Kirjoittaja Ay » 14 Maalis 2009, 12:47
" Ou! " Tuli Safilyen suusta kuulessaan mitä Marduk sanoi.
Olihanne eläimiä, jolla on eläimen käytös. Myös lohikäärmeellä oli elämän tavat mistä hän ei myöskään pitänyt. Pienesti hän ei pidä siitä sielun avulla toinen enemmäkseen elää, mutta jos sen täytyy elätä niin sitten täytyy. Elämä on julmaa, mutta siitä tytyy kuitenkin nauttimaan. Itse hän nyt nautti, kun ei ole tarvinnut juosta henkihieväriin. Pienesti hän haluisi, että Marduk pitäisi häntä hyvä sutena eikä pahana. Hän vai riistää hengen, jos on pakko ei muuten.
" Nähtävästi sudeilla hirveän paljon parantamista omalla maineella. " Safilye sanoi ja huokaisi raskaaksi.
Itse hän yrittää tehdä jonkun laista hyvää mainetta, mutta aina jokin rikkoon maineen huonpaan suuntaan. Se rasitti kovasti ja varsinkin mitä veli oli tehnyt sitä tahraa ei saisi enään käänettettyä hyvyyteen. Jälki polvien etenemisessä viha vain seuraa mukana ja tarina painottuu enemmän vihamaan heitä mitä velinsä oli tehnyt. Safilye jakois hymyillä miehelle, joka vihaa susia. Hiljalleen hänkin kääntyi katsomaan äänien tulevien isäntiä.