Too high...

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Too high...

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2009, 20:28

//agna ja mmupu tänne! //

Lounatuuli

Oli jälleen yksi kirkas ja aurinkoinen päivä Cryptin aroilla. Ilma oli mukavan lämmintä ja oli melkein tyyntä. Muutama pilvenhattara lipui pitkin taivaan kantta, samalla kun suuri, käärmemäinen lohikäärme syöksähteli niiden läpi.
Lounatuuli oli jälleen kerran viettämässä aikaansa aroilla, sillä kun tuota aikaa tuntui riittävän. Pitkiin aikoihin se ei ollut tavannut ketään, jolle olisi voinut puhua sivistyneesti.. eikä se kyllä tiennyt tarvitsiko se sivistynyttä seuraa tähän hätään.
Nyt Lounatuuli seisoi aroilla, tähystellen ylös taivaalle. Se pohti pitkään ja hartaasti mielessään asioita, ennen kuin jännitti lihaksensa ja ponnahti suoraan ylös päin, valtavan paineaallon saattelemana. Paine aalto pyyhkäisi läpi arojen, samalla kun Lounatuuli syöksyi raketin lailla yhä korkeammalle. Vauhti oli päätä huimaavaa, kunnes ykskaks lohikäärme karjaisi ja lähti tippumaan alaspäin.

Kuului valtava tömähdys, kun Lounatuuli iskeytyi aroille. Pölyn laskeuduttua lounatuuli huomasi tuijottavansa sinistä taivaankantta, pistävä kipu selässään. Lohikäärme jäi siihen makaamaan, sulkien silmänsä ja huokaisten erittäin syvään....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 31 Maalis 2009, 09:09

Loryen

Aurinko porotti lähes kohtisuoraan taivaalta nuoren haltian seikkaillessa aroilla. Tännepä hän ei ollut kertaakaan eksynyt matkoillaan, joten niiden tutkiminen pitäisi paikkansa. Tosin, mitä näin aavalta alueelta löytyisi? Ei mitään mielenkiintoista. Jos olisi kysytty mitä Loryen aroilla teki, hän olisi ehkä valehdellut tulleensa tutkiskelemaan Cryptiä. Mutta totuuden nimissä hän etsiskeli lohikäärmettään, joka karkasi pari päivää sitten. Ei sillä, että häntä huolestuttaisi sen vointi, mutta jos mokoma eksyisi ihmisten lähettyville, siitä ei jäisi jäljelle mitään.
Hetken pohdiskelun ja kävelemisen jälkeen Loryen kuuli takaansa korviahuumaavan rusahduksen. Haltia kääntyi hitaasti, ja jäi tuijottamaan näkyä suu auki. Valtavan kokoinen lohikäärme makasi vähän matkan päässä pitkin pituuttaan, ja Loryen katseli sitä kuin halvaantuneena. "Voi hyvä äitimaa", haltia huudahti yllättyneenä. Mistähän lohikäärme tuohon tupsahti? Mietteitä saapui päähän muutama enemmänkin, mutta Loryen sysäsi ne syrjään ja käveli varovaisesti lähemmäksi lohikäärmettä. Hän ajatteli, että olentohan voisi ihan hyvin hyökätä hänen kimppuunsa, jos hän kävelisi liian lähelle. Silti uteliaisuus vei voiton, ja haltia seisoi jo parin metrin päässä pitkin pituuttaan makaavasta, siniharjaisesta lohikäärmeestä. Melkoinen näky. Loryen käveli sen toiselle puolelle, pysyen yhä välimatkan päässä. Haltia ei melko varmasti ehtisi pakoon, jos lohikäärme hyökkäisi, mutta eipä tuo loikoileva otus näyttänyt olevan hyökkimässä mihinkään suuntaan. Loryen tuumaili hetken, mutta istahti sitten huultaan purren lohikäärmeen viereen. Ei kai se nyt kuollutkaan ollut? Näytti ainakin hengittävän. Haltia huokaisi syvään tietämättä mitä tehdä.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja mmupu » 21 Huhti 2009, 15:18

Frippi

Pulla hyppelehti tyytyväisenä pitkin aroja. Tai no, tyytyväisenä ja tyytyväisenä - hänellä oli nimittäin julmettu nälkä. Loogisesti ajatellen se johtui siitä, ettei hän ollut syönyt kahteen tuntiin, kun taas omalla ajattelutaktiikallaan hän päätteli, että... Että... Hän ei itseasiassa tiennyt mistä muusta se voisi johtua. Joka tapauksessa aroilla oli hieno liikkua, se ei ollut niin täynnä kuin haltiakylä, eikä yhtä kostea kuin metsä. Kaikenlisäksi aroilla oli rauhallista.
Yhtäkkiä Pulla kuuli takaansa tömähdyksen. Hän käännähti, ja hetken matkan päässä häämötti joku sinivalkoinen möykky. Pullan suupielet kääntyivät uteliaisuudesta hymyyn - ehkäpä pieni tutkimusretki olisi sittenkin paikallaan. Yhtäkkiä hän huomasi, kuinka joku käveli otuksen vierelle. Nyt hän hahmotti jo olion käärmemäisen muodon, ja lähemmäksi käveltyään hän tunnisti toisen hahmon haltiaksi. Tai no, korvista päätellen ainakin... Haltioista hänellä tuli vain yksi herra mieleen; Aberec. Hah! Mokoma suursyöppö haltia oli syönyt kaikki hänen maukkaat sienensä, ja sillä hetkellä Pulla oli pelännyt, että haltia pistelisi rasiankin poskeensa! Eikä haltia mokoma edes osannut tanssia kovin hyvin. Pulla oli aina luullut, että haltiat tanssisivat hienosti.

Kohtapuoliin pikku hobitti oli jo ehtinyt taivaltaa toisten luo, ja katsoi heitä vuorollaan. Hän ei olisi malttanut olla puhumatta, mutta käärmemäisen olion koko sai hänet luultavasti vaikenemaan.
"Aika voimakas olet, kun sait tuollaisen möykyn selätettyä!" Pulla totesi lopulta, ja hymyili leveästi mutta kunnioittavasti naiselle, joka istui nurmella. "Mikähän tuo otus on sitten olevinaan?" hobitti kysyi, käveli otuksen pään viereen ja kumartui katselemaan tämän silmää. Hänen mielessään käväisi, että se on lohikäärme, mutta hänen mielestään ne olivat lyhyempiä. Hän käveli takaisin haltian (joksi hän oli naisen päätellyt) viereen, ja jäi siihen seisoskelemaan.

//Anteeksi kun tässä on kestänyt :/ ei inspaa taas yhtään, mutta nyt sitten piti vastata. Agna olisi muuten syöny multa pään pois. Saatte sitte vastaisuudessakin varautua siihen että kestää, mutta saapahan Aksu pelattua muitakin miljoonia pelejään ^^'//
mmupu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Huhti 2009, 16:26

Lounatuuli

Hetken Lounatuuli sai makoilla rauhassa pitkin pituuttaan, kunnes kuuli jonkun tulevan lähemmäksi. Lohikäärme ei avannut silmiään ja tasaannutti hengitystään.. hän halusi tietää miten tässä kävisi. Vaikka lounatuuli ei nähnyt lähestyjää, hän aisti että tämä kulki kahdella jalalla.. ottaen huomioon että nyt oli päivä, Lounatuuli päätteli että tämä oli joko ihminen tai haltija.. Muut kahdella jalalla kulkevat otukset - jotka Lounatuuli tiesi - olivat yön lapsia, eivätkä nämä todellakaan liikkuisi tähän aikaan aroilla kirkkaassa päivänvalossa. Paitsi demonit... mutta demonit tuntien nämä olisivat jo avanneet suunsa tai käyneet lohikäärmeen kimppuun.
Lounatuuli oli jo avaamassa silmiään, kunnes aisti toisenkin.. nyt lohikäärme raotti silmiään pelkästä uteliaisuudesta, tosin niin vähän että se näytti yhä pitävän silmiään kiinni. Nyt hän näki että ensimmäinen paikalle tullut henkilö oli haltija.. toinen oli pieni, ihmistä muistuttava ja melko äänekäs, kun tämä avasi suunsa...

Kun Lounatuuli kuuli mitä toinen sanoi, Lohikäärme pärskähti nauramaan. Se nauroi makeasti, samalla kun kiepahti oikeinpäin ja nousi seisomaan, asettaen samalla pitkän, käärmemäisen kehonsa näiden kahden ympärille, etteivät he karkuun pinkaisisi.
Saatuaan naurunsa loppumaan Lounatuuli jäi totisin ilmein tarkkailemaan noita kahta, ennen kuin avasi suunsa.
"Haltija, eh? Kiitä onneasi että olen yksi niistä lohikäärmeistä jotka ovat teidän puolellanne" Lounatuuli aloitti katsellen haltijaa ja siirsi katseensa sitten tuohon toiseen "Mutta mikä ihme sinä olet. Kääpiö? menninkäinen?" Lounatuuli kysyi, laskien samalla päätään alemmaksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 21 Huhti 2009, 21:14

Loryen

Haltia istuskeli miettien lohikäärmeen vieressä, kunnes kuuli takaansa ääniä. Hän käännähti, ja huomasi vieressään pienen miehen. Hän ei näyttänyt kovinkaan vanhalta, vaan nuorelta ja hilpeältä. Todella lyhyt hän oli. Loryen naurahti kuullessaan pikkumiehen toteamuksen.
"Minäkö selättänyt? En sentään", hän totesi. "Se kai tipahti tuolta", haltia jatkoi ja katseli taivaalle. Hän hätkähti pienesti, kun lohikäärme alkoi nauraa, ja nousi vaistomaisesti seisomaan. Hän katseli, kuinka tuo kiersi kehonsa kehäksi heidän ympärilleen.

Kohta lohikäärme katselikin jo Loryenia, ja tämä nielaisi äänettömästi. Se tuli kai vahingossa, sillä lohikäärme oli niin iso, että se hieman hirvittikin häntä.
"Kyllä minä haltia olen. Loryen on nimeni", haltia totesi ja nosti kasvoilleen pienen hymyn. Vai olisi lohikäärme hänen puolellaan... No sehän oli hyvä. Hänestä ei ainakaan tehtäisi muhennosta. Kun lohikäärme jatkoi pikkumiehen tutkimista, aloitti Loryen kyselemisen.
"Entäpä te? Mistä tulette, tai keitä olette?" hän kysyi, ja otti pari askelta eteenpäin. Hän vilkaisi taakseen ikäänkuin varmistaakseen, liikkuisiko aroilla enempää näin värikästä porukkaa. Tällainenkin sakki oli jo sinänsä erikoinen; haltia, pienikokoinen ihminen, ja valtava lohikäärme.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja mmupu » 22 Huhti 2009, 21:02

Frippi

Hobitti katsoi oudoksuen nauravaa möhkälettä, joka ei ilmeisesti ollutkaan tajuton. Se oli kuulemma tipahtanut taivaista... Kun tuo nousi, Pulla joutui katsomaan lähes kohtisuoraan ylös, että näkisi yhä tuon pään. Sen verran lähellä hän seisoi olentoa.
Vasta siinä vaiheessa kun olento kiersi itsensä ringiksi heidän kahden ympärille, Pulla keksi jotain mullistavaa. Ehkäpä olento olikin lohikäärme! Sellainen, jolta prinsessat piti pelastaa, ja joita vastaan prinssit tappelivat. Pulla vilkaisi vaivihkaa vieressään olevaa haltiaa, mutta totesi mielessään: En minä noin pitkää prinsessaa tahdo... Enkä kyllä noin isoa lohikäärmettä!
"Hyvä herra, minä olen hobitti, enkä suinkaan kääpiö tai menninkäinen. Meillä hobiteilla on huomattavasti parempi huumori, paremmat jutut, ja parempaa ruokaa", Pulla totesi arvokkaana, ja kallisti kehoaan hieman taaksepäin, kun lohikäärme laski päätään alemmaksi. Mutta oliko se lohikäärme sittenkään? Siitä oli hobitin otettava selvää! Hän käveli sinisen, liehuvan harjan luo, ja otti siitä kaksin käsin kiinni. Hän nykäisi sitä hieman, vain varmistaakseen oliko se aito. "Jep, aito on!" Pulla hihkaisi innoissaan, ja juoksi suurinpiirtein lohikäärmeen pään eteen. "Huuu, sinä siis OLET lohikäärme!" hän sanoi, ja katsoi tuota suurin silmin. Hobitista se oli tosi hieno juttu, hän näki lohikäärmeen ensimmäistä kertaa näin läheltä.

"Minä olen Frippi Bunce, mutta kutsu vain Pullaksi", Pulla sanoi, ja kumarsi jälleen niin syvään että meinasi lyödä päänsä nurmikkoon. "Tulen tuolta", hobitti totesi ja osoitti sormellaan satunnaiseen suuntaan - "Ja olen täällä päiväkävelyllä. Tai olin..." hän jatkoi, ja katsahti kumpaankin. Hän oli arvioinut oikein naisen rodun - haltia, kuten kaikki muutkin. Tämä ei tosin näyttänyt syövän sieniä... Vaikka mistäs sitä ikinä tiesi.
mmupu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Huhti 2009, 10:59

Lounatuuli

Tuo pieni otus esitteli itsensä hobitiksi.. niistä Lounatuuli ei ollutkaan kuullut... joten hän laski nämä kääpiöiden kastiin saman tien, kai se oli jokin ala laji. Puheet paremmista jutuista ja huumorista ja ruuasta menivät kuin kuuroille korville, Lounatuuli ei nähnyt siltikään mitään eroa kääpiöissä ja hobiteissa.. paitsi hobitin näyttivät olevan vähemmän karvattomia. Haltija esitteli itsensä Loryeniksi ja kysyi sitten kysymyksen, johon Lounatuuli oli jo vastaamassa, ennen kuin tämä hobitti oli nykimässä hänen harjaansa.
Lounatuuli vilkaisi kysyvästi puolituiseen kun tämä hihkaisi että harja oli aito.. ei kai? Luulisi nyt lohikäärmeellä olevan peruukin, totta kai se oli aito! Tämän jälkeen Hobitti kipitti hänen naamansa eteen todeten varsin päivänselvän asian ääneen. Kyllä, Lounatuuli OLI lohikäärme.
Sitten hobitti viimein esitteli itsensä.. vai että Pulla.. no, oli sitä oudompiakin nimiä kuultu.
"Minä olen Lounatuuli ja kuten herra tässä jo varsin äänekkäästi totesi, OLEN lohikäärme. Se mitä teen täällä ei ole sen kummallisempi kuin lentoharjoitukset." Lounatuuli kertoi samalla kun siirsi kehona pois näiden kahden ympäriltä.. nopean arvioinnin perusteella nämä eivät olleet pinkomassa pakoon. Haltija oli liian rauhallinen ja hobitti näytti olevan liiankin sosiaalinen juostakseen minnekkään.
"Ja herra nykäisee vielä kerrankin harjaani niin löydät itsesi vatsastani" Lounatuuli huomautti mulkaisten Pullaan erittäin uhkaavasti.
"mutta en tiedä mitä teidän päässänne liikkuu. tulla nyt keskellä kirkasta päivää aroille. Täällähän on vaikka mitä vaaroja! Ihmisten partioita ravaa täällä tunnista toiseen ja taivalla vaanivat lohikäärmeet ja muut lentävät lihansyöjät, jotka odottavat että aroille ilmaantuisi saalista.. täällä te olette helppoa saalista" Lounatuuli sanoi nyt hieman nuhtelevalla, mutta ystävällisellä äänellä, siirtäen katseensa samalla Loryeniin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Agna » 06 Kesä 2009, 21:50

Loryen

Hobitin siirtyessä nykimään lohikäärmeen harjaa, haltia vilkaisi tätä hieman vaivautuneena. Varsinaiset käytöstavat... Vai oli tämä hobitti? Sehän mielenkiintoista. Loryen ei ollu ennen pahemmin hobitteihin tavannut, mutta kerta se oli ensimmäinenkin.
Toinen oli ilmiselvä lohikäärme, mutta hobitti ehtikin sen jo toitottamaan. Haltia ei voinut olla hymyilemättä, mutta yritti peitellä hymynsä laskemalla katsettaan. Hobitti esitteli itsensä Pullaksi, ja lohikäärme Lounatuuleksi. Viimeisenämainittu veti kehonsa heidän ympäriltään pois, ja Loryen katsoi taakseen lähtemättä kuitenkaan mihinkään.
"Itse tulin vain kävelylle, en sen kummempaa", haltia totesi ja kohautti hartioitaan, ja sen jälkeen kiristi silmillään olevaa sidettä. "Enkä usko että minua kukaan syö", hän jatkoi kallistaen hieman päätään Lounatuulen suuntaan.
Loryen katsahti hobittia kiinnostuneena, tuo kun näytti niin eriskummalliselta rodulta. Melkein kuin kääpiö... Mutta ei sinne päinkään. Hänellä ei ollut pitkää partaa tai metallista kypärää, saatikaan sitten hurjaa kirvestä jolla halkoa päitä. Sellaiseksi hän oli aina kääpiöt kuvitellut.
"Kuinka korkealla sitten pystyt lentämään?" Loryen kysyi kiinnostuneena, vilkaisten ensin taivaalle, ja sitten lohikäärmeeseen. Hän oli aina halunnut lentää, mutta se siipien hankkiminen olikin hieman hankalampi operaatio...

//Ja äkkiä vastailin 8D//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Kesä 2009, 13:26

//Sry dudes, mut revin lounisken pois ko on aika hiljasta :( toiste si uudestaan ^^ (joko kolmisteen tai kaksisteen) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron