täällä taas

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Heinä 2008, 12:31

// juu, ajattelin kanssa samaa ^^ //

Lounatuuli

Kun susi sitten metsään oli kadonnut, lounatuuli pisti pötkölleen. Se kieri itsensä kerälle ja jäi siihen kukkulan päälle katselemaan ympärilleen. Missään ei liikkunut mitään, eikä kuulunut mitään. Ihan hyvä vain, sillä nyt Lounatuuli voisi ummistaa silmänsä ja ottaa pienet torkut. Ei häntä edes väsyttänyt, mutta silloin kun hänellä ei muuta tekemistä ollut, hän alkoi nukkua. Unien näkeminen oli kivaa, unissa ei ollut mitään logiikkaa, joten siellä oli kaikki - aivan kaikki - mahdollista.
Yö kului ja arot ympärillä pysyivät hiljaisina, Lounatuulen nukkuessa. Lopulta se heräsi... ulvontaan. Lohikäärme kohotti päätään hieman ja huomasi tutun suden aroilla. Deanoic oli näköjään saanut tarpeekseen metsässä samoliemisesta ja oli nyt tullut aroille. Aamukin saapuisi kohta.. Lounatuuli oikoi itsensä kerältä ja tarkisti että Deanoicin antama kristallipallo olisi vielä ehjä, olisi astetta nolompaa palauttaa se rikkinäisenä Deanoicille.
Nyt sitten vain odoteltiin että Dean muuttuisi takaisin ihmisieksi. Tämän vaatteet näyttivät olevan turvallisesti mytyllä samalla kukkulalla, jotei eipähän miekkonen kerkeisi kauaakaan alastomana samoilemaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Heinä 2008, 14:30

Deanoic

Deanoic käänteli päätään hetken ennen kuin onnistui kääntämään katseensa oikeaan suuntaan ja lähti innoissaan pomppimaan Lounatuulta kohti. Hän pysähtyi lohikäärmeen pään läheisyyteen ja laski takapuolensa nurmelle. Kauaa susi ei kuitenkaan jaksanut paikoillaan pysyä vaan keksiäkseen itselleen jotain tekemistä alkoi jahdata tuuheaa häntäänsä. Susi oli, kuten aina, Deania villimpi otus, mutta kaikesta huolimatta heistä löytyi se sama jopa lapsekas into kaikkeen mitä vain alkoivat tehdä.
Deanoic pysähtyi vasta kun suden päätä alkoi pyörryttää ja käänsi katseensa taivaalle. Hetken tuijoteltuaan se tuli siihen tulokseen että aamu oli tulossa ja istahti takaisin alas.

Kuu laskeutui hitaasti alas ja susi nousi jälleen turhautuneena ylös. Se sipsutteli Lounatuulen viereen ja ojensi päätään tämän suuntaan. Vaikeahan sitä oli suden vieläkään selittää, mutta rapsutusta se oli jälleen vailla, kuten aina...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2008, 22:32

Lounatuuli

Pian susi olikin jo saapunut hänen luokseen ja iski takapuolensa alas nurmelle. Lounatuuli hymyili pienesti jääden tuijottamaan sutta, joka ei kauaa paikallaan pysynyt vaan lähti.. jahtaamaan omaa häntäänsä? Tämä todellakin tosidti että Deanoic oli täysin toinen persoona sutena ollessaan, Lounatuuli ei olisi voinut kuvitellakkaan että Dean jahtaisi omaa ahteriansa suden tavoin ihmismuodossaan. Se oli kyllä huvittava näky, täytyi myöntää, mutta pian susi kyllästyi siihenkin touhuun ja istui takaisin alas. Ei se siinä kauaa pysynyt vaan nousi pian taas ylös ja sipsutteli lohikäärmeen vierelle ja ojesi päätään häntä kohti. Lounatuuli katsoi kysyvästi suteen, koittaen tajuta mitä tämä halusi.. kunnes hänellekkin valkeni. Mitä muutakaan koira voisi kaivata kuin rapsutusta? Lounatuuli sulki silmänsä ja muutti itsensä jälleen ihmismuotoon. Hän laski kristalli pallon alas ja istui lootusasentoon Deanoicin eteen, alkaen varovasti rapsuttamaan tämän toista korvantaustaa, kunnes nosti toisenkin kätensä suden toiselle korvalle ja alkoi rapsuttamaan, liu'uttaen välillä käsiään pitkin suden pehmeää kaulaa pitkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 01 Elo 2008, 11:53

Deanoic

Deanoic katsoi Lounatuulta pää hieman kallellaan kun tämä muutti itsensä ihmismuotoon ja susi oli jo luikahtaa karkuun, mutta se osa siitä, jota Dean hallitsi sai suden pysymään paikoillaan ja pian se saikin kiitosta siitä, nimittäin rapsutusta jota se oli kaivannutkin. Se istui tyytyväisenä ja kallisti päätään puolelta toiselle osaamatta päättää kumman käden rapsutuksesta piti enemmän.
Pian susi kuitenkin hätkähti ja käänsi katseensa taivaalle, jolla kuu oli jo hyvää vauhtia laskeutumassa mailleen ja susi tunsi sen...lähenevän muodonmuutoksen, joka ei kuitenkaan alkanut vielä. Se käänsi katseensa takaisin Lounatuuleen ja katseli tätä, tökäten toista olkapäätä kuonollaan. Ei se niinkään koettanut saada lohikäärmettä tekemään mitään...Ehkä sen tökkäyksen saattoi sitten tulkita suden antamaksi kiitokseksi hyvästä rapsutuksesta ja sitä se todella olikin.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Elo 2008, 12:12

Lounatuuli

Lounatuuli rapsutteli sutta aikansa, katsellen kuinka se suoraan sanottuna nautti siitä. Lounatuulikin piti rapsutuksista, silloin kun oli lohikäärme muodossaan.. silläkin oli alkeelliset mielihalut, kuten nyt sudellakin. Lounatuuli katsahti taivaalle siinä missä susikin ja tajusi että kohta oli tämän aika jälleen muuttua. Lohikäärme jäi tuijottamaan taivaalle, kunnes tunsi pienen tökkäyksen olkapäässään ja vilkaisi suteen. Nyt hän ei oikein tiennyt halusiko susi jotain, vai tökkikö tämän ilman mitään syytä hänen olkapäähänsä. Toisinaan oli hankala kommunikoida suden kanssa...
"Kohta on aamu.." Lounatuuli aloitti nousten seisomaan ja vilkaisi ympärilleen "Tässä on kohtuu turvallista muuttua.. mutta ihan kohteliaisuus syistä, käännän selkäsi sinulle siksi aikaa" Lounatuuli lopetti lauseensa, otti kristalli pallon käsiinsä ja istui vähän matkan päähän - Deanoicin vaatteiden viereen - selkä suteen päin.
Ei hän tiennyt ymmärsikö susi mitään äskeisestä, mutta sen näkisi kohta.. ja jos susi olisi niin naiivi että hyppelisi suoraan Lounatuulen nassun eteen muuttumaan, hän vain sulkisi silmänsä. Yksinkertaista ja helppoa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 02 Elo 2008, 15:58

Deanoic

Ei susi paljoa Lounatuulen höpinöistä selvää ottanut ja katsoikin toista pää kallellaan kun tämä lopetti rapsutuksen, nousi ja käveli kauemmas kääntäen hänelle selkänsä. Hetken ajan se tunsi olonsa orvoksi ja oli jo lähtemässä toisen luo, kunnes sen katse syöskyi takaisin taivaalle, jolal kuu oli jo laskenut hetki sitten.
Hetki siinä yleensä kuluikin ja kohta kuului pitkä tuskanulvahdus. Suden karvainen ruumis katosi ja häntä lakkasi heilumasta, kunnes sekin lopulta katosi kokonaan.

Deanoic ei hetkeen liikahtanutkaan, makasi vain selällään, ollen tajuttomana aikansa. Voimia kerrättyään hänen silmänsä kuitenkin avautuivat ja yksi katse taivaalle riitti kertomaan että aamu oli jälleen saapunut. Yö ei ollutkaan loppujen lopuksi koskaan tuntunut niin kauhistuttavan pitkältä kuin miltä se aina ennen muodonmuutosta tuntui. Ajatella kun viettää monta tuntia sutena, ajatus ei Deania viehättänyt muttei hän sille mitään koskaan mahtanut.
Dean kohottautui kyynärpäidensä varaan ja katseli hetken ajan väsyneenä ympärilleen kunnes tiedosti Lounatuulen ja vaatemyttynsä.
"Parempi olla vilkuilematta taaksepäin juuri nyt", hän mutisi, konttasi toisen selän taakse niin että sai napattua housunsa vaatepinosta ja veti ne jalkaansa sukkelasti, siirtyen vasta sen jälkeen tappelemaan paitaa ylleen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Elo 2008, 19:12

Lounatuuli

Lounatuuli istuskeli paikallaan ja katseli maisemia, pysyen hiljaa ja toivoen ettei susi hyppelisi näkökenttään.. eikä se hypellytkään. Aika kului ja lohikäärme pyöritteli ajatuksiaan itsekseen, miettien miten kotiluolalla asiat etenivät.. hän oli ollut jo mukavan aikaa pois pesältään, joten hän ei yhtään ihmettelisi vaikka siellä olisi tapahtunut valtaus.. no, sitten piti vallata luola takaisin itselleen, ei sen kummempaa.
Pian hän kuulikin Deanoicin äänen. Tämä oli - mitä ilmeisemmin - muuttunut takaisin ihmiseksi ja hyppelehti nyt vaatteitaan hakemaan.
"Heh, ei ollut aikomustakaan" Lounatuuli vastasi Deanoicille.
Ei hänellä ollutkaan, ei hän ajatellut vilkuilla kun toinen hyppeli ilkosillaan pitkin aroja.. Lounatuulta ei yksinkertaisesti kiinnostanut.
"ja tervetuloa takaisin.. eipä se yö kauaa kestänytkään, enkä minä paljoa nähnyt mitä sinä teit kun susi luikki samantien metsään sen enempiä kyselemättä" Lounatuuli sanoi katsellen yhä kiltisti eteensä.. Deanoic saisi itse hyppiä näkökenttään heti kun oli valmis.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 03 Elo 2008, 20:38

Deanoic

Ei hän ollut uskonutkaan että Lounatuulta hänen alaston vartalonsa kiinnostaisi, kunhan vain varmisti ettei toinen kääntäisi päätään aikomuksenaan vilkaista joko hän oli muuttunut. Tämä ei kuitenkaan ollut mietteidensä keskellä unohtanut ettei Deanilla olisi vaatteita yllään muodonmuutoksen jälkeen ja hän oli siitä kiitollinen koska Deanoicista ei viuhahtelijaa saisi eikä hän itseään mitenkän mielellään muille esitellyt.
"Mukava olla taas vallan kahvassa", Dean naurahti ja etsi housujensa taskusta tumman ruskean hiusnauhan jolla kiinnitti takkuiset hiuksensa saatuaan paidankin ylleen.
Hän siirtyi Lounatuulen vierelle ja naurahti. Susi ei ollut hänen hallinnassaan, joten vaikka hän olisikin tahtonut viettää aikaa lohikäärmeen seurassa ei susi sitä tekisi...
"Pitäisi kai...palata majatalolle...", Deanoic mutisi hieman pettyneenäkin siihen että kaikki hauska loppui aikanaan, vaikkei ollut epäilystäkään siitä etteikö hän tapaisi Lounatuulta enää tämän jälkeen. Hän ainakin tahtoi nähdä lohikäärmeen ja kysellä kuulumisiakin...Mutta Movyan huolestuisi ellei hän pian palaisi.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Elo 2008, 13:21

Lounatuuli

Lounatuuli hymähti pienesti kun Deanoic sanoi, että oli mukavaa olla jälleen vallan kahvassa. Varmasti se oli, ei Lounatuulikaan tykännyt jos joku häntä olisi pomputtanut.
Sitten tulikin ne sanat joita Lounatuuli oli odottanut jo jonkin aikaa. Deanoic sanoi, että pitäisi varmaan palata majatalolle. Lounatuuli pysyi hetken hiljaa, kunnes nousi ylös ja ojensi Deanoicille varovasti kristallipallon, nyökäten samalla pienesti.
"ja minun pitänee käydä vuorilla, pesäluolasta täytyy silloin tällöiin taistella" Lountuuli sanoi naurahtaen pienesti, miettien että oli sekin mahdollisuus että pesäluolista taistellessa saattoi saaada surmansa erittäin helposti.
"Mutta minä varmasti palaan jälleen tänne.. joku päivä, lohikäärmeillä kun ei ole muutakaan tekemistä, kuin istuskella ja ihmetellä maailman menoa." Lounatuuli aloitti, ottaen pari askelta taaksepäin ja muutti muotoaan takaisin lohikäärmeeksi "Joten uskon että näemme vielä".
Ne olivat viimeiset sanat. Ei hyvästejä, Lounatuuli vihasi jättää hyvästejä. Se kohotti päänsä ylös ja katsoi hetken aikaa kirkkaalle taivaalle, alkaen hyräilemään hiljaa lounatuulen laulu - melodiaa, kunnes ponkaisi ilmaan synnyttäen ympärilleen valtavan paineaallon, kadoten sen jälkeen korkeuksiin, hyräillen yhä tuota samaa laulua.

// tämä taisi sitten olla tässä? kiitos pelistä, joskus uudestaan taas! :3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Elo 2008, 17:57

Deanoic

Deanoic oli täysin unohtanut kristallipallonsa ja otti sen vastaan hetken hämmennyksen jälkeen.
Hyvästä seurasta ei ollut koskaan ilo lähteä, mutta huolehtivaista veljeä ei kannattanut suututtaa liiallisilla poissaoloilla, sen jos jonkin Dean oli vuosien aikana oppinut kun oli muutamaan otteeseen saanut Movyanin todella huolestuneeksi takiaan...ja siitäkös olikin huuto seurannut kun hän oli muutaman päivän päästä palannut...
Deanoic nyökkäsi Lounatuulen sanoille ja otti hänkin pari askelta taaksepäin. Hän takuulla kävisi aroilla nyt entistä useammin kun tietäisi että saattaisi nähdä uuden ystävänsä täällä silloin tällöin ja jos totta puhuttiin ei hänelläkään kovin usein tekemistä ollut. Ehkä hän tylsinä päivinään ajautuisi tänne jo lähes automaattisesti. Nyt oli kuitenkin näinä muutamana päivänä seikkailtu jo tarpeeksi ja Dean tarvitsisi muutaman päivän levon ennen kuin edes suunnittelisi aroille paluuta...paitsi öisin tietenkin...
"Kyllä me näemme", Deanoic sanoi varmasti ja heilutti kättään hyvästiksi Lounatuulen ollessa jo ilmassa. Ainakin tämä saattaisi nähdä öisin yksinäisen suden kirmailemassa aroilla, jos he muuten eivät tapaisi...

//Juu, kiitosta siulle ^^//
Miwra
 

Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron