Sankarin tarvetta // Janni


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Joulu 06, 2015 11:09

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Nainen naurahti mitä miehen sanoille iästään tuli. "Ikä on vain numeroita", tuo huomautti keinutellen itseään hieman ja kallisti päätään toiseen suuntaan. "Entisen laumasi?" nainen toisti hieman kysyvään sävyyn mutta ei udellut sen kiihkeämmin asiasta jos toinen ei siitä halunnut puhua. Joskus jotkut olivat kovin herkkiä menneisyytensä suhteen etenkin jos siihen kuului jotain ikävää. Kyllä nainen sen ymmärsi, osaksi muitikin, mutta nykyinen tilansa antoi hänelle uusia näkövinkkeleitä ikäviinkin asioihin ja niiden jakamiseen. Susilainen nyökkäsi päätään mitä kykyynsä tuli. "Onhan se, ei hemmetti vie tule edes humalaan", nainen hymähti hymyillen hieman vinosti laskien osaksi leikkiä. Olihan se silti hieman rasittavaa ettei voinut päihtyä vaikka kuinka yritti. Patjan saaminen kuulosti kyllä mukavalta, vaikka ei olisi ollut tarpeellinen. "Itseasiassa vesilasi voisi nyt kelvata", nainen myönsi sillä savu tuntui kuivaavan suuta ikävästi. "Voin kyllä hakea itsekin", nainen tarjoutui jotta toisen ei tarvitsisi nousta turhaan kipeällä jalalla. Näin ollen nainen nousi ylös ja venytti hieman siroa varttaan samalla. "Jos ei haittaa tietysti, turha sinun on hyppiä kipeän jalkasi kanssa ylös", nainen totesi hymyillen.

Luvan saatuaan nainen lähti etsimään itselleen lasillista vettä. Löysi helposti itselleen juomakupin ja otti vettä jota hörppi lasillisen. Otti lasin vielä täyteen ja asteli takaisin kentaurin luokse muki kädessään. "Helposti löytyi", nainen ilmoitti palaten istumaan vilkaisten piippunsa tilannetta todeten sen olevan vielä lämmin. Laski mukin lattialle piippunsa viereen ja hieraisi niskaa. "Virkistävää tavata joku mukava henkilö, turhan moni on hirveitä ärrimurreja", nainen hymähti ja kiinnitti katseensa takaisin kentauriin.

Viesti Ma Joulu 07, 2015 12:11

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Eravor naurahti Nathalan tokaisuun, vai ei humalaankaan nainen päässyt. Siinä oli jälleen hyvät ja huonot puolensa, hupiahan alkoholi toi, mutta liiallinen käyttö tuotti ongelmia.
Vesilasillinen kuulemma nyt kelpaisi, mutta susilainen tarjoutui hakemaan sen itse. "Kiitos, laseja ja kuppeja löytyy siitä vesikannun yläpuolella olevasta kaapista." Kentauri kiitti ja neuvoi, vinkaten samalla keittiön kaappien suuntaan. Oli hyvä että hän sai nyt hetken lepuutella jalkaansa, hän joutuisi illansuussa hakemaan hevoset takaisin sisälle suojaan yön vaaroilta.

Juotavaa haettuaan Nathala palasi miehen seuraan istumaan, kehuskellen kuinka virkistävää oli tavata mukavampia persooniä, ärripurrien sijaan. "Niin noh, onhan kukainenkin Cryptin asukas kireällä näin haltioiden ja ihmisten sodan takia. On vaikea luottaa kehenkään, joten se on ymmärrettävää." Eravor selitti. "Itse pyrin pärjäämään vaistojeni avulla, en tietenkään osaa lukea mieltä niin kuin haltiat." Mies selitti, asetellen samalla takajalkojaan paremmin etteivät ne hänen ruhonsa alla puutuisi täysin. "Kerroit ettet ole täältä päin, oletko kaukaakin?" Eravor päätti udella.

Viesti Ti Joulu 08, 2015 10:50

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Nainen hymähti kentaurin sanoille. "Aina on joku tekosyy tapella keskenään", susilainen totesi mitä Cryptin tilanteeseen tuli. Vaikka ei olisikaan, kyllä ihmiset etenkin keksivät jotain kinaa keskenään, eivätkä haltiat sen erikoisempia sen suhteen olleet. Kentaurin puhuessa naisen katse vaelsi huoneessa, mutta palasi lopulta kiinni tuohon. "Kuten totesin, olet harvinaisuus, kunnollidiin miehiin harvemmin törmää", susilainen sanoi hymyillen toiselle laskematta katsettaan, joka jotakuta saattaisi häiritäkin. Nathalalle se ei pälkähtänyt sillä hetkellä mieleen. Toisen kysymys sai naisen kohottamaan kulmaansa ja hymy kaartui enemmän virnistykseen. "Jaa, niin taisin mainita", nainen sanoi ja liikahti hieman vaihtaen painoa tasaisemmin jaloilleen joiden päällä osaksi istui siirtäen hieman vyöllään roikkuvia miekkoja. "Toisesta maailmasta kokonaan", nainen sanoi hymähtäen hyväntuulisesti päälle kurtistaen sitten kulmiaan miekoilleen jotka häiritsivät istumista ikävästi. Luovutti lopulta niiden suhteen ja aukaisi asevyön päästen eroon kiusankappaleista, jota voineen päivineen laskettiin jousen viereen. Myös nuoliviini irtosi siinä samalla ja se näkyi olevan kiinni samaisessa vyössä. Nuolet pysyivät kiltisti paikoillaan vaikka nainen aika rivakasti koko kasan heitti pois päältään ja hymyili tyytyväisenä päälle. "Noin... niin mitä olin sanomassa? Juu niin kotimaani on hyvin...erilainen ja kaukana. Onhan siinä paljon samaakin, mutta teidän näkövinkkelistä se on varmaankin hyvin omituinen paikka", nainen selitti antaen katseensa levätä taas kentaurin koko komeudessa.

Susilainen ei keksinyt mitään syytä miksi ei olisi luottanut toiseen, ainakin sen verran että olisi voinut jutella kotopuolestaan. Sitä tietoa tuskin saattoi pahemmin käyttää mitenkään hyväksi. Tai muutakaan sen suurempaa yksityiskohtaa naisesta mitä ei toinen jo tietäisi. "Kuten esimerkiksi minä", nainen sanoi leppoisaan sävyyn. "Kuten jo totesin broot ovat monimutkaisia olentoja ja monen mielestä hyvin outoja", nainen selitti. "Broot lisääntyvät lähes minkä tahansa olennon kanssa joka määrittelee noiden ulkomuodon eli esimerkiksi minä olen broo, mutta olen myös susilainen", nainen selitti. "Tosin... minun kohdallani asiat ovat vielä oudommin, koska en ole syntynyt brooksi", Nathala naurahti kohauttaen hieman olkiaan. "Mutta nyt niin kuin teoriassa minun äitini olisi ollut susilainen ja isäni joku broo", nainen selitti ja hieraisi ohimoaan. "Alunperin olin siis kuitenkin ihminen", Nathala lisäsi hymyillen vinosti.

Viesti Ti Joulu 08, 2015 11:33

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Eravor antoi Nathalan rauhassa vastata hänen kysymykseensä. Mies myös odotti, kun nainen tappeli aseidensa kanssa, jotka hankalasti tekivät istumisesta epämukavan näköistä. Lopulta tuo päätti riisua asevyönsä.
Nyt kun oikeastaan susilaisen aseita katseli, oli tuo hyvin matkalleen varustautunut ja hyvä niin.
Nathala jatkoi kertomistaan kotimaastaan, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan oli outo paikka. Nainen innostui kertomaan myös enemmän rodustaan, josta oli aiemmin maininnut hyvin lyhyeksi.
Tosin sai toisen selitys miehen hieman kummastelemaan, ei hän tainnut aivan täysin käsittää mitä Nathala tarkoitti.

"Broot kuulostavat erikoisilta olennoilta." Kentauri myönsi, sukien partaansa sormenpäillään. "Jos olet ollut alkujaan ihminen, sinut siis on muutettu brooksi?" Mies uteli. "Niin kuin esimerkiksi vampyyrit kykenevät muuttamaan uhrinsa kaltaisikseen." Eravor antoi esimerkin.

Viesti Ke Joulu 09, 2015 1:34

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Nathala hymähti miehen todetessa rotunsa olevan erikoisia olentoja. "Itseasiassa hirviöitä", nainen huomautti väliin ja pudisti sitten päätään miehen esimerkille. "Ei, broot vain lisääntyvät, ne ovat seksihulluja niin sanoakseni, siinä yksi syy miksi niitä kammotaan niin kauheasti, ne eivät varsinaisesti tapa ketään", nainen hymähti ja huvittunut hymy leikki tuon kaarevilla huulilla. "Ja ei, en ole seksihullu, eräs mies opetti minua hmm vaimentamaan broille ominaiset halut, kuten väkivallan", nainen kiirehti selittämään vaikka huvittunu äänensävy yhä leikki tuon äänessä. Susilaisella oli selvästi omaa kivaa koko asian kanssa. "Minä muutuin brooksi silkkaa huonoa tuuria, tosi tosi huonoa tuuria", nainen hymähti muistellessaan koko tapausta, jota ei ollut pahemmin kenellekään pitkiin aikoihin päätynyt selittämään. "Taikuus on epävarmaa meidän maassamme ja pahoja asioita tapahtuu jos sitä käyttävä henkilö ei onnistu loitsussaan", nainen selitti hieman taustatietoa, koska mitä oli kokenut magia täällä oli hieman tasaisempaa. "Voimakas velho yritti teleportata meitä, mutta loitsu meni pieleen", Nathala jatkoi nojautuen hieman taaksepäin laskien toisen kätensä patjalle ottaen siitä tukea. "Juu kyllähän me teleporttaannnuttiin, mutta kuka minnekin ja limbon läpi... mikä ei kuulunut suunnitelmiin. Limbo on kaaottinen paikka ja sen tähden se muutti minua", nainen selitti mahdollisimman lyhyesti koettelemuksensa ja naurahti päälle. "Onneksi tupsahdin koko mantereen oudoimpaan paikkaan, jossa majaili voimallinen..hmm.. no kai häntä velhoksi voisi kutsua. Hän auttoi minua paljon", nainen sanoi ja hieman haikea katse kävi tuon silmissä ja hymyssä. Se kuitenkin pyyhkiytyi nopeasti pois iloisemmalla hymyllä. Nathala saattoi kaivata niitä harvoja ystäviä jotka oli jättänyt taakseen, mutta ei silti katunut päätöstään. "Siinä se lyhkäisyydessään", totesi nojaillen nyt molempiin käsiinsä ja suoristi jalkansa. "Rotuni maine kotopuolella teki asioista turhan hankalia, yleensä kukaan ei jää kyselemään mitään broon nähdessään", nainen hymähti. "Joten täällä on helpompaa kun kukaan ei tiedä mikä olento olen... no yleensä ihmiset olettavat minun olevan demoni... tai ihmisisusi", nainen summasi mutristaen huuliaan hieman närkästyneesti.

Viesti Ke Joulu 09, 2015 1:48

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Eravor kohotti kulmiaan Nathalan tarkentaessa mitä broot olivat. Hirvöitä, jotka olivat omalla tavallaan vaarallisia. Se tietenkin toi ensimmäisenä kysymyksen miehen mieleen, miksi ei nainen ollut jo hyökännyt hänen kimppuunsa aikaa sitten? Siihen kuitenkin ehti kuulua vastaus. Joku oli susilaista opettanut hillitsemään itsensä.
Yllättävää oli, että Nathala vielä jatkoi, kertoen tarkemin kuinka oli muuttunut. Taikuus oli hyvin mutkikas oppi ja jos sitä väärin käyttäisi tarkoituksella tai vahingossa, olisivat seuraukset hirveät. Tosin nainen ei vaikutanut hirveästi katuvan sitä miksi oli muuttunut, ehkä tuo oli oppinut elämään sen kanssa?

"Olen yllättynyt, kuinka uskallat kertoa minulle näinkin paljon itsestäsi." Eravor lopulta totesi. "Tunnemme toisiamme tuskin ollenkaan, mistä olisit voinut tietää, jos olisin pilastuneena heittänyt sinut ulos, kun kerroit tarkemin rodustasi." Mies lisäsi. "Mutta ei huolta, en pelkää sinua ja on hienoa nähdä että pystyt noin hyvin avautumaan minun kanssani... Minä itse en siihen yhtä hyvin pysty." Kentauri myönsi puolestaan.

Viesti Ke Joulu 09, 2015 3:17

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Nainen naurahti ja kallisti hetkeksi päätään taaksepäin. "Mitäpä siitä sitten, olen tottunut, jatkaisin vain matkaa", nainen vastaisi mitä ulosheittämisen pelosta tuli. "Mutta en uskonutkaan sinun tekevän niin, näithän jo minut todellisessa muodossa, en ole mikään keijukainen", nainen totesi huvittuneeseen sävyyn ja suoristi selkäänsä jotta saattoi hieraista niskaansa. Perhanan päänsärky. "Sitäpaitsi vaistoan kyllä ih.. henkilöistä milloin he ovat luotettavia edes jossain määrin. Ja sinusta minulla on hyvä kutina", nainen totesi hymyillen hetken leveämmin nyt kun se tässä illuusiossa onnistuikin. Ei oikein käsittänyt miten koko illuusiohomma toimi, mutta ei jaksanut sillä vaivata päätään. "Mistä et itse tiedä, että en hyökkää kimppuusi?" nainen kysäisi kallistaen päätään veikeästi jopa hieman haastavasti toisen epäilyihin. "Mitä jos ne ritarit olivatkin ihan oikealla asialla?" tuo vielä jatkoi. "No jos jotain olen oppinut ettei tulevasta kannata murehtia ja omia vaistoja kannattaa seurata", susilainen lisäsi katsellen kentauria.

Nathala päätyi taas hieromaan ohimoaan jonka tähden asentoa taas vaihettiin hieman. Ärsyyntynyt huokaus karkasi tuon huulilta ja tuon siro käsi kurottautui ottamaan vesilasin käteen. Nainen tyhjensi sen ahnaasti, vaikka oli hetki sitten juonut. Puhuminen kuivatti suuta yllättävän paljon tai sitten se johtui edelleen sauhuttelusta. "Kuten kaikessa, on olomuodossani hyvät ja huonot puolensa", nainen totesi hieman hiljaisempaan sävyyn kuin aikaisemmin. Joitakin asioita ihmiselämässään kaipasi, mutta oli paljon monipuolisempi broona ja kykeni puolustamaan itseään. Eniten taisi kyllä pitää siitä miten saattoi kadota muiden näkevistä.

Viesti Ke Joulu 09, 2015 3:43

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Eravor hymähti Nathalan vastaukseen. Mies sai kysymyksen takaisin, mistä tuo pystyi naiseen luottamaan, saattoihan tuo vain esittää, joka oli täysin totta. Heti kun silmä vältäisi olisi susilaisella mahdollisuus iskeä.
"Kuten sinäkin, menen vaistolla ja muutenkin jos jotain pahaa käy olen valmis seurauksiin." Mies vastasi. "Sekä mitä rotukuvauksestasi päättelin broot eivät odotele iskeäkseen, tässä on ollut jo monta hetkeä kun olisit voinut tehdä jotain." Eravor lisäsi.

Päänsärky näytti häiritsevän naista edelleen. "Onko olosi parempaan suuntaan?" Mies uteli, vaikkei oikeastaan pystyisi naisen oloa kohottamaan, rohdot kun eivät tehonneet.
Eravor näki pienen apeuden Nathalan todetessa kaiken omaavansa hyvät ja huonot puolensa. "Se on totta, mutta jos itselleen ei voi mitään mitä sitä murehtia." Mies totesi rohkaisevasti hymyillen. "Se on vain ajantuhlausta loppujen lopuksi."

Viesti Ke Joulu 09, 2015 8:16

Re: Sankarin tarvetta // Janni

"Niin, jos puhun totta", nainen totesi hieman härnäävästi miehen sanoihin ja siristi tuolle silmiään hymyillen kuitenkin. "Auttaa kun en liiku", susilainen myönsi mitä omaan oloonsa tuli. "Taisin ottaa yhden ilmalennon liikaa", tuo myönsi irvistäen. "En ole oikein taikuuden fani, tai no kyllähän illuusiot kuten tämä ja rohdokset ja sellaiset ovat käteviä, mutta suoranainen 'heittelen sinua ilmaan'-taikuus käy jo hermoille", nainen naurahti vetäen jalkansa taas koukkuun istuen nyt toisen lonkkansa päällä ottaen tukea patkoista. "Niin no parempi sitä on keskittyä hyviin eikä huonoihin puoliin", susilainen myönsi päätään nyökäten. "Sitäpaitsi niin se maailma toimii, mikään ei ole täydellistä", nainen lisäsi samalla kun silmäili patjapinoa jolla sillä hetkellä istuskeli. "Onko väliä minkä näistä otan? Ja minne?" susilainen tiedusteli yhtäkkiä viitaten aikaisempaan sopimukseen siitä että nainen saisi laita yhtä kentaurin patjoista iselleen. Ei ollut vielä kovin myöhä, ei ehkä iltakaan ja periaatteessa olisi voinut korvata nukkumisen meditaatiolla, mutta nukkumisessa oli omat puolensa ja nyt kun siihen tarjoutui suht turvallinen tilaisuus niin miksi ei. Harmaat silmät kohosivat takaisin mieheen katsellen tuota hieman ripsiensä lomasta alaspäin suunnatun kasvojensuunnan tähden. "Jos sinua ei kauheasti haittaa, voisin koettaa mennä pitkäkseni", nainen myönsi viimein. "Ei sillä ettenkö utelisi mielelläni sinusta lisää, mutta tämä päänsärky käy jo hyvin rasittavaksi", Nathala totesi harmissaan. Mitään muuta ei ollut tarjolla kuin lepoa mikä auttaisi tähän vaivaan. "Voimme me vielä jutella, tuskin edes saan unta ennen kuin tämä vähän helpottaa vielä", susilainen tarkensi ja kampesi itsensä ylös.

Nainen kumartui noukkimaan tyhjentyneen vesilasin ja piippunsa lattialta. Liike sai pään jyskyttämään heti voimakkaammin. "Voinko tyhjentää tämän jonnekin vai vienkö ulos?" nainen kysäisi kohottaen piippuaan. Sen sisältö oli jo jäähtynyt ja jäljellä oli enää vain tuhkaa ja hiillostuneita purunjämiä. Hän vei lasin keittiömäiseen tilaan, josta sen oli ottanutkin ja tyhjensi piippunsa ohjeiden mukaisesti ennne kuin palasi tavaroidensa luokse ja laittoi piipun takaisin kassiin.

Viesti Ke Joulu 09, 2015 8:45

Re: Sankarin tarvetta // Janni

"Ota mikä vain ja nuku missä haluat." Eravor vastasi kättään heilauttaen Nathalan kysymykseen. Nainen viimein myös totesi, että oli paras asettua levolle päänsäryn tähden, vaikka tuo mielellään olisi jutellut kentaurin kanssa. "Olen kanssasi kyllä samaa mieltä sen suhteen, että voisit koettaa levätä." Mies myönsi. "Ehdimme kyllä juttelemaan myöhemmin, jos niin haluat." Kentauri vielä lupasi, ryhtyen kampeamaan itseään ylös. Hieman vaikeaahan se oli kipeän jalan kanssa, mutta kyllä hän jaloilleen pääsi.
"Tyhjää piippusi takkaan, siellä on ennestään tuhkaa. Se pitäisi varmaan sytyttää viimeistään illan suussa." Eravor vastasi susilaisen kysymykseen, viiaten patjojen vierellä olevaan takkaan.

"Asetu aloillesi ihan minne haluat, minun on parasta käydä laittamassa hevosille iltaruoat valmiiksi." Kentari ilmoitti, samalla kun Nathala vei tyhjää vesilasiaan keittiöön. "Yritä levätä." Mies vielä pyysi, lähtien sitten nilkuttamaan oville josta he olivat tulleet asuinrakennukseen.

Viesti Ke Joulu 09, 2015 8:54

Re: Sankarin tarvetta // Janni

"Koeta olla rasittamatta sitä jalkaa", nainen huikkasi kentaurin perään tuntien hieman huonoa omatuntoa siitä että toinen oli saanut ikäviä nirhamia hänen takiaan. Ei kuitenkaan estellyt kentauria menemästä hoitamaan asioitaan, tyhmäähän se vain olisi ollut ja tuskin oli ensimmäinen kerta kun hevosmies oli itsensä loukannut. Nainen pyöritteli mielessään ajatuksia siitä miksi toinen oli laumansa jättänyt, mies kun oli puhunut 'entisestä laumasta' noiden keskusteluissa. Samalla nainen kiskoi yhden patjan pois kasasta sijoittaen sen erilleen muista mutta myös takan lähesyyteen. Olivathan illat viilenneet, onneksi turkki lämmitti mukavasti, joten syksyisinkään ei varsinaisesti tarvinnut peittoa. Joskus oli kuitenkin mukava nukahtaa erityisen lämpimään tunteeseen mikä rauhoitti mieltä ja lihaksia. Susilainen siirteli myös tavaransa lähemmäs petiään varmistaen etteivät ne silti olleet tämän väliaikaisen isännän tiellä. Kun nainen oli saanut kaiken puuhastelunsa tehtyä tuo hipsi tyhjentämään rakkonsa ulos ennen kuin pani maate pehmeälle patjalle. Nainen käpertyi kyljelleen nukkumaan, jalat vedettynä kippuraan ja kädet lähelle vartaloa ja toinen kämmen päänalla. Susilainen huokaisi tyytyväisesti ennen kuin antoi itselleen luvan rauhoittua siinä määrin että voisi koettaa liukua mukavaan uneen mikä veisi, ainakin toivottavasti, jyskyttävän päänsäryn pois.

(end vai haluatko keksiä jotain seuraavalle päivälle vai lähteekö Nathala vain jatkamaan matkaa?)

Viesti Ke Joulu 09, 2015 9:14

Re: Sankarin tarvetta // Janni

Monta erilaista ämpäriä Eravor sai täyttää eriruokavalioiden takia. Eivät hevoset nisrsoja olleet, mutta hän oli pitänyt huolen, että jokainen sai oikean määrän ravinteita kokoonsa ja tarpeidensa nähden. Sekä pari sairastelevaa hevosta saivat vielä tarkemmin ruokansa. Sankot jätettiin odottamaan tallin käytävälle siistiin riviin seinän viereen. Kentauri ajatteli käydä vilkaisemassa Nathalaa, ennen kuin menisi hakemaan hevoset sisälle.
Susilainen oli raahannut yhden patjoista erilleen muista, mutta oli asettunut lähelle takkaa. Kentauri yritti astella mahdollisimman hiljaa mitä kavioillaan pystyi oman patja kasansa vierelle ja veti tyynyjen seasta aika isohkon peiton ja asteli sitten naisen luokse, peitellen tuon. Tuskin toisella kylmä oli, jos illuusion alla oli turkki lämmittämässä, mutta ei sitä koskaan tiennyt.
Mies hymähti hiljaa nukkuvalle Susilaiselle, ennen kuin asteli hiljaa ulko-ovelle ja siitä ulos.

//No mulla ei ole ideoita kyl mitä vois tapahtuu, et jos sul on jotaki nii kerro ihmeessä mut voi tän endaa tähänki :o //
Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö