Safilye ei ymmärtänyt miksi Marduk ei lähetnyt hänen mukanaan. Hän juoksi siihen asti, kun lopulta pysähtyi paikoilleen ja mietti. Karjaukset hän pisti lohikäärmeen antajalle. Miksi se ei suojannut itseäänsä lohikäärmeen haarsnikalla. Veri oli erittäin valtava ja houkutteleva Safilyen nenän alla. Jostakin syystä hän päätti juosta miehen luokse. Huomaten murhanneen miehet ja samalla Marduk oli loukaantunut.
" Oliko mitään järkeä satuttaa itseänsä? Miksi et suomastunut ihosi oikealla nahallisi. Niin ei olisi tullut haavereita. " Safilye sanoi.
Hän asteli suoraan katsomaan haavan minkä keihän oli tehnyt. Keltaiset silmät ilmestyivät häen savusta. Savu pelotti siinä määrin, että oliko lähellä tulipaloa.