Kirjoittaja Mori » 10 Elo 2016, 17:25
Un suuteli lempeästi Celebrin otsaa ja väisti tikarin, joka oli tulossa heitä päin. "En jää tänne leikkimään kanssasi", Un totesi kylmästi ja muutti lähes heti muotoaan. Se tuntui suurelta purkaukselta, joka pakotti ihmissyjän perääntymään, kun suuri aarnikotka levitti siipensä ja nousi puiden seasta hankalasti ylös ilmaan. Vielä ihmissyöjä heitteli tikareitaan, mutta turhaan. Tuo oli saanut mitä oli halunnut, vaikka olisikin voinut jatkaa tätä vielä hetken. Nyt hänen lelunsa olivat vain lentäneet karkuun, kirjaimellisesti.
Un lensi tasaisesti ja piti Celebrin kyydissä huolellisesti. Hän lensi sen verran alhaalla, ettei ilma ollut liian kylmää. Lentäminen jatkui aina kotiin asti, jossa Un muutti muotoaan kantaen perhosnaaman sisään ryskeellä. Ryske sai juuri saapuneen isän hyppäämään ylös tuoliltaan. "UN!" haltia huudahti jo syyttävään sävyyn, mutta kun näki kaksikon siinä kunnossa tuo saapui hetkessä apuun. "Mitä tapahtui?" Un pudisti päätään isälleen ja totesi, ettei ollut aikaa selittää. Hän halusi Celebrin paikattua kunnolla. Hän pelkäsi menettävänsä tytön.
Siinä vierähti parikin tuntia, kun Celebri hoidettiin sellaiseen kuntoon, ettei ollut enää mitään hätää. Levottomana Un oli pyrkinyt pois isänsä käsistä, kun tuo vaati saada sitoa poikansa haavat. Ei Un välittänyt, hän halusi Celebrin vierelle, hän halusi varmistaa, että tuolla oli kaikki hyvin. Noh, kaikista pyrkimyksistään huolimatta haavat sidottiin ja aarnikotka pääsi rakkaansa luokse. Siinä Un kyhjötti. Pää sängyn patjalla, pidellen Celebrin kädestä ja tuijottaen huolesta täynnä olevilla silmillään toisen kasvoja. "Olen niin pahoillani, että joudut kärsimään", mies mutisi puristaen itkuisesti silmänsä kiinni.