The Night Fantasy

Safilye ei ymmärtänyt miksi Marduk ei lähetnyt hänen mukanaan. Hän juoksi siihen asti, kun lopulta pysähtyi paikoilleen ja mietti. Karjaukset hän pisti lohikäärmeen antajalle. Miksi se ei suojannut itseäänsä lohikäärmeen haarsnikalla. Veri oli erittäin valtava ja houkutteleva Safilyen nenän alla. Jostakin syystä hän päätti juosta miehen luokse. Huomaten murhanneen miehet ja samalla Marduk oli loukaantunut.
" Oliko mitään järkeä satuttaa itseänsä? Miksi et suomastunut ihosi oikealla nahallisi. Niin ei olisi tullut haavereita. " Safilye sanoi.
Hän asteli suoraan katsomaan haavan minkä keihän oli tehnyt. Keltaiset silmät ilmestyivät häen savusta. Savu pelotti siinä määrin, että oliko lähellä tulipaloa.

Marduk

Marduk mulkaisi tyttöön vihaisesti kun tämä tuli takaisin ja alkoi heti nalkuttamaan suomuista.
"Koetappa itse alle viidessä sekunnissa muuttua lohikäärmeeksi herättämättä lähistöllä olevien huomiota." Marduk tuhahti katsellen hiiltyneitä ruumiita.
Hän nosti kätensä kohti ruumiita jotka kytivät vielä ja samassa valtava tuulen puuska "imi" kaiken lämmön hänen käteensä. Kämmen muuttui hehkuvan punaiseksi, Marduk avasi kaapuaan hieman ja iski polttavan kuuman kätensä haavaan, joka sihisi lämmöstä.
Hetken Marduk piti kättään paikoillaan, ennen kuin irroitti sen.. Haava oli palanut umpeen, eikä Marduk edes huutanut kivusta.. olihan hän lohikäärme, ei lämpö häntä satuttanut.
"noin.. se siitä ongelmasta" Marduk sanoi nousten ylös ja pyöritteli hetken olkapäitään.
Totta kai haava tulisi olemaan kipeä pari päivää, mutta oli Marduk kokenut paljon pahempaakin, joten yksi "pikku" haava ei tuntunut missään.

Ainakin Dante osasi hallita hyvin suomunsa esille näytöstä ja mihin kasvaisi. Pitäisi hänen ymmärtää, ette ne kaksi ei ollut idettiset lohikäärmeet. Kummalikin omat aivot ja eri opetus tyyli saatu olemaan lohikäärmeeksi. Lohikäärmeenä varmastikkin herätti ja samoin sutena, mutta enemmän miinuksen puolella ajatukset ovat silloin. Safilye loukaantui, vaikka ulkoisesti se ei näyttänyt sitä. Hän ymmärsi Mardukin katseesta mitä tarkoitti. Eleesti pyysi anteeksi ja asteli pois päin lohikäärmeestä.

Marduk

Marduk sulki silmänsä ja tuhahti pienesti kun Safilye lähti kävelemään pois päin. Hän alkoi hyräilemään kappaleita meren tuolta puolen, kotimaastaan. Hyräily oli rauhoittavan pehmeää ja sointuisaa, mutta loppui kuin seinään kun Marduk nousi ylös.
Nopeasti hän testäsi olkapäätään, pyöritellen sitä hetken, kunnes lähti kävelemään aroille päin, toiseen suuntaan mihin Safilye.
oli sekin tapa hyvästellä.. ja ken tietää, ehkä ne eivät olleetkaan hyvästit. Marduk tiesi mitä tulevan piti, mutta siitä hän ei puhunut.. ainakaan liikaa.
Metsän reunalle päästyään mies kohotti katseensa ja teki näyttävän muodonmuutoksensa, repien siinä samalla muutaman puun irti maasta. Lohikäärme päästi matalan karjahduksen ja nousi ilmaan, kadoten pian taivaalle pieneksi pilkuksi, suunnaten kohti kotiluolaansa Mor vuorilla.

//tämä taisi sitten olla tässä :) kiitos pelistä! //

Safilye pisti jalkojensa alle nopeutta lisää. Juoksu oli hurja ja kyneleet loppuivat kuiviksi ennen ehtivät tippua maahan. ktterästi tasapaino pysyi tahdikkaassa juoksussa mikä oli hurjan nopea. Lopuksi hyvässä metsän siimeksessä terävä hopeinen hohde loiskahti kilometrien päähän. Hopeisen loisteen nousemana hän hyppäsi metsän kokeutuun. Nainen loisti parisen minuuttia milloin muutti valkoiseksi suden saattelematta. Hopean hodon mennyttä valkoisen suden laulu surullinen.

//Niin kai. Kiitos samoin//