Vihertävä katse


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Helmi 26, 2009 8:14

Vihertävä katse

//Akuma Mardukin kanssa//


Sää oli aivan mainio. Vihdoinkin se oli poissa metsästä. Metsä on ollut aina hänelle turvallinen paikka, mutta nyt oli mahdollisuus juosta kohti suoraa. Ruoho oli polveen asti mikä kaunisteli kauniin sinisen taivaan alla. Ketään ei näkynyt niin hän saattoi hyvinkin olla peloton. Hän saisi olla niin villi ja olla pelkäämättä ketään tällä hetkellä. Nyt ujous saisi poistua ajatuksistaansa.
Käsillään hän piteli leninkiä ylhäällä, ettei kompuroisi hameen helmoihin. Hän ei halunnut heti kaatua rähmälleen, vaikka pitkä heinä houkutteli lähemmäksi. "Tule, tule kierimään minussa. "Saattoi hän kuulla. Huppu laskeutui ja hänen pitkät hiuksen saattoivat nyt näkyä, mutta ei kokonaan. Ennemmäkseen hän pitää hiuksiaansa viitan alla ja hupun alla. Välillä hänen alkoi mieli laulaa, mutta hän ei oikein osannut laulaa mitenkään. Hyräilu saattoi kuulua hiljana.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 26, 2009 8:58

Marduk

Marduk kohotti päänsä hitaasti ylös ja vilkaisi ympärilleen luolassaan. Siellä oli ollut todella hiljaista viimeisen kuukauden aikana. Ei hän ollut oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin lojunut luolansa uumenissa ja kuunnellut viereisistä luolista kuuluvia ääniä. Nyt suuri lohikäärme suoristi käärmemäisen kehonsa ja asteli ulos luolastaan. Se käveli suuren luolan läpi ja saapui ulko-ovelle ja veti syvään henkeä.
Marduk kohttautui ilmaan ja lähti lentoon, vuoren rinnettä pitkin alaspäin, kunnes saapui verikenttien ylle. Se liisi uskomattomalla nopeudella lähellä maanpintaa, päästäen pitkän, matalan murahduksen joka kaikui pitkin aroja, jonka reunalle suuri lohikäärme nyt saapui.
Lopulta se saapui keskelle aroja ja laskeutui alas niin, että maa tärisi. Sen pitkä keho kiemurteli pitkin aroja, kuunsirpin muotoisessa kuviossa.
Marduk katseli ympärilleen, kunnes lopulta laski päänsä maahan ja sulki silmänsä. Se ei vielä nähnyt ketään, mutta se aisti että joku oli lähettyvillä. Sen kuulokin oli niin huono nykyään, ettei se kuullutkaan kunnolla kaukaisia ääniä.. eikä sen hajuaistiakaan voinut kehua. Mutta silti se aisti elävät olennot kilometrien päästä. Se tunsi näiden aurat ja sielut niin herkästi, että joskus se taito jopa häiritsi häntä itseään.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Helmi 26, 2009 11:45

Juoksu ja hiljainen hyräily loppui, kun hän kuuli karjaisun. Ääni oli voimakas mitä hän ei ole aijemin kuullut. Dantelta ei ole lähtenyt sellaista ääntä hänen olessaan lähettyvillä. Toinen lohikäärme se oli varmastikkin. Hänen silmänsä ei nähnyt mitään, kun nopeasti yllä oli lentänyt ison pilven. Se ei ollut kuitenkaan musta pilvi vaan selvä lohikäärme. Nainen pääti kaartaa tuota isoa otusta. Hän olisi kärventynyt lähi aikoina, jos oli pelokkaan eläimen vieressä. Astelessaan toiseen suuntaan hän tunsi tärähdyksen maassa. Se oli voimakas ja hänen tasapainonsa hukkui pois. Hän kaatui maahan ja Safilye likui ruohikoista rinnettä alas. Pitkät hiukset kiertyi hänen ympäri. Kierehdys loppui kuitenkin nopeasti ja hetken naisen maata pitkälteen. Kävely ei tullut mieleenkään vähän aikaan. Päässä pyöri, kuin hyrrä. Käyten lopulta istualteen hän tunsipeppunsa alla epä pielyttävää. Sieltä löytyi muta pakkura. Sen hän heitti menemään heti. Sitä hän ei katsonnut osuiko se. Safilye huomasi sen, että istui kuppimaisessa kuoppassa. Ylä mäkeä oli jokaisessa kulmassa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 06, 2009 6:24

Marduk

Ei aikaakaan kun Marduk kohotti päänsä ja näki kuinka tuo kulkija, jonka hän oli aistinut. Tämä kieri alas rinnettä ja katosikin pian näkyvistä rinteen pohjalle, mikä taas herätti Mardukin pedon vaistot. Mikä olisikaan ihanampaa kuin uuni tuore sielu pohjatonta sydäntä lämmittämään.
Lohikäärme oikaisi itsensä ja muutti muotoaan ihmismäiseen muotoonsa. Vaikka hänen ihmismuotonsa olikin melko vanhanoloinen, silti hän oli kooltaan valtavan pitkä ja lihaksikas. Hän sukaisi nopeasti hiuksiaan ja käveli sitten rinteen luo, vilkaisen alas jossa nainen oli. Nopealta tarkastelulta Marduk pystyi kertomaan, ettei tämä ollut puhdasrotuinen ihminen, mikä taas lannisti tunnelmaa, mutta sielu se oli jokaisella, joten mitä sitä nirsoilemaan.
"Ja mitäs meiltä täältä löytyy.." Marduk sanoi lopulta kuuluvalla äänellä, seistessään rinteen yläreunalla ja katsellen alas.
Hänen pitkät, vaaleat hiukset heiluivat kevyesti pienessä tuulenvireessä, joka kävi aina aroilla. Oli täysin mahdotonta ettei aroilla tuullut edes hieman, sillä lähellä aroja oli meri, joka puolestaan puhalis tuuliaan niin pitkälle kuin tila salli.
"Kerro nimesi" Marduk lisäsi, käskevään äänensävyyn, aivan kuin hän olisi ollut itse kuningas jonka eteen tämä tyttö oli saapunut.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Maalis 06, 2009 6:50

Hitaasti huimaaminen loppui naisen päässään istualteen hetken aikaa paikoillaan. Päänsä olessaan kunnossa hän päätti astella ylämäkeä pienelle nummen huipulle. Matka loppui lyhyesti ja Safilye jäi keskelle mäkeä. Hän käänsi katseensa taake päin ja huomasi, että lohikäärme oli takanaansa. Oikeastaan lohikäärme oli nyt vanhan näköinen mies, joka esitti kovaa. Naista kauhisti miehen silmät, mutta pieni uteliaisuus alkoi tulla. Ujous iski heti nähdessään miehen ja samoin miehen puhuessaan hänelle. Miehen oli pakko puhua hänelle, kun ympärillään ei näkynyt muita kenelle mies puhui. Äänen sävy ei ollut ihan kuuloista, koska määräilevä, kylmä ja epäaidon tunne. Pelko ei ollut niin valtava, että silmät olisivat muuttuneet keltaiseksi. Jotakin miehessä oli pelottavaa, mutta se sai aikanaan nähdä mitä pahaa miehessä on. Safilye seisoi paikoilaan liikumattomana. Hän vai katsoi miestä sanomatta sanaakaan miehelle. Ulkoisesti hän näytti varovaiselta ja herkältä. Herkältä siinä mielessä, että milloin tahan iso tuulisi puhaltaisi naisen kumoon.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 08, 2009 7:26

Marduk

Marduk tuijotti alas tyttöön, kun tämä ei vastannut mitään. Mies kohotti toista kulmaansa ja avasi suunsa.
"Joko olet mykkä, ujo tai tyhmä. Ennen vanhaan oli tapana vastata vanhuksille, kun he kysyivät jotakin. No, se oli 5 000 vuotta sitten, nykyajan nuoret ovat eri asia" Marduk sanoi vääntäen kasvoilleen epämiellyttävän virneen.
"et siis puhu ihmisille? Entäpä.... lohikäärmeille" Marduk jatkoi ja samassa hänen katseensa laajeni ja suu rävähti virnistykseen, samalla kun suuri tuuli alkoi pyöriä heidän ympärillään ja Marduk muutti muotoaan suureksi lohikäärmeeksi, todelliseksi itsekseen. Se kiertyi mäen ympärille niin, että oli joka puolella tyttöä, estäen tätä pakenemasta pienestä kuopastaan.
Marduk päästi matalan karjahduksen, joka kuulosti krokotiilin murinalta. Se kaikui pitkin aroja, hätyyttäen jokaisen eläimen kauemmaksi.
Hitaasti lohikäärme veti kasvoilleen virneen, paljastaen näin pitkät, terävät hampaansa.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Maalis 08, 2009 8:29

Ujo oli se oikea vastaus mikä tuli vanhan miehen suusta. Nuori nainen oli ujo. Kun ei voinnut ikinä tietää kuka oli edessäänsä. Varsinkin oliko se metsästäjä. Miehen sanomaan Safilye ei ottanut kantaa, koska hän ei elännyt 5 000 vuotta sitten, vaikka rodultaan sai pitkä aikaisen elämän. Naisen sai, kuitenkin hätkähtymään miehen sanonan lohikäärme. Jonkun verran hän uskalsi avautua näyttämällä kasvoillaan kysyvää katsetta. Mitä mies tekikin sai pienesti naisen varuilleen. Miehen syttyessä palamaan sai Safilyen paniikkiin. Hän katsoi keltaisilla silmillään, kun tuli levahti hänen ympärilleensä. Aluksi hän yritti paeta, mutta tuli ympäröi aluksi ja sen jälkeen lohikäärmeen suomu ympäröi. Takasin kuopan alhaisiin pisteeseen Safilye asteli takaisin. Keltaisilla silmillään hän katsoi lohikäärmeen silmiin.
" Mitä sinä haluat? " Safilye sanoi pelokkaisella äänen sävyllä.
Vaisusti ja pelokaasti hän katsoi lohikäärmettä mikä oli tummaan suomuun pukeutunut. Eniten naista eplotti, että lohikäärme kärventäisi hänet kuolleeksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 09, 2009 1:16

Marduk

Lopulta tyttö avasi suunsa, kysyen mitä Marduk halusi. Vanha lohikäärme avasi suunsa ja ehkotti pahaenteisesti, vetäen lopulta syvään henkeä.
"Sielun. Haluan sinun sielusi" Marduk sanoi virnistäen, samalla kun laski valtavaa päätään alemmaksi, lähemmäksi tyttöä.
"Olen sielunkerääjä, Marduk, Oraakkeli, Yksi kolmesta suuresta, vanhin kaikista" Marduk kertoi, puhaltaessaan sieraimistaan lämmintä ilmaa, joka väreili.
Jälleen valtava lohikäärme päästi matalan murahduksen, joka tällä kertaa ei kaikunut pitkällekkään.. ei sitä kokoajan kannattanut ilmoittaa olemassaoloaan koko kansalle, varsinkaan lohikäärmeenmetsästäjille.. Marduk ei voinut kuolla vanhuuteen, mutta se ei todellakaan tarkoittanut sitä, etteikö häntä voisi tappaa!
"mutta sinä... Safilye Safir saat mahdollisuuden vakuuttaa minut, miksi en veisi sieluasi?" Marduk sanoi, vääntäen kasvoilleen hymyn, jonka pystyi tulkitsemaan virnistykseksi, sekä lempeäksi hymyksi... ja kyllä, Marduk juuri sanoi tytön nimen, vaikkei tämä edes esitellyt itseään.. oliko tuo sitten yllättävää kaikkitietävältä oraakkelilta? Ei todellakaan.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Maalis 09, 2009 7:12

Lohikäärme halusi hänen sielunsa. Suunsa olisi valahtanut alas kauhusta, mutta hän ei antanut kauhunsa täydentää ajatellueaasnsa. Nähtävästi eläin eli sielulla. Missään vaiheessa hän ei suostunut antamaan sielunsa lohikäärmeelle. Lohikäärmeen liikehdinnät Safilye katseli, ettei vai hyökkäisi päälleensä. Keltaisilla silmillä, jotka olivat vähä aikaa sitten tulleet normaalien silmien tilalle. Nyt hänen täytyisi puhua varmasti, että ei kärventyisi sielunsa. Ajatuksensa jäivät hiljaiseksi, kun kuuli nimensä lausuttettuaan lohikäärmeen suusta.
" Jos tiedät nimeni. Miksi sinä kysyit nimeäni? " Safilye sanoi.
Nainen seisoi paikoillaan varjon alla. Sen hän ainakin tiesi, että hän ei jäisi antamaan sielunsa. Hän ei voisi mitenkään elää ilam sielua. Sielu oli kaikkensa hänestä.
" Kun tiedät kuka olen niin miksi aijot viedä sieluni? " Varovasti hän kysyi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 10, 2009 1:47

Marduk

Suuri lohikäärme kuunteli hymyillen kun Safilye puhui. Se nuolaisi vasenta, tyhjää silmäkuoppaansa pitkällä kielellään ja avasi kitansa jälleen puhuakseen.
"Miksi kana ylitti tien? Miksi ruoho on vihreää? Miksi pitäisi heti aluksi ilmoittaa, että tiedän nimesi, älä suotta sitä sano? Ei, tyttö kuolta, kysyin kohteliaisuuttani ja yleensä kun toinen kysyy niin vastataan. Mutta sinä näemmä et ole vastaus tuulella, joten ei sitten" Marduk selitti, vetäen lauseensa jälkeen syvään henkeä ja puhalsi jälleen kuumaa ilmaa ulos sieraimistaan.
"Ja mitä se minua estää viemästä sinun sieluasi, jos kerran tiedän kuka sinä olet? Ei se minua ole ennenkään estänyt eikä tule estämäänkään tulevaisuudessa." Marduk lisäsi, vetäen jälleen syvään henkeä puheensa jälkeen.
Jos ei muuten, niin hengittämisestä viimeistään huomasi, ettei Marduk enää ollut loisto kunnossa. Se oli jo vanha, mutta se ei vaikuttanut hänen menoaan, muuta kuin puhuessa.. puhuminen oli lohikäärmeille muutenkin ongelmallista. Vanhuus ei tule yksinään ja 10 000 vuotta on pitkä aika elää.. jopa lohikäärmeelle.
"joten tuo ei kelpaa selitykseki, miksi en veisi sieluasi" Marduk lisäsi.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Maalis 10, 2009 6:34

Vastaus sai naisen ajattelemaan uudemman kerran, kun vastaus ei ihan mielittänyt. Kuitenkaan hän ei halusi alkaa riitelemään filosofisesti.
" Koska heille on opettettu ajattelemaan niin. Onhan se kohteliasta, mutta ei sekään ole oikein tulet kysymään melkein suoraan mikä nimesi on. " Safilye sanoi tiukkana.
Hän itse ei oikein pitänyt siitä, jonkin tuntematon olento tulisi kysymään häneltä mikä on nimesi. Se oli niin pelottavaa ja turvatonta selustaa. Ajan myötä Safilye alkanut olematta melkein puhumaan. Eleetkin kertoivat jo, että uros lohikäärme pelotti jokaisella olemuksellaansa.
" Jostarkemmin tietää, että tiedä oman menneisyyteni enkä tulevaisuuttani. Haluan tietää miten olen muuttunut oman elämäni aikana. Sitä minä en anna riistää. " Tuhahti Safilyeä.
Lohikäärmeen henkäisy tuntunut kivalta ja nainen kyykistyi täristen kyykkyyn.
" Ei kelpaa minulle missään muodossa. "
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 10, 2009 7:07

Marduk

Lohikäärme katsoi Safilyea syvälle silmiin, kunnes kohotti päänsä korkealle ilmaan ja katseli ympärilleen. Se raapi vasemmalla etutassullaan rintakehäänsä, samalla kun hymisi mietteliäänä ja siirsi katseensa takasini Safilyeniin, katsoen tätä tällä kertaa hieman kauempaa.
Tämähän alkoi käydä mielenkiintoiseksi. Marduk rakasti, kun uhrit pistivät vastaan, se merkitsi, että näillä oli tahto elää, mikä oli jo yksistään melko painava syy, miksi Marduk ei veisi sielua.
"sääli ettet ole puhdasrotuinen ihminen" Marduk huomautti vilkuillen levottomana ympärilleen.
"no, kerroppa, mitä aijot tehdä jos päästänkin sinut menemään?" Marduk kysyi uteliaisuuttaan, siirtäen katseensa taas Safilyeen, mutta piti päänsä ylhäällä niin, että näki myös muun ympäristön...
Marduk aisti että lähistöllä oli muita tai sitten muita oli tulossa.. joskus vanhan lohikäärmeen aistit sekottuivat nykyhetken ja tulevaisuuden välillä, mikä pisti sen erittäin varuilleen.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Maalis 10, 2009 7:20

" No se on hyvä syy tappamaan, että en ole ihminen, vaikka nähtävästi haluisit ihmis sielun. " Sanoi nopeasti perään.
Ajatuksens amuuttuivat hieman levottomaksi ja antoi mielukuvituksen tulla esiin. Niin monta asiaa hän tekisi, jos pääsisi pois lohikäärmeen kynsistä. Kaikkea hän ei oikein viittynyt sanoa ääneen, vaikka oli kova mieli.
" Kiittäisin. En usuta sinun perääsi metsästäjä, joka kerää lohikäärmeen haarniskoja. Kävelisin pois sinun luotasi ja mielellään en tahtoisi tavata sinua uudestaan, joka veisi samaan tilanteeseen. " Safilye puhui.
" Jos et päästä minua niin saan jotenkin metsästäjän usuttumaan sinua. " Safilye sanoi nopeasti perään pienen epäröinnin jälkeen.
Hän oli siitä hyvin varma, että metsästäjä tulisi hänen peräänsän, koska itse ei saanut murhata Safilyetä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14401

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 11, 2009 11:45

Marduk

Lohikäärme kuunteli jälleen erittäin tarkkaavaisena, kun Safilye puhui... ja se kuulosti siihen asti hyvältä, kunnes tyttö pamautti ilmoille että hän saisi jotenkin usutettua metsästäjät Mardukin kimppuun, mikäli tämä ei päästäisi häntä pois. Siinä vaiheessa vanhus alkoi nauramaan erittäin makeasti, niin että nauru kaikui pitkin aroja.
Hetken naurettuaan lohikäärme laski päänsä alemmas.
"Metsästäjät eivät ole niin typeriä että lähtisivät vuorille uhmaamaan yhtä kolmesta suuresta, jonka siipien alla koko lohikäärme heimo on. Jokikinen lohikäärme ennen vuoren huippua, pistäisi varmasti kampoihin jos kuulisivat, että yksi heidän kolmesta viisaasta meinataan tappaa. ei tyttö kulta, se ei käy päinsä. Lisäksi uhkaus loppuun ei ole hyvä tapa lopettaa keskustelua, se kuulostaa siltä kuin yllyttäisit minua kokeilemaan onneani ja katsomaan, tulisiko sieltä metsästäjiä perääni, jos veisin sinun sielus." Marduk selitti vetäen lopulta päänsä kauemmaksi.
"Haluatko tietää miten menetin toisen silmäni? Kaappasin prinsessan - toisessa valtakunnassa tosin - ja sen jälkeen puoli valtakuntaa oli perässäni. Niin suuri joukko tarvitaan, että pystyy riistämään minulta edes toisen silmäni.. tosin silloin olin nuori, typerä ja yksin. Nyt olen vanha, viisas ja minulla on liittolaisia..." Marduk kertoi, kiinnostia Safilyenia tai ei.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1620

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Maalis 11, 2009 4:24

Safilye katsoi ihmetyttäen, että miksi lohikäärme naurahti hänen sanoilleensa. Aluksi Safilyeta ei kiinostanut mitä lohikäärme oikein puhui hänelle, että miten. Lopulta hänen mielenkiintoisuus jäi ylleen. Hän naurahti pariin otteeseen.
" Miksi ei, jos hänellä on suojana lohikäärmeen nahka. Jos olen metsästäjälle niin arvokas, että ei pidä siitä, jos murhaa minut ennen häntä. " Safilye vavahti.
Itseäänsä alkoi myös mietityttämään, että tulisiko metsästäjä murhaamaan, joka murhasi hänet. Kuitenkaan hän ei halunnut testata, kun silloin hän ei enään eläisi tässä mailmassa.
" Ei kannata koskea prinsessoihin. Mitä sinä tekisit, jos olisin myös prinsessa? " Safilye kysyi.
Itsekkin oli prinsessa, vaikka ei pitänyt itseäänsä lainkaan minkäälaisensa prinsessana.
Seuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö