Sankarin tarvetta // Janni


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Joulu 01, 2015 9:11

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Eli oli Nathala yhtä tietämätön miesten aikeista, kuin hänkin. Toinen kertoi vielä tarkemmin rodustaan, josta Eravor ymmärsi vain puolet. Susilinen kuulosti kuvaavan tuota hyvin, mutta mitä Broo tarkoitti? Se kuulemma oli mutkikas olento, joten mies ei lähtenyt vaivaamaan toista sen syvemmillä kysymyksillä.
"Kyllä, kentauri." Eravor vastasi puolestaan Nathalan kysymykseen. "Kentaureja tosin löytää yleensä syvemmältä Quinnin metsistä." Tämä vielä lisäsi.
Mies kyllä pisti sivusilmällään merkille susilaisen katseen, mutta ei antanut sen häiritä. Hänen oli parempi keskittyä askeliinsa, ettei kipeä etujalka ottaisi turhan raskasta askelta.

Matkaa ei ollut enää pitkästi, kun Nathala päätti kysyä asuiko mies yksin, olisiko parempi muuttaa muotoa. "Ai omistat toisenkin ulkomuodon. Se riippuu siitä millainen se on." Eravor totesi. "Asustan vain hevosteni kanssa, joten jos toinen muotosi on... tuota... vähemmän saalistajan näköinen, se pitäisi ystäväni varmasti rauhallisena... Sekä hiljaiset askeleesikin ovat uhkaa herättävät." Eravor kertoi, samalla pysähtyen, jos toinen muuttaisi muotoaan, ennen kuin he turhan lähelle pääsisivät aluetta, jolla hevoset saattaisivat vaistota heidät.
"En tarkoita kuitenkaan että olisit saalistaja, luonnolla on vain oma tapansa erottella olennot toisistaan ja pitää turvassa vaaralta." Kentauri selitti, ettei vain olisi toista sanoillaan loukannut.

Viesti Ti Joulu 01, 2015 10:07

Re: Sankarin tarvetta // Janni

"Niin no, tavallaan", nainen totesi ja vaikutti taas siltä että tuo hymyili. "Enemmänkin illuusio... mutta tunnun esimerkiksi ihmiseltä silloin, tosin eläimet tuppaavat kyllä aistimaan jonkun olevan vialla", nainen hymähti ja pysähtyi kerta toinenkin teki niin. Hän nosti toisen kätensä ylös ja heilutteli sen sormia jossa musta sormus lepäsi. "Mutta olet varmaankin oikeassa, kyllä ne riistaeläimet ulkonäöstäkin hermostuvat, joten ehkä parempi sitten niin", nainen huomautti ja hyrisi omituisesti kuin olisi meinannut nauraa kentaurin sanoille saalistajasta. "Kyllähän minä petoeläin olen, en kuitenkaan ajatellut popsia hevosiasi", Nathala lupasi hieman leikkisään sävyyn. Susilainen käänsi sormusta aktivoiden siinä piilevän loitsun, mikä sai susilaisen värisemään ja hetkessä tuon tilalla seisoi aikuinen, mutta hieman nuoren oloinen nainen, jolla oli muuten samat vaatteet mutta korsetti oli umpinainen myös vyötäröstä ja jaloissa näytti olevan pitkävartiset saappaat. Myös sininen raita oli olemassa naisen mustissa hiuksissa. Tuo hymyili hieman huvittunut pilke silmissään ja levitti käsiään pyörähtäen ympäri. "Tadaa", tuo naurahti. "No niin mennäänpä ennen kuin vuodat kuiviin", nainen hoputti lempeästi jatkaen matkaa kohentaen hieman kantamansa laukkunsa olkahihnaa.

Viesti Ti Joulu 01, 2015 11:02

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Kyse oli illuusiosta ja Nathala ei näyttänyt pahoittavan mieltään, kun hän toista saalistajaksi kutsui, oikeastaan susilainen tuntui naurahtavankin. "Hyvä niin." Eravor hymähti takaisin, toisen luvatessa ettei tuo hänen hevosiaan söisi, vaikka ruukasikin saalistaa.
Pian seisoi kentaurin edessä ihmisnaiselta näyttävä hahmo. Se oli todella vahvalta vaikuttava illuusio, ei tuosta päällepäin nähnyt, että kyseessä oli susilainen. Kentauri katseli naista hetken, samalla kun tuo pyörähdellen esitteli itseään, oli tuo kyllä silmää viihdyttävä näky.
"Hyvä valeasu." Eravor kehui, Nathalan hoputtellessa häntä. "Ja älä huoli, minussa on enemmän verta kuin esimerkiksi ihmisessä." Mies totesi, lähtien samalla kulkemaan nilkuttaen eteenpäin.

Pian kauempana häämötti metsänlaita ja sen edessä isohko tallirakennus, jonka kyljessä oli kentaurin asuintila. Miehen paimentama lauma, oli palannut rakennuksen lähettyville ja nuo nyt höristelivät korviaan kaksikon suuntaan. Yleensä hevosen juoksivat tervehtimään miestä, mutta näin vieraan olessa läsnä, nuo pysyivät mieluusti kauempana. Pihapiirissä oli myös muuta aitaus, joihin muutama hieman villempi tapaus oli aidattu. Nuokin höristelivät korviaan tulijoiden suuntaan.
"Oletko muuten ohikulkumatkalla vai asutko itse lähistöllä?" Eravor uteli, johdattaen Nathalaa hevoslauman läpi. Eivät eläimet pakoon kiirehtineet, pitivät vain turvallisen välimatkan vieraasta.

Viesti Ti Joulu 01, 2015 11:20

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Nainen vilkaisi miestä tuon sanojen johdosta. "Otatko kaiken kirjaimellisesti?" nainen kysäisi hymyillen päälle. "Ja kiitos, en kyllä voi ottaa kunniaa siitä tai no ulkonäöstä ehkä mutta illuusiosta, se oli lahja", nainen selitti ja pohti hetken kuinka avoin toiselle kannatti olla, mutta mitä tähän mennessä oli nähnyt kentauri vaikutti mukavalta ja hyveelliseltä, jos niin saattoi sanoa. Mökin avauduttua noiden näköpiirii naisen harmaat silmät kiinnittyivät siihen ja tutkailivat rakennuksia arvaillen niiden tarkoitusperiä. Hevosia tosiaan oli muutamia, jopa erillään aitauksissa syystä tai toisesta, niitä saattoi olla monia. Asunto oli naisen mieleen, hän piti tälläisistä syrjäisistä mökeistä, ne olivat jotenkin kotoisen oloisia, etenkin tämä. Muistutti oikeastaan paikkaa, jossa nainen oli viimeksi viettänyt pitkiä aikoja kotopuolellaan. Pieni hymy pesi naisen huulilla tuon ollessa ajatuksissaan. Hevoset tuntuivat olevan varuillaan, mutta eivät ainakaan avoimesti olleet kauhuissaan naisen läsnäolosta mikä oli hyvä. Oli sitäpaitsi vähän aika sitten käynyt kylvyssä, joten ei edes haissut erityisen pahalta.

Miehen kysellessä naiselta lisää kysymyksiä tuo vilkaisi miehen kasvojen suuntaan kelaten hetken mitä tuo oli kysynyt. "Ohikulkumatkalla... en oikeastaan kyllä ollut menossa minnekään erityiseen. Enkä pahemmin asukaan missään", nainen sanoi hymy huulillaan. "Kuten totesin, en ole kotoisin Cryptistä, voisi sanoa etten ole löytänyt sopivaa paikkaa", nainen totesi vieden kätensä selkänsä taakse kävellessään eteenpäin kohti asuinrakennusta. Ainakin oletti sen olevan asuinrakennus. "Itseasiassa olin menossa katsomaan sitä haltioiden kaupunkia... linnoitusta... mikä nyt onkaan", nainen lisäsi lämpimikseen.

Viesti Ke Joulu 02, 2015 12:05

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Kentaurin kaviot kopisivat rakennusten kivilaattaisella pihalla. Mies johdatti Nathalaa kohti tallin isoja ovia. "Elätkö enemmän siis eläimellisemmin?" Eravor uteli toisen vastattua hänen kysymykseensä. Toki olihan nainen käyttäytynyt inhimillisesti susimuodossaan, mutta eläimällisyys paistoi tuosta pitkälle.
Ovien lukko naksautettiin auki avaimella, minkä mies oli ottanut esille taskustaan ja sujautti sen sitten takaisin. Tallit kuulostivat hiljaisilta, vain pari sairasta hevosta loikoili rauhallisena karsinoissaan. Eravor loi katseensa olkansa yli naiseen, tuon kertoessa minne oli matkalla. "Jos olet sinne menossa, suosittelen näyttäytymään todellisessa muodossasi. Haltit eivät katso ihmisiä hyvällä kaupungissaan... Toki saattaahan susimainen muotosi myös pelottaa, joten varaudu siihen että sinut pysäytetään kaupungin porteilla." Kentauri kertoi, linkuttaen kohti tallin perällä olevaa erillistä huonetta, jossa mies säylytti hevosilleen viljaa ja muita leseitä, kuin myös korkean hyllyllisen täynä rohtoja ja muita hoita tarpeita. Olihan hänen tallinsa myös hoito paikka sairaille hevosille, se oli sivullinen tuolon lähde hevostenasvatuksen ohella.

Eravor otti hyllyltä pullollisen puhdistavaa uutetta, kuin myös tupon puuvillaa. "En yletä kunnolla kylkeeni, joten jos olet avuksi... tai no niinhän sinä halusit olla." Kentauri totesi hymähtäen, ojentan puhdasta rättiä jolla pyyhkiä veren ja uutteeseen kostutetun puuvillatupon. Sillä välin mies itse saattaisi puhdistaa etureitensä haavan.

Viesti Ke Joulu 02, 2015 12:43

Re: Sankarin tarvetta // Janni

"Eläimellisesti? Hmm no kai se riippuu miten sen määritellään", nainen vastasi seuraillessaan kentauria sisätiloihin, no ainakin jonkinmoisiin sisätiloihin. "Jos tarkoitat sillä että olen lihasyöjä, niin kyllä, eikä siihen ole oikein vaihtoehtoakaan", nainen hymähti itsekseen. Mitä haltiakaupunkiin tuli pieni hymy nosi neitokaisen huulille ja hieman huvittuneella äänelläkin toiselle vastailtiin. "Niin se varmaan menee, olen kyllä jo tottunu", nainen vakuutti. Oli sitten eriasia käyttäisikö portteja sisäänmenossa vai hiipisikö sisälle näkymättömissä. Harvempi naista havaitsi kun tuo käytti kaaottista piiloutumiskykyään, naista saatettiin tuijottaa suoraan kohti ja katsoja näki jotain ihan muuta kuin susilaisen. Haltiat tietysti saattoivat olla kinkkisempiä kuin ihmiset, mutta jos ei osannut jotain ihme taikuutta tuskin niistäkään olisi ongelmaa.

Otti vastaan tarjotun tupon ja nyökkäsi päätään kumartuen miehen kyljen puoleen painaen varovasti puuvillatupon miehen kylkeen haavan päälle aloittaen sen puhdistuksen ja yritti olla mahdollisimman helläkätinen. Naisen sormet tosiaan tuntuivat sormilta, eikä tuon susimaisista kynsistä tai anturoista ollut tietoakaan. Todellisuudessa tietysti oli mitä oli, se ei ollut muuttunut mihinkään, mutta taika piti sen hyvin piilossa. "Tuleeko sinun koskaan yksinäistä täällä itseksesi?" nainen kysäisi aika suoraan, jotkut olisivat pitäneet sitä tahdittomanakin. "Vai oletko enemmän niitä persoonia, jotka viihtyvät yksinään kaikessa rauhassa?" tuo jatkoi vilkaisten miehen kasvoja samalla kun kuivasi haavaa. Nainen itse kaipasi aika join seuraa, mutta kyllä tuo viihtyi yksinäänkin ainakin paremmin kuin alituisessa seurassa. Jos jonkun kanssa olisi pidempää, pitäisi tuon olla paljolti samanhenkinen tapaus, jotta jaksaisi kyseisen henkilön seuraa pidemmän ajan. Monet tapaukset olivat niin kauhean umpimielisiä johonkin suuntaan että se rasitti naista ennemmin tai myöhemmin.

Viesti Ke Joulu 02, 2015 1:12

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Eravor huolehti ehkä jälleen liikaa vasta tavanneen henkilön perään, mies ei vain voinut sille mitään, se tuli luonnostaan. Nathala oli hänelle ystävällinen, joten oli hän ystävällinen tuolle takaisin, johon sattui kuulumaan isälliset eleet kuten huolehtiminen.
Kentaurin iho nytkähti toisen ryhtyessä havaa puhdistamaan, mutta ei mies kirvelyn takia kiemurrellut paikallaan. Kylmänrauhallisesti tämä hoiti etureitensä haavaa, tehden samat toimenpiteet mitä Nathala.

Susilainen uteli yhtäkiä oliko mies yksinäinen täällä asuessaan. Ei se kentaurin mielestä epäkohteliasta ollut, vaikka hänen tyytyväinen ilmeensä laski asteen. "Elän hevosteni kanssa, joten en ole yksin. Mutta tarkoitit varmaan kunnollista juttuseuraa tai sen sellaista." Eravor hymähti, kasahtaen naisen puoleen. "Olen tottunut tähän, joten en sinäänsä kaipaa seuraa, se on parhaaksi... Mutta toki aika ajoin luonani käy mahdollisia hevosen ostajia tai joku tulee tuomaan sairaan ratsunsa hoitoon." Mies selitti, samalla heittäen verestä punaisen tupon sivuun viereiselle pöydälle ja otti hyllyltä sideharso rullan, ryhtyen kiertämään sitä jalkansa ympärille ja suojaten reitensä haavan.

Viesti Ke Joulu 02, 2015 8:44

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Nyökkäsi päätään merkiksi siitä että kuunteli kentaurin sanojen lomassa. "Jotenkin ajattelin että te olette laumaeläjiä kuten... no hevoset", Nathala jutteli ja tarkkaili haavaa laittaen veriset tupot pois. "Hmm nonin haluatko että laitan tuohon siteen vai onko sinulla jotain rasvaa siihen millä saisi vain suojan päälle... jos laitan siteen ympäri kokonaan siihen menee paljon sidettä kerta joudun vetämään sen kokonaan ympäri jotta se pysyy", nainen summasi suoristaen hetkeksi selkänsä odotellessaan, että kentauri sanoisi mielipiteensä asiasta. Nainen hieraisi ohimoaan koska pään jyskytys oli yhä olemassa ja se alkoi todella olemaan rasittavaa. Huokaus karkasi naisen huulilta, mutta tuo kyllä aikoi hoitaa haavan loppuun. Olihan hän epäsuorasti sypää siihen. Näin ollen miten vain mies sen halusi susilainen suojasi haavan, jonka jälkeen taas nousi ylös verytellen hieman jalkojaan. Naisen katse nousi miehen kasvoihin, joita joutui katsomaan hieman yläkanttiin, ei häntä oltu pituudella pilattu. "Eiköhän ne siitä parane ihan mukavasti", nainen totesi hymyillen päälle. Tuo sipaisi mustia hiuksiaan korvansa taakse ja katseli hieman uteliaana nyt ympärilleen kun tärkein asia oli saatu pois alta. Kyseisessä huoneessa, jossa nuo olivat oli kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita joihin kiinnitti ensimmäisenä huomionsa kuikuillen sitten takaisin tallin puolelle, jonka läpi nuo olivat kävelleet.

Naisen innostusta laimensi se jumalaton jyskytys päässä, mikä sai tuon taas huokaamaan puoliääneen ja suuntaamaan huomionsa kentauriin. "Panetko pahaksesi jos istuisin hetken?" nainen kysäisi kallistaen hieman päätään. "Päätäni särkee", tuo täsmensi ja hymähti päälle. "Hetken lepo voisi tehdä sille hyvää, jos seura ei haittaa?" nainen tiedusteli vieden taas kätensä selkänsä taakse puhuessaan.

Viesti Ke Joulu 02, 2015 10:17

Re: Sankarin tarvetta // Janni

"Kyllä me laumaeläimiä olemme, minun laumani sattuu koostumaan hevosista." Eravor totesi Nathalan tokaisuun, samalla sitoen sideharson kunnolla kiinni. Susilainen ehdotti salvaa haavan suojaksi, se kun olisi käytännöllisempi kuin side. Kentauri ryhtyi kaivelemaan hyllyä, löytäenkin salvapurkin. "Tässä." Mies sanoi ojentaessaan pusnukan naiselle.
Eravor pysytteli paikallaan, kun Nathala viimeisteli kyljen haavaa, se kyllä paranisi ja hyvällä puhdistamisella, tuskin siitä arpeakaan jäisi. "Kiitos." Kentauri vielä kiitti Nathalan ollessa valmis ja otti salvan takaisin, laittaen sen hyllylle.

Toisen huokailut eivät jääneet Eravorilta huomaamatta ja pian nainen pyysikin jos saisi istahtaa alas, tuon päätä särki. "Olisit sanonut heti." Mies totesi, kääntyen kunnolla tuon puoleen. "Tule, voit pistää makuullesikin jos haluat." Eravor tarjosi, lähtien astelemaan ulos huoneesta ja kääntyi viereisen seinän oville, jotka johdattivat tallien kyljessä olevaan asumistilaan.
Asunto oli yhtä isoa huonetta ja katto oli korkealla, se oikeastaan muistutti isoa latoa, joka oli sisustettu kodiksi. Perän nurkauksessa ja ulko-oven vieressä oli keittiö kivi tasoineen, kun taas lähempänä tallin ovia, muhkean näköinen kasa patjoja ja tyynyjä, joilla Eravor ruukasi loikoilla, niiden edessä oli kivitakka.
"Haluatko jotain? Vettä?" Mies kyseli, samalla viittoen kädellään tyynyjen puoleen. "Asetu vain alas."

Viesti Ke Joulu 02, 2015 11:26

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Nainen virnisti miehen sanoille. "No ei tässä mikään kiire ole", nainen huomautti seuraillen kentauria sisälle asumatilaan, jota nainen silmäili uteliaana. Vähemmän yllättäen paikka oli tilava, eikä huonekalujakaan tuntunut olevan mikä oli varsin normaalia jos sattui omistamaan neljä jalkaa ja ison ruumiin. Nainen hymyili itsekseen ja istahti alas patjoille mihin mies viittoi. Joskus naista harmitti ettei kyennyt enää näkemään värejä, vain tummuusasteita joista osasi jotenkin arvailla mikä väri oli mikäkin kerta oli joskus ne nähnyt, mutta joskus eri väreillä oli samat tummuusasteet. Loppujenlopuksi saattoi vain kuvitella värimaailman tätä nykyään. Nainen risti jalkansa ja istui risti-situnnassa irrottaen jousen selästään laskien sen lattialle patjojen viereen ja asetteli miekat paremmin jottei ne haitanneet istumista kovinkaan paljoa. "Ei kiitos, mutta haittaako jos poltan?" nainen kysyi kallistaen päätään. Hän irrotti laukun olaltaan laskien sen viereensä ja jos saisi luvan kaivaisi piippunsa ja puruja sieltä esille. Purut olivat paikallisija ja naista harmitti ettei tuon kotimaasta tuodut purut olleet riittäneet pidempää. Kuitenkin nämä menivät, tosin ei polttanut päihdyttääkseen itseään ja kyseinen tökötti mitä poltti olisi varmaan saanut tavallisen tapauksen vähintään voimaan pahoin. Kuitenkin broo oli immuuni vahvimmallekin myrkylle, joten siksi tuo tökötti ei vaikuttanut tuohon mitenkään. Savukaan ei ollut haitallista sinänsä, se korkeintaan toi ilmaan marjamaisen tuoksun. Maku oli syy miksi nainen poltti ja tapa jos nyt tarkkoja oltiin. Savu myös tuntui kivalta kun sitä puhalteli ulos sieraimista.

Nathala jatkoi huoneen tutkailua ja kiinnitti lopulta katseensa isäntäänsä. "Mukava koti sinulla", nainen kehui ja todella tarkoitti sitä. Eihän hän muuten niin olisi sanonut. Ehkä hieman pelkistetty naisen makuun, mutta hän voisikin kerätä kaikkea krääsää talonsa täyteen, jos sellaisen omistaisi. "Hmm hevoset tuskin ovat kovin puheliaita, vai osaatko puhua niille? Tai siis ymmärrätkö hevosia?" nainen kysyi uteliaana kallistellen päätään puolelta toiselle, tuskin edes itse huomasi sitä. Oli tottunut ilmaisemaan mielentilojaan muutenkin kuin kasvojenilmeillä ollessaan susilaisena jonka kasvonilmeet olivat rajatumpia kuin ihmiskasvojen. "Ei siinä että itse olisin kovinkaan... hmmmh ihsmisrakas jos niin voisi sanoa tai siis kaikki riippuu persoonasta", nainen jutusteli lämpimikseen. "Mutta en viihdy yleensä paikassa jossa on paljon ihmisiä, en ole koskaan viihtynyt", nainen selitti ja mietti mitä kaikkea uskaltaisi toiselle kertoa. Ehkä hänen pitäisi hieman hillitä itseään jottei heti paljastaisi kaikkea, siinä voisikin käydä huonosti.

Viesti Ke Joulu 02, 2015 11:53

Re: Sankarin tarvetta // Janni

"Jos siltä tuntuu." Eravaro soi luvan poltamiselle, samalla kun asteli keittiön puolelle, ottaakseen itse lasillisen vettä. Olihan siinä taistelun tohinassa ehtinyt tulla jano. Vesikannu odotti keittiön tasolla ja lasi otettiin yläkaapista. Kentauri kulautti lasin tyhjäksi yhdellä vedolla, jättäen sen sitten sivuun jos sattuisi käyttämään myöhemmin.
"Kiitos, eihän se niin erikoinen ole, mutta kunhan saa nukkua suojassa kylmältä ja vedeltä." Mies selitti. "Toki pidän luonnonkin helmassa olemisesta toisinaan, mutta Cryptin talvet tuppaavat olemaan niin kylmiä, että on hyvä olla suoja itselleen." Eravor selitti, astellessaan Nathalan luokse, joka sytytteli piippuaan. Mies asettui makuulle lattialle hevosen lailla, hieroen kädellään edelleen vihlovaa jalkaansa.

"No periaatteessa voin sanoa kyllä, mutta hevosten kommunikointi ei ole sinänsä niin kuin meidän puhekieli. Ääntely ja ruumiinkieli toimii viestintänä, ymmärrän sen päälle hyvin." Miesselitti Nathalan kysymykseen.
Eravor kuunteli naista, samalla nyökytellen. "Ymmärrän kyllä, turhan suuri häly käy korviin pitemmän päälle." Mies totesi, hymyillen naiselle samalla. "Tosin kun olin nuorempi, suurkaupungit olivat kiehtovimpia paikkoja käydä klutessani Cryptiä." Eravor totesi muistellen.

Viesti To Joulu 03, 2015 12:15

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Nathala hymyili toisen sanoille ja naurahti hieman. "Oi kyllä ne vieläkin ovat kiehtovia, ei vain halua asua sellaisessa paikassa... tai viipyä liian kauaa", susilainen summasi. Oli saanut piippunsa täytettyä sillä välin kun kentauri oli ollut juomassa ja laittoi sen nyt suuhunsa ja sytytti pienillä tuluksilla. Tumma savu nousi pesästä naisen imiessä piipustaan ja laittoi tulukset pois ennen kuin otti piipun käteensä ja puhalsi savua ulos sieraimistaan ja suustaan hymyillen tyytyväisenä. Piippu oli puinen ja varsin koruton ja sitä oli selvästi käytetty jo pidemmän ajan. "Hiljaisuudessa on oma valttinsa, mutta kyllä sekin käy yksitoikkoiseksi pidemmän päälle", nainen jatkoi kun oli saanut savun pois keuhkoistaan ja imaisi lisää savua sanojensa päätteeksi tosin vähemmän kuin aikaisemmin. "Sinä siis kasvatat hevosia?" nainen kysäisi kerta mies ei ollut mitään sen enempiä kysellyt. Nathala ei varsinaisesti tiennyt mitään hevosten kasvattamisesta, mutta kaipa niissä oli hoitamistakin pääasiallisesti todennäköisesti. "Joko kiitin sinua?" nainen kysäisi hymyillen iloisesti ja selvästi tiesi kiittäneensä. "Useimmat tuskin olisivat sotkeutuneet siihen soppaan", susilainen kommentoi samalla kun poltteli aina välillä piippuaan. "Tiedätkö, taidan olla sinulle palveluksen velkaa. Ihme peltipurkkeja kyllä, mutta ei sinänsä yllättävää, uskonto tuppaa pimentämään järjen", nainen hymähti. "No ainakin niiden uskonto, jotain ne siihen suuntaista remusivat jo aikaisemmin", nainen selitti viitaten selvästi kristinuskoon.

Viesti To Joulu 03, 2015 10:11

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Eravor antoi kipeän jalkansa olla, ei hierominen mitään auttanut, lepoa se vain tarvitsi. Nathala oli puheliaalla päällä ja mies kuunteli vierastaan mielellään, samalla kun haistoi ilmassa marjaisen tuoksun, joka naisen piipusta kohosi. Olihan se osittain kitkerä ja olisi saanut monen yskimään, mutta kentauri ei näyttänyt välittävän. Korkeassa huoneessa savulla oli paljon tilaa karata.
"Siksi sitä kenties voi sanoa, vaikken tee sitä saadakseni hyvät rakat hevosista. En pidä siitä kuinka monet kasvattajat valikoivat parhaimat yksilöt ja yrittävät risteyttää ne vasten tahtoa." Mies selitti. "Minä vain huolehdin hevosten terveydestä ja kunnosta, annan luontoäidin hoitaa loput." Kentauri kertoi.

"Kyllä kiitit." Eravor vastasi Nathalan kysymykseen hymyilevästi. "Et sinä minulle velkaa enää ole, hoidithan haavani jo." Mies hymähti susilaisen tokaisuun palveluksen takaisin maksusta. "Ja noh, yksi kolmea vastaan on hyvin epäreiluasetelma ja vielä kun selvisi että he ovat taruolentoja vastaan ilman hyvää syytä, täytyihän minun olla avuksi."

Viesti Su Joulu 06, 2015 9:12

Re: Sankarin tarvetta // Janni

"Kaikki eivät ajattele ihan noin fiksusti", nainen huomautti heiluttaen piippua kädessään ennen kuin laittoi sen taas huuliensa väliin. Vedettyään henkoset nainen jatkoi puhumistaan. "Joka tapauksessa olen kiitollinen eikä pieni paikkaus nyt sitä korvaa, joten kerro jos voin olla jotenkin avuksi", nainen totesi hymyillen jääden hetkeksi polttelemaan piippuaan kaikessa rauhassa seuraillen kuinka savu kohosi ylös katonrajaan, joka oli korkealla noiden yläpuolella. Lopulta nainen vilkaisi piippunsa tulipesään ja totesi purujen palaneen loppuun ja laski piipun lattialle pystyyn antaen sen jäähtyä itsekseen kaikessa rauhassa. Hiljalleen se vielä tovin savutti, mutta kun viimeinenkin polttoaine oli hävinnyt se sammui itsestään. "Hmm jos sinua ei haittaa voisin jäädä lepäilemään tänne hetkeksi ennne kuin jatkan matkaa, voin toki olla ulkonakin tai tallin puolella", nainen totesi hymyillen pienesti. "Olen hyvin tottunut nukkumaan oljilla, ne ovat oikein mukavia oikeastaan. Eihän se kunnon patjaa voita mutta kuitenkin", nainen rupatteli laskien kädet syliinsä tapittaen kentauria harmailla silmillään.

"Kerro toki jotain itsestäsi", nainen kannusti yhtäkkiä. "Ei sitä joka päivä kentauriin törmää. Tunnetko muita kentaureja vai tyydytkö hevosten ja satunnaisten kulkijoiden seuraan?" nainen lateli lisää aatoksiaan ilmaan kallistaen päätään. Irvisti kuitenkin ja hieraisi ohimoaan huokaisten hieman dramaattisesti jopa. "Vihaan päänsärkyä, en voi edes tehdä sille mitään", nainen voihkaisi hiljaa. "Olen immuuni myrkyille ja kehoni laskee hoitorohdotkin myrkyiksi", nainen selitti harmistuneen oloisena.

Viesti Su Joulu 06, 2015 10:24

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Nathala vakuutteli vielä että oli kyllä valmis tekemään kentaurin jotain isompaakin kuin haavojen paikkailun. Eravor hymähti tähän. "Sanon jos keksin jotain." Mies lupasi, vaikka uskoi ettei tulisi keksimään mitään, ei hän vierastaan halunnut pistää töihin, vaikka tuo muka hänelle velkaa olisi.
Susilainen päätti pyytää leposijaa joksikin aikaa, ollen kyllä valmis asettumaan muullekin kuin miehen omalle vuoteelle. "Toki, ei päänsäryn kanssa kannata lähteä minnekkään, sekä lähin majatalo on pitkän matkan päässä, jos olet haltiakaupunkiin päin menossa." Mies kertoi. "Näitä patjoja ja tyynyjä on sen verran, että kyllä niistä liikenee sinulle yksi." Eravor vielä lupaili, ei yhden patjan puuttuminen hänen yöuniaan veisi.

Eravor kohotti kulmiaan Nathalan pyytäessä häntä kertomaan enemmän itsestään, kentaureihin kun törmäsi harvoin. "En minä nyt sen erikoisempi ole kuin kaksijalkaiset olennot. Lähellä keski-ikää oleva kaakki." Mies naureskeli. "Ja kyllä minä muita kentaureja tunnen, esimerkiksi entisen laumani, mutta en ole nähnyt heitä vuosiin." Mies kertoi.
Kentaurin ilme laski hieman huolestuneeksi naisen valitellessa päänsärkyään, johon rohdot eivät auttaisi immuunikyvyn takia. "Siinä on vasta hyödyllinen ja riesaa tuottava kyky." Eravor kommentoi. "Asetu toki makuullesi." Mies vielä kehotti, tässä kun kerran ei rohtoja voinut toiselle valmistaa. "Ehdottaisin myös sitä vesilasillista edelleen."
EdellinenSeuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö