öinen yö.


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Heinä 09, 2008 9:18

öinen yö.

AARON

Kylmä pohjoisviima ratsastaa arojen yli Pitkän miehen juostessa kuun loimun peittämän karhunkokoisen riimukiven luo.''Karhunkierros...''

Tummat silmät hyväilevät kiven sileää reunaa. Aaron laskee nahkapussinsa *härännahka vyöltään. Vasara ja taltta ilmestyvät pussin loputtomista varjoista.''pitää hankkia ehompi kynä.'' Katselee talttaa hetken ja heilauttaa hiukset kasvoiltaan.Hän nostaa hiljalleen taltan ja alkaa naputella niittykansan riimuilla jonkintapaista karttaa.Pieni korppi pysäyttää viimaisen matkansa lähikivelle ja alkaa pää kenossa seurata oranssiin kaapuun pukeutuneen miehen työtä.''Toivottavasti joku kansastani käyttää tätä myöhemmin.''Jatkaa naputteluaan ruskeahkoon sammalkiveen.Vilkaisee itään rutiinitarkastuksena ja huomaa pienen mustan hahmon juoksevan tätä kohti.säpsähtää ja nappaa keihäänsä lähemmäksi mutta jatkaa öisiä puuhiaan.''vain koira...''
'...toivottavasti''Hypähtää tallotulle ruoholle ja syöksyy kivien suojaan keihäänsä kanssa.lyö taltallaan pienen käärmeen maassa halki ja hengitys alkaa hiljalleen höyrytä.Kylmä hiki valuu vihertävää rannetta pitkin.''se ei ole koira.'' tarttuu keihääseen ja heittää sen varjoiseen yöhön. Nousee piilostaan ja katsoo pientä kotkan poikasta.Polvistuu sen juurelle ja siunaa sen shamanististen jumalien nimeen ja anoo anteeksiantoa tästä virheestä.''tapoin pyhän kotkan ja minä nuori luulin sitä joksikin pedoksi.'' potkaisee hiljalleen mutaisen kiven kummulta alas tuhkaista nuotion jäännöstä päin.

*soturi joka pitää härännahkaista vyötä tanssii tarvittaessa kuolemaan saakka.

// aksu sit tänne =) //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 10, 2008 5:31

Ada

Ada Wolfe - Hukka näin tuttavallisemmin - Oli jälleen lähtenyt pois tutusta ja turvallisesta pimeästä paikasta.. aika ajoin piti poistua, ruokailemaan nimittäin. Adalla oli yllään pitkä, tumman violetti viitta normaalin asustuksensa päällä, alakasvonsa hän oli peittänyt huiviin, kuten tavallisestikkin.
Ylittäessään arojen kumpuilevia aukeita, Ada huomasi kauempana, kiven luona hahmon. Tämä näytti heiluvan keihään kanssa melko innokkaasti, mikä sai Adan hämilleen. Ada oli henkilön selän takana - tosin erittäin kaukana - joten tuskin tämä Adan takia keihästään heilutteli. Ada havahtui huomatessaan jääneensä seisomaan paikoilleen ja tuijottamaan tuota henkilöä, joka nyt oplvistui maahan jotain tekemään.. näin kaukaa katsottuna Ada ei nähnyt mitään, minkä takia henkilö olisi polvistunut.. henkilö? Kai sitä nyt mieheksi voisi sanoa, harvemmin sitä naiset itsekseen aroilla liikuskeli.
Kyllä, Ada oletti että tuo henkilö - mies - oli ihminen, sillä Haltijat pysyttelivät enemmänkin metsissä.. ja siellä missä oli ihmisiä, oli myös verta.. ja veri merkitsi päivällistä!
Ada virnisti pienesti ja lähti hitaasti kävelemään kohti miestä, sulautuen täydellisesti varjoihin. Onneksi hänellä oli hyvä hämärä näkö, muuten hän olisi kompastunut moneenkin otteeseen ties mihin kiviin ja kantoihin.
Lopulta hän saapui kiven heiton päähän miehestä ja jäi paikoilleen seisomaan.
"Tämä ei ole kovinkaan turvallista seurua.. näin öisin" Ada sanoi lopulta, seisten paikallaan ja hymyili itsekseen huppunsa suojissa.

// täällä ollaan :> //

Viesti To Heinä 10, 2008 10:02

Aaron.

Säpsähtää ja nostaa keihään olion kaulalle.''ei niin. ainakaan sinulle jos häiritset hautaamis ohjelmaani.'' laiska murahdus mutta keihäs hipoo olennon sinertävää kaulaa.''oletko gorfang? (( vampyyri niittykansan kielellä)) Jos olet niin saalistaja saa kuollutta ruokaa''.virnistää suht keltaisilla mädillä hampaillaan ja pitelee keihästä valmiina.''mikä siis on asiasi? minulla on kiire.''Hivuttaa jalkaansa pienen ruskeahkon kiven luo valmiina potkaisemaan sen gorfangin naamaan.Silmät lukittuna keihääseen ja olion hampaisiin.''ja mitä teet täällä?''Sanoo melkein liikuttamatta suutaan ja puristaa keihäästä lujempaa.


//lyhyttä pukkaa. :D //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Heinä 11, 2008 8:15

Ada

Ada ei edes kerennyt tajuamaan mitä tapahtui, kun mies jo nosti keihään hänen kaulalleen. Keihäästä huolimatta Ada pysyi paikallaan ja risti kätensä puuskaan uhmakkaasti, kuunnellen kuitenkin tarkkaan mitä mies sanoi. Hautaamis ohjelma? Ada ei äkkiseltään nähnyt mitään haudattavaa, sillä hän oletti että hyypiö oli hautaamassa jotain suurempaa, kuten ihmistä.. mutta eei.
oletko gorfang? kuului seuraava kysymys... Ada kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja alkoi pikku hiljaa naputtelemaan kengän kärjellään maata, tyyppihän alkoi käydä hermoille... höpäji jotain omiaan.
"Kuules nyt" Ada sanoi nopeahkolla liikkeellä tökkäisten keihään kährjen pois kaulaltaan ja otti askeleen - varmuuden vuoksi - taaksepäin.
"Mitä ihmettä sinä höpäjät? Gormikä häh? Ei en ole mikään gor-mikälie olikaan. Ja se mitä täällä teen ei kuulu sinulle, vai kuuluuko? Ja ketä sinä sitten olet hautaamassa?" Ada lateli kysymyksensä toisen perään, ollen kokoajan valmiina ponkaisemaan kiitoon takavasemmalle jos äijä päälle kävisi.
Eihän Ada osannut niittykansan kieltä, joten hän ei voinut tietää että gorfang oli sama kuin vampyyri! Mutta vaikka äijän höpötykset menivätkin osaksi yli Adan ymmärryksen, silti hän halusi tietää lisää.. hän kun sattui olemaan uteliasta tyyppiä.

//ei se mitään : D kunhan eteenpäin päästään niin hyvä :) //

Viesti Ma Heinä 14, 2008 2:15

Aaron.

Mies laskee epäluuloisesti keihäänsä ja käännähtää.''ei siis gorfang...''. Miehen askel pysähtyy mutaan loiskauttaen hieman kuraa kotkan päälle.''mutta et sinä ihminenkään ole. saati haltia''. laskee uljaan ((ja kuraisen )) kotkan pieneen kuoppaan jonka täyttää hitaasti hiekalla.''hautaan tätä uljasta kotkanpoikasta,jota luulin sinuksi''Virnistää vaivihkaa ja tasoittaa haudan.Mies nousee ja jatkaa öisiä raapustus tehtäviään kiveen.''kuka siis olet,mistä tulet,ja millä asialla?''Mies piiloittaa pienen tappavan näköisen puukon hihaansa. varmuuden vuoksi.hakkaa kiveen arot ja niiden keskelle kiven jossa seisoo kaapuun pukeutunut henkilö. ilmiselvästi tuo öinen muukalainen. ja raaputtaa yläpuolelle täyden kuun.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 14, 2008 3:12

Ada

Ada katseli kulmat koholla miehen touhuja, kun tämä hautasi kotkan.. kai tämä oli jotain luonnon lapsia? Ei Ada tiennyt, mutta sen hän osasi sanoa, ettei mies ainakaan haltija saatika normaali ihminen ollut. Sitten mies kysyi, kuka Ada oli, mistä hän tuli ja mikä oli asia. Ada naurahti pienesti vilkaisten kuvaa jonka mies oli raapustanut kiveen. Sitten Ada hyppäsi yhdellä, voimakkaalla ja sulavalla loikalla kiven päälle ja kyykistyi sinne.
"Minä olen Hukka" Ada aloitti esittelemällä itsensä peitenimellään "Ja minä tulen pimeästä paikasta, verikenttien takaa... ja asiani? Sanotaanko näin että pitää sitä ruokaakin hankkia.. kotipuolessa kun sitä ei aina ole tarpeeksi. Olen matkalla ihmisten kylään, mutta sitten pysähdyin tänne kun sinut näin" Ada selitti vilkaisten samalla taivaalle.
Tosiaan.. eihän pimeässäpaikassa pahemmin ihmisiä liikkunut, joten siellä ei pahemmin verellä ruokailtu. Ruoka piti hakea aina kauempaa, ihmisten kylästä tai pienemmistä kylistä matkan varrella.
"entäs itse? Kuka olet, mistä tulet ja mikä on asiasi?" Ada kysyi sitten toistaen täysin samat kysymykset mitä mies oli hänelle esittänyt.

Viesti Ma Heinä 14, 2008 10:19

AARON.

''verikenttien takaa? onko tämä kuollut?''Mietiskelee hetken ja luettelee tulokkaan hengeksi.hyppää äänettömästi säkilleen ja tonkii sieltä uutta talttaa adan kysyessä tämän nimeä ja asiaa.''Aaron. niittykansalainen.Ja tulin tänne leiriytyäkseni muutamaksi viikoksi.''Nostaa taltan ja hypähtää kivelle hakatakseen karttaan reittiä vuorilta alas aroille.''ja tulin tuolta.'' Mies osoittaa vuorille päin vihreähköllä kädellään.''pimeäpaikka? mikä se on? joku kylä? ihmisten?'' Mies sanelee kysymyksiä tottuneesti ja raapustaa kiveen alueita ja kyliä.''ei tunnu ainakaan vaaralliselta hengeltä...''miettii vilkaistessaan hukkaan.''liittyisitkö seuraani pariksi päiväksi hukka?''virnistää ja hyppää kiveltä mutaiselle nurmelle ja nostaa säkistään nuotiopuita vanhalle nuotiopaikalle.''peuran lihaa? tässä on kylläkin verta... mutta eikai se haittaa sinua?''
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 15, 2008 3:01

Ada

Aaron, niittykansalainen kuului seuraavat sanat. Niittykansalainen? Ada ei ollut koskaan kuullutkaan.. no, aina sitä oppi. Aaron niminen mies kertoi tulleensa tänne leiriytyäkseen muutamaksi viikoksi. Eikö tällä sitten ollut mitään muuta paikkaa leiriytyä? Vaikka majatalo..? Ada ei itse pitänyt ulkona nukkumisesta, hyttyset olivat erittäin ärsyttäviä!
Sitten Aaron kertoi tulleensa vuorilta. Ada vilkaisi vuorille ja nyökkäsi pienesti, viestiäkseen että ymmärsi asian. Sitten Aaron alkoi kysellä pimeästä paikasta. Ada naurahti pienesti ja istahti alas kiven päälle, heilutellen jalkojaan pienesti.
"Pimeäpaikka on noiden vuorien varjossa oleva kylä, se ei varsinaisesti ole ihmisten eikä haltijoiden, vaan yön lapsien.. siellä asuu.. no, epäilyttävämpi porukka, näin kauniisti sanottuna" Ada sanoi hymyillen pienesti.
Sitten tuli outoin ja samalla kohteliain kysyys mitä Ada oli koskaan kuullut. Aaron pyysi Adaa liittyämään hänen seurakseen pariksi päiväksi. Hetken Ada näytti suoraansanottuna tyrmistyneeltä, kunnes hymyili jälleen.
"tokkiinsa.. eipä tuo haittaa, ei tässä muutakaan ohjelmaa ole" Ada sanoi hypähtäen alas kiveltä ja vilaksi nuotiopuita joita Aaron nosti säkistään.
"Vai verta? Ehei, eihän se haittaa ollenkaan.." Ada sanoi hymyillen Aaronin mainitessa peuranlihan.
"niittykansa? En ole koskaan kuullut kyseisestä kansasta... Onko teitä paljonkin?" Ada kysäisi jääden tutkimaan tarkemmin Aaronin raapustamia kuvia.

Viesti Ti Heinä 15, 2008 9:34

aaron.

''epäilyttävämpi porukka?mitä henget siellä tekisi.''
aaron miettii hetken poissaolevasti naisen sanoja kysyessään häntä seuralaisekseen muutamaksi päiväksi.adan kysyessä niittykansasta aaron ei keksinyt muuta sanottavaa kuin ''meitä ei ole paljon'' ja se hän oli totta. aaron ei ole tavannut ketään niittykansalaista koko elämänsä aikana muutakuin oman perheensä. ja tietenkin nähnyt muutaman orjan viinitiloilla ihmisten mailla. Kaiken tuon orjuuden ajattelu synnytti pienen kyyneleen joka tippui alas nuotioon hyväiltyään miehen leukaa.Hän ravistaa päätänsä ja asettaa peuranlihan pieneen terävään keppiin jonka kaivoi säkistään lihan ja puiden mukana. tämän jälkeen hän asetteli lihan tukevasti liekkien nuoltavaksi nuotion yläpuolelle.aaronin puheliaisuus pysähtyi kuin seinään kunnes järki vastasi suun kautta. ''Kuinka paljon haluat?''hän kysyi muukalaiselta leikkaessaan palaa lihasta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 16, 2008 1:53

Ada

Aaron ei sen enempää omasta kansastaan kertonut, kuin että heitä oli vähän. Kuinka vähän? Varmaan melko vähän, Adalle kun tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun niittykansalaiseen törmäsi. Liikkuivatko nämäkin vain öisin? Siinä tapauksessa Adan olisi pitänyt törmätä näihin jo monet kerrat. Sitten Ada havahtui omista ajatuksistaan ja vilkaisi Aaroniin, joka näytti astetta surullisemmalta... jopa siltä että itksisi. Eihän se Adan asia ollut, joten ei hän myöskään siihen kiinnittänyt mitään huomiota.. totta kai häntä hieman harmitti että toinen nyt yks kaks meni noin surulliseksi, mutta ei mahtanut mitään.
Sitten Aaron kysyi kuinka paljon Ada haluaisi peuranlihasta.
"heeh. ihan vähän vain.." Ada sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja käveli lähemmäksi, kyykistyen sitten tulen viereen.
Hän ei edes muistanut milloin viimeksi olisi istunut nuotion ääressä.. yleensä näin vampyyrina ei pysähtynyt minnekkään lämmittämään ruokaansa, eikä sitä leiritultakaan tarvittu.. vampyyrit kun olivat melko kylmää porukkaa.
"Mitä se gorfang..? tarkoittaa?" Ada kysyi näin ohimennen, muistaessaan että Aaron oli kysynyt häneltä, oliko hän joku gorfang.

Viesti Ke Heinä 23, 2008 2:40

AARON

''vähän vain?''aaron kysyy naiselta ja leikkaa aikas ohuen ja verisen siivun peurasta.Ojentaa lautasta hukkaa kohti tuon kysyessä mitä gorfang tarkoittaa.''gorfang? se tarkoittaa sellaista harmaaihoista petoa. joka muuten muistuttaa ihmistä (( sylkäisee sanan kuin kirouksen)) mutta nämä imevät ihmisten verta. noh. ne tunnetaan paremmin nimellä vampyyri. mutta eihän ne minunlaisiani metsästä kun olen niittykansaa. olisihan se kuitenkin hauskaa tavata yksi.''Aaron koittaa selittää asian niin hyvin kuin osaa. koska luulee että henget eivät hirveästi tiedä maallisista roduista. Aaron leikkaa veitsellään paksun siivun itselleen ja alkaa näykkiä siitä lihaisimpia osia.''tarvitsisitkos muuten murhaajaa? henkivartijaa? metsästäjää? tai matkakumppania?''aaron katsoo kyykistynyttä naista, nousee ja jatkaa vielä viimeistelyä kiveen kaivertamaa karttaansa.Muotoilee vielä tuulien suunnat. hyvät metsästys alueet ja pimeän paikan kauas kenttien taakse.''verikentillä olisi varmaan jotain käytännöllisiä kuparivarusteita...''Aaron kuiskaa huomaamattomasti ajatuksissaan kivelle.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 24, 2008 1:15

Ada

Aaron selitti että gorfang oli harmaaihoinen peto? Joka muistutti ihmistä, mutta nämä imivät verta? Tässä vaiheessa Adan kellot jo soittivatkin, mies oli tarkoittanut vampyyria. Eikö hän sitten tunnistanut Adaa vampyyriksi? Ada kuunteli hiljaa Aaronin selityksiä, samalla kun söi Aaronin tarjoamaa peuraa. Aaron sanoi että olisi hauska tavata yksi vampyyri.. eikö kellot soineet? Hänen edessäänhän kyykki yksi! Nyt Ada jäi miettimään pitäisikö Aaronille kertoa että hän oli vampyyri? Olisiko se hyvä vai huono asia.. toisaalta, jos hän ei kertoisi ja se kävisi ilmi myöhemmin, seuraukset eivät välttämättä olisi niinkään mieluista.. eihän kukaan pitänyt valehtelijoista.
Sitten Aaron kyseli tarvitsiko Ada murhaajaa, henkivartijaa, metsästäjä tai matkakumppania. Ada kiinnitti katseensa astetta kysyvämmin Aaroniin, kun tämä nousi ylös ja meni kaivertamaan vielä kiveä. Sitten tämä kuiskasi jotain. Ada ei saanut selvää mitä Aaron kuiskasi, mutta tuskin hänen piti kuullakkaan kyseistä lausetta, jos Aaron sen kerran kuiskasi. Lopulta Ada ravisteli päätään hieman ja nousi ylös.
"tuota.. murhaajaa en tarvitse, koska olen itse palkkamurhaaja. Ilman henkivartijaakin olen pärjännyt tähän asti ja se ruoka mitä minä metsästän ei välttämättä ole sinun mieleen.. mutta kyllä matkakumppani kelpaa" Ada aloitti hieroen hermostuneesti käsivarttaan, vältellen katsomasta Aaronia suoraan silmiin.
"ja.. se ruoka mitä minä metsästän "Ada jatkoi purren huultaan "On ihmiset. Minä.. olen vampyyri".
Sen sanottuaan Ada nosti katseensa Aaroniin ja jäi odottamaan tämän reaktiota, ollen valmiina hyppäämään kauemmas jos tämän reaktio ei olisikaan niin suopea.
Ai miksi Ada kertoi? No, kai se oli hyvä tässä vaiheessa sanoa, ettei tullut sitten myöhemmin yllätyksenä.

Viesti Ti Heinä 29, 2008 10:18

AARON

''hän on vampyyri? ei ihme että hän on noin charmikas (( :D ))''
Aaron punnitsee hetken asioita ja vastaa. ''mahtavaa, sillä minäkin metsästän ihmisiä... mutta en syö niitä. vain tapan, seuraavaksi varmaan haltioiden kuningas...''Loikkaa voltin kiveltä ja nappaa lepakon ilmasta lyöden sen puukollaan halki.''ja harjoittelen jokapäivä...''Nostaa veriset lepakon puolikkaat ja heittää ne saastaisesti nuotioon.''Lähtisimmekö huomisyönä kylään saalistamaan?'' Kysyy verkkaisesti ja alkaa teroittaa keihästään. Laskee keihään ja etsiii muutaman tuntemansa yrtin märkien sammaleiden seasta ja pyyhkii puukkonsa.Siivoaa nuotion paistuneista raadoista ja nostaa katseensa adaan. Tämän katse juuttuu adan silmiin ja katselee niitä jonkinverroin lumoutuneen näköisenä. heittää yrtit siinä sivussa takaisin sammaleiden matolle.''kohta on jo aamu...''sanoo melkein liikuttamatta suutaan.Antaa tuulen tuivertaa poskensa ohi kuin aika olisi pysähtynyt. silmät edelleen juuttuneet tuon silmiin. kuin hypnoosissa.Samassa alkaa muistella koko elämäänsä pähkinän kuoressa, matkaamista,matkaamista,tappamista,matkaamista. Ei muuta. tyhjä elämä. Ei yhtään edes ystäväksi haluavaa.. rotu hylkimistä.Aaronin silmät palaavat tähän maailmaan ja hyväilee katseellaan adan kasvoja... ''Niin kaunis... niin tappava... niin mahdoton...''
Avatar

Monarkki

Viestit: 14454

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 29, 2008 12:09

Ada

Aaronkin metsästi ihmisiä? Mutta ei syönyt.. eli tämä oli jonkin sortin murhaaja sitten? Mikäs siinä, ei Ada tuominnut miestä joka pisti matalaksi yhden jos toisenkin ihmisien päivässä, hänelle ihmiset olivat vain ruokaa, eläimiä, alempiarvoisia. Aluksi hän oli luullut Aaroniakin ihan tavalliseksi ihmiseksi.. mutta se luulo osoittautui vääräksi. Aaron uhkasi tappaa haltija kuninkaan? Ada hymyili lempeästi mutta huvittuneesti, moni palkkamurhaaja oli sitä jo yrittänyt, mutta kukaan ei siltä reissulta palannut voitokkaana, mikäli palasi ollenkaan.. jotkut eivät edes löytäneet haltija kylään. Ada ei ottaisi vastaan sitä tehtävää, hän ei mielellään kunikaallisia murhaisi.. se oli liian hankalaa.
Mutta Adan täytyi kyllä myöntää että Aaron oli taitava, tämä kun sai tapettua lepakon ilmasta?! Ada ei siihen pystyisi, ei ainakaan tuosta noin vain kuten Aaron. Nyt heräsi kysymys oliko Aaron siis parempi taistelija mitä hän? No.. nyt oli hyvä että he olivat jotenkuten ystäviä, Ada ei ollut varma haluaisiko edes ottaa yhteen Aaronin kanssa.
Adan katse juuttui Aaroniin siinä missä Aaron kyttäisi hänen silmiään. Ada kävi miehen ulkonäköä läpi, eikä pahemmin edes huomannut että Aaron häntä katsoi. Vasta sitten kun Aaron avasi suunsa, Ada huomasi miehen tuijottavan häntä.
"Aamu?!" Ada huudahti pienesti ja vilkaisi taivaalle.
Tottahan se oli, aamu tuli yhtä varmasti kuin iltakin ja kohta alkaisi olla jo kiire, ellei Ada sitten halunnut kärvistellä auringossa.
"Minun pitää päästä auringolta suojaan ennen kuin se nousee.." Ada sanoi ja vilkaisi takaisin Aaroniin "ja.. minun oikea nimi on Ada, Hukka on vain peitenimi" Ada sanoi, esitellen itsensä nyt oikealla nimellään, kuten alunperin olisi pitänytkin.. mutta ei hän oikeaa nimeään kenelle tahansa jaellut.

Viesti Ke Heinä 30, 2008 12:21

Aaron.

Adan pitäisi päästä aurinkoa pakoon? hah... ei ole huomannut siis piiloa.Aaron miettii hetken ja näyttää keihäänkärjellä luolan kummun pohjoiselta puolelta. luolan suu oli peitelty taitavasti mudalla ja oksilla ettei sitä nähnyt muutakuin oikeasta kulmasta.''voit levätä tuolla koko päivän, sinne ei pääse yksikään päivänsäde haavoittamaan sinua.''Miettii hetken pitäisikö rikkoa suojus kun ada nukkuu. Mutta huomaa taas katselevansa adan kasvoja. Eihän tuollasta voi tuhota.Se olisi mahdotonta jopa tällaiselle kaikkien hyljeksimälle murhaajalle.Aaron on aivan sekaisin. tavattuaan adan tämä oli valmis tappamaan hänet hautaamatta. nyt hän voisi suojella tuota kuoleman enkeliä kuolemaansa. johtuiko se siitä että ada on vampyyri? vai siitä että hän hyväksyi aaronin? vaiko siitä että hän oli ainoa ja kaunein maan päällä oleva elävä joka puhui aaronille.Mutta aaron käänsi nopeasti katseensa pois jottei alkaisi himoita adaa. ''Voin tuoda sinulle päivällä yhden eläimen jos tarvitset verta? jos kerran pääsemme kuitenkin yöllä kylään.'' Aaron hymyilee sanoessaan tuon lauseen mutta ei halua katsoa adaan. ainakaan hetkeen. Aaron nousee ketterästi ja sammuttaa nuotion alkeellisella taijalla, joka kuului jokaisen itseäänkunnioittavan niittykansalaisen taitoihin.Hyppää luolan suulle ja kantaen säkkinsä ja muita tavaroitaan piiloon uteliailta katseilta.''voin vartioida jos tahdot?''
Seuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö