Ada
Ada katsahti suuntaan, johon Aaron oli osoittanut keihäällä. Ah! piilo, kuin tilauksesta. Ada ei edes ollut huomannut sitä, paitsi nyt kun tuli puheeksi. Ada katseli suojaa hetken, kunnes käänsi katseensa takaisin Aaroniin kun tämä jatkoi puhumistaan. Aaron kertoi että Ada voisi koko päivän levätä siellä, eikä yksikään päivänsäde pääsisi sisään.. kuulosti erittäin, erittäin hyvältä.
Ada hymyili pienesti. Harva oli näin kiltti vampyyrille... itseasiassa Aaron oli ensimmäinen mies joka oli koskaan ollutkaan Adalle näinkin kiltti, johtuen siitä että hän oli vampyyri. Yleensä kaikki olivat osoittelemassa seipäin ja soihduin, valmiina tappamaan hänet, mutta Aaron tarjosi jopa suojaa ja lupautui vartioimaan, mikäli Ada sitä halusi.
"kiitos.." Ada sanoi melko vaisusti, kävellen lähemmäksi Aaronia "olet.. melko kiltti minulle... mutta se taas.. pistää miettimään, onko tähän koira haudattuna? Ethän vain ole vampyyrin metsästäjä..?" Ada kysyi varovasti, jääden seisomaan Aaronin eteen ja katsoi tätä suoraan silmiin, nähdäkseen valehteliko Aaron seuraavassa vastauksessaan vai ei.. sen näki aina silmistä, Ada oli huomannut sen näiden vuosien aikana.