Kirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2016, 23:26
Azurella ei ollut mitään sitä vastaan, että he palaisivat tänne, kunnes keksisivät jotain parempaa. Kuulosti hyvältä, näin Sethosinkin mieleen. Ei hänellä ollut mitään suunnitelmaa ja hän ainakin oli ihan tyytyväinen tähän järjestelyyn - sikäli mikäli Azure halusi jotain muuta, voisi tuo ottaa sen puheeksi. Totta kai Sethos yrittäisi toteuttaa Azuren toiveet, sikäli mikäli ne olivat toteutettavissa. Mutta valitettavasti jos sokea kartanoon halusi asumaan, niin sitä painajaispaimen ei voinut oikein toteuttaa... ei ainakaan Azuren elinaikana.
Kuitenkin kun Azure kävi mainitsemaan Shilohin, kävi Sethosin ilme vakavoitumaan. Kyllä hän osasi tuon nimen yhdistää enkeliin, eikä voinut sanoa pitävänsä tästä puheenaiheesta. Mutta selvästi se vielä vaivasi Azurea.
"älä huoli... Pidän huolen, ettei hän sinua tule häiritsemään", Sethos hymähti, antaen asian sitten olla. Hän ei halunnut puhua siitä pahemmin ja uskoi, ettei Azurekaan. Sen sijaan demoni antoi sokean syödä rauhassa ja sulatella ajatusta matkasta, siinä missä hän itsekin valmistautui henkisesti lähtöön. Totta kai lepo ennen matkaa olisi tehnyt hyvää, mutta eipä hänen voimansa vielä olemattomat olleet. Hän saattoi hyvinkin mennä muutaman vuorokauden ilman lepoa, ennen kuin oli pakko hetkeksi torkahtaa.
Lopulta Azure oli kuitenkin valmis matkaan ja ilmoittikin, että lähtö riippuisi nyt siitä kuinka pian Sethos oli valmiina. Demoni naurahti pienesti, samalla kun kankesi itsensä tuolilta ylös.
"No, lähdetään saman tien, mitä sitä suotta viivyttelemään", Sethos hymähti, käyden askeltamaan Azuren vierelle ja tarttui tuota hellästi kädestä, "tule", demoni vielä kehotti, ennen kuin lähti ohjaamaan sokeaa mukanaan alakertaan. Alakerrassa majatalon emännälle heitettiin vielä hyvästit, ennen kuin kaksikko poistui majatalon lämpimistä sisätiloista.
Ulkona ilma oli viileän raikasta ja kosteaa, juuri ihanan piristävää näin varhaiseen aamutuimaan. Kaikessa rauhassa Sethos talutti Azurea kohden kylän reunoja, siinä ohimennen nyökäten tervehdykseksi vartijoille jotka vastaan sattuivat tulemaan kaduilla. Totta kai Azure sai osakseen rumia katseita, mutta Sethos piti turpansa visusti kiinni eikä käynyt haastamaan riitaa sanoin tai edes katseellaan vartijoiden kanssa. Sen sijaan matka jatkui hiljaisuudessa aina kylän reunalle asti, josta he astuivat metsään. Kun kylä oli jäänyt taakse ja metsässä oli ehätetty hetki rämpiä, pysähtyi Sethos sijoilleen ja muutti muotoaan.
"Hyppää kyytiin niin mennään", Demoni kehotti käheänmoninaisella äänellään, samalla kun laskeutui makuulleen sen verran, että Azure helpommin selkään pääsisi. Siinä samalla painajaispaimen katseli ympärilleen sumuiseen metsään, tunnustellen kosteaa maata allaan. Ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Hyvä, he saisivat lähteä matkaan rauhassa.
Ja niin he myös tekivät. Jahka Azure selkään oli päässyt, nousi unidemoni ylös ja lähti rauhallisesti askeltamaan eteenpäin. Varmistaen että tyttö myös pysyi selässä, pikkuhiljaa lisäten vauhtiaan koko ajan.
"Kerro minulle mistä kylästä - tai kaupungista - osaisit neuvoa reitin veljesi tilalle", Sethos tokaisi, suunnaten näin ensialkuun kohden metsän reunoja, "Jatkamme sieltä sitten sinun ohjeiden mukaan".
Azure mainitsi Nahorin, jota kohden demoni lähti suuntaamaan - näin parhaan muistinsa mukaan. Sieltä sokea osaisi neuvoa parhaiten reitin veljensä luo, joten sieltä oli hyvä aloittaa.
"Pidä lujasti kiinni", oli vielä viimeinen kehotus Azurelle, ennen kuin Sethos lisäsi vauhtia entisestään ja lopulta lähti loikkimaan uskomattoman pitkiä matkoja eteenpäin.
Täten matka taittuikin nopeasti. Näin aamusta ei ollut vielä pahemmin ketään liikkeellä ja ne vähäisetkin kulkijat näkyivät kaukana, kun aroille päästiin. Tosin heitä tuskin kukaan ehätti edes huomaamaan, kun painajaispaimen hyppeli eteenpäin liitäen, koittaen olla kiinnittämättä kenenkään huomiota. Aivan ensimmäiseksi Sethos suuntasi kohden haltioiden kaupunkia, kunnes sen nähdessään osasi kaartaa kohden länttä, jossa Nahor sijaitsi. Ei hän koskaan ollut käynyt mokomassa paikassa, eikä kyllä mielinytkään, joten kunhan vain päästäisiin lähelle tuota ihmisten suurinta kylää, olisivat he tarpeeksi lähellä.
Päivä kohosi valtakunnan ylle matkan jatkuessa. Aurinkoisenkeväinen päivä ei ollut ehkä se kaikkein mieluisin Sethosille matkaamisen kannalta, mutta eipä painajaispaimen valittanut. Jatkoi vain matkaa, välillä hidastaen liikkeitään kävelyksi ja välillä taas jatkaen tuota liitävää hypähtelyä - aina tietenkin varoittaen Azurea vauhdinmuutoksista, ennen kuin lähti loikkimaan.
Iltapäivä ehätti jo laskeutua, kun he viimein saapuivat Nahorin lähettyville. Sethos ei kuitenkaan liian lähelle uskaltanut mennä, etteivät he olisi saaneet mahdollisia vartijoita niskaansa. Sen sijaan Azure sai kauempaa käsin neuvoa mihin tästä edettäisiin. Sentään sokea osasi yllättävän hyvin neuvoa reitin riippumatta siitä, ettei itse nähnyt mitään. Demoni puolestaan parhaansa mukaan koitti seurata Azuren ohjeita, ehdittiin siinä muutamaan kertaan jopa eksyä, mutta silloin ei auttanut muu kuin palata takaisin lähtökohtiin.
Ilta kuitenkin alkoi laskeutua valtakuntaan, kun he viimein saapuivat määränpäähänsä. Osin valaistu tilus näkyi kävelymatkan päässä, jolloin Sethos pysähtyi sijoilleen ja laskeutui jälleen maaten.
"Uskoakseni olemme perillä... Nouse selästä, muutan muotoani", demoni kertoi, odottaen maltillisesti että Azure selästä nousisi, jonka jälkeen painajaispaimen muutti muotonsa takaisin humanoidiksi. Ei hän halunnut rujossa ulkomuodossaan lähestyä ihmisasutusta, saisi vielä talikosta päin näköä jos niin tekisi.
"Mennään katsomaan...", Sethos tokaisi, tarttuen jälleen Azurea kädestä ja lähti ohjastamaan tuota tilaa kohden.
"Tunnistaahan veljesi sinut?", Painajaispaimen tiedusteli, ehkä jokseenkin huolestuneena, "Eikä käyttäydy heti aggressiivisesti vieraita kohtaan...?".
// Cecil tarvii kriisiapua :---D CECIL SULJETULLE OSASTOLLE //