Sivu 2/3

ViestiLähetetty: 09 Touko 2009, 16:06
Kirjoittaja suskari
Ankoku Yakuta

Ada avasi suunsa ja kannibaalien johtaja kuunteli sen hiljaa, mutta ei voinut pahemmin peittää pientä huvittuneisuutta kasvoillaan. Osa väärin osa ei... Hän aikoisi ensin tuhota ihmiset ja sitten vasta hävittää haltijat täältä, joko hyvällä tai pahalla. Hän kyllä antaisi mahdollisuuden lähteä tältä saarelta ilman suurempaa kähinää, mutta toki pikku sota tekisi ihan hyvää, mutta sitä ennen miesten pitäisi antaa levätä jonkin aikaa. Eivät nuokaa loputtomiin jaksaisi ja hänen johtaja moraalinsa voisi laskea jos hän vain sodittaisi miehiään jatkuvasti.
"Osa väärin, osa ei... Mutta pää ponttina on että olemme tulleet hakemaan täältä turvapaikkaa ja tukikohtaa. Muuta sinun ei tarvitse vielä tietää." Yakuta vatasi sitten Adan kysymykseen, mitä he tekivät täällä saaren pahaisella. Vastaus oli ehkä hieman kierrelty, mutta toistaiseksi tuon ei tarvitse muuta tietää, sillä ei hänkään keneen tahansa luottanut sini silmäsenä ja alkanut sepottamaan suunnitelmaansa.
Yakuta nyökkäsi Adan viimeiseen kommenttiin, mutta luuliko tuo todellakin pääsevänsä täältä hengissä ulos jos nyt kääntäisi hänelle selkänsä? Ehei, kuule vampyyri onnistu. Teloitus odottaa ja ehkä jopa ruoka pöydän kautta. Pakko myöntää he olivat hulluja, mutta helvetin tehokas tapa hävittää uhreja.
"...Sanohan Ada. ...Kykenetkö syömään muita kaltaisiasi?" Ankoku kysyi sitten hetken hiljaisuuden päälle. Tämä oli oikeastaan aika merkittäväkin kysymys, sillä jos Ada halusi todellakin tulla yhdeksi heistä tämän on täytettävä tämä vaatimus... Ja ihan itsensäkin takia hänen miehensä eivät huoli vegatiristia joukkoihinsa mielellään. Hän kyllä voisikin, miehistä oli pulaa.

ViestiLähetetty: 10 Touko 2009, 21:45
Kirjoittaja Aksutar
Ada

Ada kuunteli tarkkaavaisena Ankokun selityksen siitä, mitä nämä täällä oikeastaan tekivät.. ei kovinkaan täyttävä selitys, mutta tämä antoi selvästi sen kuvan että hän tulisi saamaan lisää tietoa ajan myötä.. lupaavaa. Eikä se nyt niin kauhelata kuulostanut että nämä olivat tulleet tänne turvapaikkaa hakemaan.. tosin melko turvattomalle paikalle ilmestyivät, naapuri kuningaskunnassa olisi ollut PALJON rauhallisempaa. No, makunsa jokaisella.
ja ei, Ada ei todellakaan ajatellut pääsevänsä täältä elossa ulos, jos nyt kääntäisi takkinsa näiden suhteen.. todennäköisesti hän kuolisi alta aikayksikön, mikä ei kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta idealta. Tosin Ada kyllä uskoi että jos ei muuta niin saisi ainakin yhden näistä vietyä mukanaan helvettiin, mutta se oli laiha lohtu sen rinnalla että joutuisi sitten pöydän antimiksi.
Seuraava Kysymys saikin Adan kurtistamaan kulmiaan. Hetken mietittyään Ada kohautti olkiaan ja nojautui syvemmälle tuoliin, ristien kätensä puuskaan ja nosti toisen jalkansa toisen päälle.
"riippuu ihan.. yleensä tulen pahoinvoivaksi vampyyrin verestä, mutta viimeksi kun sitä join niin olin alta parin sadan." Ada sanoi.. tosin tuo ikä vertaus ei kertonut mitään, eihän Ankokun tietänyt kuinka vanha Ada oikeasti oli, mutta sanotaan näin että hän oli reippaasti yli parisataa vuotta vanha.
"mutta mitä tulee muihin friikkeihin... kai ne hyvältä maistuvat kun makuun tottuu" Ada vastasi virnistäen pirullisesti ja kohotti kulmiaan.

ViestiLähetetty: 11 Touko 2009, 20:13
Kirjoittaja suskari
Ankoku Yakuta

Yakuta oli oikein tyytväinen Adan vastaukseen ja siihen, että tuo tarvittaessa kykeni syömään tai oikeastaan tarkemmin sanottuna kykeni juomaan muidenkin otusten verta. Se oli hyvä.
"Hyvä, eikä sinun tarvitse vampyyrin verta juoda jos masusi ei kestä. Riittää että kykenet juomaan edes muiden." Yakuta päättyi sitten selittämään Adalle.
"Ja se miksi kysyin moista... No olemme kannibaaleja jokainen, josta tulee myös joukkojeni nimitys "Kannibaalit", mutta itsesi kannalta se on myös hyvä sillä mieheni eivät katso "vegetaristia" hyvällä joukoissa. Olisit voinut joutua nopeasti pilkan kohteeksi." Ankoku kertoi sitten vielä että säästyisi siltä mahdolliseslta kysymykseltä, että tuo kysyisi miksi hän tuollaista oli edes udellut. Ankoku nousikin sitten ylös ja kiersi Adan taakse jääden hetkeksi aikaa tapittamaan tuota yläkantista... ja oli pakko myöntää katse karkasi myös hieman luvattomiin paikkoihin, nimittäin rinta varustuksiin. Ei hän sille mitään voinut mies hänkin oli haluineen ja himoineen.
"Jos todellakin haluat joukkihii Ada niin minun merkattava sinut..." Ankoku sanoi laskeutuessaan lähemmäs Adan pään tasolle nojaten käsivarsiinsa, jotka nojasivat tuolin selkänojaan. "...Ja sori äskeisestä, mutta mies minäkin olen himoineni." Yakuta sitten pyyteli anteeksi hieman härskiä käytöstään Adaa kohtaan. Kyllä hänessä sen verta löytyi herras miestä.

ViestiLähetetty: 11 Touko 2009, 20:36
Kirjoittaja Aksutar
Ada

Sitten Ankoku selittikin näiden tosiaan olevan kannibaaleja.. jännää, sai nyt nähdä mitä tästäkin tuli. Siinä ohimennen Adalla kävi mielessä, että jos nuo lukitsisi yhteen tilaan ilman ruokaa, söisävätkö he toisensa elävältä? Koominen ajatus, mutta silloin Ada ei todellakaan halunnut olla noiden kanssa samassa tilassa.
Ankokun kertoi myös että "vegetaristeja" ei pahemmin otettu avosylin vastaan tähän joukkoon.. ihanaa että jollakulla oli jämäkät periaatteet eikä niistä luovuttu helpolla.. Adahan alkoi kunnioittaa tätä porukkaa yhä enemmän ja enemmän. Sitten Ankoku nousi ylös ja kiersi Adan taakse.. mitä lie siellä puuhaili, Ada katseli vain eteensä ja tarkisti siinä sivusilmällä kyntensä.. veressä jälleen, kuten pystyi olettamaan. Ehkä pitäisi lopettaa kynsillä raateleminen ja siirtyä aseisiin niin ei olisi aina sormenpäät veressä.
Sitten Ankoku ilmoitti että tämän pitäisi merkata Ada..? Ja samalla tuo laskeutui hiiiieman liian lähelle.. tosin Adalle mikään ei ollut liian lähellä, hän kun ei todellakaan ollut mikään siveyden perikuva. Lisäksi Ankoku pyyteli anteeksi jotain, mikä meni Adalta hieman ohi, mutta kai tämä oli sitten jotain takaa tuijottanut.. hupsu mies.
"Kaikkihan me olemme täällä omien halujemme ja himojemme takia, olivat ne sitten hyviä tai huonoja" Ada sanoi vilkaisten Ankokuun.
"ja senkus merkkaat, kunhan et päälle kuse" Ada sanoi iskien silmäänsä.. olihan hän melko rivo suustaan, sen tuo saisi huomata vielä moneen otteeseen.

ViestiLähetetty: 11 Touko 2009, 21:01
Kirjoittaja suskari
Ankoku Yakuta

Jos heidät todellakin laittaisi samaan tilaan ilman ruokaa... Saattaisi olla hyvin mahdollista että heikoimmat söisivät jopa toisiaan, mutta silloin Yakuta teurastaisi kauniisti jokaisen hengiltä ilman armoa ja jättäisi mätänemään. Ellei sitten nälissään alkaisi todellakin syömään muita. Nälkä oli pelottava ase joka sai jopa hänet tekemään typeryyksiä, mutta ei siintä enempää... Liian alhainen ajatus hänen joukoillensa, joista yksi vastasi jo kymmentä ihmistä ja hän itsesään ainakin sata. Olihan hän sentään lohikäärme.
Yakuta hymähti leppoisasti Adan sanoille, että hän oli hupsu. Miten söpöä... Hyvä ettei tuo kuitenkaan suuttunut hänen pervomaisuudesta. Ada oli herttainen ja harvinas luonteinen nainen. Osasi huolehtia ainakin itsestään ja siintä hän piti. Heikot naiset olivat tylsiä ja kupsahtavat aivan liian helposti.
"Hehe, en suinkaan... Mutta voi se hieman sattua." Ankoku naurahti leppoisasti Adalle ja tuon kommentille. Grl, mikä nainen! Hyvä ettei etumus kastunut sentään jo tässä vaiheessa, saati sitten alkanut seisomaan. Olisi ollut varsin noloa.
"Minne haluat sen?" Yakuta kysyi sen kuiskaten sanansa pehmeästi Adan korvaan ja nosti sitten päänsä ylös sinne missä se oli ollutkin. Onnekseen Ada oli liittymässä hänen joukkoihinsa, eikä ollut ryöstö kohteena. Muuten tuo olisi varmasti hänen toimestaan raiskattu, sen verran teki nyt mieli, mutta lohikäärme pidätteli vain johtaja velvollisuutensa takia. Ei olisi hirveän hyvää mainontaa hänelle.

ViestiLähetetty: 11 Touko 2009, 21:27
Kirjoittaja Aksutar
Ada

Vai että voisi moinen merkkaaminen sattua.. onneksi Adassa oli sadomasokistin vikaa, vaikka ei hän kyllä onneksi itsetuhoinen ollut. Ja kyllä hän ehkä oli enemmänki sadokisti kuin masokisti. Ankoku alkoi kuulostamaan yhä enemmän ja enemmän mielenkiintoiselta miekkoselta.. Sitä Ada ei käynyt kiistämään, eikä tuon ulkonäössäkään todellakaan ollut mitään valittamista. Paha vain ettei Ada pahemmin lämmennyt puheille vaan teoille. Ah kuinka hän rakastikaan brutaaleja miehiä!
Ankokun kysyessä minne Ada haluaisi sen, Ada ei voinut olla ajattelematta tuota lausetta kaksimielisesti, mutta jätti nyt sanomatta sen mitä päässään pyöri. Joskus oli hyvä pitää suunsa kiinni.
Hetken ada mietti, kunnes nousi ylös ja riisui takkinsa ja veti paitojaan ylemmäksi sen verran, että paljasti Ankokulle alaselkänsä.
"Alaselkään? tuskin sillä nyt niin paljon väliä on.. vai minne sinä sen haluaisit laittaa? " Adan sanoi vilkaistessaan virnistäen Ankokuun.
Kai se jonkin asteen polttomerkki oli? Ada ei sitä tiennyt, mutta uskalsi veikata sellaista.. tai ainakin jotain sinne päin, jotain kivuliasta se varmasti oli, kuten Ankoku oli maininnutkin. Hällä väliä, antaa tulla vaan!

ViestiLähetetty: 11 Touko 2009, 21:42
Kirjoittaja suskari
Ankoku Yakuta

Toinen paljasti alaselkäänsä ja ilmoitti haluavansa merkin sinne. Hyvä on jos se on neitokaisen tahto, hän tekisi sen oikein mielellään. Ja mitäkö hän sitten oli oikein tekemässä? No ei hän nyt sentään polttomerkkaamassa toista ollut, mutta hän merkkaisi tuon erään pikku loitsun avulla, jonka avulla hän voisi myös tappaa tuon sormiaan napsuttamalla tai jopa jäljittää, jopa kutsuminen onnistuu- oli tuo miten kaukana tahansa. Mutta merkin tekeminen oli sitten kivuliaampi operaatio. Sama kun joku vääntäisi parhaillaan jalkaasi poikki tai jotakin sen tapaista. Niin hänen miehensä sitä ovat kuvanneet.
Mitään enää sitten sanomatta Ankoku laski kätensä Adan alaselkään ja alki mumisemaan jotakin hiljaa epäselvästi ja lohikäärmeen käsi alkoi hohtamaan punaista. Tässä alkoi se kivulian vaihe ja Adan olisi nyt vain pysyttävä aloillaan. Kädessä oleva hohto voimistui ja ja sitä mukana varmasti mukana tuleva kipu... Lopulta se oli ohi ja Yakuta veti kätensä irti Adab selästä. Noin nyt tuon selässä oli täsmälleen sama merkki mikä hänellä oli kasvoissa- mikä oli myös heidän klaaninsa tunnus. Tuo musta tunnus kuitenkin hälveni olemattomiin silmissä ja vain Yakuta kykeni kutsumaan sen esielle jos halusi varmistaa Adab henkilöllisyyttä... Lisäksi tämä merkki oli perinöllinen ja Adan jälkeläisetkin tulevat olemaan hänelle aina kuuliaisia halusivat tai eivät. Kätevä loitsun poikanen.

ViestiLähetetty: 11 Touko 2009, 21:57
Kirjoittaja Aksutar
Ada

Vielä ennen kuin Ankoku alkoi tehdä pikku hokkuspokkustelujaan, Adalla kävi mielessä että tämä tosiaan oli peruuttamaton sopimus.. nyt kun kerran joutui merkattavaksi, sitä ei niin vain enää pois hypittykkään. Ada ei todellakaan tiennyt mitä kaikkea Ankoku pystyi tuon pikku merkin avulla tekemään, mutta ehkä oli vain parempi.. ja se että se periytyisi ihan lapsillekkin? No, Ada ei nyt ollut kovinkaan innoissaan hankkimassa lapsia vielä.. ensinnäkään siksi että herra oikea ei ollut vielä suvainnut ilmestyä ja toiseksi siksi ettei Adalla yksinkertaisesti ollut ollut aikaa lapsille... lisäksi hän ei vielä ollut löytänyt istsestään sitä äidin vaistoa.

Adan Ajatukset loppuivat lyhyeen kun kipu alkoi yltyä. Adan silmät laajenivat ja pupillit kapenivat.. ai että sattui vähän?! Ada oli lähellä kiljua kivusta! Tosin hän tyytyi vain puremaan hammasta ja koitti pitää ajatukset muualla.. tosin ei ollut kovinkaan hyvä idea pyytää moista merkkausta lähelle selkärankaa, sen kautta koko keskushermosto huusi kivusta.
Lopulta se oli ohi.. Ada lysähti sen pahemmin mitään sanomatta polvilleen, ottaen käsillään vastaan ettei ihan maanhan asti lahoaisi. Hetken Ada huohotti, kunnes naurahti pienesti ja nousi vaivalloisesti ylös maasta, ottaen tuolista tukea.
"Ei tunnu missään" Ada sanoi sarkasmilla, hieroen samalla varovasti alaselkäänsä.. perhana, tuota hän ei todellakaan halunnut kokea uudestaan.
"Pitänee varmaan entiselle 'työnantajalle' ilmoittaa että hommat loppu nyt... olisi pitänyt ensi yönä mennä satamaan uutta sotilaslaivaa vakoilemaan.." Ada mutisi itsekseen istuessaan takaisin alas, arastaen hieman alaselkäänsä yhä.

ViestiLähetetty: 13 Touko 2009, 08:34
Kirjoittaja suskari
Ankoku Yakuta

Ada lysähti maahan merkin tekemisen jälkeen. No Ankoku ei mennyt sanomaan siintä yhtään mitään, sillä hän kyllä ymmmärsi että loitsu oli kivulias ja pisti kestävimmätkin miehet koetukselle, mutta sen arvoista se oli. ...Ainakin hänelle tuosta oli uskomattoman paljon hyötyä ja niin kyllä Adallekkin, sillä tuo voisi kutsua Ankokun tai ihan kenet tahansa avukseen pitkänkin matkan päähän. Tosin se telepatia pitäisi opetella ensin ja hän kyllä opettaisi. Ei hyvää mie- naista pidä jättää pulaan.
Ada nousikin ylös ja ilmoitti ettei pikku operaatio tuntunut missään ja Yakuta nyökkäsi siihen pienesti hymyillen kovin tyytväisen näköisesti. Sisukas mimmi.
Sitten vampyyri ilmoittikin jotakin entisestä työnantajastaan ja sotalaivasta. Ankokun mielenkiinto heräsi siltä seisomalta, mutta ei vielä näyttänyt sitä mitenkään pahemmin. Tuo taisi siintä mainitakin metsässä muutamalla sanalla? Mutta jos tuo todellakin siintä laivasta/laivoista tiesi jotakin niin tuo pitäisi ottaa mukaan. Tosin osasikohan tuo uida? Vampyyrit kun eivät tuntuneet olevan kovinkaan kelluvaa sorttia. Mutta ensin pitäisi kertoa tärkeämmät asiat tuolle...
"Okei nyt kun sinut on merkattu... Voit tuon pikku merkin avulla ottaa meihin yhteyttä telepaattisesti missä ikinä oletkin ja jopa pyytää avuksesi jos apua tarvitset, mutta se onkin sitten toinen juttu tulemmeko. Ja jos nyt joskus haluat tuosta merkistä eroon, se valitettavasti onnistuu vain ja ainoastaan minun kauttani tai kuoleman. Side on ikuinen. Lisäksi vähemmän kivana sinulle on se että kykenen tappamaan sinut pelkästään sormia napsuttamalla ja toisekseen se periytyy jälkeläisillesi, jos naaperoja aijot tehdä." Ankoku sitten selitti hyvinkin täyttävästi Adalle tuosta merkistä, mutta jätti muutaman hassun yksityiskohdan pois kokonaan. Eivät ne niin tähdellisiä olleet.

"...Mutta siintä mainitsemastasi sotalaivasta. Milloin se tulee? Ajattelin jos vaikka kävisimme tuhoamassa sen miehistöineen maan tasalle."

ViestiLähetetty: 13 Touko 2009, 18:46
Kirjoittaja Aksutar
Ada

Seuraavaksi Ankoku kertoikin mitä kaikkea tuo pikku merkkaus piti sisällään. Vai että voisivat he ottaa nyt telepaattisesti yhteyttä? Jännää! Ada oli aina halunnut herättää jonkiun telepaattisesti kun tiesi että tämä oli varmasti nukkumassa. Nyt hän pääsisi sitäkin kokeilemaan.. tosin ei heti ensimmäisenä kannattanut tuollaista temppua mennä tekemään, se oli varma. Lisäksi merkistä ei pääsisi eroon kuin kuolemalla tai sitten Ankokun kautta... fiksua, ei ainakaan pääsisi karkaamaan laumasta, kun side kerran oli ikuinen. Lisäksi Ankoku pystyisi tappamaan Adan sormia napsauttamalla.. auts, parempi olla mieliksi. Tosin ihan hyvin heillä tähänkin asti oli mennyt.. ja jos ei muuta niin otetaan naisen salaiset aseet käyttöön, Ankokun tuntui niistä niin kovin tykkäävän. Söpöä.
Jaa merkki vielä periytyisi jälkeläisille? Mukavaa.
"hah, minä jälkeläisiä ole hankkimassa ennen kuin kunnon uroksen löydän" Ada sanoi naurahtaen.

"Sotalaiva tulee ensi yönä, noin kymmenen aikaan tai viimeistään keskiyöllä, ellei tapahdu suunnitelmasta poikkeavaa. Laiva tulee Nahor kylän sataman läheltä, pitkin rannikkoa ja saapuu suurelle satamalle.. ja mikäli miehistön meinaat maan tasalle pistää niin suosittelen että hyökkäät ennen kuin laiva kerkeää satamaan, siellä odottaa myös Cryptin sotavoimat ja en usko että pärjäätte kahdelle kokonaiselle armejalle samaan aikaan? Tai no, mistä minä sen tiedän." Ada kertoi.. kyllä, hänellä oli näinkin tarkat tiedot. Äkkiäkös tietoa sai jos tiesi mistä kysyä.
"... ja kai minä saan tulla mukaan?" Ada kysyi virnistäen. Olisi mukava nähdä tämä porukka toiminnassa.

ViestiLähetetty: 13 Touko 2009, 19:45
Kirjoittaja suskari
Ankoku Yakuta

Ada kertoikin sitten yllättävän tarkasti milloin ja mitä kautta laiva saapuu satamaan. Tosin oli hyvinkin tyhmää saapua rannikkoa pitkin, sillä maa hyökkäys voisi olla hyvinkin mahdollista ja sellaisen hän aikookin tehdä... Lisäillen siihen vielä pinnan alta hyökkäyksen ja ilmasta vielä. Yksi laiva ei sellaisesta helposti selviä ja ei vaikka noita olisi ollutkin ueampi, mutta sitten ongelma olisi ollut hänen mieheinsä vähyydessä. Ei hän joka paikkaan ehtinyt, sillä hänen taitojaan tultasiin tarvimaan tässä keikassa ja paljon. Eikä hän todellakaan ollut niin tyhmä, että menisi satamasta käsin tuhoamaan paattia ja sen miehistöä. Vaarantaisi vain jokaisen miehensä, sekä itsensä. Mutta kuitenkin lohikäärme nyökkäsi pienesti Adan antamiin tietoihin... Enää hän haluaisi puhua tästä Robertin kanssa ihan kahden, sillä tuo oli hänen jälkeensä ylempänä arvoasteikossa. Ja tuo osasi jopa taikoa, kiitos hänen opetuksensa, mutta eipä tuo ollut yhtä taitava kuin hän... Mutta kyllä se auttoi ja paljon keikkojen teossa.

"Ja vielä tässä haluaisin mainita, että Robert niminen ihmissusi on sitten minun jälkeeni korkeimmassa arvossa... Joten jos hän käskee sinun tekemään jotakin, sinä myös teet. Hänellä on valtaa käskyttää muita, ellen minä kumoa sitä." Ankoku vielä kertoi Adalle näin sivuseikkana, sillä tuon olisi syytä tietää tuo, ettei sitten ala Robertille päätänsä aukomaan. Voisi vielä menettää sen. Robert ei ollut höveliä...
No muuta mainittavaa ei tainnut olla... Loput tuo saisi ihan itse huomata, tutustumalla muihin.
"Tämä taisi olla sitten tässä, joten päästän sinut tervehtimään muita." Yakuta sanoi ja käveli ovelle päin muutaman askeleen, huikaten sitten Adan seuraamaan itseään. No tietysti toinen tulisi ihan kiltisti ja Yakuta lähti sitten johdattamaan tuota erääseen luolan lukuisista käytävistä, joka johdatti suoraan kuumille lähteille. Pitihän miesten antaa pitää hieman hauskaakin.
"Tässä on Ada ja hän on uusin jäsenemme, joten saatte jossakin välissä esitellä neidille paikkoja... Ja se oli käsky, ei pyyntö." Yakuta sitten sanoi miehillensä tai oikeastaan käski. Hän ei valitettavasti itse nyt jaksanut käydä eisttelemään paikkoja vampyyrille. Hänellä oli nyt muuta.
Ankoku siirtyi sitten Adan puoleen ja sanoi tuolle: "Pidä hauskaa." Tuon sanottuaan Yakuta jättikin sitten Adan yksinään tekemään tuttavuutta hänen miehiinsä ja pyysi samalla siinä sivussa telepatialla Roberttia hänen majallensa jonne uo olikin sitten saapunutkin kun hän saapui. Kaksikko meni taloon sisälle ja Ankoku kertoi saamiaan tietoja tuolle.

ViestiLähetetty: 13 Touko 2009, 20:27
Kirjoittaja Aksutar
Ada

vai että pitäisi Robert nimistä ihmissutta totella.. ei siinä, mutt Ada ei kovinkaan hyvin tullut juttuun moisten otusten kanssa. Tosin tämä saattoi olla poikkeus, mistä sitä tietää. Ada kuitenkin päätti parhaansa mukaan tulla toimeen kyseisen ihmissuden kanssa.. ja kaikkien muiden ihmissusien joita täältä löytyi, parempi vetää yhtäköyttä kuin leikkiä vastarannan kiiskiä.
Ankoku kertoikin tämän olleen sitten tässä. Kiltisti Ada lähti tuon perään kun tämä häntä kehotti seuraamaan. Turha sitä tännekkään jäädä roikkumaan, parempi tutustua muihinkin, pelasivathan he sentään tiimipeliä.

Ankoku johdatti Adan kuumille lähteille.. kaikkea täältäkin löytyi, mikä oli vain hyvä. Ankoku esitteli Adan pikasesti muille, samalla kun Ada katseli muualle ja tutkiskeli luolaa paremmin, sen pahemmin tervehtimättä ketään.. vielä. Lisäksi Ankoku käski näiden esitellä Adalle paikkoja, mikä oli vain hyvä. Olisi Ada yksinkin voinut soolota ja tutustua paremmin paikkaan, mutta parempi vain että joku tulisi näyttämään mitä oli missäkin ja minne ei missään nimessä saanut mennä. Vielä ennen lähtöään Ankoku kehotti Adaa pitämään hauskaa. Ada vain virnisti tuohon sen paremmin sanomatta mitään ja jäi sitten tutustumaan muihin, tehden heti alkuun selväksi ettei hän ollut mikään "helppo" likka. Ja mikäli nuo tulisivat kohtelemaan häntä kuin miehenä, se olisi parempi Adan mielestä.

Ihan hyvin siinä aika kului.. loppujen lopuksi nämä olivat omalaatuista, mutta ihan mukavaa porukkaa. Löytyi jopa melko paljon yhtäläisyyksiä. Muutama miehistä lähti sitten näyttämään Adalle paikkoja. Kierros oli nopea, mutta täydentävä. Onneksi Adalla oli hyvä muisti ja hän oppi paikat, kartat ja reitit heti ensimmäisellä kerralla.. eipähän tulisi eksymään täällä, toivottavasti. Kertahan se oli ensimmäinenkin. Ada myös kyseli enemmän Ankokusta tämän miehiltä.. kaikki tuntuivat olevan kunnon seuraajia, eikä näiden puheista löytynyt mitään petturuuteen viittaavaakaan.
Lopulta eisttelykierros päätyi samaan saliin, mihin he olivat tulleet kun olivat rappuset alas tulleet. Ada kiitti kierroksesta ja pyysi saada olla hetken yksin. Miehet sitten lähtivätkin ja todennäköisesti meivät jakamaan muiden kanssa mielipiteensä uudesta tulokkaasta. Ada käveli rappusille päin ja istahti niiden alapäähän, jääden hetkeksi tuijottamaan luolan kattoa.. toisaalta oli ahdistavaa olla luolassa. Olikohan nyt yö vai päivä? Aamuyö varmaankin, joten Adalla ei kohtapuoliin olisi mitään asiaa ulos. Oli luvattu aurinkoista ilmaa ja Ada nyt sattuneista syistä ei pahemmin auringon aikana pystynyt liikkumaan ulkona.
Ihme kyllä häntä ei pahemmin väsyttänyt vielä. Joko hän ei tosiaankaan ollut väsynyt tai sitten hän ei vielä huomannut väsymystään.. olihan tänään ollut melko "jännittävä" yö, pitkästä aikaa.. ja lisäksi hänellä oli paljon mietittävää.

ViestiLähetetty: 16 Touko 2009, 16:28
Kirjoittaja suskari
Ankoku Yakuta

Robert ja Ankoku keskustelivat kaikessa rauhassa siintä mitä tekisivät tuon sotalaivan suhteen ja miten upottaisivat sen tai miten ylipäätänsä tuhoasivat sen miehistöineen... Tunnin pituisen rauhallisen keskustelun päästeeksi Robert poistui asunnosta Ankoku perässään, kun herra ei jaksanut jäädä kämpäänsäkään pyörimään. No Robert lähti omaan suuntaansa ja Yakuta omaan suuntaansa, ollen sitten kävelemässä "pää aukion" ohi kun huomasi Adan istumassa rappusilla. Mitäs tuo täällä teki? Mitään sanomatta Ankoku lähti kävelemään tämän uuden tulokkaan luokse ja pysähtyi tuon eteen jääden katsomaan tuota ylhäältä käsin.
"Mitäs neiti täällä yksin?" Yakuta kysyi toista kulmaansa laiskasti nostaen ja käyden siinä sivulla Adaa katseellaan läpi. Herttainen nainen ei voinut muuta sanoa...
"Osaatko muuten uida? Ajatellen sitä, että jos mukaan aijot tulla huomiselle keikalle." Lohikäärme sitten kysyi vielä tulokkaaltaan, sillä jos tuo sattusi uppoamaan kuin kivi meren pohjaan tuo saisi jäädä tänne oman turvallisuutensa takia... Ellei sitten demoni hevosen selässä suostuisi lentämään ja toimia ilma hyökkääjänä.

ViestiLähetetty: 16 Touko 2009, 17:26
Kirjoittaja Aksutar
Ada

Hetken Ada kerkesi itsekseen miettimään asioita, kunnes kuuli Ankokun äänen. Hassua ettei hän ollut huomannut tätä ennen kuin herra seisoi hänen edessään. Ada nosti katseensa Ankokuun ja kohautti sitten olkapäitään.
"kunhan istun ja ihmettelen" Kuului vastaus jonka jälkeen Ada naurahti pienesti ja jatkoi "ja tietenkin osaan uida. Ihan kätevä taito opetella jopa vampyyrin, ainakin minun ammatissani.." Ada sanoi nousten sitten seisomaan rappusille, tällä kertaa ollen kasvotusten Ankokun kanssa.
"mutta kerroppa, oletteko te luodin kestäviä? Musketit ovat tätänykyä melko yleisiä.. kuulemma. " Ada kysyi kohottaen toista kulmaansa kuten Ankoku oli tehnyt, virnistäen sitten pienesti.
"mikä sinä edes olet? Demoni?" Ada kysyi vilkaisten vielä kerran Ankokua päästä varpaisiin.. ei tuo ainakaan vampyyri ollut, sen Ada aisti.. eikä kyllä ihmissusikaan.. mikä tuo oli?
"niin ja, missä minä nukun?"

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 12:21
Kirjoittaja suskari
Ankoku Yakuta

Hyvä että toinen osasi uida sentään ja hän kun oli ehtinyt epäillä... Mutta eikös jossakin urbaani legendassa ole sellainen homma, etteivät vampyyrit kykene ylittämään jokea saati merta? No ei Ada kyllä pahemmin näyttänyt ihan normaalilta vampyyrille, joten kai tuo oli joku erikois laji.
"Kyllä minä kuule vain olen tyttö hyvä." Ankoku vastasi hymyillen varsin ystävällisenkin näköisesti. Rupesi nainen sitten leikkimään kovaakin johtajansa edessä... Mutta Adan onneksi hän oli varsin pitkä pinnainen mies, joten tuo saisi pitää henkensä. Mutta varokoot suutaan vain, kyllä hänelläkin se pinna katkeaisi joskus ja seuraukset voisivat olla tuhoisat hänen voimillaan. Sitten rakas vampyyri kyselikin jo hänen lajiaan. Utelias pikku nilkki. Pitäisi varoa.
"Lohikäärme." Mies vatasi sitten ihan pokeri naamalla katsoen Adaa silmiin ainoalla silmällään vakavana. Monelta oli tässä vaiheessa loksahatanut leuka maahan asti, tai ainakin hieman säpsähtänyt. Se miksi hän tässä oli ei kuulunut Adalle kuten ei muillekkaan Kannibaaleille ja sitä ei saanut edes kysellä. Mutta Adalta hän ymmärtäisi jos tuo nyt sen kysyisi, mutta varoituksen tuo saisi silti.
"Ai? Eivätkö mieheni sitä näyttäneet...? Mokomat laiskurit." Ankoku tuumasi ja huikkasi Adaa seuraamaan itseään jälleen, lähtien suunnistamaan erääseen sivu luolaan, joka johti alas muutaman hassun soihdun valaistessa käytävää.
"Mitä muuten olet pitänyt paikasta?"