Now we're back to the beginning...

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Now we're back to the beginning...

ViestiKirjoittaja Linn » 04 Heinä 2009, 17:36

# Akuma Lounatuulineen tervetuloa... #

Aurinko säteili kirkkaana ja lempeä lounaistuuli henkäili lämmintä heinikon täyttämällä arolla. Auringon mennessä hetkeksi pienen pilven taakse, heinikossa levännyt hevoskotka kuunteli hiljaista tuulenhuminaa höyhenpeitteisillä korvillaan silmät ummessa.
'Jokohan ystäväni Red Rose ja Vortex pian saapuvat tänne palmumetsään...'
Tummanharmaa uros kääntyi kyljelleen ja rentoutti siipensä ruohoa vasten.
'En malta odottaa, että saan kertoa heille lohikäärmeistä, jotka tapasin äskettäin...'

Aurinko tuli taas näkyviin ja tämä sai Édredonin raottamaan siniharmaita silmiään. Uros näki heinikon aaltoilevan heikossa tuulessa nokkansa edessä. Ed nosti päänsä ja ponkaisi seisomaan. Hevoskotka ravisti itseään, venytteli jäseniään ja oikoi siipiään. Vasta sen jälkeen Ed huomasi olevansa aivan jossain muualla, kuin Dragonesian palmumetsässä...
"Miten minä? Kuinka minä--?"
Harmaa olento katseli ymmällään ympärilleen kallistaen välillä päätään.
Linn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Heinä 2009, 17:58

Lounatuuli

Päivä oli mitä otollisin pienelle lentoretkelle. Lämmin aurinko paistoi pitkin Laurina Aroja, eikä tuulesta ollut mitään merkkejä. Päivä oli kesäisen tyyni ja rauhallinen.. juuri täydellinen päivä saalistukseen. Suuri, valkoinen lohikäärme oikoi käärmemäistä kehoaan luolansa suuaukolla, samalla kun päästi ilmoille pienen karjahduksen joka kiiri pitkin vuorenrinnettä.
Lounatuuli vilkaisi nopeasti ympärilleen ja ponnisti sitten ilmaan lähtien liitämään pilvien yläpuolella kohti Aroja.
Aroilta löytyi lähes aina jotain saalistettavaa.. yleensä sinne oli eksynyt peuroja tai muita metsän "pikku" eläimiä mutustamaan ruohoa. Siellä nuo olivat helppo saalis.. ei piiloa, ei suojaa. Vain paljon, kumpuilevaa aroa, jossa olisi turha juosta pakoon taivaalta käsin saalistavia petoja.

Lohikäärme lensi täydessä hiljaisuudessa niide muutaman pilvenhattaran seassa, mitä taivaalla lipui. Onneksi se itse sulautui lähes täysin taivaalle, toisin kuin tummemmat ja värikkäämmät lohikäärmeet. Muualla tuosta valkeasta suomupeitteestä ei ollutkaan sitten iloa.
Lounatuuli tähyili alas aroille, huomaten yksinäisen, harmaan otuksen alhaalla. Nopealta katsaukselta tuo näytti olevan hevonen.. jolla oli siivet.. pegasos? Saattoi olla, mutta oli taruolento tai ei, se ei auttanut tuota mikäli nälkäinen lohikäärme oli saanut sen kiikariinsa.
Sen enempiä miettimättä Lounatuuli lähti vapaaseen pudotukseen kohti harmaata otusta, täydessä hiljaisuudessa. Vauhti oli valtava, kun lohikäärme syöksyi yhä alemmas ja alemmas, kunnes oli jo isku etäisyydellä. Tuolloin lohikäärme avasi kitansa ja päästi korvia riipivän karjaisun...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Linn » 04 Heinä 2009, 18:33

Siniharmaat silmät katselivat suurina kumpuilevaa heinikkoa.
'Tämä ei näytä Etelätasangoilta...'
Ed vilkaisi maahan, jolloin hän tuli ajatelleeksi, että juurihan hän oli ollut keskustelemassa kahden lohikäärmeen kanssa palmujen alla ja nyt hän heräsi keskeltä tuntematonta aroa, yksin... Hevoskotka nosti katseensa taivaalle ja seurasi pilvien hidasta liikettä.
'Ei kai tämä unta voi olla... Tuulenvire saa pilvetkin liikkumaan...'
Vilkaistessaan yhtä pilveä takanaan uros huomasi kotkansilmillään äkkiä pienen pilven lähestyvän häntä hurjaa vauhtia.
"Onko tuo pilv--"

Siivekäs sai tuskin lausettaan loppuun, kun tämä 'pilvi' karjaisi ja oli jo hyvin lähellä. Edin silmät laajenivat ja vaistomaisesti hän ponnahti paikaltaan suuren loikan sivulle. Tilanne tuli kuitenkin niin yllättäen, että uros kiepsahti väistöliikkensä jälkeen kyljelleen rajusti. Édredonin mielessä ei ollut montaa sanaa...
'Pakoon, pakoon, pakoon...!'
Mutta maahan mätkähtämisen seurauksena sanan hokeminen ei tuottanut tulosta, vaikka Ed kuinka yritti nousta takaisin jaloilleen ja aikoen lähteä livettiin...
Viimeksi muokannut Linn päivämäärä 05 Heinä 2009, 21:42, muokattu yhteensä 1 kerran
Linn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2009, 12:35

Lounatuuli

Tällä kertaa suunnitelma ei mennyt ihan niin kuin piti. Tuo pikku suupala kerkesi hyppäämään pois tieltä, jonka seurauksena Lounatuuli tömähti valtavalla vauhdilla maahan. Lohikäärme päästi matalan, närkästyneen murahduksen samalla kun luikerteli takaisin pystyyn ja oli alta aikayksikön takaisin hyökkäysvalmiudessa. Tuo koni oli selvästi vaikeuksissa päästä ylös ja Lounatuuli ottikin tilanttesta kaiken hyöhdyn irti.
Lohikäärme syöksähti otuksen luokse ennen kuin tuo kerkesi nousemaan ja nappasi tuota siivistä kiinni etutassuillaan, painaen tuota maata kohden. Hetken näytti jo siltä että Lounatuuli aikoisi samantien popsia toisen suihinsa, mutta sitten lohikäärme pysähtyi...
Sen kasvoille levisi outo ja epäilevä ilme, loihkäärmeen tutkiessa mitä hän oikeastaan oli syömässä? Lohikäärme nuuhki ilmaa pitäen yhä tuota otusta tiukasti otteessaan, kunnes veti päänsä hieman kauemmaksi.
"Mikä ihme sinäkin oikein olet.... Et ainakaan aarnikotka, saatika pegasos..." Lounatuuli aloitti pohtien lähinnä itsekseen ääneen, samalla kun tarkkaili toista hännästä nenänpäähän.
Ihme otus... uskaltaisikohan tuota edes syödä?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Linn » 05 Heinä 2009, 16:46

'Pakoon!'
Ed kääsi päätään ja aikoi ponkaista ylös. Kotkanjaloillaan hän saikin etuosansa ylös, mutta samassa valtaisa voima riuhtaisi hevoskotkan heinikkoa vasten jälleen. Édredon päästi voihkaisun ja katsoi nyt siniharmailla silmillään, kuka häntä painoi siivestä. Uros näki valkean suomupeitteisen jalan ja samalla Edin hengitys oli tihentynyt entisestään, päivälliseksikö hän oli joutunut? Siivekäs seurasi katseellaan olennon ulkomuotoa. Pelonsekaisissa tunnelmissa hän tajusi lohikäärmeen olevan siivetön... ja silti se hyökkäsi lennosta. Kuin patsaaksi jähmettyen Ed seurasi kiivaana lohikäärmeen jokaista liikettä, mutta mitäpä nyt? Hyökkääjä alkoi ihmetellä näkemäänsä ja silloin Édredon kallisti päätään ihmetellen yhtälailla.
"E-ei, en ole kumpikaan..."

Ed pyöräytti silmiään pitäen hetken tauon.
"He saattavat ehkä olla esi-isäni, mutta minä olen Édredon, hevoskotka..."
Uros katsoi maahan jälleen ja jatkoi puhettaan.
"Kuule valkea lohikäärme. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta tulin juuri hetki sitten kuin taikaiskusta aivan toisesta maailmasta, jonne kuulun oikeasti, joten eh- Sattuisitko tietämään tästä jotain? Missä edes olen?"
Edin hengitys taas tasaantui, mutta hän tunsi paineen siivessään yhä, kun tämä yritti saada kontaktia näyttävään olentoon.
Linn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Heinä 2009, 18:34

Lounatuuli

Sehän puhui?! Lounatuuli vilkaisi nokkaansa nyrpistäen allaan olevaa otusta, joka esitteli itsensä Édredoniksi, rodultaan hevoskotkaksi. Tuo kertoi myös tulleensa toisesta maailmasta eikä tiennyt edes missä oli.
Lounatuuli katsoi kysyvästi, yhä nokkaansa nyrpistäen tuota otusta, kunnes päästi tuon vapaaksi.. ei hän älyllisiä otuksia voinut syödä, se tuntui liian etovalta. Etovinta oli ajatus siitä että nuo saattoivat puhua vatsassa, jos ne kokonaisena nielaisisi.. tosin Lounatuuli oli sen verran pienehkö lohikäärme ettei hän pystyisi mitään ihmislasta suurempaa elävänä nielaisemaan.
"jaa..." Lounatuuli sai lopulta sanotuksi samalla kun jäi makoilemaan otuksen viereen, koittaen sulatella vielä äskeistä, pientä järkytystään.. yleensä mikään nelijalkainen ei osannut puhua, mutta näemmä näitäkin löytyi.
"Olet valtakunnassa nimeltä Crypt ja täällä on menossa sota kahden kansan välillä.. sinuna pysyisin kaukana ihmisistä, ne todennäköisesti vain keihästäisivät sinut ja pistäisivät pääsi näytille kotinsa seinälle" Lounatuuli sanoi sitten laskiens päänsä alemmaksi, jotta tuntuisi hieman mukavammalta keskustella tuon kanssa.
"Minun nimeni on Lounatuuli.... ja anteeksi tuo äskeinen... ei ole tapana hyökkäillä puhuvien otusten kimppuun.. mutta sinä et tainnut tietää ettei Aroilla ole turvallista liikkua päiväsaikaan, varsinkaan jos ei tiedä mitä ylhäällä vaanii" Lounatuuli sanoi sitten virnistäen pienesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Linn » 07 Heinä 2009, 21:49

Tummanharmaa olento hengitti hetken nokka ammollaan ja tuijottaen lohikäärmeen sinisiin silmiin. Pian paine hävisi siiven päältä, jolloin Ed sulki nokkansa ja tapansa mukaan hymyili heikosti. Lohikäärme oli onneksi samoilla aaltopituuksilla hevoskotkan kanssa. Suuren suomupeitteisen olennon alkaessa puhua, Édredon nosti päänsä heinikosta ja ponnahti seisaalleen. Uros ravisteli jälleen itseään ja oikoi siipiään, eritoten lohikäärmeen, Lounatuulen, tallomaa.
"Juu, minä -- tai siis eipä tuo mitään, siipikin on ihan kunnossa..." Ed osoitti päänliikkellään siipeään, jota oikoi par'aikaa.
"Puhuit tästä maasta, Cryptkö se nyt oli... ja ihmisetkö täällä toisiaan vastaan sotivat?" siivekäs palasi siniharjaisen lounatuulen puoleen.
"Ja ihmisten luo minulla ei ole mitään asiaa... Olen oikeastaan aina -- noh, vihannut heitä...ja naranjoja myös", Édredon vilkaisi nyt horisonttiin hieman yrmeän näköisenä.
"He ovat niin erilaisia vaatteineen ja ihme esineineen..."
Loppujen lopuksi Ed ei elämässään ollut nähnyt kovinkaan montaa ihmisenkaltaista olentoa, joten hänellä saattoi olla ennakkoluulojakin moisia kaksijalkaisia kohtaan.

# Sinuna vilkaisisin tätä >> http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=786 #
Linn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Heinä 2009, 13:00

Lounatuuli

Kävi harvinaisen selväksi ettei tuo ihan paikallisia ollut. Mikäköhän hinku näillä ulkopuolisilla nykyään oli Cryptiin tulla, juuri kun tilannekkin oli näin kireä.. se oli vain ajan kysymys milloin sota puhkeaisi ja silloin olisi parasta paeta paikalta.
"Crypt hyvinkin.." Lohikäärme aloitti pienesti hymähtäen "ja ei täällä ihmiset sodi keskenään, vaan haltiat ja ihmiset.. sotaan on myös vedetty monta taruolentoa, mutta lohikäärmeet ovat ainoita jotka eivät ole sotaan ottaneet minkäänlaista kantaa.. vielä".
Lounatuuli kohotti päättään hieman ja päästi sieraimistaan lämmintä ilmaa, varoen kuitenkin kärventämästä toista elävältä.
"Yleensä haltiat ovat meidänkaltaisille parempi vaihtoehto mitä ihmiset, mutta nekin kaksijalkaiset osaavat olla ilkeitä... varsinkin jos mainitset itsesi puolueettomaksi tässä sodassa" Lohikäärme kertoi jääden sitten miettimään asioita hetkeksi hiljaa itsekseen, kunnes vilkaisi terävästi takaisin Ediin.
"Mutta mikäs sinut tänne tuo, sodan runtelemaan valtakuntaan?" Lounatuuli kysäisi pienesti virnistäen, samalla pitäen silmällä lähiympäristöä, ettei kukaan pääsisi yllättämään heitä.. se tästä puuttuisikin.

// juuh, käväisinkin jo sen katsastamassa :D kiitos vielä kerran ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Linn » 09 Heinä 2009, 19:08

# : ) #

Edin ilme palautui normaaliksi, kun hän kuuli Lounatuulen alkavan puhua. Siivekäs vilkaisi valkeaa olentoa silmäkulmastaan ja palasi sitten kokonaan toisen puoleen. Kiinnostuksen kipinä syttyi Edissä jälleen.
"Vai niin... haltiat ja ihmiset..." Ed sanoi hiljaa, kun samalla katseli Lounatuulen henkäilyä. Hevoskotka luimisti korviaan hiukan tuntiessaan lämpimän ilmavirran kulkevan ohitse.
"No parempi sitten kai olla haltioiden puolella...vaikka en kyllä haluaisi olla missään tekemisissä koko asian suhteen", Edin ääni hiljeni loppua kohden. Sisimmässään hän ei olisi halunnut olla missään tekemisissä koko Crypt-maailman kanssa. Kunhan vain olisi päässyt takaisin kotiin.
Lounatuulen esittäessä kysymyksensä, Ed oli hetken vaiti.
"En itsekään tiedä..." hevoskotka muotoili sanojaan.

"Olin juuri Dragonesia-nimisen maailman palmumetsässä kahden lohikäärmeen kanssa kun PUM... Herään täällä Aroilla maaten heinikossa ja nähden valkean pilven - eli sinut - tulevan suoraan kohti taivaalta..."
Siivekäs kertoi tarinaansa eloisasti.
"En todellakaan ymmärrä tätä... ja miksi", Édredon muuttui hieman kaihoisaksi ja päätti laskeutua makuulle seuraten Lounatuulen esimerkkiä. Heinikossa ollessaan uros katsahti hetkeksi horisonttiin.
"Pääsenköhän edes koskaan takaisin..." Ed vilkaisi Lounatuulen sinisiä silmiä.
"...kun en edes tiedä, miten tänne pääsin", hevoskotka katsoi taas jonnekin kauas ja vaipui mietteisiinsä. Hän tosiaan kaipasi ystäviään toisesta maailmasta.
Linn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Heinä 2009, 12:31

Lounatuuli

Lohikäärme tuijotti hevoskotkaa kun tuo pohti asioita ääneen. Pienesti Lounatuuli virnisti kun Ed pohti että parempi olla haltioiden puolella. Lounatuuli itse oli liittoutunut haltioiden kanssa, mutta vain siksi että se itse hyötyi tuosta liitosta. Henkilökohtaisesti häntä ei - kuten ei muitakaan lohikäärmeitä - kiinnostanut miten haltioille kävisi tai ylipäätään miten sodassa kävisi.
Ed kertoi olleensa Dragonesia nimisessä maailmassa.. Tuossa vaiheessa Lounatuulen pieni, omahyväinen hymy muuttui huvittuneeksi ja epäileväksi katseeksi, sitä mukaan mitä Ed asiaa selitti.
"Taisit vain nähdä unta" Lounatuuli totesi lopulta kun Ed oli hiljennyt.
Dragonesia... Lounatuuli ei sellaisesta koskaan ollut kuullukaan, eikä oikeastaan välittänytkään kuulla.. täytyi olla vain Edin mielikuvituksen tuotosta.. kuinkakohan lujaa tuo oli päänsä pamauttanut että jotain tuollaista saattoi keksiä? Varmaan aika lujaa..
Lounatuuli ei halunnut olla ilkeä, mutta ei voinut sille mitään että suoralta kädeltä tyrmäsi tuon toisen ajatukset toisesta maailmasta... ja mikä ihmeen Palmumetsä? Lounatuuli ei ollut koskaan edes nähnyt palmuja eikä todellakaan tiennyt mitä ne olivat! Hullu tuo oli.. toivottavasti se ei ollut tarttuvaa...
"Mutta mitä nyt meinaat tehdä? Jäädä vain tänne ihmettelemään ja odottamaan että joku toinen lohikäärme sinut nappaa?" Lounatuuli kysäisi sitten, katsahtaen ylös taivaalle varmuuden vuoksi.. koskaan ei tiennyt milloin sieltä tulisi jotain paljon isompaa, mitä Lounatuuli.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Elo 2009, 11:00

// Tämä peli on vähän kuolleen puoleinen, joten vedän hahmoni pois :/ Kiitos kuitenkin pelistä ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Linn » 03 Elo 2009, 21:06

# Olin niin pitkään matkoilla, mutta hyvä on ja kiitos itsellesi ~ Mieluusti olisin kyllä tänään jatkanut peliä : ) #
Linn
 


Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron