täällä taas

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

täällä taas

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Kesä 2008, 14:30

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 5&start=15

Lounatuuli

Lounatuuli kohosi korkealle ilmaan, pilvien yläpuolelle, niin ettei häntä voinut nähdä. Se tästä puuttui että sotilaat olisivat lähteneet seuraamaan häntä. Nyt piti vain toivoa ettei Deanoic joutunut hankaluuksiin äskeisen takia, mutta mistä häntä nyt voitaisiin syyttää? Tai no, olihan Deanoickin taruolento (tavallaan) mutta se nyt ei päällisin puolin näkynyt mitenkään! ainakaan päivisin... ja missään ei lue etteikö lohikäärmettä saisi tuoda majataloon. No, Lounatuuli uskoi että Dean oli jotenkin päässyt luikkimaan pois tilanteesta ja oli nyt itsekkin matkalla kohti aroja.
Aroista puheenollen, nyt piti laskeutua. Lounatuuli laskeutui pikkuhiljaa pilvien läpi alemmaksi, puhkaisten siinä samalla pilviin rei'jän josta aurinko paistoi alas. Hetken Lounatuuli kierteli ilmassa, kunnes näki täydellisen laskeutumispaikan ja lähti hivuttautumaan alaspäin, lopulta tumpsahtaen kevyesti maan pinnalle. Ruoho oli märkää! Se ei tuntunut yhtään mukavalta, joten Lounatuuli nosti käärmemäisen kehonsa kaarelle, niin ettei vatsanpohja osunut maaahan. No nyt hänet ainakin näki jos sattui liikkumaan näillä main, mutta Lounatuuli otti sen riskin. Hän oli nyt liian laiska muuttamaan muotoaan.
Lopulta hän hyppeli kevein ja ilmavin loikin takaisin sille samaiselle kukkulalle jossa hän ja Deanoic olivat ensimmäistä kertaa tavanneet ja jäi siihen kiven päälle kääriytyneenä odottelemaan ystäväänsä.

// täällä jatkuu ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Kesä 2008, 12:41

Deanoic

Deanoic oli päässyt ehjin nahoin pois majatalosta, veljestään ei ollut niinkään varma, mutta uskoi tämän pärjäävän, koska veli oli ihminen ja tällä oli paljon tuttavuuksia, jotka luottivat häneen ja päästäisivät hänet pelkällä varoituksella...ehkä rauhan häiritsemisestä, ehkä jostain muusta.
Dean ainakin tahtoi ajatella, että veljensä oli turvassa, vaikkei voinut sitä varmasti sanoakaan.

Hän juoksi sen matkaa, mitä jaksoi, mutta jossain vaiheessa se sudenkin on hengähdettävä. Niinpä pienen tauon jälkeen matka jatkui kohti aroja, joilla Lounatuuli jo todennäköisesti häntä odotti. Kyllähän lohikäärme isona olentona ja vieläpä ilmassa pääsi nopeasti tiesminne, mutta tätä huomattavasti pienempi Dean metsän keskellä kompuroidessaan ei ollut niinkään nopea.
Arot kuitenkin alkoivat pikkuhiljaa häämöttää puiden takaa, eikä se saanut häntä hidastamaan vauhtiaan, päinvastoin. Hän tahtoi tietää, että Lounatuuli oli kunnossa, toisaalta, eivätpä ne ihmiset olleet tätä tainneet edes nähdä, joten olettaisi toisen olevan turvassa ja jo saapunut aroille.

Deanoic juoksi viime metrit arojen reunalle ja silmäili sitten hetken ympärilleen. Kauaa hänen ei kuitenkaan Lounatuulta tarvinnut etsiä, kun hän huomasi tämän paikassa, jossa he olivat tavanneet ja josta tämä pieni seikkailu oli saanut alkunsa.
Dean hymyili hammasrivistöään vilauttaen ja hölkkäsi sitten tuolle kukkulalle, lysähtäen kostealle nurmelle makaamaan ja tasaamaan hengitystään.
"Turvassa", hän sitten naurahti, kun oli hieman rauhoittunut, eikä pieni virne kadonnut hänen kasvoiltaan silloinkaan kun hän kohotti katseensa Lounatuuleen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Kesä 2008, 17:51

Lounatuuli

Hetken odottelun jälkeen, Deanoic näkyikin jo arojen reunalla. Pieni hymy levisi Lounatuulen kidan pieliin, samalla kun hän katsoi kuinka Deanoic hölkkäsi kohti kukkulaa ja lopulta pötkähti kostealle nurmikolle.
"turvassa todellakin.. toivottavasti" Lounatuuli sanoi pienesti virnistäen, katsellen alaviistoon Deanoicia.
Toivottavasti tosiaan.. olihan osa nähnyt kuinka hän lähti kylältä, mutta ei kenenkään pitäisi osata arvata että hän oli aroille lentänyt. Ihmiset varmaan olettivat että totta kai lohikäärme nyt takaisin vuorille lentäisi, siellä kun niitä pesi.
"sinä näköjään juoksit koko matkan?" Lounatuuli kyäsisi päätellen siitä, kuinka Deanoic joutui hengitystään tasaamaan.
"pääsit onneksi vartijoiden ohi.." Lounatuuli totesi, ollen kiitollinen siitä ettei Deanoicia oltu mihinkään kuulusteluihin viety tai mitään vastaavaa.
Kuten Lounatuuli jo tiesikin, Deanoicilla oli myös salaisuuksia salattavana.

"noo.. nyt sitten vain ollaan." Lounatuuli sanoi katsellen taivaalle joka alkoi jo pikku hiljaa selkenemään.
"etkö sinä käy töissä? Minä luulin että kaikki ihmiset käyvät töissä jossain.." Lounatuuli kysyi laskien katseensa alas Deanoiciin ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi.
Hän tosiaan oli kuullut että ihmiset, ainakin jokainen mies, kävi töissä.. mutta kai tämäkin oli niitä huhuja vain.. ihmisiä pidettiin mitä omituisimpina otuksina, ainakin lohikäärmeiden keskuudessa.. harva lohikäärme oli edes nähnyt ihmisiä, niin hassulta kuin se kuulostikin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 03 Heinä 2008, 22:31

Deanoic

"Melkein koko matkan", Deanoic korjasi ja nyökkäsi Lounatuulelle, "Minä pääsin, kun lähdin sukkelaan. Movyan jäi selittämään niille jotain, mutta hän on niin fiksu että selviää." Hän jatkoi varmana veljensä tilanteesta pääsemisestä ja hymyili hieman. Movyan oli fiksu ja huolehtivainen ja vahva, voiko parempaa veljeä - ja miestä - ollakaan?
Deanoic tiesi olevansa onnekas päästyään nopeasti pakoon, sillä todennäköisesti nämä olisivat hieman kuulustelleet jos hän olisi jäänyt pidemmäksi aikaa.

"Ihmiset, kuten sanoitkin", Dean korjasi ja päästi pienen susimaisen ulvahduksen huuliltaan, "Eikä minulla ole aikaa, kun yöt menee siellä täällä ja päivät pitää levätä." Hän sitten selitti Lounatuulelle, joka ei tuntunut tietävän tällaisista ihmisille niin itsestäänselvistä asioista; "Movyan käy töissä, milloin missäkin kun ei ole käynyt minkäänlaisia koulutuksia mihinkään erityisesti." Kerrankin Deanoicilla oli varaa puhua jostain asiasta tietäväisenä ja varmana asioiden oikeasta kannasta. Hän kun tiesi vain vähän siitä maailmasta, joka oli ihmisten kylän ulkopuolella ja sen asukeista.
Kiitos Lounatuulen, hän tiesi nyt jopa hieman enemmän.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Heinä 2008, 00:08

Lounatuuli

Dean ei siis käynyt töissä.. jotain uutta Lounatuulellekkin. Hän kun tosiaan oli kuullut että kaikki ihmiset olivat samanlaisia ja että ihmisten yhteiskunta toimi kuin muurahaispesä... mutta ei ilmeisesti.
Deanoic kertoi myös veljensä käyvän siellä täällä töissä, koska ei ollut pahemmin mitään koulutusta saanut. Lounatuulen mielestä oli hassua, että ammattiin tarvitsi koulutuksen. Hän ainakin oli nopea oppimaan ja voisi veikata että oppisi vaikka sepäksi parissa päivässä... tosin eihän se oikeasti ollut mahdollista, ainahan sitä oppi uutta.. mutta työ tekevää opettaa.

"hmmm... no, en minäkään töissä jaksaisi käydä jos kokisin saman joka yö, mitä sinä koet.." Lounatuuli sanoi lopulta raapien kaulaansa etutassullaan mietteliään näköisenä.
Oikeastaan hän ei miettinyt mitään.. hänen päänsä löi tyhjää, eikä yksikään ajatus johtanut mihinkään. Lopulta hän hymähti pienesti.. sitten naurahti ja alkoi nauramaan ontolla, kumisevalla äänellään niin, että aroilla kaikui.
"Olet sinäkin oikea ihme" Lounatuuli sanoi saatuaan naurunsa naurettua.
Hän laski päänsä alemmaksi ja katsoi Deania hymyillen.
"Kun sinä siihen tupsahdit ensimmäistä kertaa, niin minulle on kerennyt näiden päivien aikana tapahtumaan enemmän, mitä kokonaisena kuukautena ennen sinun tuloasi!" Lounatuuli kertoi hymyillen.
Tottahan se oli.. Dean oli tuonut toimintaa hänen elämäänsä, eikä se yhtään haitannut häntä. Itseasiassa hän alkoi jo kiintymään Deanoiciin.. ei niinkuin ihminen ihmiseen vaan enemmänkin kuin eläin omistajaansa.. loppujen lopuksi, olihan Lounatuuli vain lohikäärme alkukantaisine vaistoineen ja tarpeineen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 04 Heinä 2008, 12:33

Deanoic

Dean tuijotti Lounatuulta selvästi hämmentyneenä tämän ryhtyessä nauramaan ja hölmistynyt, epävarma virne kohosi hänen kasvoilleen, kun hän koetti tavoittaa toisen katseen ja tiedustella mitä hän nyt oli tehnyt kun lohikäärmettä noin nauratti ja ihan yllättäen.
"Enhän minä edes ehtinyt sanoa paljoa mitään", Deanoic sitten tuumi ääneen ja haukahti pienesti, siirtäen äsken maahan laskemansa katseen jälleen hytkyvään Lounatuuleen.
"En minä tahallani, minusta taas tuntuu että kaikki se mitä nyt on tapahtunut tuli sinun mukanasi", hän sitten naurahti kun sai selville mille toinen oli niin naureskellut. Tosiaan, olihan heille ehtinyt tapahtua vaikka mitä. He olivat loikoilleet, lentäneet, paenneet ihmisiä, käyneet haltiakylässä, jääneet sateen armoille, käyneet ihmisten majatalossa, aiheuttaneet hämmennystä ja nyt he olivat palanneet paikkaan, josta kaikki tämä oli saanut alkunsa.
Deanoic virnisti ja tajusi hetken ajateltuaan hänkin mitä kaikkea todella oli kerennyt tapahtumaan tämän ja eilisen aikana.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2008, 20:59

Lounatuuli

no, tottahan se oli. Lounatuuli oli osittain "syyllinen" siihen että Deanin elämässä oli tapahtunut kaikenlaista näinä parina päivänä... esimerkiksi nyt haltija kylässä käynti, tuskin Deanoic sinne olisi päässyt ellei lohikäärmettä olisi tavannut.
"kaikkea sitä mahtuu muutamaan päivään.." Lounatuuli sanoi vilkaisten taivaalle, kun aurinko tuli lopulta kunnolla esiin valaisten koko aron.
Vesipisaroiden koristamat heinät kimmelsivät auringossa, luoden aroille erittäin satumaisen ja kauniin näyn. Tosin Lounatuuli oli nähnyt tuon näyn jo monet kerrat, eikä se hänen silmissään mitenkään erityiseltä tuntunut.
Sitten suuri lohikäärme laski päänsä alemmaksi, kevyesti Deanoicin syliin ja sulki silmänsä.
"Jos millään viitsit, rapsuttaisitko korvan takaa?" Lounatuuli kysyi päästäen samalla matalan, krokotiilin murahdusta muistuttavan äänen.
Se puhalsi kevyesti lämmintä ilmaa sieraimistaan ja jäi paikoilleen odottamaan rapsutuksia kuin koira konsanaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Heinä 2008, 21:10

Deanoic

"Todellakin eikä minua ole ehtinyt vielä edes väsyttää!" Deanoic naurahti ja nyt kun asiaa kunnolla mietti niin hän ei ollut nukkunut yli päivään, eikä häntä väsyttänyt edelleenkään laisinkaan. Ehkä jatkuvat tapahtumat pitivät väsymyksen poissa, sillä yleensä tähän aikaan Dean oli nukkumassa yön aikana tulleita univelkojaan, joita ei nyt tuntunut edes tulevan.
Deanin katse osui aurinkoon ja hän henkäisi kauniista näystä, tuijottaen sitä silmät suurina ja huulet hämmästyksestä raollaan.
"Minä näen tämän niin harvoin kun valvon öisin! Kaikkia on nyt niin kaunista..." Deanoic päivitteli ja inahti tuntiessaan Lounatuulen pään sylissään ja kääntyi kysyvästi kulmiaan kohottaen lohikäärmeen suuntaan.
Nauru oli herkässä ja se purkaantui ihmissuden huulilta hänen pitkästä aikaa tuntiessaan olonsa onnelliseksi. Tai no, olihan hän niin tuntenut jo sen pari päivää ja hänestä tuntui ihanalta viimein asettua ihmiskylään kun oli joku ystävä, jota voisi tavata niin usein kuin oli tarvetta.
Hän vei kätensä lohikäärmeen korvan taakse rapsutti tätä molemmin käsin, hymyillen iloisesti.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Heinä 2008, 18:38

Lounatuuli

Lounatuuli nautti täysin siemauksin siitä, kun Deanoic rapsutti häntä. Lohikäärme tunsi kuinka Deanin käde koskettivat hänen sileitä, lämpimiä suomuja... se oli ihanaa, pelkkä kosketuskin oli lounatuulesta ihanaa. Lounatuuli ei yhtään ihmetellyt että koirat pitivät rapsutuksista. Korvan tausta sattui olemaan sellainen paikka, minne Lounatuulikaan ei helpolla yltänyt rapsuttamaan.. ei sillä että sieltä olisi kutissut, muuten vain tuntui hyvältä kun joku rapsutti.
Ei Lounatuulessa edes ollut kirppuja, minkälainen kirppu viihtyisi suomuisassa lohikäärmeessä, jonka matkassa saattoi jäätyä kuoliaaksi jos tarpeeksi korkealle lennettiin.
"kiitos" Lounatuuli sanoi lopulta ja nosti päänsä pois Deanin sylistä ja haukotteli niin että kita oli ammollaan.
"hassua että toisinaan tekemistä riittää.. ja toisinaan ei ole mitään tekemistä.." Lounatuuli sanoi kiertyen kippuralle , laskien päänsä Deanin vierelle.
"mitä sinä teet yleensä päivisin? Tuskin sinä joka päivä lohikäämreen seurassa roikut?" Lounatuuli kysyi hymähtäen.
Ei sillä että hän haluaisi Deanista eroon, hän nyt vain sattui olemaan utelias persoona.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Heinä 2008, 19:44

Deanoic

Deanoicia huvitti se, kuinka paljon Lounatuuli pitikin rapsutuksesta. Hän oli olettanut etteivät lohikäärmeet sellaisesta pitäneet, mutta tämä oli tietenkin mukava yllätys. Dean kellähti selälleen maahan kuunnellen Lounatuulen sanoja.
"Mutta joskus ei edes tarvitse sitä tekemistä", hän tuumi sitten, "Silloin kun tahtoo vain olla..." Tällä hetkellä hän ei kaivannut pelottavia, vaarallisia seikkailuja tai tekemistä ylipäätään. Juttelu lohikäärmeen kanssa aroilla, lämmittävässä auringonpaisteessa riitti ihmissudelle oikein mainiosti. Ja olihan sitä jo tullutkin seikkailtua vaikka koko elämän edestä viimeisenä muutamana päivänä.
"Minäkö?" Dean kysyi naurahtaen ja alkoi sitten kunnolla miettimään asiaa pitkästä aikaa, "En minä paljoa...Nukun puoleen päivään ja sitten saatan käydä torilla ostamassa syötävää. Luen ehkä kirjoja tai jotain ja syön, ihmissudella on vaativa masu." Hän selitti virnistellen ja siirsi sitten katseensa taivaalta Lounatuuleen, nojaten nyt kyynärpäidensä varassa.
"Mitä sinä teet päivisin, silloin kun et nuku satoja vuosia putkeen?" Deanoic tiedusteli sitten.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Heinä 2008, 21:41

Lounatuuli

Deanoic oli kyllä oikeassa, aina ei tarvinnut olla tekemistä, joskus oli hyvä vain olla. Se oli rauhoittavaa ja rentouttavaa, eipähän tarvinnut aina stressata.. harvoin sitä monellakaan ihmisellä tai taruolennolla oli kokonaista päivää vapaana, ainakaan näin sodan aikana.
Deanin elämä kuulosti tylsältä Lounatuulen korvaan, mutta tarkemmin kun ajatteli, eihän hänkään tehnyt melkein mitään! Periaatteessa Deanoic teki jopa enemmän päivän aikan mitä hän. Lounatuuli ei voinut olla naurahtamatta pienesti kun Deanoic sanoi, että ihmissudella on vaativa masu.. se kuulosti niin suloiselta jopa ison lohikäärmeen korvaan.
Sitten Deanoic kysyi mitä Lounatuuli teki päivisin, silloin kun ei nukkunut satoja vuosia putkeen. Lounatuuli hymähti pienesti ja hymyili, jääden hetkeksi aikaa miettimään asiaa tarkemmin.
"minää... en oikeastaan mitään. Olen.. lentelen siellä täällä ja syön silloin tällöin - lohikäärmeenkin masu on melko vaativa - joskus taas suoritan tehtäviä, mitä saan haltija kuninkaalta." Lounatuuli selitti ja jäi sitten hiljaiseksi. "Empä minä muuta oikein tee.." oli viimeinen lause, minkä lohikäärme sanoi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Heinä 2008, 22:11

Deanoic

Deanoic saattoi sanoa elämänsä jopa olevan joskus tylsää. Tuntui siltä ettei yksi pieni ihmissusi voinut paljoa maailman menoon vaikuttaa, mikä taas tuntui ikävältä, Dean kun olisi halunnut auttaa muita jotenkin muutenkin kuin niillä pienillä jokapäiväisillä teoilla.
Deanoic kuunteli Lounatuulen päivän askareet- listaa mikä puolestaan kuulosti aika tyhjältä hänen korviinsa, mutta toisaalta toinenhan oli lohikäärme ja Dean jopa puoliksi ihminen. Erojahan löytyi siis pakostakin.
"No sen minä uskon! Että sinulla on vaativa masu kun tuntuu että omanikin koko ajan tahtoo lisää syötävää", Deanoic selitti naurahtaen mutta jatkoi pian virne kasvoillaan, "En tarkoita että masusi olisi lohikäärmeen masuksi iso. Mutta omaani verrattuna kun olen näin pieni ja mitätön muutenkin." Hän selitti nopeasti ja toivoi toisen ymmärtävän ettei hän tarkoittanut sitä pahalla.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Heinä 2008, 14:29

Lounatuuli

Lounatuuli naurahti Deanoicin puheille. Kyllä hän ymmärsi että lohikäärmeenä hänellä loogisesti oli huomattavasti isopmi mahalaukku mitä ihmissudella.
"Usko pois, meillä on pohjaton vatsa! pienimmälläkin lohikäärmeellä on uskomattoman suuri maha, se ei vain yleensä näy ulos päin.. ja totta kai siinä on jatkuva nälkä, jos on nukkunut pari sataa vuotta ilman ruokaa." Lounatuuli kertoi hymyillen itsekseen.
Aurinko lämmitti mukavasti. Lounatuuli myönsi samaistuvansa hieman käärmeisiin, hänellä kun oli tapana "luikerrella" lähimmälle kivelle tai kukkulalle lämmittelemään auringossa, varsinkin aamuisin. Viileän yön jälkeen se oli hyvä tapa pistää päivä käytiniin.. parempi tapa mitä kahvin juonti, vaikka eihän Lounatuuli sitä voinut sanoa, koska ei hän koskaan ollut kahvia maistanutkaan.
Ainoastaan teetä ja sekin oli uskomattoman omalaatuinen tilanne.. harvoin sitä saa juoda teetä haltijan, kahden ihmisen ja velhon kanssa samalla kun toiset taistelevat taka-alalla.
"oletko... sinä koskaan ollut taistelussa? Siis ihan taistelussa, ei missään kapakka tappelussa.." Lounatuuli kysyi yllättäen, näin ohimennen.. olihan se nyt hyvä jutella kun kerran oli aikaa. Tosin ilta alkoi kohta puoliin tekemään tuloaan..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 09 Heinä 2008, 17:18

Deanoic

"Sen minä uskon!" Deanoic naurahti tavallista suurempaan ääneen käsiään levitellen ja vei katseensa Lounatuuleen, "200 vuotta on pirun pitkä aika..." Ihmissusi tuumi mietteliäänä ja mutristi huuliaan pitäen katseensa lohikäärmessä vierellään.
Seuraava kysymys hämmästytti Deania hieman ja hän kohotti kulmiaan vieden kätensä niskansa taakse.
"En", hän vastasi sutjakkaasti mutta jatkoi sitten, "mutta olen joka tapauksessa ollut sotilaiden jahdattavana Movianin kanssa." Pieni naurahdus pääsi hänen huuliltaan vaikkei muisto sinänsä ollut mitenkään iloinen päinvastoin.
"Sinä varmasti olet ollut?" Deanoic oletti ja siirsi katseensa taivaalle. Ilta oli pian tulossa eikä hän edes ollut huomannut ajan kulua. Ihmeellistä miten aika kuluikin nopeasti hyvässä ja mukavassa seurassa.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Heinä 2008, 17:58

Lounatuuli

Deanoic kertoi ettei ollut koskaan ollut taistelussa, mutta jahdattavana kylläkin. Lounatuuli hymyili pienesti koomiselle kuvalle siitä, että Dean pinkoi veljensä kanssa pää kolmantena jalkana pakoon jumalattoman suuria, haarniskapukuisia vartijoita.. Deanoic kun sattui olemaan hieman pienempi kokoinen, mitä ne vartijat, joihin Lounatuuli oli törmännyt.
Sitten Deanoic kysyi - tai oletti - lounatuulen olleen taisteluissa. Verkkainen nyökkäys lohikäärmeeltä tuli, ennen kuin se avasi suunsa.
"Olenhan minä.. monessakin. Ensimmäinen taistelu sitten herättyäni, oli vuorilla.. samana päivänä mitä heräsin. Silloin oli hyökkäys käynnissä vuoristo kylässä.. silloin oli lähellä etten joutunut keihästytetyksi. Sittemmin olin mukana taistelussa haltijakuninkaan kanssa sitä velhoa vastaan... ihmisten kuninkaan velhoa, minulta meni hieman ohi mistä siinä taisteltiin.." Lounatuuli kertoi jääden miettimään asiaa itsekseen, raapien jälleen leukansa alustaa.
"no, se nyt on normaalia että näinä aikoina joutuu taisteluun.. ainakin näin lohikäärmeenä" Lounatuuli sanoi ja laski päänsä takaisin alemmas ja virnisti "Nyt vain odotetaan kunnon, lopullista taistelua".
... kyllä, lounatuuli oli en verran verenhimoinen, että halusi olla mukana viimeisessä, suuressa taistelussa.. jos sellainen tulisi. Se tulisi olemaan ikimuistoista.. Lounatuuli pystyi näkemään sen jo silmissään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 5 vierailijaa

cron