujalkansa voimalla maahan, näyttäen sotilaan ratsulle hieman kuka tässä olisi niskan päällä, tai eläimellisesti sanottuna kuka oli johtaja.
Samalla Eravor suojautui miekallaa, sotilaan oma vastaan, ottaen askelia sivulle, pitäen tiukan katseensa tuossa.
Janni
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Marras 2015, 21:07

Ratsumiehen hevonen selvästi ei ollut isäntänsä kanssa enää kovinkaan samaa mieltä kentaurin kimppuun käymisestä, vaikka oletettavasti oli kyse hyvin koulutetusta sotaratsusta. Jos Nathala olisi kyennyt virnistelemään kunnolla, olisi tehnyt niin. Tosin susilaisella oli omiakin ongelmia ja olisi parempi pitää silmällä niitä eikä nelijalkaista miekkosta. Joten nainen pakotti itsensä keskittymään ja iski tuohon kohdistetun iskun sivuun jäljellä olevalla katanalla. Vasenta kättä jyskytti yhä aikaisemman iskun voimasta ja vaikka Nathala ei ollut ihan niin hentoinen kuin tuon ihmisilluusiosta olisi voinut päätellä oli näillä ritareilla paljon enemmän voimaa lihaksissaan. Sitäpaitsi noihin rautapurkkeihin ei edes katanan sivallus toiminut ellei saisi tähdättyä sitä haarniskan liitoskohtiin, joita ritarit näyttivät kyllä osaavan suojella. Ketterästi tanssahteleva susilainen ehti tajutan jonkin ikävän olevan tulossa juuri ennen kuin uusi paineaalto iski tuon selälleen lennättäen jopa hieman ilmassa. Isku maahan sai ilmat katoamaan tuon keuhkoista. Ai että vihasi tuota temppua mikä se sitten olikaan. Onneksi omisti paksun kallon, mutta kyllä sen iskeminen nurmikkoon oli silti epämiellyttävää. Katana kirposi susilaisen kädestä tuon tömähtäessä maahan, mutta noukki sen vikkelästi käteensä vielä maaten selällään ja koettaen haukkoa henkeään. Sai tuotua miekan poikittain kaulansa suojaksi ritarin iskiessa miekallaan tuota kohden, tuki terän lappeaa vapaalla kädellään jotta saisi iskun pysähtymään. Tämä ei nyt tosiaankaan mennyt niin kuin piti. Oli niin huonossa asennossa ettei päässyt kunnolla puolustamaan itseään ja pian ritarin toveri olisi auttamassa naisen telottamisessa. Susilaisen kurkusta karkasi ärsyyntynyt murina ja tuo potkaisi ahdistelijaansa jaloillaan tuon alavatsaan saaden ritarin horjahtamaan taaksepäin työntäen samalla käsillään tuota pois kimpustaan. Saatuaan miehen hieman kauemmas saattoi livahtaa pakoon kierähtämällä sivulle, miehen miekka tömähti ruohoon paikkaan missä susilainen oli hetki sitten ollut. Nainen pyörähti polviensa kautta ylös liikkuen poispäin vihollisistaan yrittäen saada parempaa asemaa. Kauaa ei viitsinyt selkäänsä noille näyttää joten kääntyi ympäri astellen taaksepäin samalla kun nosti miekkaansa taas suojakseen.

Ritari hevosineen tuntui olevan ongelmissa kentaurin kanssa ja kahden muut konit olivat päättäneet ottaa välimatkaa isäntiinsä ja kentauriin. Toinen naisen kimpussa olevista ritareista huomasi toisen ahdingon ja susilaisen sijasta kääntyikin auttamaan ratsumiestä kentaurin kanssa. Tosin jalkasin tuollaista tapausta vastaan oli jotenkin tyhmää mennä, ainakin susilaisen mielestä. Ellei sitten ollut erityisen ketterä mitä ritari ei tuntunut olemaan lähinnä varusteiden takia. Nuo käyttivät enemmän brutaalia voimaa ja tarkoin suunnattuja iskuja. Iskuista puheenollen susilainen joutui taas iskemään yhden iskun syrjään ja päätyi taas potkaisemaan vihollistaan. Kynnet kirskuivat metallia vasten tekemättä yhtään damagea ja ritari onnistui suojaamaan itseensä kohdistuneen iskun kilvellään. Nathala kuitenkin jatkoi liikettään ja pyörähti ritarin selän taakse onnistuen raapaisemaan miestä olkapäähän tuon suojusten väliin mikä hankaloitti tuon kilpikäden toimintaa.
Ylva
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Marras 2015, 21:34

Eravor kuopi kavioillaan maata ja nakkeli niskojaan hevoselle, joka oli ryhtynyt perääntymään, mutta tuon ratsastaja, ei sitä eläimelle suonut. Hevonen yritti kääntyä paikallaan, mutta kiristyneet suitset eivät antaneet periksi, joka näytti olevan tukalaa eläille. Se sai kentaurin mielen paheksumaan näitä ritareita enemmän, pakottaa nyt eläin väkisin tekemään jotain mitä se ei halunnut.
Onneksi miehen uhoava olemus ainakin piti ritarin kiireisenä, yrittäessään päästä lähemmäs kentauria. Tosin se kertoi tuon tovereille, että kentaurin kanssa tarvittiin apua. Eravor käänsi katseensa suden luota kiirehtivään mieheen, joka kyllä pääsi ongelmitta hänen lähelleen, mutta sai myös nopeasti istun kentaurin etujalosta rintakehäänsä. Tosin ritarin miekka viilsi ikävästi Eravorin suojaamatonta etureittä. Viilto ei ollut liikuvuutta estävä, mutta se vuosi verta ja oli kivulias. Sille ei nyt kuitenkaan mahtanut mitään. Ritari oli iskun voimasta lentänyt selälleen maahan ja Eravor itse laukkasi tämän erikoisen suden avuksi.

Onneksi toinen oli päässyt tukalasta tilantteestaan ja näytti nyt vahingoittavan ritarin olkapäätä kynsillään. "Kuten sanoin, en pidä siitä että verta vuodatetaan maillani! Mutta se ei estä minua tekemästä niin!" Eravor julisti, puhutellen ritareita, seistessään nyt suden vieressä, valmiina auttamaan jos oli pakko.
Janni
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Marras 2015, 22:14

Kentauri liikkui helposti ja nopeasti paikasta toiseen ja oli yhtäkkiä Nathalan vierellä äristen ritareille, joista lähin näytti ottavan pakkia, yksi oli sillä hetkellä kampeamassa itseään ylös maankamaralta ja kolmannella oli vakavia ongelmia hevosensa kanssa. Kaksi muuta selvästi odottivat jotain, varmaankin hevosherran käskyä tai jotain, ainakin tuo käyttäytyi kuin noiden johtaja. Tosin sillä hetkellä manaava tapaus vaikutti naisen mielestä enemmän huvittavalta, sillä tuo ei todellakaan ollut iloinen elikkonsa erimielisyydestä. Nathala otti itse pari askelta taaksepäin katana yhä valmiina pidellen sitä nyt kaksin käsin. Hetken aikaa koko tilanne tuntui olevan pysähdyksissä, sillä ristinritarit eivät selvästikään osanneet päättää mitä tekisivät. Nuo olivat muutenkin luottaneet yllätykseensä ja varmaankin ylivoimaansa, joka oli nyt yhtäkkiä menettänyt merkityksensä. "Epäpyhät sanasi eivät meitä hetkauta", ratsumies julisti tosin sanat menettivät tehokkaasti ponnettaan kun tuon hevonen otti ja nousi takajaloilleen selvästi kyllästyneenä isäntänsä jääräpäisyyteen ja viskasi ratsastajan ryminällä selästään ottaen jalat alleen.

Selälleen rysähtänyt tapaus kampesi itseään ylös ja alkoi nyt jakelemaan käskyjä tovereilleen, joita tuli selväksi ettei perääntyminen ollut vaihtoehto. Se rasitti susilaista suuresti, sillä näitä miehiä vastaan oli hyvin hankala taistella ainakin naisen kokemuksella. Hän saattoi haistaa veren, joka valui kentaurin haavasta, kuten myös nirhautuneesta ritarista. Nuo näyttivät ryhmittyvän uudestaan ja lähestyvän nyt kaksikkoa yhtä aikaa. Päätyöpin miekka välähti kirkasta valoa ja se ei voinut luvata mitään hyvää. Susilainen etsi katseellaan kadonnutta miekkaansa ja saikin sen näkyviin. Tuo lähti vilkkaasti liikkeelle sujahtaen ritarien ohi havitellen selvästi asettaan. Ritarit tuntuivat kohdistaneet hyökkäyksensä kentauriin ja sen suojissa nainen sai napatuta tippuneen katanansa, mutta laittoi sen huotraan käyttämisen sijasta. Tuo jatkoi liikettä ja hetken saattoi näyttää siltä että olisi jättänyt kentaurin oman onnensa nojaan, mutta sen sijaan otti jousen käteensä laittaen samalla katanankin tuppeensa. Nathala käännähti ympäri jousen saatuaan ja nappasi vyöllään olevasta nuoliviinistä nuolen, jonka jännitti näppärästi jänteelle. Tähtäsi hetken ja pian yksi ritareista sai jalkansa takaosaan nuolen säärisuojuksen yläpuolelle.
Ylva
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Marras 2015, 22:34

Eravor hymähti nähdessään ritarin ratsun viimein sanovan sopimuksensa irti, vieläpä kesken tuon puheen. Tosin se ei riittänyt saamaan miehiä perääntymään ja pian nuo ottivat yhteisen muodostelman. Kentauri kuopi maata, ottaen paremman asennon, vilkaisten sivusilmällään suden puoleen. Aikaa ei ollut milekään suunnitelmalle.
Toinen teki ensimmäisen siirron juosten ritareiden ohi nappaamaan jotain maasta, kun taas sillä välin Eravor nousi takajaloilleen väistellen hyökkääviä ritareita ja iskien miekkansa suojakseen. Eravor ennätti nähdä taistelutoverinsa kaikkoavan selän, mutta sen sijaan että tuo olisi juossut pakoon, kääntyi tämä kannoillaan pidellen nyt jousta.

Yksi ritareista pakottettiin polvilleen, nuolen osuessa tuota jalkaan. Sillä välin kentauri potkaisi yhden ritareista kauemmaksi itsestään takajaloillaan, sivaltaen miekallaan toista pansarin etuosaan. Siinä Eravorin pyöriessä ja vauhkon hevosen lailla potkiessa, saattoi mies tuntea vasemman etujalkansa vihlaisevan, vanha vamma teki pientä vihoitteluaan liiallisesta rasituksesta ja pian se pettäisi jos sama rata jatkuisi.
Ei kentauri kuitenkaan aikonut näyttää heikkouden merkkejä, nyt kun tähän oli ryhdytty, ei hän lopettaisi ennen kuin mokomat päätivät jättää heidät rauhaan tavalla tai toisella.
Janni
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Marras 2015, 23:40

Pieni voitonriemu kupli susilaisen sisällä ritarin tipahdettua toisen polvensa varaan. Siitäs saivat umpimieliset öykkärit. Kentauri sai osakseen paineaaltoiskun, mutta onneksi tapauksella oli useampi jalka joten tuo tuskin kaatuisi rähmälleen, ainakin Nathala toivoi asian olevan niin. Hyvin tuo näytti puolensa pitävän ei siinä mitään, mutta tuon suojaamaton hevosenruumis voisi ottaa pahaakin jälkeä vastaan jos ritareiden miekat ehtisivät upota siihen. Naisen toinen nuoli kilahti yhden miehen suojukseen, mutta jääräpäisesti susilainen jännitti uuden nuolen ja tällä kertaa tähtäsi tarkemmin; onnistui raapaisemaan ritarin kättä. Ristinritarit eivät tuntuneet tykkäävän tästä tilanteesta ja mitä kauemmin kaksikko piti pintansa sitä epävarmemmiksi nuo tulivat. Lopulta kolmikko tuntui perääntyvän poispäin kentaurista vilkuillen jousta käyttelevää susilaista samalla. Nathala katsoi paremmaksi liikkua ja kiersi kentaurin taakse jännittäen siellä uudemman kerran jousensa. Alkoi kuitenkin olemaan aika selvää että ristinritarit olivat saaneet tarpeekseen, vaikka noiden päällikkö ei tuntunut pitävän ajatuksesta ollenkaan. Nathala ampui vielä nuolen yhteen nostettuun kilpeen koettamatta edes sen enempää osua kehenkään, toivoi ettei kentauri ollut niin verenhimoinen että lähtisi noita jahtaamaan. Naisen puolesta nuo voisivat lukkia rauhassa karkuun ja vaikka nuo tulisivatkin uudestaan tuon perään olisi tuo saanut hyvän valimatkan aikaiseksi. No, ainakin piilouduttua jonnekin. Susilaisesta tuntui että oli saanut kauniin kirjon mustelmia ympäri kehoaan ja ärsyttävän päänsäryn.

Aikansa peräännyttyä ritarit kääntyivät kun olivat varmoja siitä etteivät epäpyhät sekasikiöt hyökänneet noiden selkään. Nathala laski jousensa ja vilkaisi vierelllään olevaa kentauria. Toivottavasti toinen ei ollut vihamielinen naista kohtaan, se tästä nyt vielä puuttuisikin. Harvempi otti naisen todellisen muodon kovinkaan positiivisesti, tuon teki mieli irvistää mutta tässä muodossa se ei oikein ollut hyväksi, sillä se näytti lähinnä vain uhkaavalta. "Tuota... kiitos?" nainen sanoi hieman empien kuin tunnustellen halusiko toinen kiitosta vai naisen pään vadille kentaurin päivän pilaamisesta.

((btw kuuntelin sen biisin Eravorin esittelyssä, aivan mahti ääni sillä laulajalla ))
Ylva
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Marras 2015, 00:25

Vai että osasivat nämä peltipurkit taikoakin? Eravor joutui ottamaan askelia sivulleen, ettei kompuroisi ja kaatuisi paineaallon voimasta. Kakikko piti kaikesta huolimatta hyvin pintansa, suden ampuessa nuolia kauempaa, kun taas kentauri käytti kavioitaan ja miekkaansa. Etureiden lisäksi sai mies pienen pisto haavan hevosmaiseen kylkeensä, mutta siihen mies vastasi vain äkäisellä potkulla.
Hiljakseen kolmikolta alkoi se jumalallinen toivo hiipua ja nuo perääntyivät, samlla kun kentauri otti pari uhkaavaa askelta noita kohti, ollen kyllä valmis jatkamaan tanssia jos nuo halusivat, mutta mieli oli tainnut lopulta muuttua.
Ritareiden päästyä tarpeeksi kauas, käänsivät nuo selkänsä ja kiiruhtivat pakoon.
Ei Eravor noiden perään laukannut. Niin kuin hän oli sanonut, hän ei vuodattanut verta mielellään maillaan.

Tuhahtaen ritareiden perään käänsi kentauri katseensa tähän erikoiseen susimaiseen olentoon, joka nyt kiitti häntä, ehkä hieman epävarmaan sävyyn. "Ei kestä. Oletko kunnossa? Sattuiko mihinkään?" Mies uteli, kääntyen toisen puoleen. Suden ääni oli kuulostanut naiselliselta, joten hän oletti tuon olevan naispuolinen ja jos nyt tuon vaatteitakin silmäili, olivat ne naiselliset, tuon turkinpeittämästä vartalon muodoista puhumattakaan.

//Niinpä! Just sellanen vähän ikääntyneemmän herramiehen ääni, love it! //
Janni
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Ylva » 30 Marras 2015, 11:54

Kentaurin äänensävy sai susilaisen rauhoittumaan, ei tui ainakaan vaikuttanut siltä että aikoisi naisen hätistää matkoihinsa. Susimainen virnistys käväisi tuon kasvoilla. "Njäh, olen kovempaa tekoa miltä näytän", tuo vakuutti mitä sattumiseen tuli, vaikka päässä oli ikävä jyskytys yhä olemassa. Nyt kun tilanne oli rauhoittunut ja ritarit metsästivät kauempana odottavia ratsujaan oli naisella hetki aikaa tarkastella toista tarkemmin kultaisilla silmillään. "Itse et tainnut olla niin onnekas", susilainen lisäsi. Suden puhe oli kyllä selvää ja siinä oli tietty naisellinen vivahdus, mutta sitä ei voinut ihan verrata ihmisten sujuvaan puheeseen. Ääni oli paljon tummempi ja jollain tapaa karkeampi, mutta yllättävän hyvin tuo kuonollaan sanoja taitoi. Susilaisen kuono painui hieman alaspäin tuon vilkaistessa itseään kuin unohtaneena miltä näytti. Niin, ne tosiaan olivat rikkoneet illuusion ja ei oikeastaan tiennyt olisiko parempi vaihtaa ulkomuotoa vai pitää toinen puoli salassa kaiken varalta. Siinäpä vasta mielenkiintoinen dilemma, jota päätti pohtia hieman myöhemmin. Susilaisen tuuhea häntä, joka tuli vaivatta esiin hameen ketjujen välistä heilui hiljalleen puolelta toiselle ja kohotettuaan katseensa takaisin tähän komeaan olentoon nainen otti pari askelta lähemmäs tuota. "Voin auttaa noiden kanssa, jos tahdot. Voin myös jatkaa matkaa, jos se on parempi, en halua tunkeilla tai olla enempää vaivaksi", susilainen vakuutti viitaten kädellään toisen haavojen suuntaan.

//ja aivan ihania kuvia sulla <3
Ylva
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Marras 2015, 12:19

Toinen vakuutteli olevansa kovempaa tekoa miltä näytti. "Hyvä, vaikka näytit ottavan pahan tällin... En kuitenkaan vahvuuttasi epäile." Eravor totesi takaisin, samalla sujauttaen miekan takaisin vyölleen roikkumaan.
Susi huomautti ettei kentauri puolestaan ollut yhtä onneksa kuin tuo. Mies katsahti nyt ensimäisen kerran kirvelevää etureittään ja kylkeään. Verta oli norunut tämän turkia pitkin, tipahdellen pisaroina maahan. Ei hän suunnattomasti verta menettänyt, mutta ne pitäisi kyllä hoitaa pian.
"Pikku naarmuja." Eravor hymähti katsahtaen lempeän ilmeensä kera toiseen.

Tummaturkki tarjoutui miehen avuksi, mutta oli myös valmis jatkamaan matkaansa, ei tahtonut kuulemma olla enempää vaivaksi. "Et sinä vaivaksi ole, syytä noita peltipurkkeja." Eravor hymähti, nyökäten kauempana kiirehtevien miesten puoleen.
"Mutta en pistä apuasi pahaksi, mutta ymmärrän kyllä jos sinulla on kiire." Eravor puolestaan oli kohtelias, samalla kun oli kääntymässä suuntaan mistä oli aemmin tullut. Tosin kentaurin vasen etujalka yllätti tämän, se ei jaksanut kannatella miehen painoa ja Eravor horjahti. "Agh! Hem-" Mies kirosi kivusta puolittain, onnistuen kuitenkin pysymään pystyssä.

//Kiitos kaunis <3 //
Janni
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Ylva » 30 Marras 2015, 20:12

Oltiinpa sitä kohteliaita, kyllä se naiselle passasi ellei menty ihan liiallisuuksiin. Susilainen rapsutti korvansatakaa ja oli vastaamaisillaan jotain, mutta kentauri horjahti samalla hetkellä uhkaavasti mikä sai susilaisen automaattisesti liikahtamaan lähemmäs tuota auttaakseen, mutta liike keskeytyi silllä Nathala oivalsi ettei tuosta ollut paljoa apua jos mies päätti kaatua. Parhaimmillaan jäisi vain alle, mikä ei olisi varmaankaan kovin mukava kokemus ottaen huomioon, että puolet miehestä oli hevosen ruumista. "Tjaa-a, parempi minun on olla avuksi, vähintä mitä voin tehdä vastapalvelukseksi", susilainen totesi heittäen jousen selkäänsä sille tarkoitettuun pidikkeeseen, joka oli vyössä mikä kulki naisen selän poikki ja rinnan yli ja kiinnittyi uumalla olevaan vyöhön, jossa taas roikkui naisen miekat ja nuoliviini. "Sitäpaitsi, kuten olin sanomassa, ei minulla ole kiire minnekään", broo tähdensi astellen toisen vierelle antaen kentaurin kuitenkin näyttää tietä. Oli valmiina auttamaan tuota jos tarvitsisi, vaikka ei uskonutkaan että voisi paljoa auttaa, ei kuitenkaan ollut mikään lihaskimppu ennemminkin jäntevä ja ketterä.

"Olen Nathala", nainen esittäytyi vilkaisten toista kallistaen päätään hyvin koiramaisesti. "Asutko kenties jossain lähellä?" susilainen kysäisi jo ihan rupatellakseen jotain samalla kun nuo etenivät hitaasti eteenpäin.
Ylva
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Marras 2015, 20:39

Eravor tarkasteli jalkaansa, levolla sen paremmaksi saisi, mutta ei hänellä lepäämiselle hirveästi aikaa ollut hevvostensa takia, mutta jos hän varoisi tuhaa rasitusta, kyllä se siitä hiljakseen.
Susi päätti jäädä kentaurin avuksi, joka nosti katseensa samalla tuohon. "Kiitos." Tämä kiitti puolestaan, lähtien sitten nilkuttaen johdattamaan uutta tuttavaansa kohti tallejaan.
"Hauska tutustua, olen Eravor." Kentauri vastasi puolestaan toisen esitäydyttä Nathalaksi. "Kyllä, asun tässä jonkin matkan päässä metsänlaidalla." Tämä vielä vastasi kysymykseen.

"Tuota, tiedätkö tarkempaa syytä miksi ne ihmismiehet sinua härnäsivät?" Kentauri päätti udella, olihan hän edelleen pimennossa siitä mitä oikeastaan oli tapahtunut. "Ja en ole ennen nähnyt sarvipäistä sutta, mikä olet rodultasi?" Tämä vielä uteli, toivoen ettei ollut liian tungetteleva.
Janni
 

Re: Sankarin tarvetta // Janni

ViestiKirjoittaja Ylva » 01 Joulu 2015, 20:30

Susilainen nyökkäytti päätään toisen esittäytymiselle ja koetti painaa nimen mieleensä. Nathala kuitenkin siristi silmiään miehen kysymykselle ja tuon korvat kääntyivät hieman taaksepäin. "Ei sitten mitään käryäkään, mutta jos pitäisi arvata jotain tekemistä sillä on sen kanssa etten ole ihan ihminen", nainen totesi viitaten käsillään omaa olemustaan. Olivathan nuo ritarit kaivamalla kaivaneen tuon 'tosimuodon' esille. Kentaurin jatkokysymyksen, jotka eivät sinänsä susilaista yllättänyt saivat tuon naurahtamaan, mikä oikeastaan kuulosti enemmänkin haukahdukselta. "No se taas on pidempi tarina", nainen totesi virnuilevaan sävyyn kallistellen päätään vilkaisten samalla toiseen. "Enkä ihmettele, en ole kotoisin täältä ja kotopuolellakin olen..hmm.. erikoisuus", nainen hymähti. "No tuota lyhyesti sanottuna... broo susilainen", nainen totesi tietäen hyvin ettei se paljoakaan sanonut toiselle ja ehkä hyvä niin. "Broot ovat... monimutkaisia olentoja", nainen lisäsi hieman pahoittelevaan sävyyn. "Sinä taas olet ilmiselvästi kentauri, eikö?" susilainen vastasi toisen uteluihin astellen kevein askelin eteenpäin. Itseasiassa niin kevein ettei naisen tassuista kuulunut ollenkaan ääntä, mikä saattoi jonkun korvaan kuuluakin tai paremmin olla kuulumatta mikä oli taas outoa. Yleensä ainakin elävät olennot pitivät jonkinlaista ääntä liikkuessaan. Nathalalla taas oli kyky liikkua täysin ääneti ja teki sitä ihan huomaamattaan. Yksi kaaottisen olennon hyvistä puolista.

Susilainen silmäili toista sivusilmällä kiinnittäen huomiota tuon haavoihin, mutta myös muuhun ruumiinrakenteeseen ja olemukseen. Se kuitenkin johti siihen että alkoi miettimään kaikkea syvällistä kuten sitä oliko miehellä yksi vai kaksi sydäntä, koska periaatteessa ihmisruumis oli siinä missä hevosen pää oli ja hevosen sisäelimet olivat noh ruumiissa. Mitenkähän oli vatsalaukun laita? Söikö mies ollenkaan lihaa, vai pitikö tuon syödä ruohua? Tai muita kasviksia. Susilainen räpäytti silmiään ja pudisti hieman päätään keskittyäkseen siihen hetkeen ja olla ajattelematta toisen fysiologiaa mikä varmaan pitäisi olla häiritsevää, mutta Nathala nyt näki asiat ihan erityisestä näkövinkkelistä. "Niin tuota... asutko yksin? Ajattelin vain.. hmm pitäisikö minun vaihtaa ulkomuotoani?" nainen kysäisi kohottaen kulmiaan vaikka se ei niin selvästi näkynytkään kuin ihmisten kasvoissa.
Ylva
 

Seuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron