The Night Fantasy

Celebri ei avannut silmiään, ei hän voinut. Jatkuva retuutus ei tullut niinkään yllätyksenä, joten ei tyttö huomannut kuka oli ilmestynyt paikalle ja humauttanut ihmissyöjän pois hänen lutaan. Jokin nosti hänet ylös, ote ei tosin ollut niin väkivaltainen ja tiukka, syy siihen selvisikin tutun äänen kuullessaan.
Celebri tärisi kauttaaltaan, mutta uskalsi raottaa varoen silmäänsä. Tuttu lämpökin tuntui koskettavan ihoa, mutta vaikka hän itkuisen katseen seasta tunnisti Unin kasvot, ei hän uskaltanut luottaa oliko toinen todella siinä. Ehkä se oli vain hänen toiveajattelunsa luoma hallusinaatio tai sitten hän oli edelleen tajuton ja vain uneksi? Ei hän enä teinnyt mikä oli totta ja mikä ei, tyttö parka oli shokissa, eikä kyennyt tekemään muuta kuin kyhjöttämään siinä Unin sylissä ja olla tuon kyydissä, kun meno kävi jälleen rajuksi.

Un suuteli lempeästi Celebrin otsaa ja väisti tikarin, joka oli tulossa heitä päin. "En jää tänne leikkimään kanssasi", Un totesi kylmästi ja muutti lähes heti muotoaan. Se tuntui suurelta purkaukselta, joka pakotti ihmissyjän perääntymään, kun suuri aarnikotka levitti siipensä ja nousi puiden seasta hankalasti ylös ilmaan. Vielä ihmissyöjä heitteli tikareitaan, mutta turhaan. Tuo oli saanut mitä oli halunnut, vaikka olisikin voinut jatkaa tätä vielä hetken. Nyt hänen lelunsa olivat vain lentäneet karkuun, kirjaimellisesti.
Un lensi tasaisesti ja piti Celebrin kyydissä huolellisesti. Hän lensi sen verran alhaalla, ettei ilma ollut liian kylmää. Lentäminen jatkui aina kotiin asti, jossa Un muutti muotoaan kantaen perhosnaaman sisään ryskeellä. Ryske sai juuri saapuneen isän hyppäämään ylös tuoliltaan. "UN!" haltia huudahti jo syyttävään sävyyn, mutta kun näki kaksikon siinä kunnossa tuo saapui hetkessä apuun. "Mitä tapahtui?" Un pudisti päätään isälleen ja totesi, ettei ollut aikaa selittää. Hän halusi Celebrin paikattua kunnolla. Hän pelkäsi menettävänsä tytön.

Siinä vierähti parikin tuntia, kun Celebri hoidettiin sellaiseen kuntoon, ettei ollut enää mitään hätää. Levottomana Un oli pyrkinyt pois isänsä käsistä, kun tuo vaati saada sitoa poikansa haavat. Ei Un välittänyt, hän halusi Celebrin vierelle, hän halusi varmistaa, että tuolla oli kaikki hyvin. Noh, kaikista pyrkimyksistään huolimatta haavat sidottiin ja aarnikotka pääsi rakkaansa luokse. Siinä Un kyhjötti. Pää sängyn patjalla, pidellen Celebrin kädestä ja tuijottaen huolesta täynnä olevilla silmillään toisen kasvoja. "Olen niin pahoillani, että joudut kärsimään", mies mutisi puristaen itkuisesti silmänsä kiinni.

Celebri ei tajunnut tilanteen kääntyneen voiton puolelle, kun Un päätti nousta siivilleen. Ilmanvirtakaan, ei tyttöä shokistaan herätellyt. Hän vain tuijotti eteensä pelon kangistamana, antaen aarnikotkan kantaahäntä, toivoen samalla että menettäisi vain tajun, etteik kykenisi ajattelemaan sitä kaikkea mitä oli niin lyhyessä ajassa tapahtunut.
Kotiinkaan paluu ei tuntunut todelliselta, ei se tuttu tupa taikka Unin isän ääni. Celebri tosin sai viimein haluamansa tajuttomuuden, kun häntä ryhdyttiin hoitamaan, haavoja puhdistettiin ja murtunutta käsivartta liikuteltiin. Se sattui aivan liikaa, se oli aivan liikaa.

Seuraavan kerran kun Celebri tajuihinsa palasi, oli Un hänen rinnallaan. Pehmoisella vuoteellä hän tuntui makaavan. Ajatukset tuntuivat sumeilta ja sekavilta, ei hän tiennyt oikein missä oli. Tosin Unin puheet hieman herättelivät tytön ymmärrystä enemmän. "Un..." Celebri kuiskasi hiljaa, samalla kun pelottavat muistot piirtyivät satunnaisesti mieleen. Kipua ja verta, kuolleita ruumiita. Ei tyttö voinut muuta kuin täristä ja puristaa toisen kättä, pelon nostaessa kyyneleet takaisin silmiin. Hän olisi käpertynyt kasaan, jos olisi kivuiltaan pystynyt.

Un osti nopeasti päänsä ylös toisen käden tasolta ja katsoi toisen kasvoihin, kun Celebri kuiskasi hänen nimensä. Nimen, joka muistutti vain ynähdystä jonkun kärsivän huulilta. Niinhän Celebri kärsi, muistoista. Perhosnaama tärisi ja puristi lujempaa hänen kädestään. Mies nousi hieman ylemmäs, nosti varovasti, hellästi toisen käsivarsilleen ja kietoi naisen turvallisesti syliinsä peittonsa kera. "Ei ole hätää, se kaikki on nyt ohitse, olen niin pahoillani", aarnikotka totesi surkeana ja yritti parhaansa mukaan lieventää tytön tuskaa.
Siinä he olivat, toinen hänen sylissään ja toinen istui paikoillaan toista kantaen. Un ei välittänyt mistää muusta kuin Celebrin hyvinvoinnista. Häntä ei kiinnostanut sattuiko häntä, mutta häntä sattui silloin kun hänen rakastaan satutettiin.

//lyhyt :D

Pienesti Celebri vaikeroi Unin käydessä häntä liikuttelemaan, mutta tunsi olons asteen turvallisemmaksi päästessään toisen halaukseen. Tyttö jäi siihen hiljaa nyyhkimään, kuunnellen samalla toisen sanoja. Ei Unin olisi tarvinnut pyytää anteeksi, ei se tuon vika ollut, ei mitenkään. Mutta Celebri oli sen verran heikko, ettei jaksanut muuta kuin nyyhkiä ja pyrkiä hengittämään tasaisesti.
Uskaltaisiko hän enää ikinä astua talosta ulos? Hän ei vieläkään ymmärtänyt mitä se viherpää oli hänestä halunnut, ehkä tuo vielä halusi jotain lisääkin? Hyökkäisi vielä uudestaan jos hän astuisi ulos?

//Eipä mitään. Oisko tää tässä? Chloros sai veret pullotettuu ja silleen :D //

//Joo eiköhän, kiitos ja kumarrus :3//