Vain tyttö miekan kanssa
Lähetetty: 23 Helmi 2018, 03:12
Nakami tulihäntä
Päivä oli kääntymässä iltaan. Maa oli lumen peitossa, sitä oli taas päivänmittaan satanut lisää. Metsän suunnalta pieneen maalaiskylään, jos sitä nyt edes kyläksi pystyi kutsumaan, Nakammi saapui ratsastaen vaalealla hevosellaan. Hän oli vuorannut itsensä turkien ja taljojen alle suojaan kylmältä, ei vain itsensä takia vaan lähinnä pitääkseen pienen tummahiuksisen lapsen sylissään lämpimänä. Matkaviitan huppu sai suojata kasvoja niin pieneltä lumisateelta ja viimalta kuin myös piilottaa Nakamin sudenkorvat. Pieni tyttö hänen sylissään puolestaan halasi jotain turkiksen näköistä, pörheää ja lämmintä kuitenkin, nimittäin susitytön häntää. Alice oli nipinnapin enää hereillä, päivä oli ollut pitkä. Kaksikko oli kulkenut koko päivän ympäri metsiä yrittäen etsiä Nakamin muodonmuuttajalaumaa mutta turhaan. Noista ei ollut löytynyt jälkeäkään.
Uteliaasti punahiuksinen nuori nainen katseli ympärilleen lumen alle joutuneita peltoja ja asutuksen ensimmäisiä rakennuksia. Kylä ei ollut sen isompi kuin sekään jossa hän oli lapsuutensa viettänyt. Olisi ihme jos kylää löytyisi kartalta, melkein yhtä suuri ihme kuin majatalon löytäminen. Sääli sinäänsä sillä lämmin keitto ja suoja yöksi sopisi erittäin hyvin niin hänelle, hevoselleen kuin adoptiotyttärelleen sylissään. Tosin yleensä silloin satunnaisille matkalaisille löytyi silti katto pään päälle, vaikka kylässä oltaisiinkin varovaisia ulkopuolisten suhteen maanviljelijät yleensä osasivat arvostaa pientäkin lisätuloa jonka matkalainen toisi yöpymällä. Pitäisi vain kysyä joltakulta joka löytäisi, jos ulkona ei ketään ollut niin pakko kai se olisi ovia mennä koputtamaan. Ikävähän se olisi häiritä ihmisten rauhallista perhe-elämää mutta suurin osa oli yleensä ymmärtäväisiä. Toki auttaisi tietää asuttiko tätä kylää ihmiset vai haltiat, oliko sudenkorvat hyvä piilottaa vai pitää esillä.
"Iltoja" Nakami toivotti ensimmäiselle miehelle joka ulkona vastaan tuli. Toinen näytti olevan myymässä talonsa antimia, tiedä sitten kuinka hyvin kauppa kävi tähän vuodenaikaan. "Osaisitko sanoa mistä voisimme löytää suojan yöksi ja aterian ainakin täksi illaksi, mielellään jotain lämmintä." Hetken Nakami mietti ennen kuin lisäsi "Meillä on kyllä rahaa maksaa, ei paljoa mutta kuitenkin." Tiedä vaikka nopeasti olisivat kiertolaisilta vaikuttaneet, pieni lapsi ja yksinäinen nainen. Rehellinen, itsensä kunniallisesti elättävä matkalainen ei välttämättä loppujenlopuksi ollut ensimmäinen vaikutelma jonka kaksikosta pystyi saamaan vaikka kerjäläisillä harvemmin yhtä hyvää kokoelmaa eri eläinten turkiksia olikaan. Saati sitten hevosta matkustamiseen, miekkaa vyöllä tai yhtä laadukkaita vaatteitakaan. Vaatteiden laatu olisi oikeastaan viitannut lähemmäksi jotakuta kaupungissa asuvaa kohtuullisen hyvin toimeen tulevaa kohti kuin talonpoikaa saati metsänasukkia.
//Tänne näin pandanna, sain vihdoin ja viimein aikaiseksi, toivottavasti tässä on jotain aloituksen ainetta^^
Päivä oli kääntymässä iltaan. Maa oli lumen peitossa, sitä oli taas päivänmittaan satanut lisää. Metsän suunnalta pieneen maalaiskylään, jos sitä nyt edes kyläksi pystyi kutsumaan, Nakammi saapui ratsastaen vaalealla hevosellaan. Hän oli vuorannut itsensä turkien ja taljojen alle suojaan kylmältä, ei vain itsensä takia vaan lähinnä pitääkseen pienen tummahiuksisen lapsen sylissään lämpimänä. Matkaviitan huppu sai suojata kasvoja niin pieneltä lumisateelta ja viimalta kuin myös piilottaa Nakamin sudenkorvat. Pieni tyttö hänen sylissään puolestaan halasi jotain turkiksen näköistä, pörheää ja lämmintä kuitenkin, nimittäin susitytön häntää. Alice oli nipinnapin enää hereillä, päivä oli ollut pitkä. Kaksikko oli kulkenut koko päivän ympäri metsiä yrittäen etsiä Nakamin muodonmuuttajalaumaa mutta turhaan. Noista ei ollut löytynyt jälkeäkään.
Uteliaasti punahiuksinen nuori nainen katseli ympärilleen lumen alle joutuneita peltoja ja asutuksen ensimmäisiä rakennuksia. Kylä ei ollut sen isompi kuin sekään jossa hän oli lapsuutensa viettänyt. Olisi ihme jos kylää löytyisi kartalta, melkein yhtä suuri ihme kuin majatalon löytäminen. Sääli sinäänsä sillä lämmin keitto ja suoja yöksi sopisi erittäin hyvin niin hänelle, hevoselleen kuin adoptiotyttärelleen sylissään. Tosin yleensä silloin satunnaisille matkalaisille löytyi silti katto pään päälle, vaikka kylässä oltaisiinkin varovaisia ulkopuolisten suhteen maanviljelijät yleensä osasivat arvostaa pientäkin lisätuloa jonka matkalainen toisi yöpymällä. Pitäisi vain kysyä joltakulta joka löytäisi, jos ulkona ei ketään ollut niin pakko kai se olisi ovia mennä koputtamaan. Ikävähän se olisi häiritä ihmisten rauhallista perhe-elämää mutta suurin osa oli yleensä ymmärtäväisiä. Toki auttaisi tietää asuttiko tätä kylää ihmiset vai haltiat, oliko sudenkorvat hyvä piilottaa vai pitää esillä.
"Iltoja" Nakami toivotti ensimmäiselle miehelle joka ulkona vastaan tuli. Toinen näytti olevan myymässä talonsa antimia, tiedä sitten kuinka hyvin kauppa kävi tähän vuodenaikaan. "Osaisitko sanoa mistä voisimme löytää suojan yöksi ja aterian ainakin täksi illaksi, mielellään jotain lämmintä." Hetken Nakami mietti ennen kuin lisäsi "Meillä on kyllä rahaa maksaa, ei paljoa mutta kuitenkin." Tiedä vaikka nopeasti olisivat kiertolaisilta vaikuttaneet, pieni lapsi ja yksinäinen nainen. Rehellinen, itsensä kunniallisesti elättävä matkalainen ei välttämättä loppujenlopuksi ollut ensimmäinen vaikutelma jonka kaksikosta pystyi saamaan vaikka kerjäläisillä harvemmin yhtä hyvää kokoelmaa eri eläinten turkiksia olikaan. Saati sitten hevosta matkustamiseen, miekkaa vyöllä tai yhtä laadukkaita vaatteitakaan. Vaatteiden laatu olisi oikeastaan viitannut lähemmäksi jotakuta kaupungissa asuvaa kohtuullisen hyvin toimeen tulevaa kohti kuin talonpoikaa saati metsänasukkia.
//Tänne näin pandanna, sain vihdoin ja viimein aikaiseksi, toivottavasti tässä on jotain aloituksen ainetta^^