täällä taas


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Viesti To Heinä 10, 2008 7:30

Deanoic

Asiat olivat kuten hän oli olettanutkin; Lounatuuli oli ollu taistelussa. Se ei tullut hänelle yllätyksenä.
Deanoic kuunteli lohikäärmeen kertomusta silmiään räpäyttämättä ja unohti jo hetkeksi hengittääkin. Pieni naurahdus karkasi hänen huuliltaan toisen lopetettua.
"Miten voi jäädä ohi se mistä taisteltiin?" Hän tiedusteli hieman hämmentyneenä, tosin ehkä kuningas ei ollut informoinut Lounatuulta tarpeeksi? Odottiko lohikäärme edes kunnon informaatiota jos pääsi mukaan taisteluun joka tapauksessa? Sitä Dean ei tiennyt, mutta Lounatuulen virnistyksensä jälkeen lausumat sanat nostivat ihmissuden niskavillat pystyyn ja kirvoittivat pelokkaan inahduksen tämän huulilta.
Lohikäärmeet siis todella tykkäsivät taisteluista?
"Minä en halua olla osallisena siinä taistossa ja varmistan ettei ole Movyankaan", Deanoic sitten inahti ja alkoi jo miettiä miten hän moisen järjestäisi. Ehkä hänen pitäisi paeta veljensä kanssa jonnekin kauas kun alkaisi vaikuttaa siltä että lopullinen taistelu alkaa?
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Heinä 11, 2008 8:04

Lonuatuuli

niin tosiaan.. miten voi jäädä ohi se mistä taistellaan? Itse asiassa Lounatuulta ei pahemmin sillä hetkellä kiinnostanut kuka mätki ja ketä ja miksi, kunhan sai vain riehua ja lennättää verta... tosin sekin oli jäänyt vähäiselle. Lounatuuli oletti että taistelu oli vain jokin satunnainen, eihän sitä ihmisten kuninkaan neuvoantajaa voinut niin vain pakoon päästää.
Sitten tuli puheeksi suuri taistelu. Deanoic inahti pienesti, se taas sai Lounatuulen naurahtamaan ja hymyilemään hieman lempeämpään sävyyn. Deanoic kertoi ettei aikonut osallistua suureen taisteluun, eikä aikonut antaa veljensäkkään osallistua. Lounatuuli katsoi hetken aikaa hölmistyneenä Deanoiciin, mutta naurahti sitten pienesti.
"meinaatko köyttää hänet ja raahata mukanasi meren toiselle puolelle?" Lounatuuli kysyi huvittuneesti hymyillen.
"Ymmärrän kyllä miksi et halua osallistua siihen, mutta katsoppa minun näkökulmastani: Lohikäärmeet elävät ikuisesti ja kun tarpeeksi kauan elää.. sitä unohtaa minkä takia elää, mikä on elämän tarkoitus? Teille siihen on helppo vastasu, elämän tarkoitus on elää ja kuolla, mutta entä sitten kun viimeinen osa puuttuu? Sitä mielellään koettelee onneaan ja taitojaan taistelussa, kun on ensin parisataa vuotta elänyt" Lounatuuli piti lyhyehkön, mutta ytimekkään selitystuokion omalle sota vimmalleen.

Viesti Pe Heinä 11, 2008 9:07

Deanoic

Dean esitti muka loukkaantuneensa Lounatuulen naurahduksesta. Piru vie, nyt puhuttiin tosiasioista ja pelottavista sellaisista. Hän ei osannut kuvitellakaan miten päjräisi taistelun ajan muualla ilman Movyania ja entäpä sitten jos veli kuolisi? Kuka sitten pitäisi hänestä huolen kun hän itse oli siihen varsin kykenemätön ja jo niin tottunut veljensä apuun.
"Kyllä, niin teen", Deanoic sanoi uhmakkaasti, mutta hymyili sen jälkeen ja mietti kuinka hänen koskaan edes onnistuisi köyttää häntä itseään vahvempi veljensä ja edes raahata tämän meren toiselle puolelle?

Deanoic kuunteli hiljaa Lounatuulen selityksen tämän näkökulmasta ja kurtisti hieman kulmiaan.
"Niin no...en osaa ajatella kun en elä ihmisiä kauempaan", hän sitten valitteli, "Ehken edes sitä mitä ihmiset elävät." Dean epäili että ihmissuden elämä oli sen verran raskaampaa ja voimia vievää, että olisi hyvä jos hänen onnistuisi elää edes 40-vuotiaaksi. Etenkin kun hän ei ollut sellainen harteikas, vahva ihmissusi vaan päinvastoin.
"Miltä se tuntuu? Taistella? Ja olla tavallaan kuolematon?" Hän sitten kysyi siirtäen katseensa taivaalta Lounatuuleen ja kohotti hieman kulmiaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 12, 2008 2:08

Lounatuuli

Dean huomautti ettei ehkä eläisi ihmisenkään ikää. Siinä vaiheessa Lounatuuli meni hiljaiseksi. Tuntui oudolta että toinen eläisi niin vähän aikaa, näin lohikäärmeen ikään verrattuna se tuntui erittäin lyhyeltä ajalta.. aivan kuin tapaisit toisen ja jo seuraavana päivänä hän olisi poissa. Tämäkin oli aivan suhteellinen asia.. riippui mistä näkökulmasta katsoi. Perhosen mielestä ihmisen ikä saattoi olla uskomattoman pitkä, kun taas lohikäärme sai nauraa keuhkot pihalle niinkin pienestä elämästä. Suurin osa lohikäärmeistä ei arvostanut niin lyhyttä elämää.. ei lounatuulikaan oikeastaan, mutta hän arvosti ihmistä henkilönä, kuten nyt Deanoicia.. kunhan hän vain tutustui paremmin henkilöön, hän oppi kyllä arvostamaan tätä, rodusta tai puolesta riippumatta.
Sitten Deanoic kysäisi, miltä tuntui taistella.. miltä tuntui tavallaan olla kuolematon.
"Se tuntuu mahtavalta!" Lounatuuli sanoi korottaen sanaa mahtava "Saa tuntea itsensä voimakkaaksi, on jotain millä mahtailla - näin ison koon lisäksi... taistelut taas... ne tuovat sen alkukantaisen puolen meissä esille.. siinä pelissä on vain kaksi vaihtoehtoa tapa tai tule tapetuksi. Siinä itsesuojeluvaistot heräävät, jotenkin unohtaa kaiken järjellisen.." Lounatuuli selitti nostaen katseensa hitaasti taivaalle ja jäi aivan hiljaiseksi, miettien asiaa nyt päässään... se oli.. melko perusvaistoilla toimivaa puuhaa..

Viesti La Heinä 12, 2008 3:14

Deanoic

Deanoic kuunteli Lounatuulta hiljaisena ja silmät lähes päästä pulpahtaen. Se siis oli mahtavaa olla noin suuri ja tietysti se oli, kun vastustajat olivat usein niin pieniä. Olisi kai se mahtavaa jos vastustaja olisi oravankokoinen, sen kokoisen vihollisen Dean pystyisi voittamaan, mutta muilla se oli eri asia kun vastustaja olikin hyvin lähelle itsensä kokoinen tai sitten suurempi. Suuri lohikäärme niin kuin Lounatuuli, siinä tilanteessa ihminenkin ottaisi nopeasti jalat alleen.
Sodasta puhuminen sai kylmät väreet liikkumaan Deanoicin selällä. Ehkä hänen täytyisi pitää huolta siitä, että jos Movyan jotenkin ihmeellisesti pääsisi sotaan karkaamaan niin tämä olisi haltijoiden puolella, koska Dean ei tahtonut pelätä että hänen uusi ystävänsä vahingossa tappaisi hänen veljensä!
"Vaihdetaanko puheenaihetta?" Deanoic inahti varovasti ja katsoi Lounatuulta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 13, 2008 2:33

Lounatuuli

Hiljausuus vallitsi aroilla, kunnes Deanoic avasi jälleen suunsa ja ehdotti puheenaiheen vaihtamista. Lounatuuli naurahti pienesti ja nyökkäsi. Hän ymmärsi täysin ettei Deanoic halunnut puhua näistä asioista.. ei Lounatuulikaan juuri nyt, nyt oli liian kaunis päivä.. Liian kaunis päivä näin synkälle puheenaiheelle.
Sitten se iski. Yllättäen ja varoittamatta. Nälkä. Lounatuuli vilkaisi nopeahkosti ympäirlleen siinä toivossa, että lähistöllä olisi ollu jotain syötävää. No, eihän siellä tietenkään ollut muuta kuin Deanoic ja häntä Lounatuuli ei söisi vaikka olisi nälkäkuoleman partaalla! No.. olisi Lounatuuli Deanin voinut syödä heti alkuunsa, mutta nyt hän ei enää edes kyennyt ajattelemaan sellaista.
"eeeeh.." Lounatuuli aloitti suoristaessaan itsensä ja nousi seisomaan.
"Nyt pitää saada ruokaa, pohjaton kuilu huutaa" Lounatuuli sanoi hymähtäen ja laski päänsä Deanoicin vierelle.
"Tuletko mukaan vai odotatko täällä? Jos tulet niin hyppää selkään, päästään nopeammin" Lounatuuli sanoi.

Viesti Su Heinä 13, 2008 3:43

Deanoic

Lounatuulen nyökkäys sai Deanoicin rentoutumaan. Hyvä, ei enää enempää siitä aiheesta. Todellakin, päivä oli kaunis eikä silloin sopinut puhua synkistä asioista, silloin piti olla iloinen ja nauttia ystävän seurasta, kuten hän aikoi tehdäkin.
Dean kohotti kulmiaan Lounatuulen noustessa seisomaan, mutta naurahti pian kuullessaan toisen seuraavat sanat.
"Sinulla on iso masu", ihmissusi naurahti ja kompuroi hänkin ylös maasta venytellen heti jalkeille päästyään, "Minä tulen mukaan tietenkin, luuletko että jäisin tänne yksikseni?" Deanoic kysyi kuin hänen mukaan tulemisensa olisi ollut itsestäänselvyys ja aloitti lohikäärmeen selkään kapuamisen. Tämä osoittautui jällen suhteellisen vaikeaksi puuhaksi, mutta hetken räpiköityään oli Deanoic jälleen Lounatuulen selässä.
"Älä kuhni", hän naurahti ja otti tiukan otteen lohikäärmestä jottei tippuisi tämän selästä. Sekös olisikin mukava yllätys näin ihanan päivän päättämään?
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 13, 2008 7:26

Lounatuuli

Deanoic päätti tulla mukaan, hyvä vaan. Olisi se nyt ollut tylsää jos yksin olisi joutunut lähtemään ja kaikenlisäksi Deanoic olisi jäänyt tänne yksin.. Aroilla kun saattoi joskus olla melko vaarallista, täällä kävi metsästämässä sekä normaalit pedot että taruolennot, kuten nyt vaikka lohikäärmeet..
Dean kipusi Lounatuulen selkään pienen ponnistelun jälkeen ja sitten mentiin. Lounatuuli kohotti päänsä ylös ja jatkoi ylöspäin nousemista, aivan kuin olisi kurottanut pilviin, kunnes hänen takajalkansakkin irtosivat maasta. Hän lähti hiljakseen leijumaan pitkin Arojen kumpuilevia aukeita, nuuhkien ilmaa. Ei hänellä yhäkään ollut hyvä hajuaisti, joten hän nousi korkeammalle ilmaan.. jo alkoi näkyä.
Kauempana aroilla laidunsi suuri lauma peuroja. Eihän pieni peura mitään auttanut, mutta piti se nälän kurissa vähän aikaa.
"Pidä kiinni" Lounatuuli sanoi ja kohosi korkeammalle, kunnes lähti syöksyyn kohti peuroja.
Eläimet eivät huomanneet mitään ennen kuin oli liian myöhäsitä. Lounatuuli iski pitkät kyntensä yhteen peuraan ja murskasi tämän painollaan.. nopea, mutta tuskin kivuton tapa kuolla. Muut peurat pinkoivat pakoon minkä kerkesivät, jättäen lohikäärmeen saaliinensa rauhaan.
".... no, tulipahan ainakin pientä purtavaa" Lounatuuli sanoi lopulta, laskiessaan kuononsa alas ja pisteli peuran poskeensa.

Viesti Su Heinä 13, 2008 8:08

Deanoic

Dean tärisi kun Lounatuuli nousi hitaasti ilmaan ja hän painautui lujasti kiinni tähän jottei vain olisi tippunut. Tämä osasi aina olla yhtä pelottavaa, ihmissusi kun oli luotu maalla eläväksi olennoksi eikä se ollut todellakaan tottunut korkeisiin paikkoihin.
Deanoicia ei tarvinnut kahdesti käskeä. Olihan se jo kerran Lounatuulen kanssa ilmassa ollut. Se ulisi pienesti lohikäärmeen noustessa ylemmäs ja syöksyessä viatonta peuralaumaa kohti. Ihmissusi naureskeli mielessään. Eikö hän itse ollut tahtonut lähteä mukaan? No, joka tapauksessa korkeat paikat olivat pelottavia.
"Tuo oli ilkeää", Deanoic inahti kun näki mitä Lounatuuli teki kiinni ottamalleen peuralle, vaikka olihan hän itsekin lihansyöjä öisin ja varmasti silloin valmis käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen syötävää ja vieläpä masunsa täyteenkin.
"Jatkammeko vielä?" Hän kysyi sitten olettaen ettei toinen vielä ollut saanut vatsaansa täyteen ja kuinka olisikaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 14, 2008 2:53

Lounatuuli

No olihan se kyllä kieltämättä melko ilkeää... mutta täällä päti samat säännöt mitä viidakossakin. Piti tappaa elääkseen. Lounatuuli pisteli pikku peuran suuhunsa ja nuoleskeli hetken aikaa suupieliään, kunnes katsahti taas Deanoiciin.
"Voisihan sitä vielä jatkaakkin.. mutta tällä kertaa sinä pysyt tässä, metsässä lentäessä ei voi pitää ratsastajaa mukana" Lounatuuli sanoi ja laski päänsä taas Deanoicin tasolle.
"Tulen aivan pian" Lounatuuli sanoi ja salamana se oli lähtenyt syöksymään kohti metsää, kuin käärme liitäen aivan maanpinnan lähellä. Sitten se sukelsi puiden väliin, kadoten hetkeksi näkyvistä. Metsästä kuului matala murahdus ja peurojen ääniä, kunnes tuli täysin hiljaista. Hetkeen ei näkynyt eikä kuulunut mitään, kunnes Lounatuuli sukelsi ulos metsästä, nousten suoraan ylös taivaalle läpi latvuston. Se lensi takaisin Aroille, totta kai se oli syönyt peuran jo metsässä, sillä Dean ei näyttänyt pitävän siitä että näki Lounatuulen mussuttavan pikku peuroja kuin perunoita.
"noin... nyt on masu ruokittu" Lounatuuli sanoi laskeutuessaan taas maahan.

Viesti Ma Heinä 14, 2008 4:23

Deanoic

Deanoic nyökkäsi ja kapusi alas Lounatuulen selästä. Kapusi ja kapusi, hänhän suorastaan laski liukumäkeä toisen kyljeltä alas ja tömähti maahan. Hän seurasi siitä kun Lounatuuli lähti lentoon ja katosi metsään. Hetken istuttuaan Dean nousi ylös ja hieroi takapuoltaan, maa ei ollutkaan ollut niin pehmeä kuin mitä hän oli odottanut sen olevan.
Hetken kuluttua metsästä kuului Lounatuulen murahdus ja ihmissusi virnisti, mutta peurojen äänet kuullessaan hän ummisti silmänsä tiukasti kiinni. Oli siinäkin ihmissusi kun leikki päivisin kasvissyöjää ja öisin kuitenkin metsästi pieniä, viattomia eläimiä kuin suden kuuluikin.

Lounatuuli palasi pian takaisin ja Deanoicin onneksi tämä oli jo mussuttanut peuran metsässä. Hän virnisti kun näki toisen laskeutuvan takaisin maahan ja naurahti tämän sanoille.
"Niin, mutta kuinka pitkäksi aikaa?" Hän kysyi virnistäen ja päästi haukahtavan naurahduksen huuliltaan kallistaen päätään kulmat kurtussa, "Mitä sitten?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 14, 2008 6:59

Lounatuuli

niin tosiaan.. kuinka pitkäsi aikaa? Sitä ei Lounatuuli osannut sanoa, sen näkisi sitten kun tulisi nälkä. ei kai siihen kauaa menisi.. toisaalta Lounatuulen ruuansulatus oli niin hidasta, että se saattoi pärjätä parikin päivää ilman ruokaa.
Mitäs sitten? Lounatuuli ei todellakaan tiennyt mitä sitten. Mitä he nyt tekisivät? Olisihan se kiva jotain tehdäkkin, eikä vain olla ja istua.. mutta Lohikäärmeeltä loppui ideat, hän kun ei tehnyt paljoakaan päivisin.. hän vain oli ja koitti selvitä. Tämän takia lohikäärmeet nukkuivatkin melko paljon, heillä kun ei ollut mitään muuta tekemistä.
"Tuotaa... hmm.." Lounatuuli aloitti samalla kun muutti muotoaan takaisin ihmismäiseen muotoonsa.
"Minulla ei ole mitään ideaa... mitä nyt päivällä yleensä tehdään? Ollaan ja eletään.." Lounatuuli sanoi kävellessään lähemmäksi Deanoicia ja siirsi hiuksiaan pois nassultaan.
"Sinulla mitään ehdotuksia? Eihän veljesi vain ala huolestua kun et ole kotosalla..?" Lounatuuli kysyi näin ohimennen muistaessaan että Deanilla oli joku muukin, joka saattaisi kaivata häntä.

Viesti Ti Heinä 15, 2008 12:48

Deanoic

Deanoic seurasi virne kasvoillaan Lounatuulen muminaa kun tämä koetti miettiä mitä he seuraavaksi tekisivät. Hänellä itselläänkään ei paremmin ideoita ollut ja johan he viimeisen päivän aikana olivat vaikka mitä tehneetkin, joten tiedä sitten olisiko sitä edes mitään muuta tekemistä jolla he voisivat kuluttaa aikaansa.
Viimeistään huomenissa Deanin kuitenkin pitäisi palata majatalolle ja hänellä oli vielä öinen kidutus koettavana ennen sitäkin. Hän mutristi huuliaan, ei hän tahtoisi erota vielä nyt, vaikka olikin viettänyt Lounatuulen kanssa paljon aikaa nukkumatta hetkeäkään. Silti jossain vaiheessa he viimeistään eroaisivat.
Deanoic oli vähällä kiljahtaa kun tajusi että toinen oli vaihtanut ihmismuotoonsa. Se vain jotenkin oli säikyttää hänet kun hän ei nopealla silmäyksellä tajunut että se todella oli Lounatuuli hänen edessään. Ihmissusi virnisti silminnähden helpottuneena ja piteli rintakehäänsä tuntien sydämensä alkaneen hakata nopeampaa.
"Hyi kamala, älä säikyttele."
Seuraaviin sanoihin Deanoic vain kohautti olkapäitään.
"Eipä juuri, mutta kohta on kai jälleen yö?" Hän mietti ja käänsi katseensa taivaalle, "Ei Movyan huolestu herkästi...toivon niin...mutta johan hän minut äsken näki!" Dean naurahti ja saattoi kuvitella veljensä olevan hieman hämmentynyt heidän äskeisestä tempauksestaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 15, 2008 6:36

Lounatuuli

Lohikäärme naurahti pienesti kun Deanoic selvästikkin pelästyi häntä. Luulisi nyt että ihmiset säikkyisivät enemmänkin suurta lohikäärmettä, kuin pitkää, sarvipäistä miestä. No, jokainen tavallaan.. Oli Lounatuuli kyllä kohtuu hiljaa hiipinytkin, mutta ihmetteli silti miten Dean nyt niin säikkyi keskellä kirkasta päivää.
Lounatuuli käänsi katseensa taivaalle siinä missä Deankin.. kohta tosiaan alkoi olla jo yö. Aurinkokin alkoi pikku hiljaa laskea, vaikka se vielä möllöttikin kohtuu ylhäällä. Dean kertoi samalla ettei hänen veljensä huolestunut helposti ja vasta äskenhän hän tämän näkikin.
"Mutta saattaa veljesi silti ihmetellä mihin katosit.. kai sitä pitää vähän huolestua kun liikkuu tällaisen hiipparin kanssa" Lounatuuli sanoi virnistäen.
Sitten se iski.. uteliaisuus.
"Anteeksi.." Lounatuuli sanoi ja oli samantien kiinni Deanoicin käsivarressa, tutkien tätä kuin jotain uutta ja ihmeellistä. Sitten hän siirtyi tutkimaan Deanoicin korvanlehteä ja hiuksia. Lopulta hän tutki vielä kämmenet ja tuhahti sitten.
"et sinä ihmissutena eroa paljoakaan ihmisten prinsessasta saatika Haltijan klopista.." Lounatuuli huomautti.. hän nimittäin oli saanut kerran mahdollisuuden tutkia nuokin kaksi olentoa, tosin prinsessa ei siitä pahemmin tykännyt.

Viesti Ti Heinä 15, 2008 7:02

Deanoic

"Movyan luottaa siihen etten liiku ihan kenen tahansa kanssa", Deanoic vastasi Lounatuulen sanoihin, "Ja jos sinä minulle pahaa aikoisit niin aika kauan olisit jo jaksanut luottamustani tavoitella." Hän haukahti sitten ja kohotti kulmiaan kun Lounatuuli pyysi anteeksi tarttuen häntä käsivarresta. Hän tuijotti toista hieman hämmentyneenä hymy huulillaan ja kallisti vaistomaisesti päätään tämän suuntaan kun tunsi toisen tutkivan korvalehteään.
"Miksi eroaisinkaan?" Dean kysyi edelleen lievästi hämmentyneenä, "Tosin siitä prinsessasta niin minulta on pieni osa massastani siirtynyt tästä astetta alemmas." Hän sanoi naurahtaen pidellen käsiään rintakehällään.
"Oletko sinä sitten tavannut ihmisten prinsessan?" Hän kysyi hämmästellen. Miten lohikäärme, joka oli haltijoiden puolella, oli tavannut ihmisten prinsessan? Ellei sitten ollut tehnyt kuten tarinoissa ja raahannut prinsessaa torniin, jotta urheat soturit voisivat koettaa pelastaa tytön. Ajatus sai Deanin virnistämään ja siirtämään katseensa Lounatuuleen.
EdellinenSeuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö