you wanna join us? || Suskari

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Touko 2009, 13:04

Ada

nah, kyllähän Adakin näistä urbaani legendoista oli kuullut, tosin sen version ettei vampyyrit pystyneet ylittämään virtaavaa vettä.. pah, hyvinhän joen yli heilahti. Vain vanhoja uskomuksia.. tai kai niitäkin lajeja vielä oli, tosin sitä Ada ei vielä ollut keksinyt mikä näitä esti hyppäämästä edes pienen puron yli.
tyttö hyvä.. Ada naurahti pienesti tuolle sanonnalle, siitä oli jo pitkä aika kun joku häntä oli tytöksi sanonut. Nainen hän enemmänkin oli muiden silmissä. Syystäkin.. Harvalla tytöllä oli tällaisia rintavarustuksia.
Ada katsoi Ankokua pitkään kun tuo pamautti olevansa lohikäärme! No jo oli, parhaimman näköinen lohikäärme mitä Ada koskaan oli nähnyt! Muodonmuuttaja mitä ilmeisemmin.. Adalla kävi kyllä mielessä kysyä miksi tuo ei sitten ollut lohikäärmemuodossaan, mutta jätti sitten kysymättä..
Sitten Ankoku lähti kävelemään poispäin ja Ada totta kai kuuliaisena perässä. He saapuivat melko pimeähköön käytävään, joka oli valaistui vain muutamalla soihdulla. Kotoisaa..
"tämähän on täydellinen piilopaikka.. ja ei ainakaan ole aurinko vaarana. Eikä seurassakaan ole mitään valittamista." Ada vastasi Ankokun kysymykseen kävellessään tämän rinnalle.
"kuule, pystyykö toiseen ottamaan yhteyttä ajatuksenvoimalla, vaikka tuo nukkuisi?" Ada kysyi sitten virnistäen jälleen vahingoniloisesti.
siinä heidän kävellessään Ada kerkesi miettimään paremmin mitenköhän täällä nukuttiin? Todennäköisesti nämä olivat yöeläjiä, mikä oli vain hyvä.. nukuttiinkohan täällä sängyissä vai ihan pelkällä lattialla? Vai riippumatoissa.. Ada itse piti eniten riippumatoista, mutta silti vampyyrinä hän ei voinut olla vastustamatta ruumisarkkuja.. ne vasta olivatkin mukavia paikkoja nukkua, ei ainakaan kukaan pääsisi yllättämään.. saatika iskemään vaarnaa sydämeen jos nukkui kädet rintakehällä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Touko 2009, 19:16

Ankoku Yakuta

Hyvä että Ada alkoi jo näin nopeasti tulla juttuun miesten kanssa, tai olihan Adan lisäksi joukossa muutama nainenkin. Ei tuon tarviste sentään pelkästään miesten kanssa olla.
Adan seuraava kysymys sai Ankokulta osakseen joksikeen epäilevän, mutta samalla nuhtelevan mulkkauksen. Merkin antamia voimien kanssa ei kannattanut käydä leikkimään, saati käydä keppostelemaan. Etenkin kun voisi saada rangaistuksen sintä hyvästä ja suoraan häneltä.
"Pystyy, mutta käytä sitä taitoa harkiten... Ethän halua ongelmia?" Ankoku sitten vastasi ihan pokeri naamalla Adalle jatkaen kävelyä, kunnes he pääsivät teräksestä tehdyn oven eteen. Sekin oli ihan turvallisuuden takia, jos tänne joskus hyökätään. Ankoku avasi oven ja astui huoneeseen missä muutama mies lätki kortteja pöytään, mutta lopettivat hetkeksi aikaa kun johtaja astui sisään. Ankoku ei tosin noihin noteeraannut mitenkään, joten herrat jatkoivat kaikessa rauhassa. Nukkuma paikkoina olikin sitten muutama sänky.
"Valitse omasi ja jos muuten haluat riisutua ilman uteliaita niin tuolla voi tehdä sen rauhassa." Ankoku kertoi ja osoitti sitten erääseen sivu luolaan, jossa ei oikeastaan mitään ollut, mutta naiset käyttivät sitä välillä pukeutuakseen tai riisuitumiseen. Kyllä siellä tilaa oli.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Touko 2009, 19:37

Ada

"eeenhän minä tietenkään" Ada vastasi Ankokun kysymykseen, mutta ei voinut olla virnuilemasta pienesti.
Tosin Ankokun sanat saivat Adan kyllä harkitsemaan kahdesti ennen kuin tuota kikkaa kokeilisi.. jos edes osasi käyttää sitä, kai se vaati harjotteluakin. Ja toki Ada oli huomannut myös ettei ainoa nainen täällä ollut.. hyvä vain, olipahan välillä toisen tasoista seuraakin. Vaikka Ada viihtyikin paremmin miesten seurassa, tosin nämä naiset tuskin olivat niitä jotka pillittivät kun kynsi katkesi.. luojalle kiitos siitä.
Pian he saapuivat rautaiselle ovelle, josta he sitten astuivat sisään huoneeseen, jossa oli sänkyjä. Huoneessa oli myös muutama mies pelaamassa korttia, jotka pysähtyivät hetkeksi kun armas johtaja astui sisään, mutta piankos nuo jatkoivat pelaamista.
Ankoku kertoi että ada voisi valita omansa ja että erillisessä luolassa voisi riisutua ja pukeutua rauhassa. Ada naruahti pienesti vilkaistessaan luolalle päin.
"mitä sitä suotta kainostelemaan jos on jotain näytettävää.. Isä tapasi niin sanoa ja kai se oppi sitten on mennyt perille. Tosin isä pappa ei ollut sieltä siveimmästä päästä" Ada totesi siirtäessään katseensa Ankokuun.
"mutta me näemme sitten varmaan illalla uudestaan? Monen aikaan me menemme leikkimään merirosvoja?" Ada kysyi vielä ennen kuin edes ajatteli painuvansa pehkuun.. olihan se hyvä olla ajoissa hereillä, sitä reissua Ada ei halunnut missata.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Touko 2009, 18:01

Ankoku Yakuta

Ankoku naurahti keveästi Adan sanoihin, ettei aikoisi käyttää "naisten pukkaria" pukeutuakseen tai riisuituakseen. No niin miten neiti halusi, mutta kannatti varoa pojat saattoivat välillä heittäytyä pervoiksi. Ei tietenkään nuo omiaan käynnyt raiskaamaan, muuten vain saattoivat hieman kiusata tai hieman leikkimielellä ahdistella. Ei mitään vakavaa tai ainakaan harvemmin. Olihan hän kerran joutunut ratkomaan pientä raiskaus yritystä, mutta siintä ei enempää. Ei miehet normaalisti mene niin pitkälle, ellei nyt känni päissään vahingossa, mutta eiköhän Ada osaa heittää juopuneen miehen pois kimpustaan.
Seuraava vampyyrin kysymys koskikin keikkaa minkä olisi tarkoitus tehdä huomenna.
"Huomenna auringon laskun jälkeen on aprasta olla hereillä tai jäät kyydistä." Ankoku sanoi ja kääntyi astellen ulko-ovelle päin ja toivotteli siinä samalla toisella kädellään Adalle öitä. Eikä siinä mennyt sitten puolta tuntia kauempaa kun koko luola oli nukkumassa, Ankoku myöskin majassaan.

Seuraavana iltana auringon alkaessa laskemaan maillensa osa Ankokun miehityksestä pyöri jo kiiren vilkkaa satuloimassa muutamaa demoni hevosta, joiden auvulla olisi tarkoitus tehdä ilma hyökkäys. Nämä kun osasivat lentää. Ankoku seurasi tätä taas sivusta Robertin kanssa kädet puuskassa ja jutteli siinä samalla tuon kanssa vielä tästä keikasta ja tulihan siinä muutama sananen sanottua uudesta tulokkaastakin. Tuo saisi tulla ensinmäiseen isku ryhmään niin pitkäksi aikaa kunnes toisin käsketäisiin, jota sitten johti Ankoku omassa persoonssaan.
Aurinko ei ollut vielä täysin laskeutunut nukkumaan, joten he eivät lähtisi vielä. Osa porkukasta tuntui vielä nukkuvan tai tekevän omia valmistelujaan josakin luolan kätköissä. No eipä tässä kiire vielä ollut.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Touko 2009, 18:40

Ada

Ankoku kertoikin sitten milloin he meinasivat hyökätä.. hyvä, ei tarvisi kauaa odotellakkaan. Sen tiedon kerrottuaan Ankoku painelikin sitten omille teilleen. Ada hymähti pienesti ja kömpi sitten samantien sänkyyn, vaihtaen siinä muutaman sanasen vielä toisten kanssa, ennen kuin koko joukko painui pehkuihin.
Ada tosin pysyi valveilla vielä muutaman tunnin, miettien asioita ja lähinnä tujotti kattoon.. mutta lopulta kun vampyyri oli saanut päänsä kutakuinkin tyhjäksi, hän sulki silmänsä ja vaipui melko äkkiä uneen.

Aamulla.. tai no Illalla paremminkin, Ada nousi ylös sängystä melki ensimmäisten joukossa. Hiljaa Ada puki päällensä ja otti mukaan kaiken roinansa mitä uskoi tarvitsevansa sillä reissulla. Sitten Ada löyttäytyi muutaman muun joukkoon ja tutustui näihin paremmin. Tosin eivät he kauaa rupatelleet, kun he siirtyivät jo saliin, jossa demoni hevosia satuloitiin. Adan silmät laajenivat ja tämä päästi astetta koomisemman sähädys/vinkaisu äänen nähdessään nuo hevoset. Noiden lähelle hän ei olisi menossa! Ei vaikka pakotettaisiin.. Adalla kun sattui olemaan hevoskammo ja nämä kun sattuivat vielä olemaan demoni versioita noista kyseisitä elukoista... ei kiitos.
No, äkkiäkös se kävi ilmi, siinä porukassa missä Ada nyt liikkui, että tämä ei pahemmin pitänyt hevosista ja siitäkös vasta naurut irtosi.. hyvä että jollakulla oli hauskaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Touko 2009, 15:12

Ankoku Yakuta

Kas, sieltähän meidän pikku tulokkaamme saapuukin jo ja vielä ihan ajoissa, Ankoku kun ehti pelätä että tuo nukkuisi pommiin ja jäisi pois hauskasta. No näyttipä kuitenkin ehtineen ja heränneen ajoissa muiden mukana. Kuitenkin toisen kulma nousi aavistuksen kun Ada vaikuttikin pelkäävän heidän ratsujaan, mutta pieni hämmennys muuttui johtajan kasvoilta nopeasti huvittuneisuudeksi. Sääli, mutta tuon olisi pakko uskaltautua heppojen kyytiin muuten jäisi tänne yksin angstaamaan. Tuo oli määrätty hänen ryhmäänsä, joten sen mukana olisi kuljettava, ellei hän sitä kumonnut.
Noh pitäisi varmaan käydä sanomassa siintä neitiselle. Ankoku sitten lähti lähestymään mies poppoota, jonka joukossa tuo Ada vaikuttiki pyörivän ja hauskaa näytti olevan... mutta se hiljeni kun Ankoku saapui paikalle.
"Huomenta." Ankoku tervehti siinä samalla jokaista ja käveli Adan luokse jääden tuon eteen. "Pääset kuule minun isku ryhmääni ihan hekilökohtaisesti, mutta se myös tarkoittaisi että joutuisit ottamaan yhden hepan... Ellet sitten halua jäädä tänne?" Ankoku puhui sitten miten asiat sattui olemaan ja viimeisen kysymyksen tehdessään jäi tujottamaan vampyyrä hyvinkin kysyvästi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2009, 19:14

Ada

Ada oli jo lähellä tirvaista yhtä naureskelijaa, mutta peruutti aikeensa muiden hiljetessä, kun itse Ankoku saapui paikalle. Oho, näkipä herraa usein.. hyvä vaan, jotain silmän ruokaa, mutta Ada olisi kuvitellut ettei itse paika "pää jehua" näkisi niinkään usein.. ei kaikki näköjään ollut sitä miltä näytti.
Ankoku kertoi että Ada pääsisi ihan hänen iskuryhmäänsä, mutta se tarkoitti myös sitä että Ada joutuisi ratsaille. Ada oli hetken hiljaa, pohtien asiaa mielessään... pyh, yksi lapsuuden trauma ja hän pelkäsi näinkin paljon heovsia.. toisaalta, eiväthän nuo ihan tavallisia heppoja olleet, joten tuskin ne nyt niin tyhmiäkään olisi..
"totta hemmetissä minä tulen mukaan." Ada sanoi lopulta siirtäen katseensa hevosista Ankokuun ja virnisti pienesti "ei tänne tyhjän pantiksi tultu asumaan."
Niin.. ei tänne tyhjän takia tultu nurkkiin norkoilemaan. Adasta pelkkä ajatuskin sellaisesta tuntui äärimmäisen epämukavalta ja lisäksi hän ei ollut kovinkaan hyvä pysymään edes päivää aloillaan. Ja joskushan hänen oli pakko voittaa pelkonsa, olivatpa ne kuinka typeriä tahansa.
"no, koska lähdetään?" Ada kysyi sitten astetta innostuneemmalla äänellä, vaikka silti hän ei voinut olla arastamatta pelkkää ajatustakaan siitä että joutuisi ratsaille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Touko 2009, 10:40

Ankoku Yakuta

"Hyvä asenne sinulla ainakin on..." Ankoku tuumasi pienesti hymähtäen Adan sanoihin. No sen kummemmin huomiota antamatta enää Adalle puolikas kääntyi ja vislasi kerran hyvinkin kuuluvasti, joka kaikui hetken aikaa pitkin käytäviä kunnes katosi... Tuon vislauksen saattelemana myös koko jengi hiljeni ja keskeytti työnsä siihen paikkaan, jääden kuuntelemaan kun ilmeisesti armaalla johtajalla oli jotakin asiaa. Ankoku kapusi muutaman askeleen rappusia ylös ja kääntyi rakkaita lapsiaan kohden... Joskus olo oli varsin isällinen näiden kanssa ja oli pakko myöntää hän oli koko poppoon vanhin. No ei siintä tunne kuohusta enempää...
"Okei, hyökkäys stragedia on varmasti monelle tuttu, eli jakaannumme kahteen ryhmään. ...Mutta koska kyseessä on laiva, joka on täynnä koulutettuja sotilaita hampaisiin asti aseistettuina joudumme etenemään hieman normaalia varovasiemmin. Ainakin aluksi..." Ankoku aloitti saarnansa varsin kuuluvalla miehekkäällä äänellään, joka kuului varmasti jokaisen korviin.
"...Eli ensin minun ryhmäni vaimentaa kaikki mahdolliset olijat kannelta ja virittää sinne tänne muutaman paukun, joiden räjähdykset ovat kakkos ryhmän merkki tulla paikalle. Sääli vain että joudutte hieman kastumaan... Mutta pää pointti on sen aluksen upottaminen hyiseen hautaansa, eikä vankeja oteta tälläkertaa. Ruokailu tilaisuuteen sitten voikin ottaa hieman evästä..." Ankoku kertoi sitten hieman tarkemmin mitä suunnitelma pitää itsessään sisällä.
Aurinko laskeutui horinsontin taakse ulkona ja jokin biologinen kello tavallaan ilmoitti siintä lohikäärmeen puolikkaalle jossakin miehen pään sisällä. Kyllä sitä kaikkea oppi pitkän elämän ja epäelämän aikana.
"Ja liikkeelle!" Ankoku sitten päästi ilmoille ja varsin tutulla käden heilautuksella avasi oven ulko maailmaan ja tulevaan tehtävään. Ankoku purskautti siipensä ulos selkä lihastaan ja nousi yhdellä kevyellä siiven iskulla ilmaan, ollen varsin nopeasti ulkona muiden tullessa hevosilla perästä joita tuo jäikin sitten odottamaan...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Touko 2009, 12:27

Ada

Ankoku kehuikin Adan asennetta mutta lompsi sitten pois. Ada jäi pienesti hymyillen paikoilleen muiden kanssa kuuntelemaan, mitä Ankokulla oli asiaa. Adan korviin vihloi tuon vihellys.. mutta kai siihenkin tottuisi ajan kanssa. Eräs miehistä - joka oli Adan kanssa siinä seisoskellut - kertoi että hänkin olisi Ankokun ryhmässä ja voisi pitää Adaa sen verran silmällä. Herttaista, mutta sinänsä alentavaa.. mutta kyllä se Adalle kelapsi, varsinkin kun kyseessä oli hevosella ratsastaminen.
No, Ankoku kertoi mikä oli suunnitelma. Kaikkien korviin tuo tuntui kuulostavan hyvältä. Tai ainakaan kukaan ei sanonut vastaan. Siinä Ankokun puhuessa Ada ei voinut olla ihastelematta tuon ääntä, harvoin sitä ihan noin miehekkäitä ääniä kuuli.
Puhe oli tiivistettynä "sääliä ei anneta, vankeja ei oteta" tyylinen loppujen lopuksi, mikä kuulosti vain hyvältä. Lopulta Ankoku antoi liikkeelle käskyn. Jokainen tiesi mitä piti tehdä ja Ada seurasi kiltisti uutta tuttavaansa hevosille.. Hevosen selkään pääseminen oli yksi kynnys, mutta pienellä avustuksella Ada hyppäsi kepeästi ratsun selkään.. Eihän tämä nyt niin paha ollut?
Niin Ada ajatteli, kunnes lähdettiin liikkeelle. Ei kiva, Ada oli ajatellut vain istua ratsun selässä ja toivoa ettei mitään sen suurempaa tarivisi tehdä, mutta nyt hänen piti pitää kiinni ratsustaan.
Hetken totuttelun jälkeen Ada alkoi oppimaan ratsastamisen, joten kai se tästä.. tosin Ada ei vieläkään voinut sanoa että olisi voittanut hevospelkonsa.
Ja sitten oltiinkin jo liikkeellä. Kaikki seurasivat Ankokua, joka meni joukon kärjessä. Oli vapauttavaa päästä taas raittiiseen ulkoilmaan, mutta Ada ei voinut kiistää sitä etteikö hän jo ollut täpinöissä edessä olevan taistelun takia.. Ada ei pahemmin ollut koskaan taistellut ryhämänä, joten tämäkin olisi uusi kokemus muiden joukossa...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Touko 2009, 16:13

suskari
 

Edellinen

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron