Kirjoittaja Aksutar » 19 Heinä 2008, 17:34
Lounatuuli, Tomtom
Tomtom katseli mietteliäänä Deanoiciin sukien partaansa samalla. Lounatuuli odotteli että vanhus sanoisi jotain, mutta mitään ei kuulunut.. ei mitään.
"Hän ei muista yöstä mitään... sen takia hän ei ole 'nähnyt' tähtitaivasta" Lounatuuli sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"aivan aivan.. mutta et vieläkään sanonut mitä minä siitä hyötyisin? miksi auttaisin teitä?" Tomtom kysäisi sukien yhä partaansa.
"no mitä sinä haluat?" Lounatuuli kysyi. Tässä vaiheessa velhon huulille levisi erittäin leveä hymy. Hän selvästikkin oli odottanut tätä kysymystä ja nyt kun sen kuuli, hän myös näytti sen.
"Haluan sinun kyyneleitä" Velho asetti ehtonsa. Lounatuuli katsoi astetta kummaksuemmin velhoon, hän halusi lohikäärmeen kyyneliä? Kyllä Lounatuulikin tiesi että ne olivat harvinaisia, johtuen varmaan yhdestä syystä.. lohikäärmeet eivät pahemmin itkeneet.
"Hyvä on. Anna minulle pullo mihin saan kyyneleet. Sillä välin sinä voit näyttää Deanoicille ne tähdet.." Lounatuuli sanoi hetken hämmästeltyään, melko myrtsillä äänellä.
Velho ojensi Lounatuulelle laukustaan - joka oli ilmestynyt hänen viereensä kuin taika iskusta - lasisen putkilon ja lohikäärme poistui paikalta vääntämään kyyneliä siihen... tosin ensin Lounatuulen piti keksiä miten saisi itsensä itkemään.
"noniiin. katsotaampas" Tomtom sanoi ja lähti penkomaan laukkuaan, upottautuen melkein vyötäröönsä asti sen sisälle.
Laukusta kuului kauhea kolina ja kilinä, aivan kuin siellä olisi ollut enemmänkin tavaraa mitä sinne näytti mahtuvan.. oikeastaan siellä olikin tavaraa melkein yhtä paljon mitä kuninkaalla. Laukku oli sisältä erittäin tilava, kiitos loitsun, joten sinne mahtui kaikkea krääsää. Lopulta Tomtom suoristautui ja veätisi laukusta esiin noin jalkapallon kokoisen, mustan kristallipallon ja ojensi sen Deanoicille.
"siinä sinulle tähtitaivas" Tomtom aloitti. Pallossa ei näkynyt mitään, se oli vain musta ja kiiltävä.. ei tähtiä "Mutta jotta se toimisi, täytyy olla täysin pimeää" Velho lisäsi ja napsautti sormiaan.
Samassa heidät verhosi pimeys.. maasta nousi varjoja, jotka ympäröivät heidät tehden ympärille kuin tyhjän pimiön. hetken päästä Kristallipallossa alkoi näkyä pieniä tähtiä, jotka lisääntyivät koko ajan. Niitä tuli ulos pallosta ja leijui ympärillä, valaisten koko pimiön. Ne loistivat kirkkaina ja kauniina, aivan kuin oikeat tähdet.
"Oikeasti tähtiä on paljon enemmän, mutta sinulla onkin nyt oma, henkilökohtainen tähtitaivas. Sain tuon pallon aikoinaan kaukaisen maan sulttaanilta matkoillani, mutta ei ole ollut tarvis käyttää sitä" Tomtom selitti katsellessaan tähtiä.