öinen yö.


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 31, 2008 9:58

Ada

Ada katsahti suuntaan, johon Aaron oli osoittanut keihäällä. Ah! piilo, kuin tilauksesta. Ada ei edes ollut huomannut sitä, paitsi nyt kun tuli puheeksi. Ada katseli suojaa hetken, kunnes käänsi katseensa takaisin Aaroniin kun tämä jatkoi puhumistaan. Aaron kertoi että Ada voisi koko päivän levätä siellä, eikä yksikään päivänsäde pääsisi sisään.. kuulosti erittäin, erittäin hyvältä.
Ada hymyili pienesti. Harva oli näin kiltti vampyyrille... itseasiassa Aaron oli ensimmäinen mies joka oli koskaan ollutkaan Adalle näinkin kiltti, johtuen siitä että hän oli vampyyri. Yleensä kaikki olivat osoittelemassa seipäin ja soihduin, valmiina tappamaan hänet, mutta Aaron tarjosi jopa suojaa ja lupautui vartioimaan, mikäli Ada sitä halusi.
"kiitos.." Ada sanoi melko vaisusti, kävellen lähemmäksi Aaronia "olet.. melko kiltti minulle... mutta se taas.. pistää miettimään, onko tähän koira haudattuna? Ethän vain ole vampyyrin metsästäjä..?" Ada kysyi varovasti, jääden seisomaan Aaronin eteen ja katsoi tätä suoraan silmiin, nähdäkseen valehteliko Aaron seuraavassa vastauksessaan vai ei.. sen näki aina silmistä, Ada oli huomannut sen näiden vuosien aikana.

Viesti Ke Elo 06, 2008 8:37

Aaron

Adan kysymys viiltää aaronin sydäntä jäätävästi, ''m-minä? vampyyrinmetsästäjä?''aaron miettii hetken ja kääntyy kohti adaa, katsoen tätä vaikeahkosti silmiin. ''miksi minä metsästäisin sinua, olet samanlainen kuin minä, etkä ole vielä hyökännytkään minun kimppuuni?''aaron vastaa adalle ja kaivaa säkistään loput aseistaan. ''katso vaikka.'' aaron heittää aseensa toiselle puolelle kumpua ja asettautuu nukkumaan sammalten päälle luolassaan. ''voit sitoakkin minut jos on tarvis.'' aaron hymähtää ja sulkee silmänsä.

''mitäköhän hän tuollakin tarkoitti.'' aaron miettii ja herää (unessaan) keskelle pimeää huonetta, ei ketään. ei ketään muuta. ainoastaan aaron, kahlittuna seinään ja ovea ei ollut, ei ketään.. ainoastaan pimeä yksinäisyys..



// lkyhyt tuli =/ //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 06, 2008 9:02

Ada

Ada kuunteli hiljaa, kun Aaron selitti miksi ei metsästäisi häntä.. totta kai tuo oli, kai he sitten samanlaisia olivat. Sen jälkeen Aaron heitti aseensa pois, merkiksi siitä ettei mitään aikoisi. Sen jälkeen Aaron pisti pötkölleen sammaleelle ja lisäsi että Ada voisi sitoa hänet jos olisi tarvis. Ada hymähti pienesti ja pudisti päätään, kyllä hän sen verran Aaroniin luotti ettei uskonut sitomisen olevan tarpeellista.
Lopulta Ada kipitti suojaan nukkumaan. Hetken hän tuijotti eteensä, nukkuessaan selällään, kunnes sulki silmänsä ja antoi unen pikku hiljaa tulla. Hän risti kätensä rinnalleen, varmuuden vuoksi.. näin ainakaan kukaan ei pääsisi iskemään vaarnaa suoraan sydämeen, Ada varmasti heräisi siihen jos joku yrittäisi hänen käsiään siirtää!
Kului varmaan puolituntia, ennen kuin Ada vaipui uneen.. ja sen jälkeen hän nukkuikin kohtuu sikeästi, täysin liikkuamttomana, auringolta suojassa...

// ei se mitään ^^ //

Viesti Ti Elo 26, 2008 9:13

Aaron.


Aaron säpsähti hiljaa iltapäivällä painajaisiinsa.Hiki valuu aaronin poskilla ja silmät pyörivät päässä. selviteltyään hetken tilannetta hän kuitenkin huomaa kätensä kietoutuneen adan ympärille. Hiljaa, huomaamattomasti aaron hivuttaa kätensä pois adan luota ja hivuttautuu ulos pienestä aukosta.Aurinko oli jo korkealla, ja tuuvi tuiversi leikitellen aaronin hiuksilla. hiki kuivui tuuleen, kuin tarttuen toisiinsa ne tiimelsivät arojen yli.Aaron kaivelee säkkiään selkä piiloon päin, hän heittää vanhan paitansa kalliolle ja pukee uuden, ''puhtaan'' paitansa päälleen hiljaisuudessa, jonka rikkovat ainoastaan tuulen tuiverrus ja adan pehmeä hengitys. Aaron pomppii taidokkaasti keihäänsä luo ja tarkistaa ansa virityksensä, ettei kukaan ole käynyt paikalla, hän kuitenkin hetken suruissaan katsoo ansaan jäänyttä puukon lävistämää rusakkoa, ''Voi tuotankin raukkaa, mutta pitäähän jollakin elääkkin.'' aaron miettii hetken ja irrottaa rusakon ansasta, istuessaan kallion reunalle hän kynii rusakon karvoista ja ripustaa roikkumaan keihäänsä varteen.Aaron huokaisee hiljaa ja kävelee takaisin piilon luo katsoen adaa.. hetken ihaillen ja hetken peläten.. kuitenkin hän ryömii sisään, hivuttautuen adan lähelle ja asetellen turkiksia hänen päälleen. ''miten voin samalla pelätä ja ihailla häntä..'' Aaron miettii ja laskeutuu makaamaan paikalleen katsellen luolan tummaa kattoa, miettien.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 28, 2008 3:40

Ada

Ada ei nukkuessaan - loogisesti - tiedostanut mitään, mitä ympärillä tapahtui. Toki hänelle tuli lämpimäpi oli kun Aaron oli kietonut kätensä hänen ympärilleen ja vastaavasti kylmempi olo, kun tämä poistui hänen viereltään.
Ada oli jo pitkään nähnyt samaa, outoa unta... unessa hän oli tavallinen harmaa susi, keskellä ei mitään. Hän oli laiha ja riutunut, viimeisiään vetävä.. niin sanottu toivoton tapaus. Keskelle ei mitään, pimeyteen ilmestyi aina se sama, pulska ja hidas kani.. mutta vaikka Ada kuinka yritti unessaan saada tuon hitaan ja kömpelön kanin kinnii, hän ei koskaan onnistunut.
Tuo sama uni toistui tänäänkin.. mutta tällä kertaa se loppui eritavalla. Kesken kaiken, Ada huomasi seisovansa kartanossa, isänsä huoneessa. Ketään ei näkynyt ympärillä.. oli aivan hiljaista, kunnes lämmin tunne valtasi hänet. Pian hänen ympärillen ilmestyi mustaan kaapuun verhoillut kädet, jotka kietoutuivat suoraan kaulan ympärille. Ada huudahti, niin unessa kuin todellisuudessakin. Vielä ennen heräämistä, tuttu ääni kuiskasi Adan korvaan "Kontio kostaa vielä".

Sen jälkeen Ada heräsi. Hän nousi istumaan alta aikayksikön ja tuijotti hetken eteensä, kunnes tajusi vilkaista viereensä, missä Aaron makasi.
"eh... painajaisia" Ada sanoi lopulta vilkaisten ulos.. aurinko oli vielä taivaalla, joten ei kai tässä ollut muuta vaihtoehtoa kuin koittaa vielä nukkua?
"Paljonko kello on?" Ada kysyi samalla kun alkoi pöyhimään punaisia hiuksiaan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14450

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 30, 2008 9:39

-------------- Vedän hahmoni pois, kiitos pelistä ------------------
Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö